suvaitsevaisuus

Tuolla alempana olevan "ortopapin" viestin johdosta kyselen sellaista, että mitä on suvaitsevaisuus? Tarkoitan tietenkin nyt ortodoksisen ihmiskäsityksen ja maailmankuvan mukaan?
Me ulkopuoliset...tai ainakin minä (ei saisi sanoa me, mutta olen lukenut joskus lehdistä tms. ja saanut sellaisen kuvan, että käsitys on yleinen) pidän ortodokseja melko suvaitsevina, mutta onko olettamukseni väärä?

Erikoisesti minua kiinnostaa ortodoksien suhde kulttuuriin. Millainen se on?

En kuitenkaan toivo uutta homokeskustelua. Se asia lienee selvä.
8933
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

Asetat kysymyksen jatkona jollekin aiemmalle viestille, voisiko saada täsmennyksen siihen, mistä viestistä on kysymys? Niin voisi tietää miltä kannalta tätä suvaitsevaisuutta tulee lähestyä.

Ortodoksisen suvaitsevaisuuden ohjenuora lienee tässä: "Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta," matt 5:44

Rakkaus kaikkia kohtaan ei estänyt Kristusta puhumasta julki totuutta ja puhdistamasta temppeliä rahanvaihtajista ja kauppiaista: Jeesus meni temppeliin ja ajoi kaikki myyjät ja ostajat sieltä ulos. Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien jakkarat ja sanoi heille: "On kirjoitettu: 'Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.' Mutta te teette siitä rosvojen luolan." matt 21:12-13.

Silti hän lausui ristillä: "Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät." Luuk 23:34


Eli rakkaus ei tarkoita sitä, että kaikki sallitaan, rakastava vanhempikin pyrkii ohjaamaan lasta oikeaan. Niin tekee myös kirkko lapsilleen. Kirkko tuomitsee synnin, mutta ei synnintekijää. Mutta jos synnintekijä ei kadu ja halua muuttua, erottaa hän itse itsensä kirkon helmasta, hänet ajataan ulos temppelistä. Kun hän osoittaa todellisen katumuksensa, hän palaa takaisin.

Tämä ajatus on niistä kanonisista laeista, joiden mukaan määrätään esim, kirkon yhteydestä erottaminen määräajaksi.

Otetaan esimerkki karkeimmasta päästä, seksuaalisesta väkivallasta seuraa ehtoollisyhteydestä erottaminen. Jos erotettu osoittaa todellista katumusta (rike ei toistu) voidaan rangaistus purkaa, mutta jos räikeä pahe jatkuu, rangaistus pysyy. Silti tällaisenkin rikkeen tekijän puolesta on rukoiltava ja häntä ohjattava oikeaan.

Eli kirkon jäsenyys on XC:n seuraamista, jos ei osoita halua seurata Kristusta on jäsenyys kyseenalaista. Mutta Kirkko, samoin kuin Kristus, kutsuu syntisiä puoleensa ja suojiinsa. Kirkkohan on sielujen sairaala, jossa ihmiset kutsutaan parantumaan synnistä ja elämään todellista elämää jumalyhteydessä.

Tämän esimerkin ja ohjenuoran mukaan tulisi kaikkien elää, henkilöön kohdistuvaa tuomiovaltaa ei kirkon yksittäisillä jäsenillä ole, mutta synnin voimme sellaiseksi osoittaa toki. Miten me muutoin ohjaisimme. Kanoninen laki osoittaa ne puitteet, jolloin ihminen seuraa Kritusta ja on kirkon jäsen.

Tässä nyt aluksi ajatuksia, rakkaudesta ja suvaitsevaisuudesta.

Mitä tarkoitat kulttuurilla, aika laaja käsite noin vastattavaksi?

Äänestä
  • Kiitos isä Tuomas vastauksesta. Tosin siinä oli paljon tuttua ja arvelinkin ortodoksisen käsityksen menevän näin, mutta silti se oli lohdullista luettavaa.
    Kysymykseni lähti liikkeelle "ovatko ortodoksit kristittyjä" ketjusta ja siellä "ortopapin" viestistä, jossa hän sanoo:"Onnetonta on ortodoksien suvaitsemattomuus".

    Siellä ketjussa, johon minäkin onneton sotkin lusikkani (anteeksi), keskusteltiin venäläisten käännyttämisestä. Varsinaisesti minulla ei ole mitään sitä vastaan, vaan kritisoin niitä keinoja joilla venäläisiä käännytettiin...ja toisaalta omien karvaiden kokemusten takia amerkkalaisperäinen uskonto jotenkin vain saa minut edelleen takajaloilleen! Ei sen kummempaa.

    Mutta ovatko ortodoksit suvaitsemattomia toisuskoisia kohtaan?

    Kuten kirjoitin, minulla ulkopuolisena on sellainen kuva, että ortodoksit eivät käännytä eivätkä tuomitse.
    Mutta eihän kirkkoa voi tuomita yksittäisten ihmisten mielipiteiden vuoksi. Varmaan ortodoksejakin on moneksi, kuten meitä muitakin.


    Kulttuurikysymys olisi voinut olla erillään mutta se vain tupsahti siihen kun sekin jotenkin suvaitsevaisuuteen liittyy. Tarkoitan kaikkea kulttuuria (on tosiaan laaja aihe), vaikkapa kaikkea taidetta...teatteria, tanssia, elokuvia, kokeilevaa uutta, kuvataidetta, sanataidetta. Ymmärrät varmaan mitä ajan takaa. Joissakin uskonnollisissa piireissä ollaan hyvin tiukkoja näissä asioissa.

    Ja auringonpaistetta sinne!

    Äänestä

  • timotei kirjoitti:

    Kiitos isä Tuomas vastauksesta. Tosin siinä oli paljon tuttua ja arvelinkin ortodoksisen käsityksen menevän näin, mutta silti se oli lohdullista luettavaa.
    Kysymykseni lähti liikkeelle "ovatko ortodoksit kristittyjä" ketjusta ja siellä "ortopapin" viestistä, jossa hän sanoo:"Onnetonta on ortodoksien suvaitsemattomuus".

    Siellä ketjussa, johon minäkin onneton sotkin lusikkani (anteeksi), keskusteltiin venäläisten käännyttämisestä. Varsinaisesti minulla ei ole mitään sitä vastaan, vaan kritisoin niitä keinoja joilla venäläisiä käännytettiin...ja toisaalta omien karvaiden kokemusten takia amerkkalaisperäinen uskonto jotenkin vain saa minut edelleen takajaloilleen! Ei sen kummempaa.

    Mutta ovatko ortodoksit suvaitsemattomia toisuskoisia kohtaan?

    Kuten kirjoitin, minulla ulkopuolisena on sellainen kuva, että ortodoksit eivät käännytä eivätkä tuomitse.
    Mutta eihän kirkkoa voi tuomita yksittäisten ihmisten mielipiteiden vuoksi. Varmaan ortodoksejakin on moneksi, kuten meitä muitakin.


    Kulttuurikysymys olisi voinut olla erillään mutta se vain tupsahti siihen kun sekin jotenkin suvaitsevaisuuteen liittyy. Tarkoitan kaikkea kulttuuria (on tosiaan laaja aihe), vaikkapa kaikkea taidetta...teatteria, tanssia, elokuvia, kokeilevaa uutta, kuvataidetta, sanataidetta. Ymmärrät varmaan mitä ajan takaa. Joissakin uskonnollisissa piireissä ollaan hyvin tiukkoja näissä asioissa.

    Ja auringonpaistetta sinne!

    Ehkä kaikkein virallisin kannanotto tällaiseen aiheeseen löytyy Basileios Suuren opetuspuheista, eli puhe; "Nuorisolle siitä, kuinka tulee käyttää hyväksi pakanallista sivistystä"

    Jutun idea on se, että kaikki ei ole hyväksi, mutta sellainen pakanallinenkin kulttuuri voi olla hyväksi, jossa opetetaan hyveeseen johtavia asioita. Eli kulttuuri, josta on hyötyä ikuisuuden mittapuun mukaan.

    Esim. Basileioksen mukaan emme ylistä runoilijoita silloin, kun he kuvaavat "rakastelevia" ja "juopuneita" tai "pilkkaavat" ja "herjaavat". Mutta heitä tulee rakastaa silloin, kun he kuvaavat "kunnon miesten tekoja tai sanoja". sama pätee hänen mukaansa proosaan. Basileios toteaakin: "Hyväksykäämme siis kaikki kirjoitukset, jotka sisältävät neuvoja hyvään."

    Basileioksen puhe kannattaa lukea, ja siitä tehdä omat johtopäätöksensä tai sovellutuksensa eri kulttuuririentojen suhteen.

    Kaikki varmaan ymmärtävät, ettei väkivaltakulttuuri ja eroottikka ole kristityille hyväksi. Mutta Toisaalta niiden pohjalta ei pidä tuomita kaikkia elokuvia. Samoin itsensä kiihottaminen tarkoituksellisen provosoivilla musiikkiesityksillä ei liene parasta, esim, joku "avoimen satanistinen esitys". Mutta se ei tarkoita sitä, että kaikki rock olisi hyödytöntä. Kyllähän monet artistit johdattavat syvien ajatusten ja moraalisten kysymysten äärelle. Se on vain nykymaailman tapa esittää asioita. Maailma on meluisampi samoin kulttuuri on meluisampaa, koska kuvaa maailmaa, jossa elämme.

    Kaikki on siis suhteellista. Itse en lähtisi katsomaan jumalanteatteria (jos joku muistaa nämä ulosteellasotkijat 1980 luvulta) mutta nykyteatterillakin on helmensä.

    Toisuskoisista vielä. Niin kyllä meidän tulee rakastaa myös toisuskoisia, mutta se ei tarkoita sitä, että toivotamme heidät tervetulleeksi kirkon jäsenyyteen ilman ehtoja tai tutkimista. Kirkon jäsenyyteen kuuluvat ne, jotka tunnustavat tietyt totuudet tai tietyn totuuden. Ja miksi sellainen, joka ei allekirjoita kirkon optusta edes haluaisi kirkon yhteyteen. Kirkossa ei ole kyse jostain "kivasta jutusta".

    Olen aina ihmetellyt niitä, jotka oudoksuvat tapaamme sulkea muut kuin kirkon jäsenet pois ehtoollisyhteydestä. Miksi he haluavat ehtoolliselle, jos eivät ole kirkon jäseniä? Enhän minäkään itke sitä, etten saa ajaa Mersulla, koska olen ostanut Skodan. Valintahan on itse tehty. (niin minulla on siis skoda, en verrannut siinä sinällään jotakuta kirkkoa Skodaan ja toista Mersuun)

    Mutta tämä kaikki ei tarkoita sitä, että orodoksilla olisi oikeus lyödä muita uskollaan. Opetuksen pitää tapahtua rakkauden hengessä. Toisaalta ei pidä loukkaantua siitä, jos sanomme miten asia ovat meidän kannalta, ja samalla esitämme kritiikkiä väkisinkin jotakuta toista kohtaan.

    Mutta toki kritiikki pitäisi tuoda esille rakentavasti. Mutta osalla ortodokseista on todella traumaattisia kokemuksia muiden suhtautumisesta heihin ja tällä voi olla vaikutusta moneen kommenttiin. Että silleen.

    Äänestä

joku kirjoittaa poikkipuolisen sanan ortodokseista, häipyy oletettu suvaisevasuus huitsin nevadaan ja Johanneksen punakynä heilahtaa.
Ortodoksi ei siedä lainkaan uskontonsa arvostelua.
Ortodoksi ei juuri kunnioita muita uskontoja muuta kuin pakon edessä ekumeenisissä tilaisuuksissa.
Herkkähipiäistä väkeä ovat.
Toki suvaitsevaisuutta voidaan ja osataan teeskennellä.
Tämä teksti voi jäädä kun on edellä fiksujakin kommenetteja :)

Äänestä
  • Eihän nyt toisten palstalle pidä tulla heidän oppejaan arvostelemaan! Aivan kuten maassa eletään maan tavalla, tulee palstallakin elää palstan tavalla. Eihän italialainenkaan tule Suomeen haukkumaan ihmisiä yksinkertaisiksi poroiksi. Yhtä lailla ortodoksisen opin arvostelu täällä on alkeellistenkin etikettisääntöjen rikkomista ja moiset tulee poistaa.

    Sääliksi on käynyt esim. katolisuuspalstaa, kun sinne lentää jatkuvasti kaikkea täysin perusteetonta törkyä, eikä siellä ole moderaattoria.

    Äänestä

  • provosoija. Ensinnäkin on varmasti hirvittävän ihanaa kirjoittaa ilman minkäänlaista nimimerkkiä tällaisia kommentteja. Näin voit varmistua siitä, että emme tiedä mitä muita mahdollisia kommentteja tänne kirjoitat. Vertaisin käyttäytymistäsi nimettömien haukkumakirjeiden lähettelyyn poliitikoille ja julkisuudenhenkilöille.

    On totta, että palstalla ei tarvitse esiintyä nimellä, mutta jonkin vakiintuneen nimimerkin käyttö olisi toki suotavaa, tällöin palstan seuraajat ja lukijat sekä tänne kirjoittajat yhdistäisivät kunkin henkilön mielipiteet ja kirjoitukset toisiinsa. Jos näin ei tehdä, mielestäni on kyseessä turha häiriköinti, jonka taustalla ei ole mitään todellista halua keskusteluun ja vuorovaikutukseen.

    Jos todella haluat keskustella asioista ota itsellesi edes nimimerkki ja esiinny aikuisella tavalla edes nimimerkin kautta sanojesi takana ja vastaa niistä. Mielestäni tällaiset epäkypsät lähestymisyritykset voi aivan huoletta poistaa palstalta. Mutta tämä nyt voisi tässä säilyäkin julkisena puoltona moderaattorillemme, joka tekee hyvää työtä, ja jonka auktoriteettiin voi luottaa.

    Lisäksi jos perustelisit mielipiteesi kunnolla voitaisiin päästä johonkin juttuyhteyteen. Ihan samalla argumentoinnilla minäkin voisin syyttää suvaitsemattomuudesta ihan ketä tahansa.

    Äänestä

  • Kritiikki on sallittua, jos osaa perustella väitteensä ja ns. keskustella sivistyneesti. On kuitenkin hedelmätöntä väittää että ortodoksit tekevät väärin kun tekevät niin ja näin. Kirkon opetusta kun ei tällaisilla keskustelupalstoilla voi muuttaa, onneksi. Meidän ortodoksien velvollisuus on puolestamme kertoa miksi toimimme ja uskomme kuten teemme. Parhaimmillaan dialogi voi kokemukseni mukaan olla hyvin hedelmällistä silloin kun kumpikin osapuoli osaa keskustelun aakkoset, vaikka olisikin eri mieltä kuin keskustelukumppani.

    Moderointi on olemassa sitä varten, että täysin asiaton ja perusteeton arvostelu, jonka ainoana tarkoituksena on mustamaalaaminen, pidetään poissa täältä.

    Äänestä

  • Olen täysin samaa mieltä siitä mitä edellä oleva kirjoittaja sanoo ortodoksien herkkähipiäisyydestä! Punakynä heilahtaa usein todella äkkiä.
    Sen olen havainnut palstaa aina silloin tällöin silmäilevänä luterilaisena, mutta ortodoksisuudesta kiinnostuneena vierailijana.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


timotei kirjoitti:

Tuolla alempana olevan "ortopapin" viestin johdosta kyselen sellaista, että mitä on suvaitsevaisuus? Tarkoitan tietenkin nyt ortodoksisen ihmiskäsityksen ja maailmankuvan mukaan?
Me ulkopuoliset...tai ainakin minä (ei saisi sanoa me, mutta olen lukenut joskus lehdistä tms. ja saanut sellaisen kuvan, että käsitys on yleinen) pidän ortodokseja melko suvaitsevina, mutta onko olettamukseni väärä?

Erikoisesti minua kiinnostaa ortodoksien suhde kulttuuriin. Millainen se on?

En kuitenkaan toivo uutta homokeskustelua. Se asia lienee selvä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu