Opetusta anteeksiannosta

Tässä kolminaisuuteen ja anteeksiantoon liittyvää filosofiaa. Mailmankaikkeudessa on nimittäin neljä eri periaatetta käsitellä syntiä:

1. ISÄ antaa anteeksi aina automaattisesti. Vaikka sitä ei pyytäisikään. (Matt. 5:45)

2. POIKA antaa anteeksi, jos sitä erikseen pyytää. (Matt. 18:21-22)

3. PYHÄ HENKI ei anna anteeksi, vaan toimii kompensoivana luonnonvoimana, joka rankaisee synnit Jumalan vanhurskauden oikeudenmukaisella periaatteella "silmä silmästä, hammas hampaasta" (Luuk. 12:10)

4. PAHOLAINEN ei ainoastaan kompensoi, vaan antaa korkojen kera takaisin eli kostaa. Tästä syntyy ns. koston kierre. Mm. Lähi-itä on hyvä esimerkki tästä.

Kristityn on aina elettävä tuon jaloimman eli "Isän periaatteen" mukaan ja annettava aina viimeistään illalla anteeksi ainakin omassa mielessään kaikki häntä kohtaan tehdyt pahat teot vaikka niitä asianomainen ei olisi pyytänytkään vielä anteeksi. Muutoin hänestä on tullut luopio.

Apostoli Paavali puhui tästä Efesolaiskirjeen neljännen luvun 26. jakeessa:

"Vaikka vihastuttekin, älkää tehkö syntiä. Sopikaa riitanne, ennen kuin aurinko laskee."

Alkuseurakunnassa oli hyvin tärkeää se, että vaikka joskus suuttuikin, niin vihan tunteen oli poistuttava sydämestä vielä saman päivän aikana (Kol.3:13). Muussa tapauksessa seurakuntalaisesta oli tullut luopio (Luuk.12:47-48, 14:28-33, Hebr.6:4-6, 10:26-27, 2.Piet.2:20-22, 1.Joh.5:16). Tällöin ei alkuseurakunnassa enää riittänyt sydämessä tehty anteeksianto, vaan asia oli selvitettävä riitapuolen kanssa kahden kesken. Ellei tämä ollut mahdollista, niin sitten usko oli uudistettava joko kahden seurakunnan todistajan läsnäollessa tai koko seurakunnan edessä. Jokaisen seurakuntalaisen velvollisuus oli pitää huolta siitä, ettei kenelläkään toisella veljellä tai sisarella ollut mitään häntä itseään vastaan (Matt.18:15-20).
4167
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Sekavaa oman sydämen soperrusta....

Äänestä

parempi olisi,jos et opettaisi lainkaan,koska Raamattu ei opeta tuollaista harhaa ja filosofista hölynpölyä!

Äänestä

ja Ritari perustelisivat evankelisella opilla, mikä tuossa KTS;n kirjoituksessa oli väärin?

Äänestä

Ajatuksen juoksu ei vastaa sitä, mitä olen itse oppinut Raamatusta. Matt.5:45 ei puhu mitään anteeksiannosta! Matt. 18:21-22 painottaa meidän ihmisten välistä anteeksiantoa, mutta sisältää myös Jumalan armollisuuden. Luuk 12:10 kuvaa Pyhän Hengen pilkkaa, jota ei anneta anteeksi(passiivimuoto!). Paholaisen koston kierteestä olen samaa mieltä.

Eikä Isä, Poika ja Pyhä Henki toimi toisistaan erillisinä, koska kyseessä on Jumalalan kolme ilmenemismuotoa.

Kun palstalla "Helluntailaisuus" ollaan, niin on todettava, että kuvauksesi ei vastaa helluntailaista käsitystä.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


KTS kirjoitti:

Tässä kolminaisuuteen ja anteeksiantoon liittyvää filosofiaa. Mailmankaikkeudessa on nimittäin neljä eri periaatetta käsitellä syntiä:

1. ISÄ antaa anteeksi aina automaattisesti. Vaikka sitä ei pyytäisikään. (Matt. 5:45)

2. POIKA antaa anteeksi, jos sitä erikseen pyytää. (Matt. 18:21-22)

3. PYHÄ HENKI ei anna anteeksi, vaan toimii kompensoivana luonnonvoimana, joka rankaisee synnit Jumalan vanhurskauden oikeudenmukaisella periaatteella "silmä silmästä, hammas hampaasta" (Luuk. 12:10)

4. PAHOLAINEN ei ainoastaan kompensoi, vaan antaa korkojen kera takaisin eli kostaa. Tästä syntyy ns. koston kierre. Mm. Lähi-itä on hyvä esimerkki tästä.

Kristityn on aina elettävä tuon jaloimman eli "Isän periaatteen" mukaan ja annettava aina viimeistään illalla anteeksi ainakin omassa mielessään kaikki häntä kohtaan tehdyt pahat teot vaikka niitä asianomainen ei olisi pyytänytkään vielä anteeksi. Muutoin hänestä on tullut luopio.

Apostoli Paavali puhui tästä Efesolaiskirjeen neljännen luvun 26. jakeessa:

"Vaikka vihastuttekin, älkää tehkö syntiä. Sopikaa riitanne, ennen kuin aurinko laskee."

Alkuseurakunnassa oli hyvin tärkeää se, että vaikka joskus suuttuikin, niin vihan tunteen oli poistuttava sydämestä vielä saman päivän aikana (Kol.3:13). Muussa tapauksessa seurakuntalaisesta oli tullut luopio (Luuk.12:47-48, 14:28-33, Hebr.6:4-6, 10:26-27, 2.Piet.2:20-22, 1.Joh.5:16). Tällöin ei alkuseurakunnassa enää riittänyt sydämessä tehty anteeksianto, vaan asia oli selvitettävä riitapuolen kanssa kahden kesken. Ellei tämä ollut mahdollista, niin sitten usko oli uudistettava joko kahden seurakunnan todistajan läsnäollessa tai koko seurakunnan edessä. Jokaisen seurakuntalaisen velvollisuus oli pitää huolta siitä, ettei kenelläkään toisella veljellä tai sisarella ollut mitään häntä itseään vastaan (Matt.18:15-20).

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu