Tämä kysymys varmaan on tällä palstalla käsitelty mutta jos joku yksinkertaisella tavalla pystyy sanomaan mitä tuolla tarkoitetaan kun pyritään uskonnon ja ateismin vapauteen. Pyrkiikö vapaa-ajattelija elämään hetkessä todellisuudessa olemalla ihan mitä haluaa?
Yleensähän puhutaan joko uskovaisesta tai ateistista.
Yleensähän puhutaan joko uskovaisesta tai ateistista.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Palstan kuvaus on kökkö. Vapaa-ajattelu ei ole muuta kuin vapautta uskonnollisesta dogmasta - alunperin katolisen kirkon dogmasta.
Pyrkimys uskonnonvapauteen tarkoittaa, että saa uskoa mutta ei ole pakko. Saa rakentaa kirkon, mutta tiilet pitää maksaa ihan itse. Saa urputtaa isoon ääneen miten aikuiset ihmiset kuvittelevat että on olemassa jumalia, mutta ei saa estää toisia kokoontumasta jumalanpalvelukseen. Koulu ei saa kieltää oppilaita ruokarukoilemasta, mutta ei pidä toisaalta opettajan johtaa rukousta.
Parasta olisi se jos koko ihmiskunta olisi samassa maailmankatsomuksessa. Se onko semmoista on sitten eri asia. Uskonnoissa ja ateismissa on puutteensa ja hyvät puolensa mutta itse olen alkanut uskomaan että täytyy olla olemassa jokin mikä yhdistää kaikki ihmiset samaan jota emme vain ymmärrä vielä tällä tietoisuuden tasolla jolla olemme.
Kuulostaa joltain new age -jutulta.
Millä perusteella olet alkanut uskomaan tuollaiseen?