Surullinen uutinen on saavuttanut meidät. Mauno Koivisto kuoli suomalaisuuden päivänä, sen enempää symboliikkaa ei enää kenenkään poislähtöön voi liittyä.
Mauno Koivisto oli osa sitä murrosta, joka 1970- ja 80-lukujen välissä muutti maailmaa. Ja hän johti meidät läpi sen murroksen. Silloin uusi aika tuli varoittamatta: Reagan, Thatcher, Gorbatsov. Ehkä on sittenkin hieman väärin sanoa, että Koivisto johti meidät sen läpi. Niin olisi voinut sanoa Kekkosesta, mutta Koivisto sen sijaan palautti normaalit parlamentaariset käytännöt ja antoi näin poliittisen järjestelmämme toimia sen luonnollisella tavalla. Siitä seurasi niin hyvää kuin huonoakin, mutta silloin, niinä päivinä itse kannatin sitä täydestä sydämestäni.
George Bush ja Mauno Koivisto taisivat olla viimeiset valtionjohtajat, jotka olivat itse ase kädessä puolustaneet maataan toisessa maailmansodassa. Koiviston aikakausi merkitsi myös tuntuvaa muutosta veteraanien asemaan. Reilussa kymmenessä vuodessa paarioiksi luokitelluista veteraaneista tuli kunnioitettuja kansalaisia, joista elossa olleiden kohdalla valtio vihdoinkin alkoi lunastaa niitä lupauksiaan, joita se oli aikoinaan näille miehille antanut. Juuri äskettäin vietetyn veteraanipäivän juhlinnan keskellä joku veteraani totesi, että nyt he näköjään ovat juhlituimpia henkilöitä koko maassa. Se, että niin on, on paljolti Mauno Koiviston ansiota. Asevelisosialisti ei voinut nähdä ansaitun kiitoksen sanomista ja kuntoutusta sodan jättämiin arpiin militarismin lietsomisena, vaan inhimillisenä kiitolliseuuden eleenä sukupolvelle, joka toi maamme läpi vaikeiden aikojen ja rakensi pohjan uudelle tulevaisuudelle, josta tuli parempi kuin kukaan silloin osasi edes uneksia.
Vaikka se nyt onkin jo myöhäistä, sanon sen silti: lämmin kiitos kaikesta siitä, mitä teit maamme hyväksi, Manu. Syvä osanottoni läheisille ja ystäville. Koivistojen perhe on aina ollut niin suomalaista elämänmuotoa edustava kuin vain voi olla: rauhallisia ja harkitsevia ihmisiä, jotka ovat järkkymättömiä vastoinkäymisissä, ja ehkä koruttomia, mutta aitoja menestyksen hetkinä. Toisiaan tukien he ovat kulkeneet läpi pitkän elämän ja ne välillä myrskyisätkin ajat, jotka ovat kansaamme koetelleet. Tellervon osaksi tuli saattaa Mauno haudan lepoon ja kertoa meille tämä surullinen uutinen. Viimeiseen saakka nämä ihmiset ovat sen suoruuden ja rehellisyyden perikuvia, josta maamme maailmalla tunnetaan. Maunossa ja Tellervossa valitsimme itseämme edustamaan juuri ne ihmiset, joissa kiteytyvät meidät syvimmät arvomme ja tapamme elää.
Mauno Koivisto oli osa sitä murrosta, joka 1970- ja 80-lukujen välissä muutti maailmaa. Ja hän johti meidät läpi sen murroksen. Silloin uusi aika tuli varoittamatta: Reagan, Thatcher, Gorbatsov. Ehkä on sittenkin hieman väärin sanoa, että Koivisto johti meidät sen läpi. Niin olisi voinut sanoa Kekkosesta, mutta Koivisto sen sijaan palautti normaalit parlamentaariset käytännöt ja antoi näin poliittisen järjestelmämme toimia sen luonnollisella tavalla. Siitä seurasi niin hyvää kuin huonoakin, mutta silloin, niinä päivinä itse kannatin sitä täydestä sydämestäni.
George Bush ja Mauno Koivisto taisivat olla viimeiset valtionjohtajat, jotka olivat itse ase kädessä puolustaneet maataan toisessa maailmansodassa. Koiviston aikakausi merkitsi myös tuntuvaa muutosta veteraanien asemaan. Reilussa kymmenessä vuodessa paarioiksi luokitelluista veteraaneista tuli kunnioitettuja kansalaisia, joista elossa olleiden kohdalla valtio vihdoinkin alkoi lunastaa niitä lupauksiaan, joita se oli aikoinaan näille miehille antanut. Juuri äskettäin vietetyn veteraanipäivän juhlinnan keskellä joku veteraani totesi, että nyt he näköjään ovat juhlituimpia henkilöitä koko maassa. Se, että niin on, on paljolti Mauno Koiviston ansiota. Asevelisosialisti ei voinut nähdä ansaitun kiitoksen sanomista ja kuntoutusta sodan jättämiin arpiin militarismin lietsomisena, vaan inhimillisenä kiitolliseuuden eleenä sukupolvelle, joka toi maamme läpi vaikeiden aikojen ja rakensi pohjan uudelle tulevaisuudelle, josta tuli parempi kuin kukaan silloin osasi edes uneksia.
Vaikka se nyt onkin jo myöhäistä, sanon sen silti: lämmin kiitos kaikesta siitä, mitä teit maamme hyväksi, Manu. Syvä osanottoni läheisille ja ystäville. Koivistojen perhe on aina ollut niin suomalaista elämänmuotoa edustava kuin vain voi olla: rauhallisia ja harkitsevia ihmisiä, jotka ovat järkkymättömiä vastoinkäymisissä, ja ehkä koruttomia, mutta aitoja menestyksen hetkinä. Toisiaan tukien he ovat kulkeneet läpi pitkän elämän ja ne välillä myrskyisätkin ajat, jotka ovat kansaamme koetelleet. Tellervon osaksi tuli saattaa Mauno haudan lepoon ja kertoa meille tämä surullinen uutinen. Viimeiseen saakka nämä ihmiset ovat sen suoruuden ja rehellisyyden perikuvia, josta maamme maailmalla tunnetaan. Maunossa ja Tellervossa valitsimme itseämme edustamaan juuri ne ihmiset, joissa kiteytyvät meidät syvimmät arvomme ja tapamme elää.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Joka puolella mediassa kehutaan suru puserossa edesmennyttä Koivistoa. Kuka muistaa ohjauksen Noppa-tutkinnassa, kylmän asenteen Baltian maiden itsenäisyyspyrkimyksiä kohtaan ja vahvan markan politiikalla valmistellun EU-petoksen? Uskoisin, että moni konkurssiyrittäjä 90-luvulta toivottaa Koiviston sinne lämpimämmälle puolelle, eikä Kalevi-poikakaan varsinaisesti surusta murru.
Juu, enpä ole aivan vakuuttunut hänen ansoistaan suomalaisten hyvinvoinnin edistämiseksi.
Kuitenkin läheisille osanottoni.
Oikein tärkeä asia maailmassa on pyllistää kansojen sarjamurhaaja Putinille ja lopettaa russia.
Mauno Koivisto leikki vielä "venäjää" kuten YLE. Kansojen sarjamurhaaja Lenin lopetti russian.
Pimeä kertoo venäjän vaaleista, vaikka russia on rikos ihmiskuntaan äärettömän julma miehitys.
On paha asia soittaa Putinille. Maailma haluaa lopettaa rikoksen kansojen sarjamurhaaja putin!
Suomalaiset kuten Mauno Koivisto tekevät kaikkensa, että rikollinen miehitys russia hävitetään.
Suomen rooli ei ole ylläpitää russiaa. Yhdysvallat ja Eurooppa ovat liittolaisia. Russia lopetetaan.
Russia on rikos ihmiskuntaa kohtaan kansojen sarjamurhaaja Lenin Putin Stalin. Vain miehitystä!
Suomen rooli ei ole ylläpitää russiaa.
Älykäs Japani ei koskaan soittaisi kansojen sarjamurhaaja Putinille.
Mauno Koivisto olisi voinut edistää venäjän luhistumista enemmän.
Suomen rooli ei ole ylläpitää russiaa.
Rauha hänen muistolleen.
Tasavallan presidenttinä hoiti kuitenkin huonosti virkaansa.
Kun kansa valitsi hänet presidentiksi, se erehtyi luulemaan, että hän olisi vastapaino Kekkoselle, joka olisi mennyt liian pitkälle myöntyvyyspolitiikassaan. Näin minäkin aluksi luulin.
Koivisto nieli kokonaisuudessaan Gorbatshovin politiikan, myös yrityksessä säilyttää Neuvostoliitto. Kun haastattelija kysyi teeveessä, tunnustaako Suomi Baltian maiden, Viron, Latvian ja Liettuan, kuulumisen Neuvostoliittoon, hän vastasi, että eiköhän se ole jo käytännössä tunnustettu.
Kun televisiossa oli esitetty, kuinka neuvostojoukot tekivät väkivaltaista tuhoaan Baltiassa, Koivisto paheksui haastattelussa - ei suinkaan neuvostojoukkojen törkeää käytöstä - vaan kuinka tapahtumia raportoitiin "vielä värikuvina".
Kekkonen ei koskaan myöntänyt, että Baltian tuli kuulua Neuvostoliittoon. Hän oli kannassaan järkkymätön ja myöntyväisyyspolitiikassaan paljon kohtuullisempi kuin Koivisto.
Virossa suuresti arvostetaan Kekkosta, joka teki paljon maidemme lähentämiseksi mm. avaamalla laivaliikenteen. Yhtä paljon inhotaan Koivistoa, joka oli valmis hylkäämään pienen veljeskansamme.
Neuvostoliiton hajottua Koivisto tämän ymmärsi sanomalla, että Baltiassa "oli parempaa tietoa". Jäi sellainen kuva, että hän itsekin syvästi häpesi väärää menettelyään. Se oli kuitenkin liian myöhäistä.
Hän menee historiaan Baltian petturina.
En ole vieläkään havainnut, että pääministeri Juha Sipilä olisi mitenkään kommentoinut presidentti Koiviston kuolemaa.
Mauno Koivisto oli tieto- ja salaviisas fundeeraaja ja kekkoslaisen pelokas idän suuntaan. Niinä aikoina ei ollut parempaakaan tarjolla.
oToivottavasti historia pesee Koivistonkin kohdalta myös V 1990 laman sotkut, että ym demarien suojeleminen? Itse en usko Koiviston puhtautuneisuuteen, heikko ja johdeltavissa oleva henkilö..
Käski lopettaa talousrikolisen tutkinnan? Devalvatio vei tuhannet velkaorjuuteen..Köyhys peruja sieltä.Lipponen lisäsi!
Se mikä minua ihmetytti, kun Tampereella pidettiin Tampere talossa itsenäisyyspäivän juhlat muutama vuosi sitten, niin Koivistot sanoivat melko töykeästi ettevät lähde tuppukylään. Kun muistaa kuinka manse on ollut demarien kehto on melkä ihmeellisttä tuollaiset kommentit. Ilmeisesti jo tuolloin koiviston terveys sellainen ettei pystynyt, mutta ei uskallettu sanoa totuutta.
Koivisto teki urallaan pahoja virheitä, kuten pöyristyttävä kylmäkiskoisuus Viroa ja kumppaneita kohtan sekä vahvan markan puolustus, joka johti maan syvempään lamaan, kuin muuten olisi käynyt.
Hänen välinsä tiedotusvälineisiin olivat niin kireät, ettei suostunut antamaan haastattelua Ylelle, vaan esiintyi MTV:n kautta. Hän oli arrogantti ja huono presidentti, selitti olevansa vaatimaton, mutta vaati diktaattorin
kohtelua. Selitti ajavansa parlamentarismia. Käytti täysimittaisesti presidentin valtaa itse ja tarkoitti eduskunnan valtaa vain itsensä jälkeen.
Nämä olivat asioita, joita hän teki vielä voimissaan ollessaan. Myös hänelle kävi, niin kuin monelle muulle, että dementia sai vallan. Mitä hän tässä vaiheessa teki tai sanoi, on toki arvostelun ulkopuolella, niin myös "tuppukylässä" vierailu.
Tilanne on sama, kuin prinsessa Margarethin kohdalla. Eräs rouva kirjoitti kauhistuneena, kuinka hän oli pyrkinyt ilahduttamaan jo pyörätyölissa olevaa prinsessaa ojentamalla tälle orvokkikimpun. Prinsessa oli heittänyt sadatellen kimpun takaisin kohti rouvan kasvoja. Vasta tapahtuman jälkeen hovi sai ilmoitettua, että prinsessa oli dementoitunut.
On vaikeaa kertoa, että joku on dementoitunut. Siksi se useimmin jää kertomatta. Mutta samalla se on myös väärinkäsityksien lähteenä, kun ihmiseen suhtaudutaan kuin normaaliin.
Ihan turha ukko. Ja turha tytär joka jostain syystä kutsuttiin vuosi vuodelta linnan juhliin vaikka ei ollut tehnyt mitään mainittavaa. Ei taida Suomen kansa olla kautta linjan suruissaan vaan moni muistaa aika huonollakin edesmennyttä resitenttiä.
Lapsettomaan Assiin päättyy Mauno Koiviston suku aikanaan.
Urho Kekkonen kävi jo 1960 luvulla Tarton Yliopistossa pitämässä puheen,jota päivää vieläkin muistetaan Tartossa ja sai laivaliikenteen käyntiin Tallinasta Helsinkiin,sekä pantiin Viru hotellin rakennus käyntiin.Kekkonen oli oikea valtiomies.Koivisto ei uskaltanut tulla Eestin tunnustamista lukemaan julkisesti,vaan laittoi Pääministeri Esko Ahon tekemään sen. Tallinassa ei Koivistoa noteerata kovin korkealle,mutta siellä on Kekkosen aukio ,jonka kautta laivalla matkustavat kulkevat.
YK:n yleiskokous tuomitsi tammikuussa 1980 Neuvostoliiton hyökkäyksen Afganistaniin.
Tuomitseva päätöslauselma meni läpi äänin 114-18.
Tuomitsijoiden joukossa olivat kaikki demokraattiset länsimaat.
Paitsi yksi...
Suomi äänesti tyhjää. Kekkosen käskystä.
Että sellainen valtiomies...
Hyvä täällä jälkikäteen viisastella siitä, miten Koivisto oli liian kylmä Baltian maiden itsenäistymispyrkimyksiä kohtaan.
Tosiasiahan on, että saat hakemalla hakea sellaista suomalaista poliitikkoa, joka olisi vuonna 1990 avoimesti tukenut Baltian maiden itsenäistymistä.
Ja uhkapeliähän se olisi ollutkin. Gorbatshovin asema oli jo valmiiksi heikko, ja Baltian separatismi heikensi sitä entisestään. Jos Gorbatshov syrjäytetään, mitä tulee tilalle? KGB:n johtama sotilasjuntta, joka murskaa kaiken vastarinnan Baltiassa? Vai Jeltsinin johtama Venäjä, joka suostuu myöntämään itsenäisyyden Baltian maille?
Jälkiviisaat s24-asiantuntijat tietävät, että Jeltsinhän sieltä tuli.
Vuonna 1990 sen sijaan moni oli valmis veikkaamaan, että pian alkaa ankara kurinpalautus Neuvostoliitossa. Ja samalla tulee Suomelle turpaan, jos menemme auttamaan Neuvostoliittoa hajottavia voimia.
Kaikki länsimaat tukivat selväsanaisesti Baltian maiden itsenäisyyspyrkimyksiä. Baltiassa sekä muualla nostettiin salkoon tämän merkiksi maiden omat liput Neuvostoliiton lipun asemesta. Ainoastaan Suomessa liputettiin Neuvostoliiton lipulla. Ulkopolitiikastamme määräsi Koivisto, mutta kansan tahto oli länsimaitten ja Baltian mukainen.
Suomen kansa tunsi syvää yhteyttä eteläisiä heimolaisiaan kohtaan. Oli itsestään selvää, että olemme samaa kansaa, joka on maailman myrskyissä joutunut eri hallinnon alaiseksi.
Koivisto menee hautaan Baltian petturina. Mutta tehty, mikä tehty. Kyllä hän sen itsekin ymmärsi sanoessaan jälkikäteen, että "balteilla tuntui olevan parempaa tietoa". Väärä valinta kriittisenä aikana vaivasi häntä kovin.
Jatkan vielä. Jäi sananmuotosi huomaamatta.
<<Hyvä täällä jälkikäteen viisastella siitä, miten Koivisto oli liian kylmä Baltian maiden itsenäistymispyrkimyksiä kohtaan.>>
Ei "viisastella jälkikäteen", vaan puhutaan asiosta sellaisina, kuin ne olivat silloin. Jo asioiden tapahtuessa useimmat huomasivat, minä muiden joukossa, ettei Koivisto enää ole kansan presidentti. Kansa tuki Viroa, Koivisto Neuvostoliittoa.
Loppujen lopuksi Koivisto oli oman aikansa demari populisti ei muuta. Hiuskiehkuraa ym pyöritettiin naistenlehtien sivuilla juttuina. Ja Assi tytär Aamulehdessä aikanaa esitteli sääriään sukkahousuja jalkaan laittoi, muistan tuonkin................
Niin ja vielä ne rikkinäiset sukat joilla vuosia Tellervo esitteli.............Siinä demari populismia..
Sitä vaan ihmettelen,että miten paljon Kekkonen oli aikaansa edellä,jos vielä ETYK otetaan mukaan
Mitä tulee Koivistona aikaan, niin ainakin tutkijat ovat selvästi tuoneet esiin sen faktan Koivisto otti kaikki käskyt kuuliaisesti Neuvostoliitosta..
MANU OSAS JA YRITTI PITÄÄ LANGAT KÄSISSÄ. AHTISAARI PELASTI SUOMEN TUHOLTA JA AVASI TAAS OVIA