Satuin vain uteliaisuudesta tälle keskustelu palstalle.... Olen syntynyt
mormoni perheeseen, en koskaan ymmärtänyt oikein mitään kirkosta. Nyt olen
kymmenisen vuotta asunut antipalstoilla ja lukenut MAP-Kirkon vastaisia
juttuja.
Noin kymmenen vuotta sitten luulin että autuus koitti ja että NYT olin
löytänyt onnen ja päässyt eroon mormoneista kokonaan.
Nyt aikaa taaksepäin katsellessani täytyy sanoa, että olen ollut katkeruuden
sapella täytetty ja vihasin mormoneja. Luulin heidän tuomitsevan
harha-askeleeni, ystäväni, kaiken. Olin aivan kuin nämä ihmiset tällä jotka
toitottavat MAP kirkon kamaluutta. Ystäväni vetivät kovia juhlia joihin
halusin osallistua vanhempieni varoittelusta huolimatta. Juhlissa tietenkin
juotiin ja vähän muutakin. Tulin tietenkin raskaaksi. Eihän se poika mitään
lasta minun kanssani halunnut. Muutin lapseni kanssa pois kotoa. Elämä oli satunnaisia juhlia ja irtonaisia suhteita. Kunnes eräänä päivänä
satuin ajamaan bussilla kirkkomme ohi uudessa kaupungissani. Ajattelin että
voisin vaikka käydä sunnuntaina katsomassa. Ihan piruuttani menin sunnuntaina
kirkolle. Se muutti elämäni täysin. Se oli parasta mitä koskaan olisin
voinut tehdä.
Nyt olen onnellisesti naimisissa pappeuden haltijan kanssa. Meillä on oma
pieni vauva ja vanhempi lapseni on otettu avosylin vastaan sekä minun että
mieheni perheen puolesta.
Takasin tuleminen ei ollut helppoa. Minua pelotti kovasti, mutta pelkoni oli
aivan turha. En koskaan ole havainnut minkäänlaista entisestä elämästäni
johtuvaa arvostelua. Sisaret ottivat minut avosylin vastaan. Ei perheenikään
minua soimaa.
Yksi asia vain harmittaa ... että tuhlasin niin monta vuotta elämästäni
katkeruuden ja vihan viljelemiseen.
Oli muuten kumma miten asiat vain luiskahtivat paikoilleen ja kaikenlaiset
mormonien vastaiset jutut joita ennen lueskelin tuntuvat nyt aivan
päättömiltä.
Niin että hyvää jatkoa vain ja menkää nyt hyvät ihmiset tutustumaan
MAP-Kirkkoon älkääkä kaikkia juttuja purematta nielkö.
mormoni perheeseen, en koskaan ymmärtänyt oikein mitään kirkosta. Nyt olen
kymmenisen vuotta asunut antipalstoilla ja lukenut MAP-Kirkon vastaisia
juttuja.
Noin kymmenen vuotta sitten luulin että autuus koitti ja että NYT olin
löytänyt onnen ja päässyt eroon mormoneista kokonaan.
Nyt aikaa taaksepäin katsellessani täytyy sanoa, että olen ollut katkeruuden
sapella täytetty ja vihasin mormoneja. Luulin heidän tuomitsevan
harha-askeleeni, ystäväni, kaiken. Olin aivan kuin nämä ihmiset tällä jotka
toitottavat MAP kirkon kamaluutta. Ystäväni vetivät kovia juhlia joihin
halusin osallistua vanhempieni varoittelusta huolimatta. Juhlissa tietenkin
juotiin ja vähän muutakin. Tulin tietenkin raskaaksi. Eihän se poika mitään
lasta minun kanssani halunnut. Muutin lapseni kanssa pois kotoa. Elämä oli satunnaisia juhlia ja irtonaisia suhteita. Kunnes eräänä päivänä
satuin ajamaan bussilla kirkkomme ohi uudessa kaupungissani. Ajattelin että
voisin vaikka käydä sunnuntaina katsomassa. Ihan piruuttani menin sunnuntaina
kirkolle. Se muutti elämäni täysin. Se oli parasta mitä koskaan olisin
voinut tehdä.
Nyt olen onnellisesti naimisissa pappeuden haltijan kanssa. Meillä on oma
pieni vauva ja vanhempi lapseni on otettu avosylin vastaan sekä minun että
mieheni perheen puolesta.
Takasin tuleminen ei ollut helppoa. Minua pelotti kovasti, mutta pelkoni oli
aivan turha. En koskaan ole havainnut minkäänlaista entisestä elämästäni
johtuvaa arvostelua. Sisaret ottivat minut avosylin vastaan. Ei perheenikään
minua soimaa.
Yksi asia vain harmittaa ... että tuhlasin niin monta vuotta elämästäni
katkeruuden ja vihan viljelemiseen.
Oli muuten kumma miten asiat vain luiskahtivat paikoilleen ja kaikenlaiset
mormonien vastaiset jutut joita ennen lueskelin tuntuvat nyt aivan
päättömiltä.
Niin että hyvää jatkoa vain ja menkää nyt hyvät ihmiset tutustumaan
MAP-Kirkkoon älkääkä kaikkia juttuja purematta nielkö.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kaikenlainen elämänkokemus on arvokasta. Mielestäni sinulla on nyt valtavasti enemmän elämänkokemusta kuin esim sellaisella henkilöllä, joka ei tuollaista "reissua" ole tehnyt.
On hienoa, että olet saanut nyt elämäsi järjestykseen. Voit kertoa omista kokemuksestasi nuorille, mutta joukossa on aina muutamia, jotka joutuvat tekemään samat virheet kuin sinäkin.
Minä olen aina ihmetellyt sitä, miten antimorkut aina vihjailevat siihen suuntaan, että hairahtanutta kirkon jäsentä ei enää kohdella hyvin ja että jopa oma perhe voi hylätä jäsenen, joka eroaa kirkosta. Tällaiset väitteet ovat aivan puuta heinää. Kirkkoon voi aina mennä takaisin ja avosylillä otetaan vastaan. Lisäksi minä en ainakaan tiedä tapauksia, joissa kirkosta eronnutta ihmistä olisi syrjitty millään tavalla.
mitä puhut.
"Tällaiset väitteet ovat aivan puuta heinää. Kirkkoon voi aina mennä takaisin ja avosylillä otetaan vastaan. Lisäksi minä en ainakaan tiedä tapauksia, joissa kirkosta eronnutta ihmistä olisi syrjitty millään tavalla."
Kyllä monilla muilla on aivan erilaisia kokemuksia kuin sinulla. Et voi tosissasi väittää, että noiden muiden kokemukset ovat "puuta heinää". Olipa rumasti sanottu sinulta.
Mutta kyllä minusta tuntuu että olisin voinut olla paljon onnellisempi jos en olisi tehnyt tuota sivuhyppyä ja saanut sen mukanaan tuomia kokemuksia. Se aina joskus painaa omaatuntoani, niin itselleen on kai vaikeinta antaa anteeksi. On vaikeata tehdä niinkuin isäni sanoo, nimittäin kääntää se joksikin positiiviseksi.
Meillä kaikilla on kai oma polkumme.
Hyvää jatkoa vain teille kaikille omilla poluillanne.
Itse olen eronnut kirkosta eikä minua ole hyljeksitty millään lailla!
-Se on oma kokemukseni!
Uskon myös että voin sinne palata jos siltä tuntuu =)
Aina on ihmisiä jotka ottavat sen henk.koht. ja ystävyys loppuu mutta se ei kait ole mikään kirkon suosima tapa toisin kuin esim. Jehovan Todistajilla!
Itse olen epäilijä kirkossa ja minua hyljeksitään monella tavalla, ikään kuin olisin pitaalinen ja epäilykseni tarttuisi.
-Se on oma kokemukseni!
Olen itse ollut noin 2 vuotta mormonikirkosta erossa ja minua kosketti syvästi kertomuksesi. Olen itse ollut syntymästä asti mormoni ja kokenut kaikki mormonismin prosessit (alkeisyhdistyksestä lähetystyöhön ja lopulta jopa vaarnan ylimpiin tehtäviin). Löysin kuitenkin kirkon todellisen historian ja silloin alkoi alamäki... uskon kuitenkin, että etsivä löytää ja ylämäki odottaa minua ennemmin tai myöhemmin.
Minua hiukan säälitti kertomuksesi, koska elät tunnepohjaisesti sen sijaan, että tutkit asioita järjellä. Siten et voi pohjata vakaumustasi tietoon, vaan yksinomaa tunteeseen ja minusta se on iso vajavaisuus. Sori vaan.
Kun netin myötä löysin totuuden mormonikirkon oikeasta historiasta ja vaimo lapsineen ei, niin lopulta menetin vaimon ja lapset pitkällisen prosessin jälkeen. Lapset eivät toki voineet vaikuttaa asiaan, koska heillä ei ollut arvostelukykyä. Vaimoni kuitenkin vei sen heiltä, joskin kenties lapset kasvaessaan pystyvät erottamaan oikean väärästä.
Koska Suomen yhteiskunta suosii äitejä yli isien, niin siinäpä se pyristely. Turha voittaa lapsia itselleen uskonnollisin syin.
Prosessi on ollut raskas, koska olen löytänyt mormonikirkkoon perustuvat huu-haa-faktat, mutta en pystynyt vakuuttamaan vaimoani. Syntymästä asti oleva aivopesu on liian voimaksa muuttamaan hänen näkemystä. Lisäksi hän kunnioittaa enemmän perhettään kuin aviomiestään. Mm. viime vuoden joulunpyhät suku eristi minut lahjakkasti pois lasteni huomasta. He pitivät huolen, että lapseni olivat kiireisiä heidän seurassaan ja harhautunut minä jossain siellä missä lienen. Niin meni joulu: lapset vaimoni ja hänen sukulaisten luona. Minä harhanoppinut omissani oloissani.
Suomen yhteiskunnassa vaimo on vahvoilla, mies heikoilla. Siten lapseni elävät vaimoni käskyvallassa. Tämä on fakta.
Joka tapauksessa, olen usein ajatellut, että miksi en pysynyt ruodussa ja olsin jättänyt tutkimatta mormonismia. Uteliaisuuteni oli kuitenkin vahvempi kuin tottelevaisuus kirkonjohtajien ohjeille: heidän yksiselitteinen ohje on: älä lue antimormonismia. Se on saatanan kirjallisuutta.
Olen tullut lopulta siihen tulokseen, että MAP-kirkko on hyvä kirkko nykypäivänä ja ihminen, joka haluaa kunnioittaa hyviä moraaliarvoja, niin pysyköön kirkossaan. Se mikä on historian totuus, niin kuka välittää... ei ainakaan uskollinen mormoni!
Vaikka temppelityöt ovat pelkkää rituaalia ilman järkisyitä, niin ihminen, joka niitä tekee, kokee mielen harmoniaa... lisäksi hän kokee jotain erikoista eli hän on pelastanut jonkun toisen verhon toiselle puolelle.
Minulle on kuitenkin selvää, että Jumala ei ole byrokraatti, jossa asiat tehdän tietyn mormonistisen temppeliformaatin mukaan, vaan Jumala katsoo ihmisen sydämeen.
Joseph Smith, vaikkakin hän haki selkeästi myös omaa etua, oli myös humaani uudistaja. Hän oivalsi, että paljon mädännäisyyttä oli sen ajan uskonnossa. Hän siten halusi perustaa täydellisen kirkon. Tuhon täydellisyyteen sisältyi mielikuvitustuotteet aina alkaen Mormonin Kirjasta Opin ja Liittojen Kirjaan, lopulta huipentuen niinkin maallisiin asioihin kuin USA:n presidenttiehdokkuus. Tuossa presidenttiehdokkuuden maallisen vallan tavoittelun vaiheessa JS oli jo erittäin maallistunut ja vieraantunut alkuajan hengellisistä arvoista.
Se kellä uskallusta on, tutkikoon.
PS. Ei koske Tapania... =D
Olen yrittänyt ottaa sinuun yhteyttä, mutta vaimosi sukulaisilta saamani numero ei ole käytössä.
Paikkakunnalla jolla asut (jos vielä asut siellä) on monta vaihtoehtoa. Kunpa tietäisin miten tästä pääsee eteenpäin.
Olen "tuntenut" näin hengessäni.
Ystäväsi Timo Espoosta.
"Perheet ovat iankaikkisia" ????
Kirby: Faith based emotional ringer
By Robert Kirby Salt Lake Tribune
The Lord is breaking up my friend's marriage. After 24 years of marriage, Boone's wife has decided that he isn't going to the celestial kingdom. She's threatening divorce.
Trouble started about a year ago when Boone began having serious doubts about religion. He kept going to church, but didn't exactly keep his concerns to himself.
I've known Boone for years. He doesn't beat his wife, insult her, cheat on her, get drunk, and/or blow all their money. He's a good father and provider. If he has any serious faults, it's the Jazz.
But the more Boone talked, the more alarmed his wife became. Last week she decided that the devil had possessed her husband. She makes both of them sleep in the basement.
Boone has a choice. Either he stops his heretical musings and gets back on track, or his wife will divorce him. Put another way, he can lie to his wife, or be honest to himself.
This sort of thing probably happens a lot. You marry someone who shares your beliefs, but something happens along the way. They grow, they change, maybe they go a little nuts. Meanwhile, you're a rock.
Yeah, right. Here's a news flash. Everybody changes, even if it's just to become even more insecure and inflexible and dogmatic about their original beliefs.
Assuming that everything else in the relationship is cool, I think it's the height of irony to divorce someone over God, particularly since faith in him is supposed to be all about patience, forgiveness and love.
Frankly, who better deserves this kind of treatment than the person you vowed to love forever?
I think this happens because, for some people, exercising their religion is simply another way of exercising control over others. And life only makes sense if their loved ones stay in the box.
It doesn't happen just in marriage. When one of my relatives left the LDS church several years ago, it produced angry and bitter words from his immediate family. Rather than letting him know they still loved him, their knee-jerk reaction only widened the rift.
Remember the part about people changing? Life is a process, not a status. Keeping that in mind, maybe it makes sense not to nail the door shut just because someone leaves the room for a few minutes.
When it comes to faith, what we say matters far less than what we do. Nowhere is this truer than it is with children. People will make mortal enemies out of their children under the guise of saving their eternal souls.
Unless your kid is a drone, it's reasonable to expect that he or she will at some point express considerable doubt about the merits of church. Any kid who doesn't was probably born old in the first place.
So how do you handle things when your teenager says he or she doesn't believe and doesn't want to go?
You try reasoning with them, then you yell, then you ground them. Maybe you whack them, or tell them that they're risking your love in the great "families are forever" scheme of things.
Want to know what else is forever? Shame. Yeah, good old fashioned family guilt has probably produced more apostates and heretics than any external form of deliberate evil.
The amazing thing is that since emotional coercion and extortion wouldn't work on us, where do we get the idea that it would work on those we love?
Lainaus tuolta lestadiolaisuus palstalta, nimimerkki tyttelin kirjoituksia.
"Olet tässä: Suomi24 > Keskustelu > Uskonto > Lestadiolaisuus > Vanhoillislestadiolaisuus
Viestien esitystapa:
Näytä aiheet Seuraava >>
Iso päätös
Kirjoittanut: Tytteli 31.1.2005 klo 15.27
Tein lopulta ratkaisuni, erosin kirkosta. En jaksanut enää elää lestasääntöjen mukaan. Vanhempani eivät täysin hyväksy minua, mutta olemme mielestäni ihan hyvissä väleissä ja tulevaisuudessa uskon, että vielä paremmissa. Tunsin tukahtuvani kun en saanut kokea maailmaa ympärilläni. Poikaystäväni (ei vl) ei kelvannut kenellekään vl-piireissä. Koko seutu melkein tukahtui ihmetyksestä kun minut oli nähty tanssilattialla meikattuna ja muutenkin kauniiksi laitettuna.
Ymmärrättekö, että vl-piireissä nuori voi tukahtua todella helposti, elämä on liian lyhyt maailma on liian suuri tuhlattavaksi kahlittuna."
vai miten tämän voisi tulkita?
Tyttelihän on ilmiselvästi lahjakkuun jonka kannattais alka kirjotella Reginaan, vai onko semmoista lehteä enää olemassakaan?
En todellakaan ole ollut millään muulla palstalla koko Suomi 24:ssa. Ja täälläkin aivan sattumoisin surffaillessani. Ajattelin vain kertoa ilostani löytäessäni takaisin. En viitsi täälläkään olla enempää, täällä on monella huono henki. Tytteli nimimerkin keksin ihan itse! Se ei ollut suojattu.
Jeesus elää ja MAP kirkko on Jeesuksen Kristuksen Kirkko maan päällä. Mikään ei voi estää evankeliumin leviämistä!
Niin että moikka vaan tällä tytöllä on parempaakin tekemistä kuin roikkua täällä. Menen tutkimaan Mormonin kirjaa... siitä saa paljon enemmän kuin täällä roikkumisesta!!
yritys hyvä kymmnen , uskokoon ken haluaa, minä en!!