Jokainen ateisti on filosofinen ateisti. Ateismi perustuu filosofiseen näkemykseen, että se mitä ei ymmäretä tai mitä ei olla osattu tutkia on automaattisesti olemassaolematonta. Kyseinen näkemys on tietysti naurettava. Se on pragmaattinen kylläkin sillä se luo "varman" pohjan tutkimukselle; vain tietynlaiset tosiasiat hyväksytään tutkimuksen lähtökohdiksi sen sijaan että olettamuksetkin hyväksyttäisiin. Kuitenkin siihen liittyy myös kiusallisia ongelmia.
On tunnettua, että kielteisiä totuusväittämiä ei voi mitenkään perustella havainnoilla; olemassaolemattomasta ei voida havaita mitään empiirisiä jälkiä. Ei esimerkiksi voida varmuudella sanoa, että Suomi ei hyökännyt toisessa maailmansodassa Ruotsiin. Ei ole sellasia perusteluita joilla asian voisi osoittaa olevan niin. Kuitenkaan Suomen hyökkäämättömyyttä Ruotsiin ei voi pitää historiallisena kuriositeettina vähempiarvoisena kuin Suomen hyökkäystä Neuvosto-Venäjälle, mistä sen sijaan löytyy lähdeaineistoa.
Tässä tilanteessa täytyy tyytyä siis toteamaan, että ei tiedetä hyökkäsikö Suomi Ruotsiin toisessa maailmansodassa. Samaten täytyy tyytyä vain toteamaan, että ei tiedetä, onko Jumala olemassa.
Ateismin vahingollisuus, jota ateisti ei itse tiedosta, liittyy juuri siihen, että kaikki mitä ei ymmärretä eli kaikki se mitä ei voida tutkia, on ateistille olemassaolematonta sen sijaan että se olisi avoin kysymys. Ateismia leimaa siis rakenteellinen kielteisyys tuntematonta kohtaan. Koska ateisti sillä tavoin tyrmää kaiken mitä hän ei heti ymmärrä, niin hänen elämänkatsomuksessaan saa liian suuren roolin sellaiset mullistavat tapahtumat hänen omassa elämässään jotka ovat aiheuttaneet tunteellisuuden takia voimakkaan muistijäljen. Tällaisia asioita ateisti ei voi unohtaa eikä kiistää vaan joutuu hyväksymään ne tosiasioina joita ja joiden järkevyyttä kuitenkaan ei hänen mukaansa tarvitse perustella mitenkään. Jos ateisti luopuisi tällaisesta itselleen vahingollisesta toimintatavasta ja perustaisi elämänsä avaralle katsantotavalle joka ei kiellä itseltään tutkia tuntematonta, niin hän voisi aloittaa elämänsä puhtaalta pohjalta, antaa anteeksi, unohtaa katkeruutensa ja rakastaa lähimmäistään. Tällä tavoin filosofia nivoutuu itseasiassa Jeesuksen opetuksiin. Vielä lopuksi on hyvä muistaa Platonia.
Platon esitti aikanaan ns. luolavertauksen, jossa filosofi näkee luolan seinälle muodostuneiden varjojen taustalla vaikuttavat todelliset ideat, kun taas muut näkevät vain itse varjot ymmärtämättä niiden taustaa. Tästä näkökulmasta ateisti on nimeomaan eristänyt itsensä filosofisesta toiminnasta ja ymmärryksestä. Ateistihan ei voi ajatella, että varjojen taustalla olisi mitään. Hän voi ainoastaan todeta, että on varjot seinämässä eikä hän ikinä voi ymmärtää niitä.
Jos ateistilta kysyy, että millainen sää on huomenna, niin asiaa tuntemattoman ateistin pitäisi oikeastaan vastata että huomenna ei ole säätä. Tämä vain sen takia, että ateisti ei tiedä millainen sää huomenna on. Ateisti kuitenkin hyvinkin saattaa olla väärässä todetessaan itseasiassa melkoisen rohkeasti, että huomenna ei ole säätä.
On tunnettua, että kielteisiä totuusväittämiä ei voi mitenkään perustella havainnoilla; olemassaolemattomasta ei voida havaita mitään empiirisiä jälkiä. Ei esimerkiksi voida varmuudella sanoa, että Suomi ei hyökännyt toisessa maailmansodassa Ruotsiin. Ei ole sellasia perusteluita joilla asian voisi osoittaa olevan niin. Kuitenkaan Suomen hyökkäämättömyyttä Ruotsiin ei voi pitää historiallisena kuriositeettina vähempiarvoisena kuin Suomen hyökkäystä Neuvosto-Venäjälle, mistä sen sijaan löytyy lähdeaineistoa.
Tässä tilanteessa täytyy tyytyä siis toteamaan, että ei tiedetä hyökkäsikö Suomi Ruotsiin toisessa maailmansodassa. Samaten täytyy tyytyä vain toteamaan, että ei tiedetä, onko Jumala olemassa.
Ateismin vahingollisuus, jota ateisti ei itse tiedosta, liittyy juuri siihen, että kaikki mitä ei ymmärretä eli kaikki se mitä ei voida tutkia, on ateistille olemassaolematonta sen sijaan että se olisi avoin kysymys. Ateismia leimaa siis rakenteellinen kielteisyys tuntematonta kohtaan. Koska ateisti sillä tavoin tyrmää kaiken mitä hän ei heti ymmärrä, niin hänen elämänkatsomuksessaan saa liian suuren roolin sellaiset mullistavat tapahtumat hänen omassa elämässään jotka ovat aiheuttaneet tunteellisuuden takia voimakkaan muistijäljen. Tällaisia asioita ateisti ei voi unohtaa eikä kiistää vaan joutuu hyväksymään ne tosiasioina joita ja joiden järkevyyttä kuitenkaan ei hänen mukaansa tarvitse perustella mitenkään. Jos ateisti luopuisi tällaisesta itselleen vahingollisesta toimintatavasta ja perustaisi elämänsä avaralle katsantotavalle joka ei kiellä itseltään tutkia tuntematonta, niin hän voisi aloittaa elämänsä puhtaalta pohjalta, antaa anteeksi, unohtaa katkeruutensa ja rakastaa lähimmäistään. Tällä tavoin filosofia nivoutuu itseasiassa Jeesuksen opetuksiin. Vielä lopuksi on hyvä muistaa Platonia.
Platon esitti aikanaan ns. luolavertauksen, jossa filosofi näkee luolan seinälle muodostuneiden varjojen taustalla vaikuttavat todelliset ideat, kun taas muut näkevät vain itse varjot ymmärtämättä niiden taustaa. Tästä näkökulmasta ateisti on nimeomaan eristänyt itsensä filosofisesta toiminnasta ja ymmärryksestä. Ateistihan ei voi ajatella, että varjojen taustalla olisi mitään. Hän voi ainoastaan todeta, että on varjot seinämässä eikä hän ikinä voi ymmärtää niitä.
Jos ateistilta kysyy, että millainen sää on huomenna, niin asiaa tuntemattoman ateistin pitäisi oikeastaan vastata että huomenna ei ole säätä. Tämä vain sen takia, että ateisti ei tiedä millainen sää huomenna on. Ateisti kuitenkin hyvinkin saattaa olla väärässä todetessaan itseasiassa melkoisen rohkeasti, että huomenna ei ole säätä.
Vastaukset 28
Vanhimmat
>>Ateismi perustuu filosofiseen näkemykseen, että se mitä ei ymmäretä tai mitä ei olla osattu tutkia on automaattisesti olemassaolematonta.<<
Ei tietenkään perustu. Loppu kirjoituksestasi onkin sitä ihtiään.
Platon oli geometrisiin kuvioihin ihastunut yläluokkainen hömppäfilosofi, jonka Atlantis-juttukin paljastuu saduksi viimeistään siinä esiintyvien ympyriäisten ja kantikkaiden muotojen ansiosta. Lisäksi voisi sanoa, että n. 10 000 v.s. ei tietenkään ollut Ateenaa, ei edes kreikkalaisia, ei siis ateenalaisiakaan, jotka olisivat voineet kukistaa Välimerelle mukamas tunkeneet atlantislaiset.
Kas kummaa, teisti joka ei ymmärrä että joku voi olla uskomatta hänen Jumalaansa!
Mistä kumpuaa uskovaisten tarve esittää toinen toistaan typerämpiä määritelmiä siitä, mitä ateismi on? Onko teillä joku hätä todistella itsellenne ateismi on jotenkin mahdotonta. Helpottaa tällaisten selvitysten askartelu uskovia?
No ne nyt hakkaavat olkinukkejaan kun eivät muutoin pärjää.
Varsinaista kyökkifilosofiaa jälleen kerran. Ei järjen aurinko paista eikä logiikan kuu kumota.
Ja taas yksi uuno jonka täytyy valehdellen ja vääristellen yrittää väittää ateismia joksikin ihan muuksi kuin mitä se on, mikä todistaa vain uskovan oman älyllisen epärehellisyyden ja hänen uskonsa moraalin.
Ja taas yksi uuuno joka raivoaa siitä, miksi lopputulosta ei voi ottaa premissiksi, tai jos ottaa niin miksi se on kehäpäätelmä, eli ainoa päätelmä jonka uskova osaa ja hyväksyy.
Eivätkä nämä uunot näköjään koskaan ymmärrä, miten vammaiselta ja vastenmieliseltä saavat oman uskonsa aina näyttämään tuollaisella ala-arvoisella typeryydellä.
Oho, onpa tullut paljon kommentteja. Mun tarkoituksen ei ollut mitenkään hyökätä ateisteja vastaan. Tää oli vaan tämmösiä ajatuksia mitä mulla heräili yön aikana. Mun on oikeesti todella vaikea uskoa ja käsittää sitä, että väitetään ettei jotain ole. Se ei liity mulla pelkästään siihen ateismiin vaanyleisemminkin minusta on todella rohkeaa esim juuri historioitsijan väittää ettei jotain olisi ollut tai tapahtunut. Sellaista väitettä ei voi perustella mitenkään. Se on sama kuin väittäisi tosiaan että huomenna ei ole säätä.
Tietysti jokainen saa uskoa ja väittää mitä itse haluaa. En mä pidä ateisteja naurettavina tai valehtelijoina. Mä vaan toivoisin, että voitaisiin ajatella enemmän samalla tavalla asioista mutta se on vaan mun toivomus ja jos sitä ei kukaan halua yrittää toteuttaa niin en halua enkä voi siihen ketään pakottaa.
"Mun tarkoituksen ei ollut mitenkään hyökätä ateisteja vastaan."
Olipa tarkoituksesi mikä hyvänsä, sinä hyökkäsit olkinukkeja vastaan.
Vampyyrit on todellisia. Ihmiset voivat taikoa, kuten elokuvissa täytyy vain osata taikasanat.
" Mun on oikeesti todella vaikea uskoa ja käsittää "
Kyllä vain, viestistäsi näkyy todellakin kirkkaasti että sinun on vaikea käsittää asioita.
Juuri sen vuoksi sinä oletkin uskova. Me jotka käsitämme asioita emme usko sokeasti perusteettomiin väitteisiin emmekä lapsellisiin typeryyksiin, joita aina perustellaan vain läpinäkyvillä valheilla ja ontoilla argumenttivirheillä.
Oikeita totuuksia ei tarvitse puolustella valheilla eikä virheellisillä väittämillä. Se että teidän uskonne tarvitsee jatkuvasti tuollaisia älyllisesti epärehellisiä, valheellisia ja virheellisiä väittämiä tuekseen, kertoo siitä teidän uskostanne ja sen totuuksista erittäin paljon.
"Jos ateistilta kysyy, että millainen sää on huomenna, niin asiaa tuntemattoman ateistin pitäisi oikeastaan vastata että huomenna ei ole säätä. Tämä vain sen takia, että ateisti ei tiedä millainen sää huomenna on. Ateisti kuitenkin hyvinkin saattaa olla väärässä todetessaan itseasiassa melkoisen rohkeasti, että huomenna ei ole säätä."
Tämä menee ihan päin sitä itseään.
Ateismi ja teismi liittyy uskoon. Teistillä on usko ja ateistilla ei ole.
Agnostismi ja gnostismi liittyy tietoon, toinen ajattelee tietävänsä ja toinen ei.
Toinen vastaa kysymykseen: Uskotko?
Ja toinen: Tiedätkö?
Uskotko Jumalan olevan olemassa ja Tiedätkö sen omasta mielestäsi?
-Kyllä/kyllä: olet gnostinen teisti
-Kyllä/ei: olet agnostinen teisti
-Ei/ei: olet agnostinen ateisti
-Ei/kyllä: olet gnostinen ateisti
Anteeksi, kun sanon, mutta tässä ateistien omassa ateismin määritelmässä on jotain hyvin huvittavaa. Ateismi on uskon puutetta, ateistilla ei vain ole uskoa. Jonka jälkeen aloitetaan kuitenkin hiusten halkominen siitä, että millaista ateismia kukin edustaa. Eli tietääkö uskon puuttuvan vai epäileekö uskonsa puuttuvan muttei ole ihan varma, vai väittääkö tietävänsä varmasti että usko puuttuu, jne. Jos joku uskovainen määrittelisi itsensä: minulta vain puuttuu usko Jumalan olemassaolemattomuuteen eikä siihen liity mitään sen syvällisempää filosofiaa tai sitä tarvi perustella mitään, niin hänethän naurettaisiin pihalle tältä palstalta. Mutta ateistille tämä on jostain syystä ihan ok.
Kyllä ne on teikäläisiä jotka niitä hiuksia halkoo. Johtuen tietysti lukemattomien uskonlahkojen määrästä.
Ahaa, ketähän ne teikäläiset mahtavat sitten olla? Vai olisiko niin, että niputit kaikki erimieltä olevat välittömästi uskovaisiksi? Jos joku kyseenalaistaa jotakin niin hän on heti välittömästi siellä "toisessa leirissä"?
"Anteeksi, kun sanon, mutta tässä ateistien omassa ateismin määritelmässä on jotain hyvin huvittavaa."
Et saa anteeksi! Huvittuminen on anteeksiantamatonta! Naamat peruslukemille!
"Ateismi on uskon puutetta, ateistilla ei vain ole uskoa. Jonka jälkeen aloitetaan kuitenkin hiusten halkominen siitä, että millaista ateismia kukin edustaa."
Ei ole mitään hiusten halkomista todeta sitä, mitä nimim. q.v yllä totesi. Asia on juuri niin kuin hän sen esitti. Asia on aina niin, että siinä missä teistillä on jumaluuteen uskoa, niin ateistilla ei ole - asiaa ei muuta se, että mitä teisti tai ateisti väittää asiasta tietävänsä.
"Eli tietääkö uskon puuttuvan vai epäileekö uskonsa puuttuvan muttei ole ihan varma, vai väittääkö tietävänsä varmasti että usko puuttuu, jne."
Etkö sinäkään ymmärrä uskon ja tiedon eroa? Agnostismin käsite auttaa tässä tavalla, mikä on jo selitetty. Teismi/ateismi on kannaotto siihen, että onko uskoa vai ei, ja gnostismi/agnostismi on kannanotto siihen, että luullaanko asiasta olevan tietoa vai eikö luulla. Eikai tämä ole niin vaikeaa käsittää?
"Jos joku uskovainen määrittelisi itsensä: minulta vain puuttuu usko Jumalan olemassaolemattomuuteen eikä siihen liity mitään sen syvällisempää filosofiaa tai sitä tarvi perustella mitään, niin hänethän naurettaisiin pihalle tältä palstalta. Mutta ateistille tämä on jostain syystä ihan ok."
Älä jauha paskaa. Keksit yllä ihan itse tuon hiustenhalkomisongelman, ja tarjoat nyt siihen perustuvaa tyhjänpäiväistä vitsinvääntöä. Kaikki on turhaa, kun yllä oli jo kertaalleen selitetty tämä asia - sinä vain et joko osaa lukea tai ymmärtää suomea. Saa nähdä oliko tämäkin selvitys siksi ihan turha.
q.v, En äkkiseltää löytänyt tietoa tuosta gnostisesta ateismista googlettamalla. Ei kait se sitä sentään tarkoita, että kyseinnen henkilö ei usko Jumalan olevan olemassa vaan tietää sen oleva olemassa? Mun mielestä koko keskustelu Jumalan olemassaolosta on mieletöntä. Jumalaan ei kuitenkaan vedota siksi, että Jumalasta olisi jotain empiirisiä tai rationaalisia jälkiä vaan sen takia, että siihen[jumaluuteen] tunnetaan vahvaa, erityistä yhteyttä. Jumala siis on olemassa "jollakin tavalla", ja jos väitetään että se on olemassa vain uskovien päänsisällä, niin se on aika rohkea väite eikä sitä yleensä myöskään osata perustella oikein mitenkään. Mun mielestä voidaan sanoa, että Jumala on olemassa jollakin tavalla mutta mitään kovin monimutkaisia teologisia rakennelmia yksin sen pohjalta ei voida tehdä, koska ei tiedetä Jumalan olemassaolon luonnetta.
"Jokainen ateisti on filosofinen ateisti. Ateismi perustuu filosofiseen näkemykseen, että se mitä ei ymmäretä tai mitä ei olla osattu tutkia on automaattisesti olemassaolematonta. "
Väite on tyypillinen äärioikeistolainen valheellinen väite hänestä poikkeavasta mielipiteestä. Sallittaneen tämä lausunto vaikka palstan aihe ei ole puoluepoliittinen.
Jokainen ateisti hyväksyy objektiivisen todellisuuden, sen mitä on olemassa vaikka sitä aistein ei havaittaisikaan. Melbournen kaupunki on Autraliassa objektiivisesti vaikka se muuttaa muotoaan joka hetki. Melbournen olemassaolo hyväksytään jatkuvan muutoksen alaisena olevana oliona. Tuntemattomat aurinkokunnat ja galaksit ovat olemassa vaikka niistä ei tiedettäisi mitään.
Aloitus on joko peruskoulussa luokalleen jäänyt tai tietoinen valehtelijatrolli.
Siteerauksen väittämä kuuluu subjektiivisen idealismin filosofian alueeseen ja jossa henki loisi materiaa. Se loisi sitä kaiken aikaan ja kun silmät kääntyisivät muualle, materia katoaisi. Aloitus itse tukee ateisteille syöttämää näkemystä.
”Jokainen ateisti hyväksyy objektiivisen todellisuuden, sen mitä on olemassa vaikka sitä aistein ei havaittaisikaan.”
Eikä hyväksy. Aniharva edes tajuaa mitä on objektiivinen todellisuus. Aistein havaitsemattomat asiat eivät ole ateistien hyväksymislistalla. Kuten esimerkiksi Totuus.
Objektiivinen todellisuus olisi sellainen, joka on todellisesti olemassa, ja joka ei ole yhden subjektin näkökulma vaan kattava, ylhäältä katsova, kaiken näkevä. Ateistit nimenomaan sellaisen kieltävät.
Ateistit hyväksyvät 1800-luvun ajatteluun nojautuvan objektivivisen todellisuuden, joka on absoluuttinen. Se on taantumuksellisuudessaan huvittavaa. Einstein osoitti jo yli 100 vuotta sitten, että todellisuus on järisyttävin osin suhteellinen ja saattaa olla sitä myös laajemminkin. Lisäksi hän korosti suhteellisuusajattelun tärkeyttä 1800-luvun empiiriseen, absoluuttiseen induktiiviseen ajatteluun nähden.
Täällä on ainakin kymmenen ateistia. Miten teistä tuli ateisteja?
"tunteellisuuden takia voimakkaan muistijäljen. "
Oletteko pettynyt isään Jumalaan, tai oletteko Jumalaan pettyneen yksinhuoltajan isätön jälkeläinen?
Parempi selitys teidän profiileille on, että Teidän Jumala ei asu taivaassa, vaan maan päällä toteuttamassa sharia-lakia.
http://beta.oikeamedia.com/o1-18409
Onko helpompi olla geeniorpoateisti vai raiskattufeministiateisti?
Ei nyt tarvitse olla mikään nero oivaltaakseen että maailman eri uskonnot, eli niiden sisältö, on railakkaassa ristiriidassa keskenään, eli eivät voi olla "totta" yhtäaikaa mitenkään.
"Miten teistä tuli ateisteja?"
Vastatakseni vain omasta puolestani voin sanoa, että kun ensimmäisiä kertoja kuulin jostain jumalasta, niin arvasin kyseen olevan samanlaisesta mielikuvitusoliosta kuin Joulupukki jne. Joulupukin piti tulla porojen kanssa käymään, ja kun pihaan köröttelee auto, josta pukki nousee niin tämä tuolloin 5-vuotias kyllä tajusi, että "aha, tämä oli siis tämmöinen juttu".
Kun ennen kouluun menoa oli jo tullut jokseenkin tutustuttua luonnontieteellisen maailmankuvan perusteisiin tähtitieteen, geologian, paleontologian ja biologian kautta, niin koulussa sepitetyt jeesustelut ja kirkossa käynnit lähinnä ihmetyttivät; miten aikuiset ihmiset voivat olla noin pihalla? En ole koskaan uskonut jumaliin, joten siinä mielessä minusta ei ole "tullut ateistia" niin, että olisin teististä ateistiksi kääntynyt. Olen yksinkertaisesti havahtunut olemaan ateisti.
"Oletteko pettynyt isään Jumalaan, tai oletteko Jumalaan pettyneen yksinhuoltajan isätön jälkeläinen?"
Yllä jo kertomaani vedoten totean, että minulle tuo kysymys on täysin mitätön. Tunnistan toki, että se on vittuilua, mutta en minä siitä piittaa. Enemmän tuollainen asenne sinusta kertoo kuin minusta. Sinusta se kertoo paljon, ja minusta se ei kerro mitään.
"Parempi selitys teidän profiileille on, että Teidän Jumala ei asu taivaassa, vaan maan päällä toteuttamassa sharia-lakia."
Älä jauha paskaa. Miksi ateisti kannattaisi tuollaista? Sharia-laki on samaa roskaa kuin kristofasismi, mitä sinä ilmeisesti edustat. Kukapa muukaan tarjoilisi jotain konservatiivimedian aatosripulia viitteeksi, kuin joku dominionismia maahantuova jeesustelijahourimo.
"Onko helpompi olla geeniorpoateisti vai raiskattufeministiateisti?"
Onko helpompaa päteä netissä tyhjänpäiväisyyksiä kuin hyväksyä se tosiasia, että jumalaasi ei ole kukaan todistanut, eikä siihen oikeasti ole mitään syytä uskoa, jos on tervejärkinen asioista perillä oleva aikuinen ihminen? Mikä noista piirteistä sinulta puuttuu?
Uskovaisten pitää uskoa satuihin ja höpötyksiin, tai muuten he ovat ateisteja.
Jostakin tuli joskus idea kaupungista, kaikki kaupungit ovat vain kopioita...... alkuperäistä ideaa ei kukaan voi nähdä, se kuuluu ideoiden maailmaan.
Kas, sait kirjoitettua kommentin ilman vasempaan ja oikeaan liittyvää pohdintaa.
Ateismi ei ole mikään teoria vaan elämänkatsomus jonka mukaan jumalia ei ole.
Teismi on taas uskoa jumaluuksiin, kukin kasvatuksensa ja uskonsa mukaan. Suurin osa teisteistakaan ei pidä uskonnon osuutta elämässään hallitsevana vaan osana sitä kulttuuriympäristöä jossa he elävät. He ymmärtävät että erilaiset uskonnot ovat kehittyneet erilaisissa kulttuureissa ollen osa niitä eikä se ole teistilta pois vaikka joku uskookin eri asioihin. Periaatteena on että jokainen tulkoon autuaaksi omalla uskollaan ja he antavat muiden rauhassa uskoa mihin haluavat.
Sitten on pieni vähemmistö teisteja (yleensä vielä fundamentalisteja, joskin muitakin on) joiden mukaan usko on elämän tärkein asia ja he kokevat sen henkilökohtaisena loukkauksena jos muut eivät usko heidän laillaan heidän jumalaansa. Tämä porukka on sitä mikä on tuonut lähes tulkoon kaiken pahan tähän maailmaan mitä maa päällään kantaa. Heistä on lähtöisin mm. uskonsodat, ristiretket, uskonnollinen terrorismi, noitavainot, kuolemantuomiot jumalan pilkasta tai seksuaalivähemmistöön kuulumisesta. Eikä kyseessä ole vain mitkään ennen tapahtuneet historialliset tapahtumat vaan sama meno jatkuu heidän toimestaan vielä tänä päivänäkin.
Tämä teistivähemmistö heittää laidan yli tieteen, moraalin, ihmisoikeudet, suvaitsevaisuuden, demokratian ja kaikki muutkin saavutukset millä ihmiskunta on parantanut ihmisten elämää, lisännyt tietämystä sekä luonut vaurautta ja terveyttä ihmisille. Tilalle tarjotaan uskonnollista orjuutta, tietämättömyyttä, taikauskoa ja pelkkiä valheita ja vääristelyjä asian oikeutuksesta.
He vaanivat kuin hyeenalauma sivistyksen ympärillä yrittäen kaataa sen jotta saisivat palautettua ihmiskunnan takaisin uskonnolliseen barbariaan.
Pierukuulon harrastus vie Luterilaisia. Kaksi lukittuu homoina kaapiin ja toinen pieraisee. Molemmat yrittävät arvata KUMPI SE EI OLLUT. Ennen PH:n sisään henkäisyä!
Kylläpäs pukkaa teoriaa ja en tarkoita pelkästään aloittajaa. Tiesittekö, että jatkuva tissuttelu ei tee hyvää aivoille, niin kuin parille muullekaan kehon elimelle? Tämän viimeisimmän asiayhteyden kirjoituksiinne varmaan ymmärsitte?