Olen 24-vuotias viime vuodet epäaktiivisena ollut mormoni, 8-vuotiaana kastettu. Kaksi muuta perheenjäsentä ovat aktiivisia. Tilanteeni on lyhyesti ollut se, että jostain syystä en ole sitten teini-iän tuntenut varsinaista poltetta toimia kirkossa aktiivisesti, vaikka olen pitänyt sitä hyvänä kirkkona ja uskonut sen olevan totta. Joten olen mieltänyt asemani ihmisenä, joka ei näytä olevan menossa selestiseen valtakuntaan, mutta toisaalta ei harrasta mitään kaikista pahimpia mahdollisia syntejäkään, joten olot tämän elämän jälkeen olisivat varmaan ihan ok, vaikken kirkkaimpaan valtakuntaan pääsisikään.
Nyt olen viime päivinä elämäni ensimmäistä kertaa tullut lukeneeksi internetistä kaikista kirkon historiallisista ym. ristiriidoista. Itseasiassa satuin ensiksi törmäämään juuri tähän keskustelupalstaan. Olen pisteessä, missä minulla on suuria epäilyksiä kirkon totuudesta. Olin kahden vaiheilla, uskallanko lukea temppeleissä suoritettavista toimituksista, koska olen aina uskonut niiden salaisuuteen ja siihen ettei minulla ole oikeutta tietää niistä kun en itse ole ehtinyt käymään koskaan. Mutta rohkaisin mieleni ja ne vaikuttavat aivan hulluilta, en olisi koskaan osannut kuvitellakaan sellaista osallistuessani kirkon muuhun toimintaan, tai kuvitella perheenjäseniäni osallistumassa sellaisiin.
Tunteeni ovat vähän sekaisia tällä hetkellä enkä ollenkaan tiedä millaiseen maailmankatsomukseen siirtyisin jättäessäni entiset uskomukseni. Tuntuu, että on pakko päästä keskustelemaan tästä asiasta jonkun kanssa, mutta tällä hetkellä ei tulisi mieleenkään puhua kirkossa oleville perheenjäsenilleni, enkä tiedä voisinko koskaan selittää syitäni eroamiseen heille; jos kirkkoon liittyvien todellisten faktojen tietäminen aiheuttaa mielipahaa minulle, niin voin vaan kuvitella mitä se tekisi heille aktiivisina jäseninä, jos siis uskoisivat minua ja olemassa olevaa materiaalia. Joten mikäli joku haluaa kertoa omista kokemuksistaan vastaavassa vaiheessa, tai mitä tahansa, olisin kiitollinen ja luen mielenkiinnolla..
Nyt olen viime päivinä elämäni ensimmäistä kertaa tullut lukeneeksi internetistä kaikista kirkon historiallisista ym. ristiriidoista. Itseasiassa satuin ensiksi törmäämään juuri tähän keskustelupalstaan. Olen pisteessä, missä minulla on suuria epäilyksiä kirkon totuudesta. Olin kahden vaiheilla, uskallanko lukea temppeleissä suoritettavista toimituksista, koska olen aina uskonut niiden salaisuuteen ja siihen ettei minulla ole oikeutta tietää niistä kun en itse ole ehtinyt käymään koskaan. Mutta rohkaisin mieleni ja ne vaikuttavat aivan hulluilta, en olisi koskaan osannut kuvitellakaan sellaista osallistuessani kirkon muuhun toimintaan, tai kuvitella perheenjäseniäni osallistumassa sellaisiin.
Tunteeni ovat vähän sekaisia tällä hetkellä enkä ollenkaan tiedä millaiseen maailmankatsomukseen siirtyisin jättäessäni entiset uskomukseni. Tuntuu, että on pakko päästä keskustelemaan tästä asiasta jonkun kanssa, mutta tällä hetkellä ei tulisi mieleenkään puhua kirkossa oleville perheenjäsenilleni, enkä tiedä voisinko koskaan selittää syitäni eroamiseen heille; jos kirkkoon liittyvien todellisten faktojen tietäminen aiheuttaa mielipahaa minulle, niin voin vaan kuvitella mitä se tekisi heille aktiivisina jäseninä, jos siis uskoisivat minua ja olemassa olevaa materiaalia. Joten mikäli joku haluaa kertoa omista kokemuksistaan vastaavassa vaiheessa, tai mitä tahansa, olisin kiitollinen ja luen mielenkiinnolla..
Vastaukset 41
Vanhimmat
Olen itse ollut samanlaisessa tilanteessa. Nuorena aktiivisena kirkon jäsenenä en silti esim kaveerannut kirkon nuorien kanssa vaan liikuin etupäässä ei-mormonien kanssa. Aika lailla salailinkin jäsenyyttäni, mutta kaikki sen silti tiesivät lunnollisesti. Jossain vaiheessa sitten suunnilleen sinun ikäisenäsi minun piti valita jätänkö kirkon vai hommaanko henkilökohtaisen todistuksen kirkon oikeellisuudesta. Päätin jatkaa kirkossa ja tein sitten hirveästi työtä tuon todistuksen eteen. Väänsin noin 6kk raskaan tutkimisen jälkeen itsestäni tuon todistuksen ja olin 100% varma kirkon totuudesta, ja se tuntui hyvältä. Nyt kuitenkin vuosia myöhemmin olen erkaantunut kirkosta. Tähän luonnollisesti vaikuttaa se, että vaimoni ei ole mormoni. Nyt näen asiat aivan toisin - en enää usko, että MAP-kirkko on täyttä totta. Olen jotenkin tipauttanut sen samalle tasole muiden kirkkojen kanssa.
Viime aikoina olen harrastanut itsetutkintaa ja miettinyt mitä elämäni olisi voinut olla jos olisin tehnyt erilaisia valintoja. Siitä olen varma, että jos olisin jäänyt kirkkoon ja pysynyt aktiivisena, elämäni olisi mitä ilmeisimmin parempi kuin mitä se nyt on. Kolikon toinen puoli olisi sitten taas se, että aktiivimormonina olisin pikkuisen laput silmillä enkä näkisi koko totuutta. Asia on katsos siten, että meillä jokaisella on pääkopassa joku totuus. Kenenkään totuus ei ole totuus muuta kuin ko henkilölle itselleen.
En voi antaa sinulle mitään ohjetta mihin suuntaan sinun pitäisi mennä. Loppuviimein elämäsi onnistuminen on kiinni lukuisten sattumien ja valintojen peräkkäisistä tapahtumista. Elämä voi olla hyvä - olit sitten mormoni, jonkun muun kirkon jäsen tai ateisti, kunhan teet oikeita valintoja. MAP-kirkko ohjaa sinua tekemään oikeita valintoja, joten siinä kirkossa sinulla on suurempi todennäköisyys onnistua elämässäsi.
Itse erosin kirkosta noiden tietojen tuoman epäilyksen johdosta.
En kuulu mihinkään kirkkoon tällä hetkellä mutta ortodoksisuus kiinnostaa kovasti.
Jos jäät kirkkoon, älä kyseenalaista, se on helpompaa...
Jos haluat käyttää omaa harkintaa ja etsiä Jumalaa eikä oikeaa kirkkoa niin tutki, rukoile, ole altis Jumalan tahdolle ja anna ajan kulua =)
Kun sanoit että et sitten teini-iän ole kokenut varsinaista poltetta toimia kirkossa aktiivisesti, niin enhän toki tiedä miksi näin oli, mutta kyllä samanlaisia kokemuksia tulee myös muille, ja se voi olla että uskoamme koetellaan näin. Itselläni oli aivan sama juttu, mutta kun aloin oikeasti tutkimaan asioita ja miettimään niitä niin olen kyllä löytänyt innostuksen toimia kirkossa, ja todistukseni on kasvanut paljon. Se ei tapahtunut hetkessä, vaan vähitellen. Epäaktiivisuus vaikuttaa aina omaan hengellisyyteemme, ja vähitellen todistuksemme heikentyy. Itsekin olen syntynyt kirkkoon, ja uskoisin että myös monella muulla kirkkoon syntyneillä tuo kriisi-ikä ajoittuu teini-ikään, kun emme enää voi nojautua vanhempiemme todistuksiin, ja huomaamme ettei meillä itsellämme ole todistusta, tai sitten vaan menemme maailman houkutusten mukaan ja unohdamme että meillä on todistus tai valitsemme olla välittämättä siitä. Siksi kirkon johtajat korostavat sitä että meidän jokaisen täytyy hankkia oma hengellinen todistuksemme evankeliumista.
Tuosta kirkon vastaisesta kritiikistä sen verran, että kannattaa käydä myös lukemassa noita vastauksia noihin kritiikkeihin. Niitä löytyy mm. osoitteista http://www.fairlds.org/ http://www.jefflindsay.com/ ja suomeksi http://www.mormoni.net/ Mielestäni ne kyllä ovat vakuuttavia vastauksia.
Temppelitoimituksia en itse ole käynyt lukemassa. Ne ovat hyvin symbolisia ja ilman pyhän hengen johdatusta ei niitä voi ymmärtää oikein. Varmasti vaikuttavatkin todella erikoisilta, en sitä yhtään epäile, mutta varsinkaan noilla sivuilla jotka ovat muissakin asioissa jääneet kiinni vääristelystä, saattavat ne tosin olla vielä hieman muunneltuina.
Ajattele että tässä nyt koetellaan uskoasi, äläkä lopeta tutkimista. Joku päivä voit itse mennä temppeliin ja sitten hengen avulla saada tietää joitakin noita opetuksia. Mutta neuvoisin sinua alkamaan lukemaan pyhiä kirjoituksia ja rukoilemaan. Käy myös lukemassa noita vastauksia. Itse olen kyllä lukenut noilla anti-sivuilla olevat jutut, mutta tutkittuani myös noita vastauksia huomaan selvästi millä taktiikalla ne on kaikki tehty, eivätkä ne häiritse minua. Kannattaa myös mennä käymään kirkossa ja mennä puhumaan piispasi kanssa, olen varma että se auttaisi sinua. Kannattaa myös käydä vaikkapa nuorten aikuisten tapahtumissa, itselläni ainakin heräsi kipinä aluksi fest i nordissa. Patriarkallisen siunauksen saaminen oli myös hyvin hengellinen kokemus ja tunsin pyhän hengen selvästi, vaikka jälkikäteen ajateltuna en ollutkaan kelvollinen sen saamiseen.
Kiitos neuvoista, kaikille, ja viitteistä kirkkoa tukeville sivuille. Olenkin halunnut nähdä miten kirkko voisi puolustautua kaikkea kritiikkiä kohtaan. Näyttää siltä että on paljon materiaalia mihin tässä saa uppoutua- lisää valvottuja öitä siis tiedossa.
elä mene samaan lankaan kuin minä menin.
Vastustajien väitteet ovat niin kovin todentuntuisia. Olen nyt vasta tajunnut miksi. Ne nimittäin sisältävät juuri sen verran totuutta että ne kuullostavat tosilta. Mutta siihenhän paha juuri pyrkiikin.
Olen nyt aivan vakuuttunut kirkkoni totuudesta, koska ei paha sen kimppuun noin hyökkäisi jollei se sitä pelkäisi.
En tällä hetkellä enään ymmärrä miten ennen ajattelin että vastustajien jutut olisivat olleet oikeampia kuin mitä kirkko kertoo. Onneksi tiedän nyt miten asiat ovat.
Olen aivan vakuuttunut siitä että Myöhempien Aikojen Kirkko on Jumalan kirkko ja olen onnellinen saadessani olla sen jäsen.
Voit saada omakohtaisen todistuksen lukemalla avoimin mielin Mormonin kirjan ja rukoilemalla saadaksesi tämän tiedon.
Tsemppiä burt! Elä anna periksi!
Älä anna kenenkään aivopestä sinua...Ei puolesta eikä vastaan...Varoitan sinua näistä vouhottajista jotka ovat tosiaan näitä ääripään porukoita.
Tutki itse ja etsi Jumalaa....
Olet saanut hyvät vastaukset cos:lta ja Tytteliltä. He ymärtävät ajatuksesi varmaan paremmin kuin minä, joka liityin kirkkoon 32 vuoden iässä. Nyt olen ollut jäsen 45 vuotta. Kun vanhemmat ovat jäseniä ja on kastettu 8 vuoden iässä, ovat pulmat aika tavalla erilaisia. Henkilökohtainen todistus on hankittava toisessa vaiheessa kuin käännynnäisen kohdalla.
Minulle uskonnollinen selkeys tuli suurena aarteena. Sitä ennen olin ollut sumussa ja olin torjunut uskonnon kuten kai useimmat muodollisesti kristityt. Kolminaisuusoppi ja se, mikä on oikea kirkko olivat tosi epäselviä asioita. En osannut edes riittävän vahvasti kyseenalaistaa noita, vaan ne olivat mielen taustalla sekasotkuisena vyyhtenä. Silloin tällöin mielessäni kävi, että alkukirkko oli jotain aivan muuta, kun se, millainen oli se kirkko johon kuuluin.
Lähetyssaarnaajien opetukset luopumuksesta ja palautuksesta sekä kirkon apostolisen johdon välttämättömydestä valtuuksineen saivat ajatukseni oikeasta uskonnosta järjestykseen. Suuri merkitys oli tietenkin Mormonin kirjalla eli tuolla muiden lampaiden "Raamatulla".
Ihmettelet temppelitoimituksia. Niinpä, sillä erikoisia ne ovatkin ensi tuntumalta. Kuitenkin ne ovat hyvin yksinkertaisia vertauskuvia. Olen verrannut niitä viittomakieleen. Kun katselee tuolla kielellä kommunikoivia, niin ellei tiedä, mistä on kysymys, voi pitää heitä hulluina. Olen saanut Sveitsin temppelissa riittävät vihjeet ymmärtääkseni tuota kieltä. Kun joskus menet tempeliin, niin kysy kaikesta, mikä sinua ihmetyttää, mutta jo tässä antamani vihjeet voivat auttaa sinut alkuun.
Tämä artikkeli saattaisi olla sinulle hyvä luettava, toivottavasti siitä on jotain apua: http://www.fairlds.org/pubs/conf/2004BitD.html
Olen käynyt läpi vastaavan kriisin kuin sinä nyt, mutta olin vanhempi ja luultavasti paljon syvemmällä kirkossa kiinni silloin kuin sinä nyt. Jouduin vain pikku hiljaa tunnustamaan itselleni, että en millään voi uskoa siihen kaikkeen, mihin olin vakuutellut uskovani. Mietin silloin myös omia motiivejani; miksi niin kovasti olin halunnut siihen uskoa. Eikö vain se ollutkin jonkinlaista turvallisuuden tavoittelua, halua olla hyväksytty siinä piirissä joka elämäni piiri silloin oli (kaikki ystävät ja osa suvusta kirkossa). Halua olla keikuttamatta venettä. Halua uskoa siihen kaikkeen hyvään, mitä mormonikirkko edustaa - ja onhan sitä paljon. Se olisi toisaalta ollut niin paljon helpompaa. Mutta kun en voinut olla ajattelematta. Kun en voinut uskoa, että pitää vain uskoa mitä auktoriteetit sanovat. Kun en vaan millään saanut uskotuksi kaikkea, ja ennen kaikkea sitä mitä temppelissä näin ja koin. Olin kuulemassa samat selitykset joihin Tapani tuossa edellä viittaa. Ei auttanut. Oli muutakin, josta en halua tässä kertoa, mutta joka sai minut ajattelemaan että minä en todella voi uskoa noin kuin nuo muut. Minä en kuulu tähän joukkoon. Sellaista ristiriitaa itsensä kanssa ei lopulta kestä. Kirkosta lähtö on monella tapaa kuin avioero, yhtä tuskallinen. Mutta loppujen lopuksi minä ainakaan en olisi pystynyt jatkamaan enempää sitä elämää ihmisenä, jota en oikeasti ollut.
Olen viime aikoina seuraillut aika aktiivisesti tätä palstaa kun sen kerran satuin löytämään. Mormonit luultavasti pitäisivät sitä todisteena jonkinlaisesta kaipuusta takaisin. Minä sanon, että vasta nyt, vuosia lähtöni jälkeen, on tullut riittävästi välimatkaa käsitellä sen aikaisia asioita. Silloin ei myöskään ollut mitään foorumia näistä puhua. Kerran muistan soittaneeni toiselle puolelle Suomea ihmiselle, jota en henkilökohtaisesti edes tuntenut mutta jonka tiesin jättäneen kirkon. Mahtoi hän ihmetellä puheluani, tai ehkä ei sittenkään. Kaikenlaisiin elämänkriiseihin apua on tarjolla, mutta tähän ei löytynyt ymmärrystä, ei kirkon ulkopuolelta eikä sen sisäpuolelta. Toivottavasti löydät jonkun, jonka kanssa voit puhua asiasta niin ettei päätäsi yritetä kääntää suuntaan eikä toiseen. sinun itse on elämästäsi päätettävä ja päätöksesi kanssa elettävä. Kokemuksesta sanon vielä senkin, että vaikka ystävät kirkossa jäävät - eikä se ollut minun tahtoni mutta niin vain kävi, niin on yllättävää kuinka voi aivan uudella tavalla löytää esim kirkkoon kuulumattomat sukulaisensa.
Tutki antiväitteitä ja tutki mormonien vastineita. Muodosta oma mielipiteesi.
Itse olen antiväitteitä tutkinut ja ne pitävät huomattavasti paremmin paikkansa kuin mormonien omat kirjoitukset.
Mormonien ohje on sinulle, että lue pyhiä kirjoituksia ja rukoile. Tällä sinut koitetaan pitää vaihtoehtoisen tiedon ulkopuolella. Varmasti alat pitämään Hitlerin Mein Kampfiakin järkevänä kirjoituksena jos luet ainoastaan sitä ja haluat ja yrität todella uskoa sellaisiin arvoihin. Tilanne on sama MK:n ja muitten pyhisten suhteen.
Muodosta siis OMA mielipiteesi. Onko mormonismi uskottavaa vai Onko sittenkin todennäköisempää, että se on vain jälleen yksi uusi ihmisen perustama uskonto?
voit kieltää Mormonin kirjan?
Koska olet viimeksi lukenut sitä? En voi ymmärtää sinua muuten kuin siten, että olet unohtanut tai torjunut sen merkityksen. Paneutuminenko vastustajien kirjoituksiin on sinulle ollut unohtamnisen tai tojumisen apuna?
Mitä tähän mennessä olen ehtinyt lukea, vaikuttaa että mormoneja vastaan esitetään usein lyhyitä, ytimekkäitä, alkuperäisestä kontekstistaan irroitettuja tietoja, jotka palvelevat tarkoitustaan hyvin sinäänsä. Mormonien puolesta sen sijaan ei ole samanlaisia yhden virkkeen "ässiä hihassa", vaan laajempaa ja joskus ympäripyöreämpääkin selitystä. Todella asia vaatii tutkimista, olet oikeassa.
Vaikuttaa, että kirkon johtajat kautta aikain ovat tehneet joitakin inhimillisä virheitä vähintäänkin. Olen yrittänyt punnita, miten täydellistä esimerkkiä heiltä vaaditaan jotta kirkko olisi uskottava. Kärkevänä esimerkkinä, kun kirkon omasta sukututkimustietokannasta pamahtaa Joseph Smithille tusina kappaletta vaimoja, pistää se miettimään.. Luulisi että Herralta jatkuvasti ilmoitusta saava profeetta saisi tietää perheen oikean muodon ennemmin kuin monia muita asioita. Tämä vaan esimerkkinä sellaisesta asiasta, johon aina palaan, vaikka olisin kuinka hyviä mormonien puolesta puhuvia tekstejä lukenut.
Esim.
Joseph Smithillä oli suhde toiseen naiseen Fanny jotakin jo vuodesta 1843! Moniavioisuus pidettiin ensin salassa ja se julkaistiin vasta vuonna 1851.
Proffeetta kuvataan aina yksiavioisena vaikka hänellä oli useita vaimoja joita Emma Smith ei koskaan hyväksynyt...
sinä Tapani voit kieltää Koraanin?Koska olet viimeksi lukenut sitä?
sinä Tapani voit kieltää Bhagavadgitan? Koska olet viimeksi lukenut sitä?
"Reijooh" on ollut myöhempien aikojen pyhiä ja siksi hänelle Mormonin kirja hyvin tuttu. Minä en ole koskaan ollut islaminuskoinen enkä tunne ko. kirjaa läheskään siten kuin "Reijooh" Mormonin kirjaa. Joten, miksi rinnastitkaan nämä kirjat?
Sellaisilla perusteilla, että sen tarina on epäuskottava. Haluaisin nähdä selkeitä puolueettomia todisteita MK:n tarinan aitoudesta. Propagandaan en usko. Uskon, että sinulla on "todistus" MK:sta, mutta juuri se estää sinua vastaanottamasta kriittistä tietoa.
mutta ne eivät sinulle kelpaa. Mm. tuo kirja "Lehi in the Wilderness" ja kiasmit ovat vahvoja todisteita. Asennoitumisesi estää kuitenkin niiden tasapainoisen arvioinnin.
tieteellisesti ajattelevien kanssa.
No siinä tauksessa sinun täytyisi tutkia Koraania perusteellisesti. Ehkä silmäsi avautisivat huomaamaan, että sieltä se ainut oikea totuus löytyy!
Et voi sanoa, että sinun ei tarvitse tutkia, koska olet jo löytänyt totuuden. Totuus on se, että jokainen, joka intensiivisesti ja oikealla asenteella tutkii Koraania vähintään viisi vuotta vakuuttuu sen edustavan ainoaa oikeaa totuutta ja huomaa entisten kuvitelmiensa totuudestaolleen vain itsepetosta ja harhaa.
sinua hyväksymästä islamilaisuutta ainoaksi ehdottomaksi totuudeksi.
muutaman kuukauden tutkiminen Mormonin kirjasta, joten eiköhän se ole todempi, kuin joku muu, joka vaatísi viiden vuoden tutkimisen :-)
itse islamisti? Ellet ole, niin tuuli vain näppejäsi heiluttaa :-)
Siinäpä ongelmasi. Et ole jaksanut perehtyä kunnolla, vaan olet tehnyt valintasi heppoisin perustein. Ei auta vaikka sittemmin olisit tutkinut vuosikymmeniä, jos olet alunperin hurahtanut harhaoppiin etkä paremmasta tiedä.
Monet ovat tutkineet mormonismia vuosia saamatta siitä mitään todistusta, koska ovat olleet rehellisempiä kuin sinä eivätkä ole syyllistyneet itsepetokseen.
Miksi vastaamisen sijaan heität aina vastakysymyksen? Älä nyt vastaa: "Teenkö todellakin niin?" ;-)
Jähmettynyt omiin kieroihin uskomuksiinsa eikä voi kuvitellakaan olevansa väärässä lahkossa.
Tutkin Mormonin kirjaa kahdeksan vuotta, tai kymmenen, miten lasketaan. En vakuuttunut sen jumalallisesta alkuperästä tai totuudesta.
Pakko myöntää, että tutkijanotteeni alkoi hiljalleen hyytyä. Mutta kirja on minulla edelleen, joten voin koska tahansa palata sen pariin ja olen palannutkin tämän keskustelupalstan myötä.
Näin vanhempana aikusena sen ilmaisu ja tyyli tökkii entistä pahemmin.
Miten on mahdollista, että se on niin heikkotasoinen kertakaikkiaan, ei pienintäkään häivää Raamatun, Koraanin, Ruokopillin tarinoiden tai minkään muunkaan maailmanuskonnon pyhien kirjojen viisaudesta ja loistosta...
kuvitella olevansa väärässä lahkossa, mutta sen sijaan iloita, että olen löytänyt totuuden. Iloa minä tunnen!
Se juuri on ennakkoluuloisuutta.
Luulet löytäneesi ainoan oikean suunnan.
Menit harhaan siinä kun lakkasit tutkimasta esim. islamia ennen aikojaan.
Niin mistä kuultua? Olen osallistunut ryhmään, jossa on koolla monia eri uskontojen edustajia: ev.-lut., bahai, shiia, unitaari, christian sciense... Muutkin uskonnot kiinnnostavat. Kaikissa on jotain hyvää. Mitään hyvää ei kenenkään tarvitse hylätä, kun liittyy joukkoomme.
Hyvä että tutkit. Harmi vain, että olet lyönyt kantasi jo lukkoon, joten vaihtaminen parempaan ei taida enää onnistua ;-]
Haastan sinut kertomaan siitä!
Jos tutkit rakkaudella tietoon ja ilman ennakkoasenteita, saatat vaikka löytääkin. Jos kuitenkin mormonismi on SINUN mielestäsi paras, se on varmasti parasta juuri sinun psyykkeellesi.
ehdotat tutkittavaksi? Sitähän kysyin. Olen tutkinut tosi monia asioita jo ennen sitä, kun löysin tämän kirkon.
Luulet löytäneesi jonkin ihmeellisen täystotuuden. Olet aivan hukassa.
evankeliumista ja siitä, millainen kirkon tulee olla tänäkin päivänä. "Etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan." Olisi mieletöntä etsiä, kun on jo löytänyt. Tutustua toki voi ja sitä olen tehnytkin.
No jos minä antaisin sinulle valmiin luun purtavaksi, sinä vain sanoisit ennakkoasenteesi vuoksi löytäneesi jo paremman. Mutta jos jatkat ITSE etsimistä ilman ennakkoasennetta, voit löytää mormonismia HUOMATTAVASTI paremman vaihtoehdon.
yritys hyvä kymmnen , uskokoon ken haluaa, minä en!!
Tarkoitatko, ettei kukaan normaali ihminen koskaan jätä mormonikirkkoa? Vai miksi sinusta aloittajan kertomus tuntuu epätodelta?
Ihmeellistä ettei kaverin kertomus ole aiheuttanut tämän enempää keskustelua. Olisi luullut että ketjusta tulee pitkä ja mielenkiintoinen.
Omituista. Mikäköhän motiivini sitten mielestäsi voisi olla..
ja ihmettele... sinulla on vapaa tahto niinkuin muillakin.
Tiedätkö että en aina usko näihin tuhannen ja yhden yön tarinoihin.
jokainenhan voi kertoa vaikka mitä ja sitten lätkitään ja mätkitään puolelta toiselle ja syytetään kun se silloin ja tämä tällöin.. oliko se nyt isänivaimon veli vuonna 1975 vai joskus kuitenkin....ent mormoni ja tiistain tyttö ovat esimerkkejä tästä tyylistä.... nyyh!!
eli en reagoi kun en usko aina että on vilpitöntä...