Vuosi 1992 – Salaiseksi julistettu SSP-sopimus – ns. Koiviston konklaavi
Suomen talouden pitkään ennakoitu kriisi kärjistyi 1991. Jo vuosia sitten oli arvioitavissa, että 1990-luvun alussa Suomi sukeltaa syvään. Silti laman rajuus yllätti. Pahimmassa jamassa olivat pankit. Pankit päätettiin pelastaa ja salaiseksi julistetulla SSP-sopimuksella maassa suoritettiin toimialarationalisointi ja omaisuuden uusjako. Tasavallan presidentti oli keskeisessä roolissa ohjeistamassa myös oikeuslaitosta ns. Koiviston konklaavin avulla. Koiviston konkaavin jälki on ollut järkyttävää kansalaisten oikeusturvan kannalta. On voitu todeta, että ns. Koiviston konklaavin jälkeen pankki on voittanut lähes sataprosenttisesti ylemmissä oikeusasteissa ja Suomen valtio 95-prosenttisesti käsitellyt oikeustapaukset. Alistettiinko oikeuslaitos poliittiseen valvontaa ja toimittiinko lainvastaisesti vastoin perustuslakia ja kansalaisten oikeusturva unohtaen, kun pankit pelastettiin? YK:n ihmisoikeuskomitea antoi Suomelle huomatuksen siitä, että Suomessa poliitikot vaikuttavat oikeuden päätöksiin. Suomi on saanut erittäin runsaasti tuomioita Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimelta liian pitkistä oikeudenkäyneistä pääasiassa pankkikriisiasioissa. Totuus alkaa vähitellen tulla julki, mutta vasta 20 vuotta tapahtumien jälkeen. Todelliset syylliset ovat edelleenkin vapaalla jalalla.
Pääroistot hirteen ja pian aho viinanen ja muut kuikelot jotka
SKOP:n haamu laskeutui pankkien ylle, ja huoli valuuttaveloista vaihtui pankkikriisin torjunnaksi. Päättäjiä kiinnosti enemmän talojen hinnat kuin velallisten kohtalot. Mitä pitemmälle syksy 1991 eteni, sitä synkemmiksi talouden tunnusluvut muuttuivat. Suomen kansantalous liikui kohti kuilun reunaa, kun korkotaso nousi valuuttakurssin heikentyessä ja kansainvälinen laskukausi leikkasi vientiä.
Hallituksessa, valtionvarainministeriöddä, Suomen Pankissa ja presidentinlinnassa alettiin huolestua toden teolla pankkijärjestelmän kestokyvystä. Huoli valuuttakurssien kestämisestä jatkui, mutta se oli saanut pankkikriisin uhasta itselleen päällystakin. Siksi devalvaation tuottamat ongelmat painuivat taka-alalle.
Suomen Pankin osastopäällikkö Johnny Åkerholm varoitteli niin pankkeja kuin pääministeri Esko Ahon tuoretta hallitusta noidankehää muistuttavasta ilmiöstä: ”Nyt ollaan jo melko lähellä tilannetta, jossa pankkien on lisättävä omaa pääomaansa tappioriskien takia. Koska pääomaa ei saa osakkeista, pankit ryhtyvät tarkkailemaan luottoja ja pahimassa tapauksessa irtisanomaan niitä. Luottojen irtisanominen aiheuttaa taas uusia konkursseja ja samalla lisää luottotappioita.” Åkerholm korosti, että epäluottamus markan arvoa kohtaan pitää korot korkealla ja lisää pankkien luottotappioriskiä.
Suomen Pankki oli erityistarkkaillut SKOP:n toimintaa jo pitemmän aikaa ja laatinut hätäpelastusohjelman joulukuussa 1989, jolloin pankin pääjohtaja Matti Ali-Melkkilä teki itsemurhan. Pääjohtaja oli murtunut paineeseen, jonka ylivelkaantunut ja jättimäisiä riskejä ottanut pankki oli aiheuttanut. SKOP:n tuhon ties oli kuitenkin jo viitoitettu, eivätkä mitkään neuvot, ohjeet tai kovistelut pystyneet palauttamaan rahalaitosta terveelle uralle. Siihen eivät riittäneet myöskään uuden pääjohtajan Christopher Wegeliuksen kyvyt.
Pankkitarkastusviraston ylijohtaja Jorma Aranko oli läehttänyt keväällä 1991 henkilökohtaisseen kirjeen valtionvarainministeriön valtiosihteerille Esko Keinäselle. Aranko varoitti pankkikriisistä toteamalla, että ”mitä pitempään (pankkiongelmien) piilottelua on jatkettava, sen nopeampi ja pahempi kriisi on, jos se on tullakseen”. Aranko arvioi pankkikriisin olevan hyvin mahdollinen ja katsoi, että sen totetuessa nimenomaan valtionvarainministeriön pitäisi pysyä toimimaan nopeasti. Kirjeen seurauksena perustettiin salainen pankkityöryhmä, joka alkoi tarkkailla erityisesti SKOP:tä mutta myös muita pankkeja. Työryhmä täydensi SKOP:tä koskevaa kriisisuunnitelmaa. Kaikesta huolimatta SKOP:n romahdus tuli keskuspankille yllätyksenä.
Tilanne muuttui akuutiksi iltapäivällä 18. syyskuuta, kun KOP kieltäytyi ostamasta SKOP:n sijoitustodistuksia. Pääjohtaja Wegelius ei kuitenkaan perunut pankin edustustiloihin varattua rapuillallista, johon osallistui pankin asiakkaita. Illallinen sujui kuin mitään ei olisi tapahtumassa. Seuraavana aamuna muutkin pankit yhtyivät ostoboikottiin ja SKOP:n peli oli päättynyt. Samaan aikaan huhuttiin niin rahoitusmarkkinoilla kuin lehdistossäkin, että SKOP;n suurin asiakas, teollisuuskonserni Tampella, ei enää kyennyt hoitamaan velvoitteitaan.
Tämän jälkeen näyteltiin suomalaisen pankkikriisin erikoislaatuisin näytelmä, jonka pääosassa oli Suomen Pankin pääjohtaja Rolf Kullberg. Sisäpiirisäännöksistä ja pörssilakisäädännöstä piittaamatta Kullberg soitti syyskuun 19. päivänä muiden pankkien pääjohtajille. Hän kertoi, että keskuspankki tulee sijoittamaan SKOP:hen niin paljon uutta rahaa, että maksuvaikeudet ja luottokelpoisuutta rasittavat epäilyt voidaan unohtaa. Lisäksi hän pyysi pä
Suomen talouden pitkään ennakoitu kriisi kärjistyi 1991. Jo vuosia sitten oli arvioitavissa, että 1990-luvun alussa Suomi sukeltaa syvään. Silti laman rajuus yllätti. Pahimmassa jamassa olivat pankit. Pankit päätettiin pelastaa ja salaiseksi julistetulla SSP-sopimuksella maassa suoritettiin toimialarationalisointi ja omaisuuden uusjako. Tasavallan presidentti oli keskeisessä roolissa ohjeistamassa myös oikeuslaitosta ns. Koiviston konklaavin avulla. Koiviston konkaavin jälki on ollut järkyttävää kansalaisten oikeusturvan kannalta. On voitu todeta, että ns. Koiviston konklaavin jälkeen pankki on voittanut lähes sataprosenttisesti ylemmissä oikeusasteissa ja Suomen valtio 95-prosenttisesti käsitellyt oikeustapaukset. Alistettiinko oikeuslaitos poliittiseen valvontaa ja toimittiinko lainvastaisesti vastoin perustuslakia ja kansalaisten oikeusturva unohtaen, kun pankit pelastettiin? YK:n ihmisoikeuskomitea antoi Suomelle huomatuksen siitä, että Suomessa poliitikot vaikuttavat oikeuden päätöksiin. Suomi on saanut erittäin runsaasti tuomioita Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimelta liian pitkistä oikeudenkäyneistä pääasiassa pankkikriisiasioissa. Totuus alkaa vähitellen tulla julki, mutta vasta 20 vuotta tapahtumien jälkeen. Todelliset syylliset ovat edelleenkin vapaalla jalalla.
Pääroistot hirteen ja pian aho viinanen ja muut kuikelot jotka
SKOP:n haamu laskeutui pankkien ylle, ja huoli valuuttaveloista vaihtui pankkikriisin torjunnaksi. Päättäjiä kiinnosti enemmän talojen hinnat kuin velallisten kohtalot. Mitä pitemmälle syksy 1991 eteni, sitä synkemmiksi talouden tunnusluvut muuttuivat. Suomen kansantalous liikui kohti kuilun reunaa, kun korkotaso nousi valuuttakurssin heikentyessä ja kansainvälinen laskukausi leikkasi vientiä.
Hallituksessa, valtionvarainministeriöddä, Suomen Pankissa ja presidentinlinnassa alettiin huolestua toden teolla pankkijärjestelmän kestokyvystä. Huoli valuuttakurssien kestämisestä jatkui, mutta se oli saanut pankkikriisin uhasta itselleen päällystakin. Siksi devalvaation tuottamat ongelmat painuivat taka-alalle.
Suomen Pankin osastopäällikkö Johnny Åkerholm varoitteli niin pankkeja kuin pääministeri Esko Ahon tuoretta hallitusta noidankehää muistuttavasta ilmiöstä: ”Nyt ollaan jo melko lähellä tilannetta, jossa pankkien on lisättävä omaa pääomaansa tappioriskien takia. Koska pääomaa ei saa osakkeista, pankit ryhtyvät tarkkailemaan luottoja ja pahimassa tapauksessa irtisanomaan niitä. Luottojen irtisanominen aiheuttaa taas uusia konkursseja ja samalla lisää luottotappioita.” Åkerholm korosti, että epäluottamus markan arvoa kohtaan pitää korot korkealla ja lisää pankkien luottotappioriskiä.
Suomen Pankki oli erityistarkkaillut SKOP:n toimintaa jo pitemmän aikaa ja laatinut hätäpelastusohjelman joulukuussa 1989, jolloin pankin pääjohtaja Matti Ali-Melkkilä teki itsemurhan. Pääjohtaja oli murtunut paineeseen, jonka ylivelkaantunut ja jättimäisiä riskejä ottanut pankki oli aiheuttanut. SKOP:n tuhon ties oli kuitenkin jo viitoitettu, eivätkä mitkään neuvot, ohjeet tai kovistelut pystyneet palauttamaan rahalaitosta terveelle uralle. Siihen eivät riittäneet myöskään uuden pääjohtajan Christopher Wegeliuksen kyvyt.
Pankkitarkastusviraston ylijohtaja Jorma Aranko oli läehttänyt keväällä 1991 henkilökohtaisseen kirjeen valtionvarainministeriön valtiosihteerille Esko Keinäselle. Aranko varoitti pankkikriisistä toteamalla, että ”mitä pitempään (pankkiongelmien) piilottelua on jatkettava, sen nopeampi ja pahempi kriisi on, jos se on tullakseen”. Aranko arvioi pankkikriisin olevan hyvin mahdollinen ja katsoi, että sen totetuessa nimenomaan valtionvarainministeriön pitäisi pysyä toimimaan nopeasti. Kirjeen seurauksena perustettiin salainen pankkityöryhmä, joka alkoi tarkkailla erityisesti SKOP:tä mutta myös muita pankkeja. Työryhmä täydensi SKOP:tä koskevaa kriisisuunnitelmaa. Kaikesta huolimatta SKOP:n romahdus tuli keskuspankille yllätyksenä.
Tilanne muuttui akuutiksi iltapäivällä 18. syyskuuta, kun KOP kieltäytyi ostamasta SKOP:n sijoitustodistuksia. Pääjohtaja Wegelius ei kuitenkaan perunut pankin edustustiloihin varattua rapuillallista, johon osallistui pankin asiakkaita. Illallinen sujui kuin mitään ei olisi tapahtumassa. Seuraavana aamuna muutkin pankit yhtyivät ostoboikottiin ja SKOP:n peli oli päättynyt. Samaan aikaan huhuttiin niin rahoitusmarkkinoilla kuin lehdistossäkin, että SKOP;n suurin asiakas, teollisuuskonserni Tampella, ei enää kyennyt hoitamaan velvoitteitaan.
Tämän jälkeen näyteltiin suomalaisen pankkikriisin erikoislaatuisin näytelmä, jonka pääosassa oli Suomen Pankin pääjohtaja Rolf Kullberg. Sisäpiirisäännöksistä ja pörssilakisäädännöstä piittaamatta Kullberg soitti syyskuun 19. päivänä muiden pankkien pääjohtajille. Hän kertoi, että keskuspankki tulee sijoittamaan SKOP:hen niin paljon uutta rahaa, että maksuvaikeudet ja luottokelpoisuutta rasittavat epäilyt voidaan unohtaa. Lisäksi hän pyysi pä
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hissun+kissun+sosialismiin+-+näin+väitetään+Tellervo+Koiviston+hymistelleen+kokousten+jälkeen+(Koiviston+konklaavi+1992).
Vvo omistaa pääkaupunkiseudun vuokra-asunnoista n. viisi prosenttia eikä näin ollen ole suurin vuokranantaja. Riku Aalto ei ole sak.n edustaja missään eikä päätä vuokrien korottamisesta.
Koiviston väitetty konklaavi on epäonnistuneiden ja mielisairauden ihmisten harhainen kuvitelma, jolla ne selittävät omat typerästi hoitajansa raha-asiat
Ja ihan vain muistinvirkistämiseksi, että miten sitten SKOP päätyi valtiolle ja mihin hintaan, jotta voitiin perustaa Solidium ja sitä kautta sitten jakaa Suomen omaisuus. Velallisethan eivät saaneet velkojaan anteeksi, he tekivät konkurssin, menettivät perheensä, takaajien kautta sukulaisensa ja lopulta jättimäinen osuus jopa oman henkensä."
"Rohkeimmin riskejä ottivat SKOP ja sen johtama säästöpankkiryhmä, jotka pyrkivät irrottautumaan vanhanaikaiseksi koetusta talletuspankkitoiminnasta. Vuosina 1987–1989 säästöpankkien luotonanto kasvoi keskimäärin 26 prosenttia vuodessa.[4] SKOPin kokoon ja riskinkantokykyyn nähden ylisuuria operaatioita olivat muun muassa kannattavuusvaikeuksissa olevan Tampellan osto vuonna 1987 ja neitsytsaarelaisen hotellihankkeen luototus 400 miljoonalla markalla vuonna 1988.[6]"
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_pankkikriisi
Mutta pankki sai pankkitukina rahansa - me siis maksoimme ne, ja kansa höylättiin rutikuivaksi.
"Lopullisesti SKOPin maksuvalmius romahti 19. syyskuuta 1991, kun muut pankit eivät enää ostaneet sen sijoitustodistuksia. Jotta koko pankkijärjestelmä ei sortuisi, Suomen Pankki otti SKOPin haltuunsa. Osake-enemmistö ja määräysvalta SKOPissa siirtyivät Suomen Pankille. Siinä vaiheessa SKOPille oli annettu tukea jo 16,2 miljardia markkaa.[1]"
Ja linkistä voitte lukea, että miten rahaa lypsettiin Suomen valtiolta ja meidän taskuista. Presidentti Koivistohan sitten piti ns. Koiviston koklaavin, jossa kokoustettiin oikeuslaitos KKO:ta myöten, että kaikki pankkeja vastaan nostetut oikeudenkäynnit päätetään pankeille
myönteisesti.
Sellainen oli Suomen valtion kaappaus, jossa oli mukana jopa Suomen presidentti. Sitä törkeyttä oli mahdoton käsittää silloin, eikä tässä ole ymmärryskyky kasvanut siltä osin senkään jälkeen - päinvastoin, kun tulee lisää tietoa.
On täysin edesvastuutonta sisällyttää uuteen opetussuunnitelmaan yrittäjyysoppia ja riskinhallintaa kertomatta Koiviston konklaavista ja siitä mitä se yrittäjille on aiheuttanut ja aiheuttaa edelleen, koska lainsäädäntöähän ei ole muutettu, yrittäjän oikeusturva (= turvattomuus) on edelleen Koiviston konklaavin sanelema. Kyseiseen yrittäjyyteen kannustettaessa pitää ehdottomasti käsitellä yrittäjyyden historiaa 1992 pidetyn OIKEUSPOLIITTISEN seminaarin sekä sen seurausten valossa, kerrottava sosialidemokraattisten presidenttiemme Koiviston ja Halosen salaisiksi julistamista dokumenteistä, joiden ohjeistus oikeuslaitokselle koitui lukemattomien yrittäjien kohtaloksi ja aiheutti 15.000 itsemurhaa. Sitten vasta voi tuleva viaton ja toiveikas nuori yrittäjä arvioida, kannattaako.
.
Miksi valehtelet Äitienpäivänä?
Jos minulla on omaisuutta esimerkiksi miljoona euroa ja otan yhden euron velkaa pankilta. Voisiko käydä niin että pankilla on oikeus mitätöidä takuuna oleva omaisuuteni omavaltaisesti.
Sen jälkeen pankilla on oikeus ottaa omaisuuteni koska sen arvo ei vastaa euroakaan.
90-luvun tapahtumien perusteella edellinen näyttää olevan ehkä vieläkin mahdollista. Kunnioitanko siis ihmistä joka on mahdollistanut tuollaisen absurdiuden. Varsinkin kun tämä ihminen on lähtöisin työväenluokasta.
Tarja Halonen, kaikkien korruptioiden äiti, jäi yksin puolustamaan Koiviston konklaavia. Hän ei tule kestämään painetta, joka paisuu paisumistaan. Veikkaan että hän tulee telkkariin ja alkaa ilvehtiä, tulette näkemään.
Mitä taas tulee Koivistolta jäävään varallisuuten se pitää ehdottomasti jäädyttää tutkinnan ajaksi, koska sieltä hänen uhrinsa voivat saada ja periä korvauksia, uhreja on paljon, mutta vaikka markka jokaiselle symbolisena eleenä olis kiva.
Helinäkin on alentunut valehtelijaksi ja solvaajaksi.
Vielä kerran: Helinä-keiju3 on itse tuhonnut oman ja lastensa tulevaisuuden, ottamalla liian suuria lainoja 1990-luvulla, ja ajoi syyttömät, alaikäset lapset pysyvään velkavankeuteen.
Jos Koiviston omaisuuden takavarikko tulevia korvausvaateita varten laiminlyödään, niin ne jotka laiminlyövät ovat itse henkilökohtaisessa vastuussa Koiviston konklaavin uhreille jättäessään virkavelvollisuutensa ja tutkinnan tekemättä. Miettikääs sitä.
Koiviston konklaavi oli valtiopetos.
Http://www.jormajaakkola.fi Se ei vanhene koskaan.
Paljon vahinkoa aiheutti. 60 ja 70 vuoden salauspäätökset ovat Haloselle ja Koivistolle välttämättömät, muutenhan Linnaa seuraisi linnaa molemmille. Halonen perusteli vuoden 2002 salauspäätöstä juuri sillä - presidentin tehtävien hoitamisen kannalta tietojen salassapito on tarpeellinen.
.
http://yle.fi/uutiset/salattu_muistio_valottaa_koiviston_tuomioistuin-kritiikkia_pankkikiistoissa/6807049
Mistä on kyse?
Pankkikriisi lisäsi pankkien ja velallisten oikeusriitoja
Koiviston on väitetty painostaneen tuomioistuimia
Tilaisuudesta tehty muistio on ollut salainen 25 vuotta
Muistion mukaan Koivisto pohti tuomioiden ratkaisuperusteita
Presidentin järjestämään oikeuspoliittiseen keskustelutilaisuuteen Presidentinlinnassa 6.5.1992 osallistui:
- 11 tuomaria, joukossa päällikkötuomareita
- 11 oikeusoppinutta eri yliopistoista
- 2 oikeusministeriön tutkijaa
- pankkitarkastusviraston ylijohtaja
Lähde: tilaisuuden muistio
Levitä jälleen valheellisia väitteitä asioista, joista et ymmärrä yhtään mitään.