On kuuma, kuiva Samarian maa
ja Sykar-kaupungissa ammentaa
ken vettä tahtoo ruukkuinensa
hän käy ylös luokse lähteen viileän.
Jaakobin lähteen,
joka lapsilleen jäi perinnöksi maahan kaukaiseen.
Hän tulee myöskin ruukku olkapäällä.
Hän joka päivä samoin kulkee täällä.
Ja aina loppuu vesi ruukustansa
ja aina janoaa hän uudestansa.
Vaan Jeesus istuu luona lähtehen.
Hän matkan uuvuttama, janoinen
nyt vettä juodaksensa haluaa:
”Sä voitko mulle vettä ammentaa?”
Oi, sinä, jolta vettä anotaan!
Oi, sinä, jolle kaikki sanotaan!
Oi, sinä, sinä heikoin ihminen
näin kohdannut sä olet Jeesuksen!
Niin Jeesus lähtehellä istuen
nyt saarnan pitää aivan ihmeisen.
On kuulijana yksi ainut nainen ja hänkin
”Se, joka janoaa, se tulkoon luo
ja joka minun maljastani juo
ei koskaan janoa hän uudelleen,
tää vesi elämään vie ikuiseen.”
Ei, et muista ruukkuasi nyt,
sä olet ihmeen suuren löytänyt.
Et enää muista muuta enempää kuin,
että armon ihme sulle jää.
Ja lähteen luona Jeesus odottaa.
Hän pian saakin monta kuulijaa.
Ja moni sydän löytää uskoen
tään lähteen luona Herran, Jeesuksen.
Vaan sinä, vieras nainen
Sykarin sä yhä riennät mielin palavin.
Niin polttavana päivä ylles jää,
tien tomu jalkojasi kirveltää.
Näin tulet takaa vuosituhanten
ja sanan kautta yhä kertaat sen:
”Oi, tulkaa kaikki, tulkaa,
katsokaa, ikuisen lähteen vettä Jeesus tarjoaa.
Virpi Apponen on vain samarialainen!
ja Sykar-kaupungissa ammentaa
ken vettä tahtoo ruukkuinensa
hän käy ylös luokse lähteen viileän.
Jaakobin lähteen,
joka lapsilleen jäi perinnöksi maahan kaukaiseen.
Hän tulee myöskin ruukku olkapäällä.
Hän joka päivä samoin kulkee täällä.
Ja aina loppuu vesi ruukustansa
ja aina janoaa hän uudestansa.
Vaan Jeesus istuu luona lähtehen.
Hän matkan uuvuttama, janoinen
nyt vettä juodaksensa haluaa:
”Sä voitko mulle vettä ammentaa?”
Oi, sinä, jolta vettä anotaan!
Oi, sinä, jolle kaikki sanotaan!
Oi, sinä, sinä heikoin ihminen
näin kohdannut sä olet Jeesuksen!
Niin Jeesus lähtehellä istuen
nyt saarnan pitää aivan ihmeisen.
On kuulijana yksi ainut nainen ja hänkin
”Se, joka janoaa, se tulkoon luo
ja joka minun maljastani juo
ei koskaan janoa hän uudelleen,
tää vesi elämään vie ikuiseen.”
Ei, et muista ruukkuasi nyt,
sä olet ihmeen suuren löytänyt.
Et enää muista muuta enempää kuin,
että armon ihme sulle jää.
Ja lähteen luona Jeesus odottaa.
Hän pian saakin monta kuulijaa.
Ja moni sydän löytää uskoen
tään lähteen luona Herran, Jeesuksen.
Vaan sinä, vieras nainen
Sykarin sä yhä riennät mielin palavin.
Niin polttavana päivä ylles jää,
tien tomu jalkojasi kirveltää.
Näin tulet takaa vuosituhanten
ja sanan kautta yhä kertaat sen:
”Oi, tulkaa kaikki, tulkaa,
katsokaa, ikuisen lähteen vettä Jeesus tarjoaa.
Virpi Apponen on vain samarialainen!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kaunista, kaunista.
ok---
Jaloa runoilua, kunnian saakoon Hän, joka ylösnoussut haudastaan! Kelpaa totisesti julkaisuihin, kiitoxet myös 'samarian saviastialle';)
Kiva runo aloittajalla.
Jos Syykkarin naisesta kiinnostaa pohdiskella lisää, yhdenlaista näkökulmaa arveluihin kuka ja mikä hän oli löytyy täältä:
http://linnunratakirkkonikattona.blogspot.fi/2016/08/syntinen-nainen-sykarin-kaivolla.html
Olipa tosi lihallista ja omasta päästä keksittyä !
Koko kirjoituksen idea ja agenda, oli tuoda julki seksikauppa asiaa !
Sillä ei ollut mitään todellista yhteyttä Raamatun kertomukseen, eikä kirjoittaja tajunnut edes sitä, mikä on syntiä Raamatun mukaan siis !
Huh huh sentään, mitä sekavaa vatkulia oli siis tarjolla !
okää
ok--
ok..