Pakko kertua ko suru vähä helittää hautajaastunnelmija, saaketti soikoon, saatiin Sulo monttuhun!
Jouin kantamahan koei muut uskaltannu, pakko saakuri, vajikka jännitys oli kova.
Minen ymmärrä mikä siinä äijäsä paino?
kuus kantajaa, muistokokous otti päähän ko se pappi oli kyselly omasilt minkälanen se Sulo oli, miksei multa kysyny, häh? serkulta jokei käyny sulua katttomas ikään, häh!
Pappi sanoettä tämä hieno ihminen oli kansanmiejes, no oli ja se sanoettä kuunteli sunnuntajisin jumalanpalvelusta, että Jumala armahtaa kasteen armon kautta ja jälleennäkemisen tojivosa omaiset saa olla, virtena oli, joutukaa siejelut vai miten se meni.
Yks mummo, omajinen ryki koko aijan ko pappi puhu, oliko lunsa vai mikä? Taji tunsi Sulon niinko minäki!
Tilasuuen jäläkiin serkku kysy multa, oliko silla rahaa pankisa? Sanoin, että mistä kinä tiän, se sanoettä sinähän sielä usin kävit!
Alettiin kantaa arkkuva hautuumalle, olin ostanu Kiltatopan ja tikkuja jokka aattelin hejittää sinne monttuhun.
Vinosahahan se arkku meni ko kannettihin, mulla hijesti se naru niin saaketisti, tuntu että yksinkö kannan saaketti, nyt ei sais noituva, mutta mitä se Sulo siitä tietää, häh?
Sen puuloojan laskeminen oli ressaavaa, joku suntio sanoettä tojinen puoli pästää narut ja tojinen
pitää kiinni, kaikki päästi narut saakuri!
net meni sinne mukahan! net narut!
Sitte jokku hejitti kukkia sinne arkun päälle, minä otin kiltatopan ja nakkasin net sinne, serkku sanoettä kyllä oot hävitön, eikö sulla oo tapoja, häh?
Sitte tyttökaveri sanoettä mikset niitä tikkuja nakannu sinne, sanoin että vajikka pappi kuinka vakutti että Sulo on taivaan riemusa, sei menny mulla jakeluhun, tuli mijleleen, että ei se juoppo, paskamainen äijä mihkää tivaan iloon päässy, sielon valakiaa ihan omasta takaa mihin se meni tai en minä tiiä, mitä se mulle kuluu. Kyllä sitä oltihin niin hartahia siinä mutta minä tiän mikä paskiainen sulo oli, mutta ikävä on, en sitä sano, ei oo pajikkaa Sysmäsä mihin mennä,
Nyton jokku perustuskirjotukset eesä, omaset on kijeli pitkällä jäikö sillä pankkinhin rahaa, ois käyny sillon sielä ko Sulo eli, mutte ei net halunnu, minä kävin, vaikkei ollu heleppuva.
Jouin kantamahan koei muut uskaltannu, pakko saakuri, vajikka jännitys oli kova.
Minen ymmärrä mikä siinä äijäsä paino?
kuus kantajaa, muistokokous otti päähän ko se pappi oli kyselly omasilt minkälanen se Sulo oli, miksei multa kysyny, häh? serkulta jokei käyny sulua katttomas ikään, häh!
Pappi sanoettä tämä hieno ihminen oli kansanmiejes, no oli ja se sanoettä kuunteli sunnuntajisin jumalanpalvelusta, että Jumala armahtaa kasteen armon kautta ja jälleennäkemisen tojivosa omaiset saa olla, virtena oli, joutukaa siejelut vai miten se meni.
Yks mummo, omajinen ryki koko aijan ko pappi puhu, oliko lunsa vai mikä? Taji tunsi Sulon niinko minäki!
Tilasuuen jäläkiin serkku kysy multa, oliko silla rahaa pankisa? Sanoin, että mistä kinä tiän, se sanoettä sinähän sielä usin kävit!
Alettiin kantaa arkkuva hautuumalle, olin ostanu Kiltatopan ja tikkuja jokka aattelin hejittää sinne monttuhun.
Vinosahahan se arkku meni ko kannettihin, mulla hijesti se naru niin saaketisti, tuntu että yksinkö kannan saaketti, nyt ei sais noituva, mutta mitä se Sulo siitä tietää, häh?
Sen puuloojan laskeminen oli ressaavaa, joku suntio sanoettä tojinen puoli pästää narut ja tojinen
pitää kiinni, kaikki päästi narut saakuri!
net meni sinne mukahan! net narut!
Sitte jokku hejitti kukkia sinne arkun päälle, minä otin kiltatopan ja nakkasin net sinne, serkku sanoettä kyllä oot hävitön, eikö sulla oo tapoja, häh?
Sitte tyttökaveri sanoettä mikset niitä tikkuja nakannu sinne, sanoin että vajikka pappi kuinka vakutti että Sulo on taivaan riemusa, sei menny mulla jakeluhun, tuli mijleleen, että ei se juoppo, paskamainen äijä mihkää tivaan iloon päässy, sielon valakiaa ihan omasta takaa mihin se meni tai en minä tiiä, mitä se mulle kuluu. Kyllä sitä oltihin niin hartahia siinä mutta minä tiän mikä paskiainen sulo oli, mutta ikävä on, en sitä sano, ei oo pajikkaa Sysmäsä mihin mennä,
Nyton jokku perustuskirjotukset eesä, omaset on kijeli pitkällä jäikö sillä pankkinhin rahaa, ois käyny sillon sielä ko Sulo eli, mutte ei net halunnu, minä kävin, vaikkei ollu heleppuva.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hes bäck!
Eikö siellä 'vain kuolemaa' -pirskeissä saanut ollenkaan syödäkseen? Ikäni muistan, miten yhden kyläjuopon maahanpanijaisissa otettiin voileipäkakun painikkeeksi niin, että seuraavana päivänä ei oltu varmoja, oltiinko hautajaisissa ja kenen.
Oli syötävää, unohin mainita ko käytiin rillillä ostamasa ransalaijiset makkaralla kaikilla majustehilla enne hautajaasia, koei tienny saako syäkseen mitää muutako laijihaa kahavia ja pakkopullaa. Lihakejittova saaristoleipää ja kaakkukahavit sieloli. Kahavi oli kyllä lajihaa vajikka pappi sano että ompa hyvää kahavia, saako net valehellakki? HÄH, ko on saanu valehella vajinaastaki? HÄH? No, leipää tuli onnistu taji ei.
Vedä paviaani vittu päähäs ja pakene vuorille, saatanan hinttipaska.