Montako örkkiä partikselle päivässä.

Tässä myös HYVÄT ohjeet :).

http://www.herppi.net/psykoherp/sisalto.htm


-geggo-

-geggo- kirjoitti:

Tässä myös HYVÄT ohjeet :).

http://www.herppi.net/psykoherp/sisalto.htm


-geggo-

Noissa teemun ohjeissa sanotaan esim.että nuori lisko voi syödä jopa 40 sirkkaa päivässä!
Viimeksi viime viikolla juttelin aiheesta ell Johanna Raulion kanssa,joka kauhisteli sitä miten paljon ihmiset syöttävät partiksiaan.Ja vain siksi että ne kasvaisivat mahdl. isoiksi.Tällaiset nopeasti kasvaneet ja ylisyötetyt eivät kuulemma yleensä elä niin vanhaksi kuin hoikkana pidetyt ja hitaasti kasvaneet,ja niiden elimet voivat rasvoittua.

saara kirjoitti:

Noissa teemun ohjeissa sanotaan esim.että nuori lisko voi syödä jopa 40 sirkkaa päivässä!
Viimeksi viime viikolla juttelin aiheesta ell Johanna Raulion kanssa,joka kauhisteli sitä miten paljon ihmiset syöttävät partiksiaan.Ja vain siksi että ne kasvaisivat mahdl. isoiksi.Tällaiset nopeasti kasvaneet ja ylisyötetyt eivät kuulemma yleensä elä niin vanhaksi kuin hoikkana pidetyt ja hitaasti kasvaneet,ja niiden elimet voivat rasvoittua.

Joo tuo on kyllä totta, että joillan tuppaa olla tapana ylisyöttää liskoja.
Tämä ei ainakaan halua ylisyötettyä ja laiskaa paikoillaan makoilevaa partista=)

-Partis-

saara kirjoitti:

Noissa teemun ohjeissa sanotaan esim.että nuori lisko voi syödä jopa 40 sirkkaa päivässä!
Viimeksi viime viikolla juttelin aiheesta ell Johanna Raulion kanssa,joka kauhisteli sitä miten paljon ihmiset syöttävät partiksiaan.Ja vain siksi että ne kasvaisivat mahdl. isoiksi.Tällaiset nopeasti kasvaneet ja ylisyötetyt eivät kuulemma yleensä elä niin vanhaksi kuin hoikkana pidetyt ja hitaasti kasvaneet,ja niiden elimet voivat rasvoittua.

Niin voi syödä jopa 40 sirkkaa. Siis poikanenhan voi syödä, vaikka 100kpl matoja päivässä ei se tarkoita, että niin paljoa pitää antaa kuitenkaan vaan sitä, että ne kyllä söisivät ja paljon. Siitähän nimitys "musta-aukko" on tullutkin.

En minä ainakaan lähtisi syöttämään ihan vain syöttämisen ilosta. Eikä kyllä lähtisi noiden sivujen tekijäkään. Ruokamääriähän hän ei itsesiassa ole paljoakaan maininnut vain sen, että poikanen voi todella syödä, vaikka 40sirkkaa päivässä ja silti pummaa lisää (eri sanamuodossa tosin). :)

saara kirjoitti:

Noissa teemun ohjeissa sanotaan esim.että nuori lisko voi syödä jopa 40 sirkkaa päivässä!
Viimeksi viime viikolla juttelin aiheesta ell Johanna Raulion kanssa,joka kauhisteli sitä miten paljon ihmiset syöttävät partiksiaan.Ja vain siksi että ne kasvaisivat mahdl. isoiksi.Tällaiset nopeasti kasvaneet ja ylisyötetyt eivät kuulemma yleensä elä niin vanhaksi kuin hoikkana pidetyt ja hitaasti kasvaneet,ja niiden elimet voivat rasvoittua.

Saara hyvä, olisikohan kuitenkin ihan hyvä tarkistaa mitä siellä sivuilla sanotaan? Sillä todellisuudessa sivulla (http://www.herppi.net/psykoherp/Parta-agamat/ravinto.htm#Kuinka%20paljon%20ruokaa?) lukee nykypvänä näin:

"Poikasille (0-4 kk) annetaan sirkkoja (tai välillä buffalomatoja) 2-3 kertaa päivässä. Toiset antavat liskon syödä kerralla niin paljon kuin se suinkin jaksaa, itse ruokin tällöinkin mieluummin hieman maltillisemmin. Aivan pienet poikaset eivät jaksa paljoakaan syödä kerralla, ja niitä onkin syytä syöttää vähän useammin. Mutta jo reilun kuukauden ikäiselle ja siitä eteenpäin ei mikään ruoka tunnu niille enää riittävän. Itse pidän tapana syöttää tämän ikäisille noin parikymmentä hyönteistä päivässä." Kun sanot, että sivuillani todetaan nuoren liskon voivan syödä jopa 40 sirkkaa päivässä niin sehän ei todellakaan pidä paikkansa, se voi syödä paljon enemmänkin. Lisäksi kannattaa myös tehdä kierros netissä ja selata lukuisia partisten hoito-ohjeita, suuri osa myös maineikkaista kasvattajista käskevät syöttämään parta-agaman poikasta 2-3 kertaa päivässä niin paljon kuin se 10:ssä minuutissa jaksaa syödä. Se on heidän näkemyksensä ja he perustavat sen omiin ilmeisen hyviin kokemuksiinsa. Ja sitten on toki niitäkin, jotka sanovat poikaselle riittävän 1-2 sopivan kokoista sirkkaa päiväsäs. Heilläkin lienee omat perustelunsa miksi näin pitäisi toimia.

Kauhistelet viestissäsi sitä, että ihmiset syöttävät partiksiaan paljon "vain siksi että ne kasvaisivat mahd. isoiksi". On totta, että näin lausuttuna tuo kuulostaa erinomaisen turhamaiselta. Mutta kun sanot "iso" niin tarkoitatko suureksi kehittynyttä luustoa ja lihaksistoa, vai puhdasta läskiä? Sitä en nimittäin allekirjoita, että ihmiset haluaisivat ehdoin tahdoin tehdä parta-agamistaan lihavia. Tämän ongelman tiedostamieksi sivuiltani löytyy myös asiaan liittyvä sivu http://www.herppi.net/psykoherp/liikunta.htm .

Sen sijaan mitä tulee luuston ja lihaksiston kasvuun niin kyllä, varmasti haluan liskon kasvavan mahdollisimman suureen kokoon, siten kuin sen perimä antaa myöden. En siksi että ihannoisin suuria liskoja vaan siksi että mielestäni eläimen on saatava se määrä ja sen laatuista ruokaa, joka mahdollistaa sen normaalin kasvun. Vertaapa vaikka ihmiseen taikka koiraan. Jos joskus näkisit vaikkapa lapsen tai koiran, ja joku kertoisi sinulle, että noille annetaan ruokaa sen verran että ne eivät kasva niin isoiksi kuin perimä antaisi myöden, miten luulisit reagoivasi? Tai miten tekisivät viranomaiset? Epäilen, että tapauksen lapsi otettaisiin välittömästi huostaan aliravittuna. Miksi siis sama logiikka, riittävä syöttäminen niin että eliö kasvaa sen kokoiseksi kuin sen perimä antaa myöden, on matelijoiden kohdalla väärin? Siinä olen kyllä samaa mieltä että mitään nopeasti kasvavia broilereita ei partiksita tule tehdä, mutta parta-agamillakin on kasvulle herkkyyskautensa. Ts. jos nopea kasvu, mikä on tälle lajille ominaista muutoinkin kuin pelkän oletetun terraariossa tapahtuvan tehosyötön ansiosta, loppuu joskus, ja tänä aikana liskon on päästävä tiettyyn kokoon. Jos tänä herkkyyskautena ei ao. mittaa saavuteta, ei täyttä kokoa saavuteta myöhemminkään. Liian vähän proteiinin (joista olennainen osa tulee partiksilla hyönteisistä) saannin oireet eivät ole spesifejä vaan ennemminkin laaja-alaisia yleisiä ongelmia,käytännössä yleinen huono vointi (poor-doing), huono kasvu, sairastumiset ja mahdollisesti aikuisena lisääntymiskyvyttömyys. "Hoikkana pidetyillä ja hitaasti kasvaneilla" on riski siten jäädä pienemmiksi kuin toisella ravintomäärillä, ja eikö se juuri ole proteiinipuutoksiinkin liittyvää huonoa kasvua? Siten parta-agamillakin olennaista on riittävän nopea mutta samaan aikaan mahdollisimman maltillinen kasvu.

Mutta palataan tuohon ruokamäärään. Tutkimuksia parta-agamien kasvusta ja sen suhteesta ravintoon ei käytönnässä ole, ja siten kaikki joutuvat toimimaan mutu-tuntumalla ja perustellen asiat parhaaksi katsomallaan tavalla. Toivon, että kukaan ei perustele näitä ravintomääriä sillä, että "se ja se sanoi niin", kuten valitettavasti olen huomannut myös omiin näkemyksiini paikoin vedottavan, vaan koettakaa selvittää kunkin suositteleman toimintamallin perustelut.

Kuten sanottua, itse pidän hyvänä määränä pariakymmentä hyönteistä per päivä neljän kuukauden ikään asti. Tänä aikana parta-agama saavuttaa noin 100 gramman painon ja vartalon pituus on n. 12 cm. Matelijoiden ravinnontarvetta on tutkittu pitämällä niitä 30:n asteen lämpötilassa pimeässä paastolla ja mittaamalla painon laskua. Näiden perusteella on muodostettu suuntaa-antavia taulukkoja energian kulutuksesta painon mukaan. Energian kulutus lisääntyy myös syömisen, lisääntymisen ja kasvun myötä. Omien kokemusteni perusteella niin partisten kuin muidenkin matelijalajien poikasista rohkenen pitää parta-agamia keskimääräistä vilkkaampina ja siten katson niiden aineenvaihdunnen sijoittuvan muihin matelijalajeihin keskiarvoa ylemmäksi. Donoghue & Lamberg (1996, 150) kokoaman taulukon mukaan esimerkiksi 75 grammaisen yllä varustetuilla ominaisuuksilla olevan liskon energiankulutus päivää kohti olisi 8.8-11 kaloria. Jos haluaa pitää kiinni monien viljelemästä oletuksesta että hyönteisiä ja kasviksi on syötettävä 50% molempia, jäisi siten hyönteisistä saatavaksi päivittäiseksi energiamääräksi 4,4-5,5 kaloria. Edelleen kotisirkka (Gryllus domesticus) sisältää energiaa 1.0 kcal/gramma (Donoghue & Lamberg 1996, 154), ja siten tuon kokoisen liskon tulisi saada 4,4-5,5 grammaa sirkkoja päivässä. Tietenkin sirkkojen painot vaihtelevat ja varsinkin pienetkin heitot pikkusirkkojen koossa aiheuttavat mahdollisesti suuriakin heittoja lukumäärissä. Mutta tällä logiikalla siis olen henk. koht. päätynyt tuohon pariinkymmeneen per pvä.

Ja vielä lopuksi painotettakoon vielä kerran sitä, että kukaan ei tällä hetkellä pysty tutkimuksen puutteesta johtuen sanomaan varmasti, minkä verran parta-agamat tarvitsevat ruokaa. Niinpä ihmiset joutuvat tekemään kompromisseja, ja yllämainituin perusteluin olen itse päätynyt tähän. Yhtä lailla on kuitenkin muistettava, että vaikka poikasia ruokitaan paljon pieninä, on ruuan määrää rajoitettava radikaalisti niiden kasvaessa. Parta-agaman poikaset eivät käytännössä ole koskaan lihavia, ylipaino-ongelma alkaa syntyä vasta niiden vähän vartuttua, joskus 6-8 kuukauden tietämillä. Ja aikuisilla ongelma sitten onkin usein jo erittäin laaja-alainen.

Teemu

Teemu kirjoitti:

Saara hyvä, olisikohan kuitenkin ihan hyvä tarkistaa mitä siellä sivuilla sanotaan? Sillä todellisuudessa sivulla (http://www.herppi.net/psykoherp/Parta-agamat/ravinto.htm#Kuinka%20paljon%20ruokaa?) lukee nykypvänä näin:

"Poikasille (0-4 kk) annetaan sirkkoja (tai välillä buffalomatoja) 2-3 kertaa päivässä. Toiset antavat liskon syödä kerralla niin paljon kuin se suinkin jaksaa, itse ruokin tällöinkin mieluummin hieman maltillisemmin. Aivan pienet poikaset eivät jaksa paljoakaan syödä kerralla, ja niitä onkin syytä syöttää vähän useammin. Mutta jo reilun kuukauden ikäiselle ja siitä eteenpäin ei mikään ruoka tunnu niille enää riittävän. Itse pidän tapana syöttää tämän ikäisille noin parikymmentä hyönteistä päivässä." Kun sanot, että sivuillani todetaan nuoren liskon voivan syödä jopa 40 sirkkaa päivässä niin sehän ei todellakaan pidä paikkansa, se voi syödä paljon enemmänkin. Lisäksi kannattaa myös tehdä kierros netissä ja selata lukuisia partisten hoito-ohjeita, suuri osa myös maineikkaista kasvattajista käskevät syöttämään parta-agaman poikasta 2-3 kertaa päivässä niin paljon kuin se 10:ssä minuutissa jaksaa syödä. Se on heidän näkemyksensä ja he perustavat sen omiin ilmeisen hyviin kokemuksiinsa. Ja sitten on toki niitäkin, jotka sanovat poikaselle riittävän 1-2 sopivan kokoista sirkkaa päiväsäs. Heilläkin lienee omat perustelunsa miksi näin pitäisi toimia.

Kauhistelet viestissäsi sitä, että ihmiset syöttävät partiksiaan paljon "vain siksi että ne kasvaisivat mahd. isoiksi". On totta, että näin lausuttuna tuo kuulostaa erinomaisen turhamaiselta. Mutta kun sanot "iso" niin tarkoitatko suureksi kehittynyttä luustoa ja lihaksistoa, vai puhdasta läskiä? Sitä en nimittäin allekirjoita, että ihmiset haluaisivat ehdoin tahdoin tehdä parta-agamistaan lihavia. Tämän ongelman tiedostamieksi sivuiltani löytyy myös asiaan liittyvä sivu http://www.herppi.net/psykoherp/liikunta.htm .

Sen sijaan mitä tulee luuston ja lihaksiston kasvuun niin kyllä, varmasti haluan liskon kasvavan mahdollisimman suureen kokoon, siten kuin sen perimä antaa myöden. En siksi että ihannoisin suuria liskoja vaan siksi että mielestäni eläimen on saatava se määrä ja sen laatuista ruokaa, joka mahdollistaa sen normaalin kasvun. Vertaapa vaikka ihmiseen taikka koiraan. Jos joskus näkisit vaikkapa lapsen tai koiran, ja joku kertoisi sinulle, että noille annetaan ruokaa sen verran että ne eivät kasva niin isoiksi kuin perimä antaisi myöden, miten luulisit reagoivasi? Tai miten tekisivät viranomaiset? Epäilen, että tapauksen lapsi otettaisiin välittömästi huostaan aliravittuna. Miksi siis sama logiikka, riittävä syöttäminen niin että eliö kasvaa sen kokoiseksi kuin sen perimä antaa myöden, on matelijoiden kohdalla väärin? Siinä olen kyllä samaa mieltä että mitään nopeasti kasvavia broilereita ei partiksita tule tehdä, mutta parta-agamillakin on kasvulle herkkyyskautensa. Ts. jos nopea kasvu, mikä on tälle lajille ominaista muutoinkin kuin pelkän oletetun terraariossa tapahtuvan tehosyötön ansiosta, loppuu joskus, ja tänä aikana liskon on päästävä tiettyyn kokoon. Jos tänä herkkyyskautena ei ao. mittaa saavuteta, ei täyttä kokoa saavuteta myöhemminkään. Liian vähän proteiinin (joista olennainen osa tulee partiksilla hyönteisistä) saannin oireet eivät ole spesifejä vaan ennemminkin laaja-alaisia yleisiä ongelmia,käytännössä yleinen huono vointi (poor-doing), huono kasvu, sairastumiset ja mahdollisesti aikuisena lisääntymiskyvyttömyys. "Hoikkana pidetyillä ja hitaasti kasvaneilla" on riski siten jäädä pienemmiksi kuin toisella ravintomäärillä, ja eikö se juuri ole proteiinipuutoksiinkin liittyvää huonoa kasvua? Siten parta-agamillakin olennaista on riittävän nopea mutta samaan aikaan mahdollisimman maltillinen kasvu.

Mutta palataan tuohon ruokamäärään. Tutkimuksia parta-agamien kasvusta ja sen suhteesta ravintoon ei käytönnässä ole, ja siten kaikki joutuvat toimimaan mutu-tuntumalla ja perustellen asiat parhaaksi katsomallaan tavalla. Toivon, että kukaan ei perustele näitä ravintomääriä sillä, että "se ja se sanoi niin", kuten valitettavasti olen huomannut myös omiin näkemyksiini paikoin vedottavan, vaan koettakaa selvittää kunkin suositteleman toimintamallin perustelut.

Kuten sanottua, itse pidän hyvänä määränä pariakymmentä hyönteistä per päivä neljän kuukauden ikään asti. Tänä aikana parta-agama saavuttaa noin 100 gramman painon ja vartalon pituus on n. 12 cm. Matelijoiden ravinnontarvetta on tutkittu pitämällä niitä 30:n asteen lämpötilassa pimeässä paastolla ja mittaamalla painon laskua. Näiden perusteella on muodostettu suuntaa-antavia taulukkoja energian kulutuksesta painon mukaan. Energian kulutus lisääntyy myös syömisen, lisääntymisen ja kasvun myötä. Omien kokemusteni perusteella niin partisten kuin muidenkin matelijalajien poikasista rohkenen pitää parta-agamia keskimääräistä vilkkaampina ja siten katson niiden aineenvaihdunnen sijoittuvan muihin matelijalajeihin keskiarvoa ylemmäksi. Donoghue & Lamberg (1996, 150) kokoaman taulukon mukaan esimerkiksi 75 grammaisen yllä varustetuilla ominaisuuksilla olevan liskon energiankulutus päivää kohti olisi 8.8-11 kaloria. Jos haluaa pitää kiinni monien viljelemästä oletuksesta että hyönteisiä ja kasviksi on syötettävä 50% molempia, jäisi siten hyönteisistä saatavaksi päivittäiseksi energiamääräksi 4,4-5,5 kaloria. Edelleen kotisirkka (Gryllus domesticus) sisältää energiaa 1.0 kcal/gramma (Donoghue & Lamberg 1996, 154), ja siten tuon kokoisen liskon tulisi saada 4,4-5,5 grammaa sirkkoja päivässä. Tietenkin sirkkojen painot vaihtelevat ja varsinkin pienetkin heitot pikkusirkkojen koossa aiheuttavat mahdollisesti suuriakin heittoja lukumäärissä. Mutta tällä logiikalla siis olen henk. koht. päätynyt tuohon pariinkymmeneen per pvä.

Ja vielä lopuksi painotettakoon vielä kerran sitä, että kukaan ei tällä hetkellä pysty tutkimuksen puutteesta johtuen sanomaan varmasti, minkä verran parta-agamat tarvitsevat ruokaa. Niinpä ihmiset joutuvat tekemään kompromisseja, ja yllämainituin perusteluin olen itse päätynyt tähän. Yhtä lailla on kuitenkin muistettava, että vaikka poikasia ruokitaan paljon pieninä, on ruuan määrää rajoitettava radikaalisti niiden kasvaessa. Parta-agaman poikaset eivät käytännössä ole koskaan lihavia, ylipaino-ongelma alkaa syntyä vasta niiden vähän vartuttua, joskus 6-8 kuukauden tietämillä. Ja aikuisilla ongelma sitten onkin usein jo erittäin laaja-alainen.

Teemu

Oma partikseni syö n, 20-30 jauhomatoa päivässä, sirkkoja annan n, 5kpl päivässä. Syö lisäksi salaattia. Mitä mieltä tuosta määrästä olette? Kun liikaa en halua syöttää.