Tunnen henkilön, jolla on ollut nuorena palavassa uskossa ja jopa todistellut siitä mielellään toisille. Sitten tapahtui hänen elämässä paljon vanstoinkäymisiä ja taisi saada lokaa ihmissuhteissaankin. Niin kävi että kertomani ihminen erkaantui seurakunnasta ja uskostaan ja hänestä tuli tunnustava ateisti. Alkoi puhumaan pahaa uskovista ja pettymyksistään kristinuskoon.
Tapasin keväällä tämän henkilön ja jotain aavistin hänen sisimpänsä liikkeistä ja nyt sitten kuulin että on pyytänyt esirukousapua saisin asiat ylöspäin kuntoon vuosien harhailujen jälkeen.
Aina silloin tällöin olen muistanut tätä ihmistä rukoillen.
Tapasin keväällä tämän henkilön ja jotain aavistin hänen sisimpänsä liikkeistä ja nyt sitten kuulin että on pyytänyt esirukousapua saisin asiat ylöspäin kuntoon vuosien harhailujen jälkeen.
Aina silloin tällöin olen muistanut tätä ihmistä rukoillen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Eli tuttavalla tuli semmonen kriisi ettei uskominen tuntunut hyvältä. Mutta ei päässyt kokonaan irti uskostaan kuitenkaan. Tapauksessa ei ole mitään kummallista.
Tupakoinnin kanssa on monella samanlaista. Polttaminen ei tunnu hyvältä, mutta tupakoimattomuus ei sitten annakaan mitään.
Hauska termi tuo tunnustava ateisti.
Jos "kopan" sisällä ei hölsky mitään, ei odottaakaan voi mitään kummoista.
Ateismin ei ole tarkoituskaan "antaa mitään". Ateisti ei edelleenkään ole yhtä kuin ateismi.
Ateismi ei anna elämälle mitään, se on totta!
Ei mitään on enemmän kuin teismi antaa.
Joo, peräreikääkin teismi-vainottaa on oikeassa.
Kyllä, se on ihan totta. Olen ollut ateisti 52 vuotta eikä se ole elämääni mitenkään vaikuttanut. Te lahkolaiset ette todennäköisesti ikinä kynene tajuamaan tuota ja sitä miksi se on nimenomaan hyvä ja positiivinen asia. Minun ei tarvitse miettiä koko asiaa.
Mikä tunsin miehen joka oli ateisti yli 90 vuotta. Sairastui syöpään mutta säilytti järjen valon loppuun asti. Kuoli kotiinsa 91-vuotiaana. Oli antanut elämänsä Jeesukselle vajaa kuukasi ennen kuolemaa viimeisellä sairaalajaksollaan kun oli saanut olla uskovaisen petinaapurin vierellä. Voi sitä riemua mitä nuorempi 80-kymppinen pikkusisko veljensä pelastumisesta sai kokea. Lopultakin esirukoukset kuultiin.
"Olen ollut ateisti 52 vuotta eikä se ole elämääni mitenkään vaikuttanut"
Ymmärrän hyvin, miksi sinulla ei ole muuta elämää kuin tämä kuppainen nettipalsta...
Se että jotkut iäkkäät ihmiset viime vuosinaan "antavat elämänsä Jeesukselle" on todiste heidän lapsuusaikanaan kokemastaan uskonnollisen aivopesun tehosta, ei jumalien tai jeesuksien todenmukaisuudesta.
For me to know, for you to find out. Jos englanti ei (kuten uskon) suju, voit pyytää lahkostasi jotakuta kielitaitoista avuksi.
Ei noita typeriä ja liki sanasta sanaan täällä jatkuvasti toistettuja hellarisatuja kukaan niele.
Mutta suihisi otit kuitenkin?
Hyvä ystäväni on Laakson sairaalasssa töissä osastolla joka on käytännössä saattohoitoa varten. Hänen mukaansa paljon useampi ihminen luopuu uskostaan siellä olleessaan ja ehtii vielä kiroamaan jumalansa kuin että kääntyisi viime hetkillä kiihkouskovaiseksi.
Suurin osa ihmisistä kuitenkin kuolee siinä vakaumuksessa missä on elämänsäkin viettänyt eikä näitä viime hetken käännynnäisiä kovin montaa ole suuntaan eikä toiseen kuolevien kokonaismäärään nähden.
Hänelle itselleen suurin yllätys oli se kuinka moni kirkkoon kuuluva ja osastolle joutunut kieltäytyy tapaamasta sairaalapastoria.
Uskovaiset, nimittäin katsoivat miehiä: ja enemmän tuplapenetraatio-, kimppakiva- ja hardcore-kategorioihin kuuluvaa sisältöä.
Ateismi ei anna elämälle edes tätä, se on totta!
Ateismi ei tosiaankaan anna mitään. Se on totta. Ei sen ole tarkoitus antaakaan.
Se on vain nimitys. Määritelmä sille, että henkilö ei usko jumalien olemassaoloon.
Mitä sairauksien puute antaa ihmisille? Se kertoo vain sen, että ihminen on terve.
Ei mitään muuta. Toisaalta. Juuri siinä on sen sisältö.
Ateismi ei ehkä anna mitään muttei se myöskään vie mennessään ajattelukykyä, ymmärrystä, moraalia, empatiaa ja suvaitsevaisuutta kuten jumaluskovaisuus tekee. Jumaluskovaisuudella ei ole mitään muuta antaa näiden menetysten tilalle kuin kuolemanpelkoa ja denialismia tosiasioita kohtaan.
Niin se vaan menee. Järki ja jumala ei mahdu samaan päähän. Ollakseen kunnon uskovainen pitää luopua järjestä ja sen käytöstä.
>>...tunnustava ateisti...<<
Ei ateistilla ole mitään tunnustamista, niin että tuollainen terminologia on hömppää ihtiään.
Ateismi antaa vapauden siitä invalidisoivasta huuhaasta, jonka vankina uskovaiset joutuvat oman ja läheistensä elämän pilaamaan.
Taisi palava usko palaa poroksi. Niin on monelle nuorelle käynyt, kun on tullut ikää ja järkeä.
Muistakoon meistä jokainen että kerran on kuoltava, sillä kuolleisuus on ainakin tähän asti ollut 100-prosenttinen todellisuus syntymän jälkeen.
Voi se elämä mennä kituuttaa jollakin tapaa ja jopa hyvinkin, mutta ...sitten ....
Usko antaa vain tyhjiä lupauksia. Joillekin se riittää, tuo valhe ikuisesta elämästä.