Paavalin elämänmittainen kutsumus oli Jumalan armon evankeliumin todistaminen (Apt. 20:24). Itsekin fariseuksena eläneellä Paavalilla olisi ollut paljonkin hurskaita tekoja esitettäväksi oman pelastuksensa ostamiseksi.
Omien sanojensa mukaan hän eli juutalaista uskoa tiukimman mukaan ja kiivaili jopa veren vuodattamiseen asti pitääkseen oman käsityksensä mukaista vanhurskautta voimassa. Kuitenkin hänen pelastuskokemuksensa oli kaukana omien tekojen tiestä:
"Mutta Saulus puuskui yhä uhkaa ja murhaa Herran opetuslapsia vastaan ja meni ylimmäisen papin luo ja pyysi häneltä kirjeitä Damaskon synagoogille, että keitä hän vain löytäisi sen tien vaeltajia, miehiä tai naisia, ne hän saisi tuoda sidottuina Jerusalemiin.
Ja kun hän oli matkalla, tapahtui hänen lähestyessään Damaskoa, että yhtäkkiä valo taivaasta leimahti hänen ympärillänsä; ja hän kaatui maahan ja kuuli äänen, joka sanoi hänelle: "Saul, Saul, miksi vainoat minua?" Hän sanoi: "Kuka olet, herra?" Hän vastasi: "Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. Mutta nouse ja mene kaupunkiin, niin sinulle sanotaan, mitä sinun pitää tekemän."" (Apt. 9:1-6)
Paavali, tai Saulus niin kuin siihen aikaan häntä vielä kutsuttiin, oli matkalla terrorisoimaan Jeesukseen uskovia opetuslapsia Damaskokseen päämääränään saada heidät luopumaan uskostaan tai hengestään. Kesken tämän täysin epäpyhän matkan itse Jeesus ilmestyi hänelle aiheuttaen Paavalille niin suurta sielun myllerrystä, että hän ei kolmeen päivään syönyt eikä juonut mitään.
Voimme vain kuvitella, mitä näiden kolmen päivän aikana on Paavalin päässä pyörinyt. Ehkä hän oli äärimmäisen sekavassa tilassa tajuttuaan olleensa täysin väärässä, vaikka luuli palvelevansa Jumalaa koko sydämestään. Herra sanoi ilmestyessään opetuslapsi Ananiakselle Paavalin rukoilevan, joten ilmeisesti Paavali ainakin etsi Jumalaa ehkä jopa hyvinkin tuskaisesti alettuaan tajuta omien tekojensa vakavuutta.
Sitten Paavali sai taas Jumalan suvereenin armon osoituksen, kun häntä alkujaan pelännyt opetuslapsi Ananias tuli Herran kehotuksesta laskemaan kätensä Paavalin päälle. (Apt. 9:17-19) Jeesuksen ilmestyksen jälkeiset kolme päivää Paavali oli nimittäin ollut sokea ja nyt Ananiaksen laskiessa kätensä hänen päälleen sai hän nähdä taas ja täyttyä Pyhällä Hengellä. Tästä innostuneena hän saman tien meni kasteelle ja lähti seuraamaan Jeesusta, ja hänen uskonvaelluksensa hedelmän me hyvin tiedämme.
Paavali sai henkilökohtaisesti kohdata Jumalan, joka pelasti hänet armosta uskon kautta Jeesuksen Kristuksen tähden ilman mitään omia tekoja, ettei hän pääsisi kerskailemaan. (Ef. 2:8) Hän itse asiassa totesi omien tekojensa kelpaavan vain roskatunkiolle huomattuaan niistä lähtevän omavanhurskauden mädän lemun.
-
- (Fil. 3:8) Hän kohtasi Jumalan täydellisen armon, joka oli tullut suorastaan ylenpalttiseksi hänen suurien syntiensä kohdalla pyyhkäisten ne pois hyökyaallon lailla. Tuohon armoon tarrautuen Hän sai omistaa tämän valtavan pelastuksen Jumalan lapsena, Kristuksen kanssaperillisenä. Tuosta armosta motivoituneena, voimaantuneena ja innostuneena Hän sitten teki valtaisat tekonsa seisten pelastuksen horjumattomalla kalliolla.
Evankeliumi on Jumalan armon, ei ihmisen ansion, evankeliumi. Ei ole kysymys siitä kuinka paljon haluamme pelastua, vaan kuinka paljon Jumala haluaakaan pelastaa meidät! Tämän vankkumattoman tahtonsa pelastaa jokainen Hän vahvisti antamalla oman Poikansa ristinkuolemaan puolestamme. Meidän parannuksen tekomme, kasteemme, tai muutkaan touhuilumme eivät meitä pelasta, vaan Jumala pelastaa meidät armosta kun uskossa käännymme Hänen puoleensa.
Meidän vai Jumalan tekoja
Tämä maailma pyörii omien ansioiden ja tekojen ympärillä. Jopa uskovienkin keskeltä nostetaan esiin ihmisiä, jotka elämässään ovat jotenkin erityisen hyvin onnistuneet tai ovat muuten vain hyvin lahjakkaita. Näissähän ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta herkästi tämä ihmisen itsensä ympärillä pyöriminen siirtyy myös käsitykseemme evankeliumista. Alammekin nähdä evankeliumista meidän tekojemme puolen kun oikeastaan kyse on alusta asti Jumalan teosta, johon me pääsemme uskon kautta osallistumaan.
Jos palaamme taas Paavalin esimerkkiin, niin näemme selvästi Jumalan työn Paavalin pelastuksessa. Paavalin teot olivat viemässä häntä täysin eri suuntaan, mutta Jumala tarttui kiinni Hänen elämäänsä armonsa tähden ja Paavali tarttui kiinni tähän armoon koko sydämestään. Tämä kokemus varmasti muovasi Hänen oppiaan pelastuksesta hänen tutkiessaan Vanhan Testamentin ilmoitusta niin, että hän jopa muistutti opetuslastaan Timoteusta seuraavin sanoin:
https://kristillinenyhteiso.net/ilosanoma?gclid=CPqs14CH-dMCFRyLsgodprYIOQ
Omien sanojensa mukaan hän eli juutalaista uskoa tiukimman mukaan ja kiivaili jopa veren vuodattamiseen asti pitääkseen oman käsityksensä mukaista vanhurskautta voimassa. Kuitenkin hänen pelastuskokemuksensa oli kaukana omien tekojen tiestä:
"Mutta Saulus puuskui yhä uhkaa ja murhaa Herran opetuslapsia vastaan ja meni ylimmäisen papin luo ja pyysi häneltä kirjeitä Damaskon synagoogille, että keitä hän vain löytäisi sen tien vaeltajia, miehiä tai naisia, ne hän saisi tuoda sidottuina Jerusalemiin.
Ja kun hän oli matkalla, tapahtui hänen lähestyessään Damaskoa, että yhtäkkiä valo taivaasta leimahti hänen ympärillänsä; ja hän kaatui maahan ja kuuli äänen, joka sanoi hänelle: "Saul, Saul, miksi vainoat minua?" Hän sanoi: "Kuka olet, herra?" Hän vastasi: "Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. Mutta nouse ja mene kaupunkiin, niin sinulle sanotaan, mitä sinun pitää tekemän."" (Apt. 9:1-6)
Paavali, tai Saulus niin kuin siihen aikaan häntä vielä kutsuttiin, oli matkalla terrorisoimaan Jeesukseen uskovia opetuslapsia Damaskokseen päämääränään saada heidät luopumaan uskostaan tai hengestään. Kesken tämän täysin epäpyhän matkan itse Jeesus ilmestyi hänelle aiheuttaen Paavalille niin suurta sielun myllerrystä, että hän ei kolmeen päivään syönyt eikä juonut mitään.
Voimme vain kuvitella, mitä näiden kolmen päivän aikana on Paavalin päässä pyörinyt. Ehkä hän oli äärimmäisen sekavassa tilassa tajuttuaan olleensa täysin väärässä, vaikka luuli palvelevansa Jumalaa koko sydämestään. Herra sanoi ilmestyessään opetuslapsi Ananiakselle Paavalin rukoilevan, joten ilmeisesti Paavali ainakin etsi Jumalaa ehkä jopa hyvinkin tuskaisesti alettuaan tajuta omien tekojensa vakavuutta.
Sitten Paavali sai taas Jumalan suvereenin armon osoituksen, kun häntä alkujaan pelännyt opetuslapsi Ananias tuli Herran kehotuksesta laskemaan kätensä Paavalin päälle. (Apt. 9:17-19) Jeesuksen ilmestyksen jälkeiset kolme päivää Paavali oli nimittäin ollut sokea ja nyt Ananiaksen laskiessa kätensä hänen päälleen sai hän nähdä taas ja täyttyä Pyhällä Hengellä. Tästä innostuneena hän saman tien meni kasteelle ja lähti seuraamaan Jeesusta, ja hänen uskonvaelluksensa hedelmän me hyvin tiedämme.
Paavali sai henkilökohtaisesti kohdata Jumalan, joka pelasti hänet armosta uskon kautta Jeesuksen Kristuksen tähden ilman mitään omia tekoja, ettei hän pääsisi kerskailemaan. (Ef. 2:8) Hän itse asiassa totesi omien tekojensa kelpaavan vain roskatunkiolle huomattuaan niistä lähtevän omavanhurskauden mädän lemun.
-
- (Fil. 3:8) Hän kohtasi Jumalan täydellisen armon, joka oli tullut suorastaan ylenpalttiseksi hänen suurien syntiensä kohdalla pyyhkäisten ne pois hyökyaallon lailla. Tuohon armoon tarrautuen Hän sai omistaa tämän valtavan pelastuksen Jumalan lapsena, Kristuksen kanssaperillisenä. Tuosta armosta motivoituneena, voimaantuneena ja innostuneena Hän sitten teki valtaisat tekonsa seisten pelastuksen horjumattomalla kalliolla.
Evankeliumi on Jumalan armon, ei ihmisen ansion, evankeliumi. Ei ole kysymys siitä kuinka paljon haluamme pelastua, vaan kuinka paljon Jumala haluaakaan pelastaa meidät! Tämän vankkumattoman tahtonsa pelastaa jokainen Hän vahvisti antamalla oman Poikansa ristinkuolemaan puolestamme. Meidän parannuksen tekomme, kasteemme, tai muutkaan touhuilumme eivät meitä pelasta, vaan Jumala pelastaa meidät armosta kun uskossa käännymme Hänen puoleensa.
Meidän vai Jumalan tekoja
Tämä maailma pyörii omien ansioiden ja tekojen ympärillä. Jopa uskovienkin keskeltä nostetaan esiin ihmisiä, jotka elämässään ovat jotenkin erityisen hyvin onnistuneet tai ovat muuten vain hyvin lahjakkaita. Näissähän ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta herkästi tämä ihmisen itsensä ympärillä pyöriminen siirtyy myös käsitykseemme evankeliumista. Alammekin nähdä evankeliumista meidän tekojemme puolen kun oikeastaan kyse on alusta asti Jumalan teosta, johon me pääsemme uskon kautta osallistumaan.
Jos palaamme taas Paavalin esimerkkiin, niin näemme selvästi Jumalan työn Paavalin pelastuksessa. Paavalin teot olivat viemässä häntä täysin eri suuntaan, mutta Jumala tarttui kiinni Hänen elämäänsä armonsa tähden ja Paavali tarttui kiinni tähän armoon koko sydämestään. Tämä kokemus varmasti muovasi Hänen oppiaan pelastuksesta hänen tutkiessaan Vanhan Testamentin ilmoitusta niin, että hän jopa muistutti opetuslastaan Timoteusta seuraavin sanoin:
https://kristillinenyhteiso.net/ilosanoma?gclid=CPqs14CH-dMCFRyLsgodprYIOQ
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kumpi sinulle?
Paavali vei naisilta pään.
Että semmosta keksit.
Näköjänsä mielikuvitus pyörii.
Niinpä niin
ok..
Toisen kerran Paavali oli menossa naisiin, mutta kesken matkaa huomasi yhtäkkiä, ettei hänellä enää ottanut eteen. Sitten hän ymmärsi, että täytyy jatkaa matkaa kaupunkiin. Kolmen päivän kuluttua Paavalin luokse tuli Onanias-niminen mies, joka laski kätensä hänen elimensä päälle. Kuin taikaiskusta lähti taas Paavalin kalu juhlakuntoon ja kuin suomukset olisivat tippuneet sen kärjestä.
Tuliko nyt mielesi iloiseksi? Stanaa ottaa selvästi päähän, huomaan.