Rikju Aalto: Talouskasvu tapetaan

Nämä Sipilän kilpailukykyloikat ovat kyykyttäneet Suomen talouden. Kaikki räpistely on ollut turhaa. Ulkomaalaiset pörssit ja brexitit määrittelevät talouden suunnan, ei Sipilä & Co.

Saksalaiset surffaavat yli notkojen ja lamojen ilman höperehdintää teennäisistä kilpailukykyloikista.

"Meyer Werft on Meyerin laivanrakentajasuvun omistama suuri laivatelakka Papenburgissa Saksassa. Se perustettiin vuonna 1795 "
Eivät ole edes harkinneet myymistä, niinkuin Suomalaiset yleensä tekevät.

Saksalaiset kykenevät ottamaan kilpailukykyloikkia, eivätkä tyhjennä säästöpossua tai tapa "lypsävää lehmää" nälkäänsä niinkuin Sipiläläiset.

Totuutta Aallosta:
http://yle.fi/uutiset/3-9619610

"Kasvokkain: Riku Aallon johtamasta jättiliitosta riippuu, onko syksyllä luvassa palkankorotuksia

Kun Riku Aallosta tuli maan toiseksi suurimman ammattiliiton puheenjohtaja, hänen asemansa työmarkkinoiden avainpelaajana vahvistui.
Yli neljä sataa Metalliliiton liittokokousedustajaa kerääntyy Helsingin Messukeskuksen kokoussiipeen aamiaiselle, mutta puheenjohtaja Riku Aaltoa ei näy.

Edellispäivänä on tehty historiaa, kun metalli-, puu- ja teollisuusalojen liitot yhdistyvät 226 00 jäsenen suurliitoksi. Vientialojen liitoista Paperiliitto jäi ulkopuolelle. Vain lopullinen sinetti fuusiosta puuttuu, puheenjohtajiston valinta.

Riku Aaltoa ei ole näkynyt, koska ay-pomon perheessä aamupala syödään yhdessä. Aamiaiset ja viikonlopun ruokailut ovatkin ainoita hetkiä, milloin koko viisihenkinen perhe on yhtä aikaa koolla.

Aalto porhaltaa Messukeskukseen. Hän istahtaa palaveritilaksi ylennetyn, nuhjuisen tupakkakopin penkille. Hän kertoo heti alkajaisiksi linjanneensa jo kauan sitten, ettei käsittele perhe-elämäänsä julkisuudessa.

Sen verran kolmen lapsen isä kuitenkin raottaa kotielämäänsä, että kertoo jännittävänsä vanhimman tyttärensä ylioppilaskirjoituksen tuloksia. Ne julkistetaan samoihin aikoihin suurliiton puheenjohtajavalinnan kanssa.

Kokoonpanolinjalta ay-pomoksi
Aaltoa pidetään tiukkana neuvottelijana. Hän itse sanoo olevansa sovintoa ja vakautta arvostava johtaja.
– Toivottavasti minulla on enemmän järkeä kuin nuorella miehellä. Ikä on hionut terävimmät kulmat, viisikymppinen Aalto sanoo.
Aallon ura ammattiyhdistysliikkeen huipulle alkoi tehtaan lattialta, Uudenkaupungin autotehtan kokoonpanolinjalta. Saabin tehtaalle hän päätyi heti ammattikoulun jälkeen 1983. Kun Saabeja lipui kokoonpanolinjalla, Aallon työnä oli asentaa niihin tuulilaseja.
– Olen asentanut kymmeniä tuhansia tuulilaseja työurani aikana. Varmaan osaisin vieläkin, mutta nykyajan autoissa on toinen tekniikka. Opettelemista olisi.

Aallon ay-ura sai Uudessakaupungissa lentävän lähdön. Hän sai luottamusta jo parikymppisenä niin paljon, että tuli valituksi ammattiosaston luottamusmieheksi.
Myös isä ja veli olivat töissä autotehtaalla ja hekin olivat omien ammattiosastojensa luottamusmiehinä.

Jo suvun perintö velvoitti Aaltoa menemään Metalliliiton Murikka-opistoon. Siellä hän oppi, miten työntekijöiden puolta pidetään ja pärjätään neuvotteluissa.

Hyvä neuvottelutulos ei tähtää selkävoittoon

Murikan oppien jälkeen Aalto opiskeli Tampereen yliopistossa sosionomiksi ja valmistui 1995 hallintotieteiden maisteriksi. Ura Metalliliitossa avautui akateemisten opintojen jälkeen.

Ay-pomona Aalto on saanut maistaa myös kielteistä julkisuutta. Asema Metallilliiton johdossa on avannut tien vuokratalojätti VVO:n, nykyisen Kojamon hallituksen puheenjohtajaksi ja työeläkevakuutusyhtiö Varman hallitukseen. Hallituspalkkioita ja ay-jäsenmaksuilla rakennettujen talojen korkeita vuokria on paheksuttu lööpeissä.

Toisenlaista julkisuutta tuovat työmarkkinaneuvottelut, jotka nähdään teatterina, ihmeellisenä, dramaattisena tapahtumana, vaikka kyse on hyvin arkipäiväisestä työstä.
– Me neuvotellaan vähintään joka toinen vuosi ja tulokseen on päästy, joskus hampaita kiristellen.

Riku Aalto sanoo itse oppineensa uransa varrella kunnioittamaan vastapuolen näkemyksiä.
– Neuvottelut vaativat pitkää mieltä ja yhteistä luottamusta siihen, mistä neuvotellaan. Selkävoittoa ei kummankaan pidä saada. Hyvä sopimus on sellainen, josta kummallakin jää pikkuisen hampaankoloon, mutta kumpikin on valmis hyväksymään neuvottelutuloksen.

Vientiliitot näyttävät suuntaa

Teollisuusliitosta riippuu, saavatko palkansaajat ensi vuonna palkankorotuksia.
Kilpailukykysopimuksen yhteydessä työmarkkinajärjestöt aloittivat neuvottelut Suomen mallista. Vientiliittojen piti määritellä paljonko palkkoja on varaa nostaa. Suomen mallia ei syntynyt.

Silti uusi Teollisuusliitto on syksyn liittokohtaisissa neuvotteluissa paljon vartijana. Vientiliittojen odotetaan näyttävän, missä menee palkankorotusten kipuraja.

Aalto on luottavainen syksyn liittokohtaisten neuvottelujen suhteen. Pöydän molemmilla puolilla istuu ammattineuvottelijoita. Samaa ei voi aina sanoa poliittisten päättäjien sopimuksista, Aalto piikittelee.

– Siinä me poiketaan poliittisesta päätöksenteosta, että kun sopimus on tehty, me ei voida veivata sitä ja tulla viikon päästä sanomaan, että me ei ollakaan tätä mieltä. Kun sopimus on saatu aikaan, se on siinä. Me sitoudutaan päätöksiin siksi aikaa, kun sopimus on voimassa.
Ministerien kanssa yhteyksissä puolueväristä riippumatta
Riku Aalto on ay-pomona jatkuvassa yhteydessä poliitikoihin ja muihin yhteiskunnan vaikuttajiin. Usein aloite tulee vaikuttajilta. Yhteydenpito kuuluu myös uuden Teollisuusliiton painopisteisiin. Aalto tapaa kutakin ay-väen kannalta tärkeää ministeriä kolmesta viiteen kertaan vuodessa. Silloin aiheena ovat työelämän asioiden ohessa koulutuspolitiikka tai sosiaalipolitiikka.