Satu härnäläisestä tangolaulajasta: Olipa kerran poika, joka oli niin tyhmä, että hän ei osannut yhtään mitään. Hänen nimensä oli Tauno. Keskellä värittömäi kasvoja tuhisi isosieraiminen pystynenä, mutta ikään kuin hyvitykseski suu oli tavattoman suuri ja aamusta iltaan auki. Vartuttuaan isoksi lähti Tauno eräänä päivänä vanhemmiltaan salaa pitkospuita pitkin kylälle. Silloin turvesuon hyvä haltijatar ilmestyi hänelle. Hyvvee päevee Taano. Sinulla ei meinaa elämä onnistua, kun et ossaa yhtään mittää. Minä teen sinusta tangolaulajan. Nyt Tauno osasi kaikki tangot. Hänen levynsä soi radiossa alituiseen. Mutta eräänä päivänä kaikki romahti. Haltijtar oli nyt hyivn vihainen ja antoi sammuneelle taiteilijalla tukkapöllyä. En minää ny sentähän ihaan tämmööstä tarkoottanu. Ja niin kaikki palasi ennalleen. Sen pituinen se.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mieleni mustuu aina kävellessäni Meilahden Sairaalan ohi. Olisivat voineet pitää Martti- sedän hengissä keinotekoisesti pumpuin ja letkuin, siihen asti kunnes psykiatrit olisivat löytäneet lopullisen parannuskeinon hulluuteen.
Ja Gunnarkin kuoli jo ennen Marttia. Parhaat täältä ensimmäisinä otetaan!
On ollunna Taonolla truakine kohtalo. Ensinnä annettaa ja sit otetaa poies. On siinä kestämistä, on,
vaan olihan Tauno monen tekemisen itseoppinut kansantaiteilija ja luonnonlahjakkuus. Karheiden tangojen ja pikkutuhmien huumorilaulujen taitaja, taidemaalari. Huuhaa Self-made man. Saattoi siinä turvesuon hyvällä haltijallakin olla näppinsä pelissä. Tauno oli oikeasti pesunkestävä stadinpoika eikä mikään pitkospuiden ja rämesoiden röllipeikko vajakki. Ripaus Taunon huuhaa hulluutta tekisi hyvää jokaiselle suomalaiselle miehelle. Kevyet mullat Taunolle.
Mitkä saattanan kevyet mullat??