Erinäisten yksittäisten kokemusten nojalla tuntuu, että moni etsii jumaluudesta jotain sellaista konkreettista hahmoa, ikonia, johon liittää palvontansa. Raamatun pohjalta ei kuitenkaan voida sanoa, että kristinuskon Jumala pitäisi nähdä nimenomaan sellaisella tavalla vaan läpi Raamatun Jumala ilmestyy unien, näkyjen, luonnonilmiöiden, ihmeiden ja yksittäisten henkilöiden toiminnan kautta. On siis tietynlainen kuilu siinä millaisena jumaluus ylipäätään nähdään. Sen takia en nyt halua viedä tässä keskustelua Jumalan olemassaoloon sinänsä vaan sen sijaan lähestyä tiettyjä teemoja siitä käsin miten Jumala minulle ilmenee, johdattamisensa kautta, jota itse olen saanut kokea kun olen tuntenut että Jumala puhuu sydämelleni. Ja viimeaikoina Jumala onkin puhunut minulle itseasiassa Suomen taloudesta.
Suomen yhteiskuntajärjestys rakentuu toisaalta reformaatiolle, toisaalta Ranskan suuren vallankumouksessa vahvistetuille periaatteille ja sitten vielä myöhemmälle sosialistisille periaatteille. Monesti kun tutkaillaan Suomen kilpailukykyä, niin keskiöön nousee sosialistiset teemat ja niiden rajoittavuus. Sen tosiasiallinen merkittävyys on jokseenkin kyseenalaista.
Jos verrataan Suomen ja Yhdysvaltain taloutta ja niiden taustalla vallitsevia periaatteita, niin voidaan huomata tiettyjä tosiseikkoja: Yhdysvalloissa ensinnäkin taloudellinen ajattelu pohjaa vahvasti predestinaatio-oppiin, toiseksi Ranskan vallankumous ei samalla tavalla ole siellä pohjana kuin Suomessa, kolmanneksi sosialismin vaikutus systeemissä on vähäisempi.
Kulttuurillisesti keskeisimpiä eroja on suhtautuminen konkurssiin. Suomessa se on sitkeästi nähty totaalisena epäonnistumisena, osoituksena henkilön kyvyttömyydestä ja jopa epäluotettavuudesta, loppuna henkilön liiketoimille pysyvästi.
Yhdysvalloissa konkurssi sen sijaan on osa henkilön kasvua yrittäjäksi ja liike-elämän toimijaksi. Epäonnistuminen nähdään asiaankuuluvaksi ja se toimii jopa lähtölaukauksena henkilön urakehitykselle. Työhaastattelussa saatetaan jopa kysyä onko.henkilö tehnyt konkurssin ja jos ei ole, niin todeta lakonisesti, että se kasvattaa riskiä palkata kyseinen henkilö. Konkurssi nähdään siis asiana joka opettaa ja josta on hyvä ponnistaa.
USA:n systeemi on kerrassaan loistava. Sen luonne on riskinottoon kannustava, se ei pyri holhoamaan ketään, eikä pyri saamana hyvitystä tappioilleen, se ei katso rahan perään kateellisena ja katkerana, se ei halua iskeä menestyjiä ja riskinottajia alas.
Omaperäisiä, kehityskelpoisia, kauaskantosia liike-ideoita ei oikeastaan juuri synny. Syntyy paljon pop-up yrittäjyyttä jossa ensin tuetaan yrittäjää minkä jälkeen, oikeastaan ennen kuin yritys on juurikaan ehtinyt tuottaa valtiolle "sitä hyvää", yritys myy konseptinsa ulkomaille. Suomen koulutusjärjestelmäkin tukee tätä. Ei tähdätä itsenäisen ajatteluun ja luovuuteen vaan kaikenlaiseen epämääräiseen näpertelyyn. Isoin ongelma on kuitenkin edelleen siinä, että Suomessa luoville, pelkäämättömille riskinottajille, jotka haluavat kohota maailman huipulle ei luoda minkäänlaista polkua. Heitä tuetaan vähäsen mutta ei vahingossakaan liikaa etteivät vaan oikeasti menesty.
Suomeen ei kehity todellisia menestystarinoita ja innovatiivisuutta vaan kehitys on jäissä. Olisi tässä tilanteessa erittäin tähdellistä, että JOKAINEN suomalainen uskaltaa laittaa rahansa likoon ymmärtää ja hyväksyä se riski, että se on viimeinen kosketus niihin rahoihin. On tärkeää myös uskaltaa entistä enemmän pelailla nimenomaan MUIDEN RAHOILLA. Se mitä henkilö voi saada aikaan vain omilla rahoillaan on vain murto-osa mitä hän voi.saada aikaan muiden rahoilla ja jos kaikki toimii näin eikä itke eurojensa perään, niin Suomen taloudesta saadaan erittäin dynaaminen, riskiä ottava ja todellisiin menestystarinoihin eikä vain niiden alkupoksahdukseen.
Ensin täytyy kuitenkin kaikkien suomalaisten katsoa nimenomaan Raamatun opetuksiin siitä millainen on terve suhtautuminen rahaan ja lähimmäiseen:
Rakkaus ei kadehdi, ei katkeroidu eikä muistele kärsimäänsä pahaa:
Olet siis valmis laittamaan rahojasi tulevien menestyjien riskipelailuun silläkin uhalla että et koskaan tule saamaan vastinetta rahoillesi.
"Kukin antakoon niinkuin on sydämessään päättänyt, ei surkeillen eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa."
Ylipäätään, kenenkään ei kannata tehdä rahasta itselleen epäjumalaa. Myöskään puolisosta ei pidä tehdä sellaista. Monesti riskiä ja anteliaisuutta kartetaan koska puoliso on kitsas ja pelkää talouden luhistumista. Kaikkien perheiden on oltava yksimielisiä riskinotossa ja anteliaisuudssa vaika se vaarantaisi omaakin vakavaraisuutta. Onneaan ei pidä rakentaa rahalle vaan antaa tilaa riskille ja toivolle menestyksestä. menestystarinat luovat taloudelle vahvan rungon ja siinä riskinotto ja kansakunnan terve suhtautuminen rahaan on keskeisessä asemassa. Jos suhde rahaan on sosialismin tai kapitalismin kaltaisella tavalla niin Jumala kyllä katkaisee kaikki tiet sellaiselta kansalta.
Suomen yhteiskuntajärjestys rakentuu toisaalta reformaatiolle, toisaalta Ranskan suuren vallankumouksessa vahvistetuille periaatteille ja sitten vielä myöhemmälle sosialistisille periaatteille. Monesti kun tutkaillaan Suomen kilpailukykyä, niin keskiöön nousee sosialistiset teemat ja niiden rajoittavuus. Sen tosiasiallinen merkittävyys on jokseenkin kyseenalaista.
Jos verrataan Suomen ja Yhdysvaltain taloutta ja niiden taustalla vallitsevia periaatteita, niin voidaan huomata tiettyjä tosiseikkoja: Yhdysvalloissa ensinnäkin taloudellinen ajattelu pohjaa vahvasti predestinaatio-oppiin, toiseksi Ranskan vallankumous ei samalla tavalla ole siellä pohjana kuin Suomessa, kolmanneksi sosialismin vaikutus systeemissä on vähäisempi.
Kulttuurillisesti keskeisimpiä eroja on suhtautuminen konkurssiin. Suomessa se on sitkeästi nähty totaalisena epäonnistumisena, osoituksena henkilön kyvyttömyydestä ja jopa epäluotettavuudesta, loppuna henkilön liiketoimille pysyvästi.
Yhdysvalloissa konkurssi sen sijaan on osa henkilön kasvua yrittäjäksi ja liike-elämän toimijaksi. Epäonnistuminen nähdään asiaankuuluvaksi ja se toimii jopa lähtölaukauksena henkilön urakehitykselle. Työhaastattelussa saatetaan jopa kysyä onko.henkilö tehnyt konkurssin ja jos ei ole, niin todeta lakonisesti, että se kasvattaa riskiä palkata kyseinen henkilö. Konkurssi nähdään siis asiana joka opettaa ja josta on hyvä ponnistaa.
USA:n systeemi on kerrassaan loistava. Sen luonne on riskinottoon kannustava, se ei pyri holhoamaan ketään, eikä pyri saamana hyvitystä tappioilleen, se ei katso rahan perään kateellisena ja katkerana, se ei halua iskeä menestyjiä ja riskinottajia alas.
Omaperäisiä, kehityskelpoisia, kauaskantosia liike-ideoita ei oikeastaan juuri synny. Syntyy paljon pop-up yrittäjyyttä jossa ensin tuetaan yrittäjää minkä jälkeen, oikeastaan ennen kuin yritys on juurikaan ehtinyt tuottaa valtiolle "sitä hyvää", yritys myy konseptinsa ulkomaille. Suomen koulutusjärjestelmäkin tukee tätä. Ei tähdätä itsenäisen ajatteluun ja luovuuteen vaan kaikenlaiseen epämääräiseen näpertelyyn. Isoin ongelma on kuitenkin edelleen siinä, että Suomessa luoville, pelkäämättömille riskinottajille, jotka haluavat kohota maailman huipulle ei luoda minkäänlaista polkua. Heitä tuetaan vähäsen mutta ei vahingossakaan liikaa etteivät vaan oikeasti menesty.
Suomeen ei kehity todellisia menestystarinoita ja innovatiivisuutta vaan kehitys on jäissä. Olisi tässä tilanteessa erittäin tähdellistä, että JOKAINEN suomalainen uskaltaa laittaa rahansa likoon ymmärtää ja hyväksyä se riski, että se on viimeinen kosketus niihin rahoihin. On tärkeää myös uskaltaa entistä enemmän pelailla nimenomaan MUIDEN RAHOILLA. Se mitä henkilö voi saada aikaan vain omilla rahoillaan on vain murto-osa mitä hän voi.saada aikaan muiden rahoilla ja jos kaikki toimii näin eikä itke eurojensa perään, niin Suomen taloudesta saadaan erittäin dynaaminen, riskiä ottava ja todellisiin menestystarinoihin eikä vain niiden alkupoksahdukseen.
Ensin täytyy kuitenkin kaikkien suomalaisten katsoa nimenomaan Raamatun opetuksiin siitä millainen on terve suhtautuminen rahaan ja lähimmäiseen:
Rakkaus ei kadehdi, ei katkeroidu eikä muistele kärsimäänsä pahaa:
Olet siis valmis laittamaan rahojasi tulevien menestyjien riskipelailuun silläkin uhalla että et koskaan tule saamaan vastinetta rahoillesi.
"Kukin antakoon niinkuin on sydämessään päättänyt, ei surkeillen eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa."
Ylipäätään, kenenkään ei kannata tehdä rahasta itselleen epäjumalaa. Myöskään puolisosta ei pidä tehdä sellaista. Monesti riskiä ja anteliaisuutta kartetaan koska puoliso on kitsas ja pelkää talouden luhistumista. Kaikkien perheiden on oltava yksimielisiä riskinotossa ja anteliaisuudssa vaika se vaarantaisi omaakin vakavaraisuutta. Onneaan ei pidä rakentaa rahalle vaan antaa tilaa riskille ja toivolle menestyksestä. menestystarinat luovat taloudelle vahvan rungon ja siinä riskinotto ja kansakunnan terve suhtautuminen rahaan on keskeisessä asemassa. Jos suhde rahaan on sosialismin tai kapitalismin kaltaisella tavalla niin Jumala kyllä katkaisee kaikki tiet sellaiselta kansalta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Riskinoton tähdellisyyttä korostaa myös jo yksistään sekin, että rahatalouden perussyynä ja -etuna suhteessa luontaistalouteen on nimenomaan taloudellisen dynaamisuuden lisääminen. Se nopeuttaa pääomien siirtymistä. Se synnttää rahoituslaitoksen. On tyhmää Suomelta olla hyödyntämättä rahatalouden koko potentiaalia. Rahatalous suorastaan vaatii ottamaan riskejä. Raha on aina jossain määrin nähtävissä ylimääränä joten on lähinnä pelonvärittämää jos joku ei pelaa rahoillaan. Muut maat tekevät tätä jo mutta Suomessa ei vieläkää anneta kenenkään pelata muiden rahoilla mikä on todella harmillista.
On tärkeää että Suomessa tehdään staattinen elämäntapa mahdolliseksi vain hyvin tarkasti rajatuin ehdoin. Riskiäottamattomuus on tehtävä suhteellisen hedelmättömäksi. Tuloerojen vaikutusta on kasvatettava etenkin suurituloisten verotusta keventämällä, jotta luodaan pohja riskin kannattavuudelle. Toisaalta vain erityisen menestyville tulee ohjata tuloja. Järjestelmän on palventava harvalukuisen riskinottajien intressejä. Heidän toimintaansa on tuettava ja turvattava riskiäottamattomien kustannuksella.
Kun tuetaan riskinottajia niin muodostuu erityinen yhteikunnallisten toimijoiden ryhmä joilla on pääomia kerätä ympärilleen monia erilaisia toimijoita ja yhdistää niiden toimintaa ja siten rakentaa taloudellisen toiminnan kokonaisuuksia. Heidän oma henkilönsä toimii tällöin yhteensitovana voimana ja heidän päätöksentekonsa on suoraviivaista ja dynaamista.