Kansan Raamattuseura vei perinnön

Huijareita kaikki tyynni.
Olet parempi uskovainen ja pääset varmemmin taivaaseen, kun lahjoitat rahasi näille hihhuleille.
Ja väki (varsinkin muistisairaat) uskoo.

Kateelliset jäivät nuolemaan näppejään 😋

Täydet kymmenykset ja lisäksi annit luottokortilla niin menestyt. Tiedän pienen seurakunnan, joka kerää 2milj € vuodessa ja lähettää siitä vielä jenkkilään 0,2 milj € emoseurakunnalle. Jäsenet sen kuin rikastuu Jumalan sanan mukaisesti.

Halle-1.000.000€-lujjaaa!!!

Jokainen saa päättää minne ja kenelle omaisuutensa jättää. Varoilleen ja rahoilleen saa olla isäntä niin eläessä kuin kuollessa ja asia ei ensinkään ulkopuoliselle (sinulle kuulu). Juuri sitä varten onkin olemassa testamenttilaki. Se on täysin päättäjien ja lainsäätäjien aikaan saama systeemi. Ja rintaperillisille on lailla säädetty lakiosuus.
Itse haluan hyödyntää jälkeeni jättämät varat minulle rakkaan lähetystyön hyväksi. Tietenkin omaisuus on tarkoitettu yksinäisellä täydentämään pientä eläketurvaa, jos vaikka sairastuu ja edessä on vuosien vanhuus ja laitoselämä.

Viittaus tuohon ruutupaperiin. Uskon suonen oikeuslaitokseen sen verran, että tahon asiaa tutkittua ei ole tapahtunut rikosta.

Ja asia on niin että näistä mökki- ja kiinteistölupauksistakin olisi pitänyt ajallaan tehdä testamentti, lupaukset ovat aina lupauksia ja niitä tehdään ja unohdellaan.
Kyllä kannattaa testamentti laatia huolella ja kyllä se ruutupaperikin käy jos asiat ovat paperissa oikein.

Ei Kansan Raamattuseura vienyt perintöä, vaan perinnön omistaja halusi omallaan tehdä, mitä hän halusi, eli antaa sen Herran työhön ja siihen hänellä oli oikeus.

Oikeudestahan on kyse.

Vaikka en kuulu mihinkään kirkolliseen yhteisöön, mutta tavannut ihmisiä, laidasta laitaan, myös heitä, jotka puhuvat omaisuutensa lahjoittamisista, on kunnioitettava heitä.

Hehän ovat elämänsä jakaneet, kuka missäkin suunnassa ja se päämäärä heidän tienaamalleen omaisuudelleen, on heidän, ei toisten.

Eräs vapaansuunnan "vanhapiika" totesi, että kun hän kuolee, hän lahjoittaa jäämistönsä kirkolleen. Sen hän totesi juuri eläkkeelle jäädessään ja sen jälkeen hän eli vielä 20- vuotta.
Eli päätös on kaiken sielunvoimaisesti tehty, ja sitä kunnioittaa, näin esimerkkinä.

Kaksi seuraavaa esimerkkiä menee Pohjois-Suomeen, syntymä ja työnurkkiini.
Oulussa - syntymäkaupungissa eli "nuukuudessa" siivoojana työskennellyt ihminen.
Ei perillisiä, muita kuin nämä kaukaisemmat sukulaiset. Eli ja säästi - perilliset kulutti.
Sattuipa tuttuihini nämä kaksi, jotka olen nyt 52- vuotta tuntenut. Kumpikin on "kuluttaja".
Jos sattuu raha tulemaan, ja se euro taskuun, se on vaiva - se pitää heti saada menemään.
Ostettiin auto - sitä ja tätä leikkikalua - eli puukkoja, kelloja, jne. jne. Eli sellaista, josta ei saa muu kuin myyjä ilon, myyntiarvoa niillä ei ole.
Toinen perillinen kanssa hupelsi hyvän rahamäärän - mihin taivaantuuliin sen saikaan, mutta kumpikin on pers'aukisia.
Onko tuo ONNI - perillisille.? Sanoisin näin seuranneena - että ei. Olisivat laittaneet edes leipään sen rahan. Ainainen vaivatus, kun ei ole sitä rahaa - ja voi kysyä, että miksi?

Ehkä se siivoojan kohdalla olisi ollut raha parempi paikka joku seurakunta tai Punainen Risti. Paremmin käyttävä kohde sille rahalle.

Sitten nämä ahneet perilliset, katsotaan lisää sieltä pohjoisesta.

Oli hieman varakkaampi vanhapoika. Ikää oli hieman mittarissa, mutta ei vielä toinen jalka haudassa. Ulko-ovi kävi, kun sukulaista kävi sisään. Serkkua ja mitä lie, mutta "tee testamentti - minulle ja minulle"! Tällaisia ideoita kantoi nuo kävijöiden sanat. Ei ne muutoin käyneet kahveella ilahduttamassa vanhaa poikaa.

Tämä otti hieman itseensä, eli hänenhän se omaisuus oli, ei sukulaisten, eikä heidän ahneuteensa tarkoitusperään tarkoitettuja markkoja, - siihen aikaan.
Tämä vanhapoika sanoi talossa auttaneelle piialle, että, eikös panna tuo yhteiselämä ja nimi samaksi. Tule nukkumaan minun makuukammariin.
Niinhän siinä kävi ja tuli omat perijät. Jäin nämä porstuassa juosseet sukulaiset nuolemaan näppejään.

Mikä opetus? Opetus on se, että kukin hallitsee omaisuuttaan ja hän tekee sillä mitä haluaa. Meidän on turhaa alkaa jauhamaan sitä, että miksi se juuri tuonne annettiin, eikä meille, sekä aloitetaan oikeustaistelu. Siis miettikääs - oikeustaistelu.
Oikeushan siinä jo tapahtu, kun omaisuuden haltija sen määritteli - kelle se kuuluu, se on oikeus.
Jos se on vaikka kissakerholle, se on sinne, kodittomiin kissoille, kirkolle, tai Punaiselle Ristille. Ne on sinne, ei noille ahneille sukulaisille, jotka ehkä ei ole rikkaa ristiin laittaneet ihmisen eteen.

Jotkut omat jälkipolvessa ovat jo elämässään olleet väkivaltaisia vanhempiakin kohtaan.
Viinapäissään hakanneet isää, tai äitiään, sekä vaatineet rahaa.
Niitäkin tiedän olevan. Helsingissä eräs yksinhuoltajana toiminut äiti - jätti 30- vuotta sitten poikansa perinnöttömäksi väkivallan takia. Elää vielä - eikä ainut poika tule perimään sitä omaisuutta. Sitä en tiedä, millaiseen kissakerhoon ne rahat menevät, mutta hän tekee omallaan, mitä tekee. Ehkä tuo ajankohta on pian luettavissa - mutta huutosakkia on turhaa siihenkään perustaa. Osake hyvällä paikalla on hänen.
Omiiko se Helsinki - itse, sen tietää vain hän. ts. marmattajat - kannattaa pohtia asioita hieman laajemmalti.

Asia käsitelty Jyväskylän käräjäoikeudessa 14.-16.8.2017. Kuinka mahtoi käydä?