Sylväällä suositaan rikkaiden perheiden pentuja!!!

Raha ratkaisee oppilaan numerot, näin on nyt ja ollut ennenkin.

Näin se on ollut. Stipendit ja hymypatsaat eliitin vesoille. Muodon vuoksi jollekin köyhemmälle omalla opiskelullaan raataneelle, mutta vain yhdelle kerrallaan. Sen isähän on kumitehtaalla ja mutsi Niemellä.

Parhaat saavat stipendit ja muut kunnianosoitukset! Vanhempien sosiaalisella asemalla ei ole mitään merkitystä tässä asiassa? Tämä on totuuus ja sellainen sen totuuden pitääkin olla. Laiskojen ja luusereiden sekä lahjattomampien oppilaiden vanhemmat ja omaiset vaan täällä pyrkivät provosoimaan toisia kirjoittajia arvosteluillaan? Jos ei koulu maita tai oppiminen onnistu heikon osaamistason vuoksi, ei siitä kannata muita syyttää? Eikä sitä oppilastakaan. Kyllä huonomminkin koulussa menestynyt oppilas voi löytää hyvän oman paikkansa elämässä myöhemmin ja olla itse siihen hyvinkin tyytyväinen. On myös runsaasti esimerkkejä heikommin koulussa menestyneistä, josta on tullut oman alansa kingejä myöhemmässä elämässään, niin halutessaan. Esimerkkinä mm. Topi Sukari ja hänen kaltaisensa. Miljonääri omalla työllään.

Teidän lapsi onkin köyhistä oloista. Se on silkalla sinnikkyydellä lukenut itsellensä hyvät numerot todistukseen.

Toinen todellisuus on siellä rikkaiden pentujen puolella. Ei niillä ole taloudellisia ja sosio-ekonomisia kannustimia rehkiä 4..5 tuntia joka ilta, vuosikausia, koulukirjojen äärellä.

Siksi siellä puolella viime kädessä rikkaat vanhemmat ottavat yhteyttä Sylvään rehtoriin, ja rehtori apulaisineen kertoo eri korjauskertoimelle hinnan. Yläpään hintaportaalla ne heikommatkin numerot korjataan yseiksi ja kympeiksi.

Koulut on loppu tältä keväältä, pulinat pois. Kaikki ovat saaneet ansioittensa mukaan. Niin koulujen rehtorit, opettajat kuin oppilaatkin! Vain muutamat joidenkin oppilaiden katkerat vanhemmat eivät ole saaneet vielä ansioittensa mukaan, kun jaksavat jauhaa täällä kyseisestä aiheesta? Eräs tapa korjata oman jälkikasvunsa numeroita todistukseen seuraavana lukuvuotena on oppilaan vanhemman hieman suurempi kiinnostus jälkikasvunsa koulunkäyntiin ja mahdollisiin vaikeuksiin oppimisessa ja tai luuserointiin ja auttaa kaikin olemassa olevin keinoin lastaan kotona oppimisen avustajana. Kiinnittää siis huomio omaan lapseensa ja hänen oppimiseensa, eikä koulun henkilökunnan toimiin, joita he tekevät työnään annettujen lakien ja määreiden mukaisesti. Muuhun heillä ei ole valtuuksia. Lopuksi, arvosanojen määreillä ei ole mitään tekemistä oppilaan vanhenmpien varallisuuden kanssa. Näin ei ole enää nykypäivänä, joskus aiemmmin edellisen vuosisadan puolivälissä ja sitä ennen se oli mahdollista ja todennäköistä, ei enää nykyisin. Omakohtainen kokemus työläisperheen lapsena aikanaan ja menestyminen oppimismaailmassa vakuuttaa itseni siitä että olen oikeassa tässä asias. Äly ja ahkeruus on palkinnut kaiken, ja olen tyytyväinen omiin saavatuksiini oppimisympäristöissä ja sen jälkeisessa hyvässä menestymisessä ammatillisesti. Yhtäkään opettajaa tai rehtoria en muistele pahalla, enkä vainenkaan että olisivat sorsineet aikanaan antamalla huonompia numeroita, jotka olin ansainnut? On toki vielä lopuksi sanottava, että jos oppilas on jonkin todella varakkaan perheen vesa, niin aivan sama millaisia numeroita hän koulusta kotiin kantaa, jos ei ole tarkoituskaan koskaan minnekään jatko-opintoihin tai ammattiin vieraan työnantajan palvelukseen hankkiutua. Nimittäin, edellä mainittuihin ei ole mitään asiaa, eikä menestymisen mahdollisuuksia niissä jos on peruskoulun kiitettävät numeronsa hankkinut vain ja ainoastaan opettajien ja rehtorien suosiollisella avustuksella, eikä omalla lahjakkuudellaan. Piste.