Näin raportoi taatusti sivarivastainen sanomalehti Ilkka 30.1.2005:
"Muukalaiset legioonassa
Suomen valtion muukalaislegioona palvelee Lapinjärvellä. Aseita nämä nuorukaiset eivät kanna. He ovat siviilipalvelusmiehiä, joita kukaan ei huolinut töihin. Hyödyllisemmän työn puutteessa he maalaavat puutarhatonttuja, joita myymällä saadaan rahat elokuvailtaan.
Siviilipalvelusmiesten palvelukseenastumiserässä 14/2004 aloitti 84 nuorta miestä. Lapinjärven koulutuskeskuksessa Itä-Uudellamaalla miehet perehtyivät ensin kolmen viikon koulutusjaksolla palveluskäytäntöihin ja sääntöihin sekä kuulivat yleissivistäviä luentoja muun muassa ihmisoikeuksista, ympäristönsuojelusta, sodan ja rauhan kysymyksistä.
Sitten käynnistyi runsaan vuoden työpalvelus niillä miehillä, jotka saivat palveluspaikan. He aloittivat työn yhteiskunnan hyväksi kunnissa, seurakunnissa, valtion virastoissa ja yhdistyksissä.
Kolmannes erästä joutui palaamaan koulutuskeskukseen. Heille ei sopivaa työtä löytynyt. Nyt nämä 26 miestä istuvat seurantaviikon alkuinfossa.
Vapaita siviilipaikkoja esittelee koulutusvastaava Katarina Haddas von Martens. Työtä olisi tarjolla esimerkiksi Riihimäen sairaalassa, mutta sinne kukaan ei tahdo. Haddas von Martens harmittelee, että useat hoitoalan paikat pysyvät avoimina pitkään. Muut työt kiinnostavat enemmän.
Siviilipalvelusmiesten tehtävänä on löytää itse itselleen palveluspaikka. Koulutuskeskus voisi myös määrätä paikan, mutta siihen se ei ryhdy. Määräämisestä seuraisi ongelmia, kun palveluspaikat saisivat työhön sopimattomia ja haluttomia miehiä.
- Nyt soittelette palveluspaikkoihin ja yritätte sopia työhaastattelun. Muuten minä rupean hankalaksi, Haddas von Martens patistaa.
- Vaikka olisit miten ujo tahansa, puhelin auki vaan! Muuten ei onnistu.
Palveluspaikan on löydyttävä viikon kuluessa. Ellei sitä löydy, työttömät siviilipalvelusmiehet joutuvat legioonaan. Legioona on vakiintunut nimitys miesjoukolle, joka tekee koulutuskeskuksessa tilapäistöitä, kunnes löytävät palveluspaikan.
Ensimmäiset legioonalaiset nähtiin ilmeisesti 1990-luvun alussa. Vuosikymmenen loppupuolella palveluspaikattomien miesten määrä kasvoi vakavaksi ongelmaksi.
Osalla legioonalaisista on vakituinen työtehtävä. Muiden päivä alkaa käskynjaolla aamukahdeksalta.
- Honkanen, Kivinen, Kolehmainen, Nuutinen, Perälä…, Anders Beekmann tarkistaa läsnäolijat. Sitten jaetaan päivän työt.
- Metsämiehet käsi ylös!
Joukko miehiä marssii autoon, joka kuljettaa heidät kunnan metsätyömaalle. Loput pannaan harjanvarteen.
- Nyt suursiivoukset käyntiin, hoputtaa Maarit Niemelä.
Rappukäytäviä päätyy luuttuamaan Jukka Kolehmainen. Hänellä on takanaan kymmenen viikkoa legioonassa. Siivouksen lisäksi siihen on mahtunut haravointia ja risusavottaa.
- Miten tänne nyt sitten joudutaan… Ei löytynyt palveluspaikkaa. "Mene inttiin", vastasi Savonlinnan kaupunki kyselyihini, Kolehmainen puuskahtaa.
Mies kertoo harkitsevansa totaalikieltäytymistä, josta seuraisi vankeutta puolet jäljellä olevasta palvelusajasta. Yli vuosi Lapinjärvellä tuntuu mahdottomalta ajatukselta.
Kieltäytyminen on käynyt mielessä myös Jyrki Pyykösellä, joka on ollut keskuksessa jo viisi kuukautta. Pihatöiden ja siivouksen jälkeen hän on päätynyt autokuskiksi.
- Ei löydy palveluspaikkaa, joka tarjoaisi asunnon. Sillä ei ole väliä, missä paikka olisi, Pyykönen tilittää.
Hänen tarinansa muistuttaa pitkäaikaistyöttömien kokemuksia: kun ei aikanaan tärppää, iskee turhautuminen.
- Olen katsonut parikymmentä paikkaa läpi. Sitten en enää jaksanut.
Metsätyömaalla karsitaan rankoja ja poltetaan risuja. Jyri Sinkkonen tekisi mieluusti jotakin muuta.
- Olen etsinyt palveluspaikkaa elokuusta asti. Sähköposteihin ei vastata ja puhelimessa kerrotaan, ettei ole töitä tarjolla, hän kertoo.
- Metsässä ei pysty kunnolla etsimään palveluspaikkaa. Haluaisin tehdä jotakin hyödyllistä, parahtaa puolestaan Riku Vakkala.
Jussi Roivaisen tarina on hieman erilainen. Hän löysi paikan ja ehti suorittaa palvelustakin jo pitkän siivun. Homma kaatui hänen mukaansa siihen, kun sukset menivät ristiin paikan pomon kanssa. Roivaiselle alettiin määrätä kurinpitoa ilman mitään syytä. Kun toista paikkaa ei löytynyt, oli pakko palata keskukseen. Nyt palvelusta on jäljellä pari kuukautta.
anders Beekmann on palkattu koulutuskeskukseen legioonan valvojaksi. Siviilipalvelusjärjestelmää hallinnoiva työministeriö ja keskus ovat sopineet legioonalaisten maksimimääräksi 45. Se ei toteudu. Keskimäärin palveluspaikattomia sivareita on viisikymmentä ja hetkittäin määrä on noussut jopa lähelle sataa. Heidän ylläpidostaan ministeriö maksaa kymmenen euroa vuorokaudelta miestä kohden.
Monet nuoret haluavat hoitaa palveluksen pois alta ennen opintoja. Se pahentaa ongelmaa.
- Tänne jäävät kaverit, joilla ei ole koulutusta. Palveluspaikat vaativat ammattia, ajokorttia ja ATK-osaamista, Beekmann luettelee.
Hankala tilanne on myös niillä, jotka keskeyttävät armeijan kuukausien palveluksen jälkeen. Heidän jäljellejäävä siviilipalvelusaikansa on niin lyhyt, että paikka jää saamatta.
- Alle puolen vuoden palvelusajalla ei kukaan ota töihin, Beekmann tietää.
Pahin tilanne on Beekmannin mukaan vuoden lopulla, kun palveluspaikkojen rahat ovat lopussa. Sen tietää myös siviilipalvelusmies Iikka Lovio, jolla on palveluspaikka valmiina. Palvelus kuitenkin alkaa vasta kevättalvella.
Väliajaksi hän anoo henkilökohtaista lomaa. Päivärahaa ei siltä ajalta makseta, eikä ylläpidosta huolehdita. Siviilityöpaikkaankaan ei ole paluuta, koska sinne on jo hankittu Lovion palveluksen ajaksi sijainen.
- Joudun ehkä hakemaan toimeentulotukea, Lovio pahoittelee.
"Keskus ei pysyisi pystyssä ilman legioonaa", Beekmann arvelee. Ilmaistyövoimalle on käyttöä siivouksessa, pihatöissä, toimistossa ja keittiössä.
Legioonalaisia on kuitenkin niin paljon, ettei mielekästä tekemistä tahdo löytyä läheskään kaikille. Yksin koulutuskeskus ei ongelmaa kykene ratkaisemaan.
- Ei ole vielä löytynyt sellaista viisasta, joka olisi keksinyt ratkaisun, Beekmann huokaa.
Yksi muutos veisi tilannetta silti varmasti ison askeleen parempaan suuntaan:
- Majoituskustannusten siirto valtiolle helpottaisi palveluspaikkapulaa, Beekmann linjaa.
Nyt majoitus on palveluspaikan vastuulla, mutta monilla paikoilla siihen ei ole varaa. Kela maksaa sotilasavustuksena ainoastaan sellaisen asunnon kulut, josta mies joutuu palveluksen vuoksi muuttamaan pois.
- Jos kaveri osoitetaan paperilla siivouskomeroon asumaan, Kela maksaa hänen todellisen asuntonsa, Beekmann kuvaa nykytilanteen järjettömyyttä.
Hän kertoo kokeneensa samanlaista byrokratiaa vain kerran aiemmin: työskennellessään sairaalan johtajana Virossa neuvostoaikana.
Legioonaan jää jokaisesta palvelukseenastumiserästä keskimäärin viidennes. Vain osa heistä löytää myöhemmin palveluspaikan.
- Liian kauan, vastaa keittiöllä työskentelevä Simo Helenius kysymykseen legioonassa kuluneesta palvelusajasta.
Hän selvittää sen tarkoittavan kymmentä kuukautta. Jäljellä olevat kolme kuukauttakin kuluvat varmasti tiskatessa, kun toimistohommia ei löytynyt edes merkonomin tutkinnolla.
- Sivaripaikkoja on liian vähän. Joka paikkaan on niin paljon hakijoita, että ne ottavat vain parhaat, Helenius arvioi.
Siivoushommat tulevat valmiiksi jo alkuiltapäivästä. Loppupäiväksi legioonalaiset määrätään maalaamaan puisia puutarhatonttuja. Tontut myydään, ja rahoilla kustannetaan siviilipalvelusmiehille elokuvailta.
Jani Borgia ei innosta tonttujen maalailu. Hän on kerännyt kuluneiden viikkojen aikana listaa totaalikieltäytymisestä kiinnostuneista. Tarkoitus on kieltäytyä porukalla tänä talvena. Syiksi Borg mainitsee siviilipalveluksen pituuden ja käytännön epäkohdat.
Puhelin pirahtaa illalla. Siellä on Katarina Haddas von Martens, joka aamulla veti infotilaisuutta seurantaviikkolaisille.
- Kahdeksan miestä sai tänään sovittua työhaastattelun, hän hehkuttaa.
Mikäli kaikkia haastatteluun menijöitä onnistaa, jää erästä 14 legioonaan enää 18 miestä."
Suomessa ihmiset kuolevat leikkausjonoihin ja lapset sairastelevat homekouluissa, mutta valtiolla (eli meillä veronmaksajilla) on kyllä varaa pitää työkykyisiä miehiä yli vuoden maalaamassa puutarhatonttuja.
Alkaisi olla jo aika lopettaa tämä pelleily ja siirtyä kunnolliseen vapaaehtoisarmeijaan. Halvemmaksikin se tulisi kun miehet olisivat töissä eivätkä sivareina tai varuskunnissa valtion rahoilla järjestettävässä pellehermanni-tason koulutuksessa.
"Muukalaiset legioonassa
Suomen valtion muukalaislegioona palvelee Lapinjärvellä. Aseita nämä nuorukaiset eivät kanna. He ovat siviilipalvelusmiehiä, joita kukaan ei huolinut töihin. Hyödyllisemmän työn puutteessa he maalaavat puutarhatonttuja, joita myymällä saadaan rahat elokuvailtaan.
Siviilipalvelusmiesten palvelukseenastumiserässä 14/2004 aloitti 84 nuorta miestä. Lapinjärven koulutuskeskuksessa Itä-Uudellamaalla miehet perehtyivät ensin kolmen viikon koulutusjaksolla palveluskäytäntöihin ja sääntöihin sekä kuulivat yleissivistäviä luentoja muun muassa ihmisoikeuksista, ympäristönsuojelusta, sodan ja rauhan kysymyksistä.
Sitten käynnistyi runsaan vuoden työpalvelus niillä miehillä, jotka saivat palveluspaikan. He aloittivat työn yhteiskunnan hyväksi kunnissa, seurakunnissa, valtion virastoissa ja yhdistyksissä.
Kolmannes erästä joutui palaamaan koulutuskeskukseen. Heille ei sopivaa työtä löytynyt. Nyt nämä 26 miestä istuvat seurantaviikon alkuinfossa.
Vapaita siviilipaikkoja esittelee koulutusvastaava Katarina Haddas von Martens. Työtä olisi tarjolla esimerkiksi Riihimäen sairaalassa, mutta sinne kukaan ei tahdo. Haddas von Martens harmittelee, että useat hoitoalan paikat pysyvät avoimina pitkään. Muut työt kiinnostavat enemmän.
Siviilipalvelusmiesten tehtävänä on löytää itse itselleen palveluspaikka. Koulutuskeskus voisi myös määrätä paikan, mutta siihen se ei ryhdy. Määräämisestä seuraisi ongelmia, kun palveluspaikat saisivat työhön sopimattomia ja haluttomia miehiä.
- Nyt soittelette palveluspaikkoihin ja yritätte sopia työhaastattelun. Muuten minä rupean hankalaksi, Haddas von Martens patistaa.
- Vaikka olisit miten ujo tahansa, puhelin auki vaan! Muuten ei onnistu.
Palveluspaikan on löydyttävä viikon kuluessa. Ellei sitä löydy, työttömät siviilipalvelusmiehet joutuvat legioonaan. Legioona on vakiintunut nimitys miesjoukolle, joka tekee koulutuskeskuksessa tilapäistöitä, kunnes löytävät palveluspaikan.
Ensimmäiset legioonalaiset nähtiin ilmeisesti 1990-luvun alussa. Vuosikymmenen loppupuolella palveluspaikattomien miesten määrä kasvoi vakavaksi ongelmaksi.
Osalla legioonalaisista on vakituinen työtehtävä. Muiden päivä alkaa käskynjaolla aamukahdeksalta.
- Honkanen, Kivinen, Kolehmainen, Nuutinen, Perälä…, Anders Beekmann tarkistaa läsnäolijat. Sitten jaetaan päivän työt.
- Metsämiehet käsi ylös!
Joukko miehiä marssii autoon, joka kuljettaa heidät kunnan metsätyömaalle. Loput pannaan harjanvarteen.
- Nyt suursiivoukset käyntiin, hoputtaa Maarit Niemelä.
Rappukäytäviä päätyy luuttuamaan Jukka Kolehmainen. Hänellä on takanaan kymmenen viikkoa legioonassa. Siivouksen lisäksi siihen on mahtunut haravointia ja risusavottaa.
- Miten tänne nyt sitten joudutaan… Ei löytynyt palveluspaikkaa. "Mene inttiin", vastasi Savonlinnan kaupunki kyselyihini, Kolehmainen puuskahtaa.
Mies kertoo harkitsevansa totaalikieltäytymistä, josta seuraisi vankeutta puolet jäljellä olevasta palvelusajasta. Yli vuosi Lapinjärvellä tuntuu mahdottomalta ajatukselta.
Kieltäytyminen on käynyt mielessä myös Jyrki Pyykösellä, joka on ollut keskuksessa jo viisi kuukautta. Pihatöiden ja siivouksen jälkeen hän on päätynyt autokuskiksi.
- Ei löydy palveluspaikkaa, joka tarjoaisi asunnon. Sillä ei ole väliä, missä paikka olisi, Pyykönen tilittää.
Hänen tarinansa muistuttaa pitkäaikaistyöttömien kokemuksia: kun ei aikanaan tärppää, iskee turhautuminen.
- Olen katsonut parikymmentä paikkaa läpi. Sitten en enää jaksanut.
Metsätyömaalla karsitaan rankoja ja poltetaan risuja. Jyri Sinkkonen tekisi mieluusti jotakin muuta.
- Olen etsinyt palveluspaikkaa elokuusta asti. Sähköposteihin ei vastata ja puhelimessa kerrotaan, ettei ole töitä tarjolla, hän kertoo.
- Metsässä ei pysty kunnolla etsimään palveluspaikkaa. Haluaisin tehdä jotakin hyödyllistä, parahtaa puolestaan Riku Vakkala.
Jussi Roivaisen tarina on hieman erilainen. Hän löysi paikan ja ehti suorittaa palvelustakin jo pitkän siivun. Homma kaatui hänen mukaansa siihen, kun sukset menivät ristiin paikan pomon kanssa. Roivaiselle alettiin määrätä kurinpitoa ilman mitään syytä. Kun toista paikkaa ei löytynyt, oli pakko palata keskukseen. Nyt palvelusta on jäljellä pari kuukautta.
anders Beekmann on palkattu koulutuskeskukseen legioonan valvojaksi. Siviilipalvelusjärjestelmää hallinnoiva työministeriö ja keskus ovat sopineet legioonalaisten maksimimääräksi 45. Se ei toteudu. Keskimäärin palveluspaikattomia sivareita on viisikymmentä ja hetkittäin määrä on noussut jopa lähelle sataa. Heidän ylläpidostaan ministeriö maksaa kymmenen euroa vuorokaudelta miestä kohden.
Monet nuoret haluavat hoitaa palveluksen pois alta ennen opintoja. Se pahentaa ongelmaa.
- Tänne jäävät kaverit, joilla ei ole koulutusta. Palveluspaikat vaativat ammattia, ajokorttia ja ATK-osaamista, Beekmann luettelee.
Hankala tilanne on myös niillä, jotka keskeyttävät armeijan kuukausien palveluksen jälkeen. Heidän jäljellejäävä siviilipalvelusaikansa on niin lyhyt, että paikka jää saamatta.
- Alle puolen vuoden palvelusajalla ei kukaan ota töihin, Beekmann tietää.
Pahin tilanne on Beekmannin mukaan vuoden lopulla, kun palveluspaikkojen rahat ovat lopussa. Sen tietää myös siviilipalvelusmies Iikka Lovio, jolla on palveluspaikka valmiina. Palvelus kuitenkin alkaa vasta kevättalvella.
Väliajaksi hän anoo henkilökohtaista lomaa. Päivärahaa ei siltä ajalta makseta, eikä ylläpidosta huolehdita. Siviilityöpaikkaankaan ei ole paluuta, koska sinne on jo hankittu Lovion palveluksen ajaksi sijainen.
- Joudun ehkä hakemaan toimeentulotukea, Lovio pahoittelee.
"Keskus ei pysyisi pystyssä ilman legioonaa", Beekmann arvelee. Ilmaistyövoimalle on käyttöä siivouksessa, pihatöissä, toimistossa ja keittiössä.
Legioonalaisia on kuitenkin niin paljon, ettei mielekästä tekemistä tahdo löytyä läheskään kaikille. Yksin koulutuskeskus ei ongelmaa kykene ratkaisemaan.
- Ei ole vielä löytynyt sellaista viisasta, joka olisi keksinyt ratkaisun, Beekmann huokaa.
Yksi muutos veisi tilannetta silti varmasti ison askeleen parempaan suuntaan:
- Majoituskustannusten siirto valtiolle helpottaisi palveluspaikkapulaa, Beekmann linjaa.
Nyt majoitus on palveluspaikan vastuulla, mutta monilla paikoilla siihen ei ole varaa. Kela maksaa sotilasavustuksena ainoastaan sellaisen asunnon kulut, josta mies joutuu palveluksen vuoksi muuttamaan pois.
- Jos kaveri osoitetaan paperilla siivouskomeroon asumaan, Kela maksaa hänen todellisen asuntonsa, Beekmann kuvaa nykytilanteen järjettömyyttä.
Hän kertoo kokeneensa samanlaista byrokratiaa vain kerran aiemmin: työskennellessään sairaalan johtajana Virossa neuvostoaikana.
Legioonaan jää jokaisesta palvelukseenastumiserästä keskimäärin viidennes. Vain osa heistä löytää myöhemmin palveluspaikan.
- Liian kauan, vastaa keittiöllä työskentelevä Simo Helenius kysymykseen legioonassa kuluneesta palvelusajasta.
Hän selvittää sen tarkoittavan kymmentä kuukautta. Jäljellä olevat kolme kuukauttakin kuluvat varmasti tiskatessa, kun toimistohommia ei löytynyt edes merkonomin tutkinnolla.
- Sivaripaikkoja on liian vähän. Joka paikkaan on niin paljon hakijoita, että ne ottavat vain parhaat, Helenius arvioi.
Siivoushommat tulevat valmiiksi jo alkuiltapäivästä. Loppupäiväksi legioonalaiset määrätään maalaamaan puisia puutarhatonttuja. Tontut myydään, ja rahoilla kustannetaan siviilipalvelusmiehille elokuvailta.
Jani Borgia ei innosta tonttujen maalailu. Hän on kerännyt kuluneiden viikkojen aikana listaa totaalikieltäytymisestä kiinnostuneista. Tarkoitus on kieltäytyä porukalla tänä talvena. Syiksi Borg mainitsee siviilipalveluksen pituuden ja käytännön epäkohdat.
Puhelin pirahtaa illalla. Siellä on Katarina Haddas von Martens, joka aamulla veti infotilaisuutta seurantaviikkolaisille.
- Kahdeksan miestä sai tänään sovittua työhaastattelun, hän hehkuttaa.
Mikäli kaikkia haastatteluun menijöitä onnistaa, jää erästä 14 legioonaan enää 18 miestä."
Suomessa ihmiset kuolevat leikkausjonoihin ja lapset sairastelevat homekouluissa, mutta valtiolla (eli meillä veronmaksajilla) on kyllä varaa pitää työkykyisiä miehiä yli vuoden maalaamassa puutarhatonttuja.
Alkaisi olla jo aika lopettaa tämä pelleily ja siirtyä kunnolliseen vapaaehtoisarmeijaan. Halvemmaksikin se tulisi kun miehet olisivat töissä eivätkä sivareina tai varuskunnissa valtion rahoilla järjestettävässä pellehermanni-tason koulutuksessa.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Tulihan tuo itkupillien valitusvirsli luettua.Ainoa johtopäätös on , että kyllä on surkeaa sakkia. Nämä vätykset pitäisi kyörätä niskasta kasarmille kasvamaan . kyllä kai niille pitää kantaa ruokakin suuhun. ryhdistäytykää ja käykää armeija . voihan sen käydä aseettomanakin jos se kiväärin koskeminen pelottaa. ja onko lääkintä tehtävätkin jotenkin teidän heh heh ideologian vastaista.
Niin kauan kuin toisen ihmisen mielipide tarkoittaa sinulle "heh heh ideologiaa", et varmastikaan saavuta kovin kummoista kuulijajoukkoa itsellesi.
Vanha toteamus toisinajattelijoista kuuluu: "Varsin usein toisinajattelijalla tarkoitetaan sellaista ihmistä, joka ylipäätään viitsiytyy ajattelemaan."
Olisikohan sitaatin alkulähteenä ollut Linkola vai kuka... hyvin se on joka tapauksessa sanottu.
Itse olen käynyt armeijan, lähinnä siitä syystä, että tässä yhteiskunnassa on yksinkertaisesti helpompi esim. saada työpaikka armeijan käyneenä. Isänmaallisuutta tms en asepalveluksessani nähnyt, sen sijaan tuhlasin 12 kk aikaani harmaissa.
Tämän vuoksi suoritan kertausharjoitukseni siviilipalveluksena, kuten osa ystävistänikin. Yksinkertaisesti siitä syystä, että siitä on enemmän käytännön hyötyä.
Tämä on vain oma mielipiteeni, osa ystävistäni käy edelleen aktiivisesti kertailemassa, istumassa iltanuotioilla maastopuvut päällä ja ampumassa radoilla tauluja. Sen pitäisi olla oman itsensä päätettävissä.
Kyseessä on vain mielipide. Armeija on vain yksi mahdollisuuksista, siellä ei tehdä pojista miehiä, vaan opetetaan sotilaan tapoja ja taitoja. Suomalaista korpisoturia ei saada armeijassa aikaiseksi, johtuen tietenkin siitä, ettei suuri osa nykypäivän nuorisosta enää pärjää metsässä.
Itse vietin armeijassa oloni aikana n. 80 päivää metsässä, jonka aikana opin lähinnä ryömimään siellä. Normaali elämässä päiviä kertyy yli 100, ihan vain siksi että viihdyn siellä.
Suomen armeija on edelleen monelle ihmiselle surullinen asenne- ja tunnevamma. Sen tarpeellisuutta ei perustella, eikä liioin kovin moni uskalla sanoa omaa mielipidettään.
Ainoa argumentti on edelleen, että armeijassa tehdään miehiä ja sivarit on paskahousuja... vaikka seisovatkin oman mielipiteensä takana vankemmin kuin suurin osa armeijan kävijöistä... ;)
Työnsaannin suhteen asia lienee vielä jossain aloilla kuvailemasi kaltainen. Kuitenkin suuret ikäluokat väistyvät, itselläni ei ole ollut mitään ongelmia. Tosin suurimman osan töistä olen tehnyt ulkomailla ulkomaisten leivissä.
Vaikka olenkin sivari niin väitän pärjääväni metsässä paremmin kuin 90% armeijan käyneistä. Meriittinä vaikkapa pitkät Lapin vaellukset ja "metsittyminen" jo pienestä pitäen.
"Vaikka olenkin sivari niin väitän pärjääväni metsässä paremmin kuin 90% armeijan käyneistä"
Huumorimiehiä tällä palstalla! Otettaanpa rinkat ja kartat sekä lähdetään yhdessä helmikuun Lappiin "vaeltamaan" pari sataa kilometriä. Minä voin edustaa sitä 90% varusmiespalveluksen suorittaneista. En tosiaan väitä, ettetkö juuri sinä pärjäisi 90%:lle reserviläisistä, mutta mielelläni asiaa hieman testaisin;)
Nuorgam - Sevettijärvi lienee ihan ok reitti, ei varmaankaan liikaa väkeäkään, toisaalta siellä ei metsää niin julmetusti ole.
Varusteena teltta, rinkka (n. 30 kg), sukset ja 4 päivän muona mukaan. Koska lähdetään?
Mihin ihmeeseen tarvitaan 30 kg tavaraa neljän päivän reissulla? Itse olen aina pärjännyt alle 20 kilon satsilla tavaraa, teltta, makuupussi, trangia, vaihtovaatteet, ruuat... Tuommoiselle tavaramäärälle ahkio on välttämätön (ja muutenkin hiihtovaelluksessa se on parempi)
Teltta on tuolla alueella turha koska autiotuvat päivystävät. Hätätapauksessa lumihankeen saa kaivettua yöpymistilan.
Toisaalta nyt on tuotettava pettymys, ensimmäinen vapaa työkiireistä johtuen on kesäkuun toisella viikolla, silloin ei ole enää lunta tuollakaan, ei edes yliperällä hiihtoa ajatellen...
Vaikka sanomisesi tavaran vähyydestä ja autiotuvista pitää paikkansa ja on ihan järkevästi ajateltu, väitit aiemmin pärjääväsi metsässä paremmin kuin 90% armeijan käyneistä, joten tottakai kantamus pitää olla sitten sama kuin niillä 90% armeijan käyneistä. Miten muutenkaan voisimme selvittää, että pärjäätkö heille?
Voimme kyllä tehdä kokeen kesälläkin.
Kyllä minä moneen kertaan armeijassa mietin, että minkä helvetin takia minä kannan näitä telamiinoja mukanani.
Ei ole tullut vielä tarvetta kantaa yhtään telamiinaa omilla reissuillani mukana.
Metsässä pärjääminen on paljon muutakin kuin tarpeettoman kaman mukanaan kantamista. Suuri osa suomalaisista pärjää ihan hyvin metsässä, mutta heidän joukkonsa on käymässä yhä pienemmäksi ja pienemmäksi.
Liian suuri tavaramäärä ja väärä pakkaus (tässä tilanteessa rinkka ahkion asemesta) aihettuavat sen että eteneminen hidastuu ja aiheuttaa myös vaaratilanteen niin itselleen kuin vaellus- tai asetovereilleen.
Metsässä pärjäämistä ei mitata sillä paljonko romua jaksaa korpeen roudata. Asevoimissakin kuljetukset on mahdollisuuksien mukaan ajoneuvoin, ei ole järkeä polttaa miehiä loppuun tahallaan tavaramäärän alle. Toisaalta jos armeija mittaa metsässä pärjäämisen tavaramäärällä niin siinä on taas yksi hyvä syy välttää ko. paikkaa ja opetella yksin tekemään asiat oikein.
Vaikka yleensä vaellusretkillä tavaramääräni on noin 12 kg ruuat niin siltikin mukana on jotain ylimääräistä.
Telttaan liikaa luottavat voivat tutustua miten kävi Timo Polarin reissulla Grönlannin halki.
Ihan loppuun asti ei jaksanut lukea... en nyt tiedä pitäisikö minun ottaa osaa teidän huonoon tilanteeseen vai mihin...itsehän olette tienne valinneet... en minäkään ole valittanut asepalveluksesta vaikka välillä turhautunut olinkin siellä ..
En ole itse sivari vaan armeijan käynyt. Verovaroilla kuitenkin kustannan tuotakin pelleilyä. Mieluummin maksaisin vaikka homekoulujen korjausta.
Intissäkin oli kyllä ihan liikaa tonttujen maalauksen tapaista touhuilua.
Kaameaa yhteisten resurssien tuhlaustahan tuo on, ei ihme että verrattiin Neuvostoliiton käytäntöihin.
Eiköhän se nyt ole selvää että yhteiskunnassamme on ja tulee aina olemaan ihmisiä, joita voi kuvata sanalla saamattomat. Ja suuri osa Lapinjärven legioonalaisista on juuri tuollaisia.
Ilkassa (Etelä-Pohjanmaan alueen suurin sanomalehti) ei voitu tietenkään tehdä juttuja esimerkiksi sivareista, jotka ovat hyvin sijoittuneet töihin.
Itse suoritin sivarin hyvin arvovaltaisessa ja näkyvässä instanssissa (oman etuni vuoksi en sitä mainitse), olin lähestulkoon ilmainen työntekijä työstä, josta maksetaan 2500 e.
Monet laitokset valtiossa ovat jopa jollain tavalla riippuvaisia sivareista, budjetointia on laadittu halpa sivarityövoima ajateltuna.
"Suomessa ihmiset kuolevat leikkausjonoihin ja lapset sairastelevat homekouluissa, mutta valtiolla (eli meillä veronmaksajilla) on kyllä varaa pitää työkykyisiä miehiä yli vuoden maalaamassa puutarhatonttuja."
Yhtä hyvin voitaisiin sanoa puolustusvoimien määrärahoista.
on koko vanhustenhoito paljolti sivareiden varassa. Täällä syntyikin taannoin iso haloo,kun
hallitus halusi lakkauttaa asevelvollisuuden,
koska samalla myös siviilipalvelus olisi ollut
lakkautettava ja ilmaiset sivarit olisi pitänyt
korvata kalliilla palkkatyövoimalla,joiden palkkaamiseen ei löydy rahaa.
20 miestä marttyyriksi vankilaan /vuosi,niin tämä sairas pakkoarmeijatouhu loppuisi. 20 miestä on paljon ja maailmalla se nähtäisiin.
Miehet, älkää ikinä oppiko tappamaan minkään aaatteen tai toisen etujen puolesta. Jos on pakko, niin oman itsenne suojelemiseksi.
Jos jonkin valtion armeija on rajojensa ulkopuolella sotimassa, niin muistakaa, että sen valtion kassa tyhjenee joka sekunti. Sotiminen on kallista.t
Siviilipalveluesmiehille voisi olla työvä, vaikkapa metsän raivaamisessa kun syksyisin sähköt katkeavat. Heille voisi antaa vuodessa raivaajan koulutuksen vaikkapa Evon metsäopistolla.
Osa maalaa puutarhatonttuja, tykinruoka leikkii metsässä Ramboa. Suomen itsenäinen puolustus on julkinen vitsi. Ei taistelukopteteita, ilmavalvontakoneita (Karairin entistä Fokkeria ei lasketa), sukellusveneitä eikä etenkään taktisia nukeja. Irakilla oli paljon parempi puolustus kuin Suomella. Uskoiko joku Irakin voittoon sodassa jenkkejä vastaan?
Eiköhän paras puolustus olisi pieni ammattiarmeija ja miehille työurien pidennys.
JOSKUS
Se on jo kuolemassa, viimeiset kuolinkouristukset a la SA INT.
Kohta orjuus loppuu,hahaha, eikä se koskaan tule takaisin.
KUOLEMA ARMEIJALLE!
ps. kuuntele Indiana Jones- Raiders march juhlan kunniaksi!
Ajatelkaa, nyt 2011 KAIKKI tuossa artikkelissa mainitut legioonalaiset ovat saaneet palveluksensa loppuun ja kotiutuneet. Mitähän heille kuuluu nykyään?
Samaa mieltä olen siinä, että tuo siviilipalveluspelleily kustannuksineen loppuu Suomesta sinä päivänä kun nykyinen muka yleinen asevelvollisuus lakkautetaan. Kauanko Suomella on varaa pitää yllä turhia kustannuksia tuottavaa siviilipalveluspelleilyä, jonka ainoa tarkoitus on armeijaan käymättömien rankaiseminen?
Lopetetaan pakkoarmeija, niin loppuu pakkosivarikin. Sivarimenoista säästyneillä rahoilla voidaan tukea vaikka oikeaa maanpuolustusta.