Näin toimii Suomalainen mielenterveysjärjestelmä

Ei Suomessa helposti voi joutua pakkohoitoon.
Vai ?

Psykoosien käypä hoito -suositukset ovat vastoin tieteellisten tutkimusten antamaa todistusaineistoa, koska lukuisat tutkimukset antavat viitteitä siitä, että neurolepetit eivät ensinnäkään estä psykoosien uusiutumista, vaan siirtävät niiden uusiutumista myöhemmäksi. Ne potilaat, jotka eivät käytä neuroleptejä, ovat alussa keskimäärin psykoottisempia kuin lääkityt potilaat, mutta heidän toimintakykynsä on pitkällä aikavälillä (yli kaksi vuotta) keskimäärin huomattavan paljon parempi kuin lääkittyjen potilaiden ja heidän psykoosioireensa huomattavan paljon vähäisempiä. Tämä luonnollisesti johtuu siitä, että neuroleptit heikentävät kognitiivista suorituskykyä ja samalla surkastuttavat aivoja, moninkertaistavat monien sairauksien riskin, sotkevat aineenvaihdunnan ja lisäävät psykoosiriskiä oletettavasti osaltaan siksi, että ne tekevät aivojen dopamiinijärjestelmästä yliherkän. Silti psykiatriassa pakkomielteisesti takerrutaan lääkitykseen jopa vastoin potilaan omaa tahtoa, ja monet ihan vilpittömästi uskovat lääkityksen tehoon nähdessään potilaita, jotka ihmeen kaupalla muuttuvat "normaaleiksi" lääkityksen ansiosta. He näkevät potilaita yleensä vain lyhyen aikaa ja ainoat "ongelmatapaukset" jotka he kohtaavat, ovat lääkityksensä nopeasti lopettaneet potilaat, jotka kärsivät vieroitusoireista. Tämä luo tietynlaisen harhakäsityksen siitä, että lääkitys todella hoitaa jotain tilaa potilaissa ja että ilman sitä he menisivät täysin sekaisin. Ihmisistä suurimman osan psykoositkin voivat ihan aidosti olla ohimeneviä ja liittyä stressiin, eikä niihin ihan oikeasti liity mitään lääketieteellisesti hoidettavaa ongelmaa. Kroonistuminen ei johdu suoraan mistään "piilevästä" perussairaudesta kuten skitsofreniasta, vaan monien riskitekijöiden kasautumisesta. Siihen lisätään vielä stigma, syrjintä ja ihmisen ongelmia pahentava "hoito", niin monien psykoottisuus todella kroonistuu ja toimintakyky heikkenee. Käypä hoito -suositukset ovatkin lääkärin etiikan ja perusoikeuksien vastaisia. Lääkärin ei tulisi vahingoittaa potilaitaan eikä tuhota heidän terveyttään vastoin parempaa tietoa. Ihmisillä on kansainvälisten, Suomeakin sitovien ihmisoikeusnormien mukaan oikeus elämään ja ihmisarvoiseen kohteluun. Psykiatriassa loukataan näitä perustuslaissa määriteltyjä keskeisiä oikeuksia toistuvasti vastoin mitään perustetta. Pakkohoitoon voi joutua vain siksi, ettei käytä lääkitystä omaan "perussairauteensa", joka ei edes täytä lääketieteellisen sairauden kriteerejä. Tämä vaarantaa kansalaisten oikeusturvan erittäin pahasti. Edes syöpäsairauteen kuolevaa ihmistä ei pakoteta kemoterapiaan sen takia, että hän voi sen ansiosta parantua. Jos ihminen on psykoosissa vaarallinen muille, niin hänet voi muilla perustein ottaa säilöön, kuin hoidon nomissä. Pakkohoitoa ei tulisikaan kutsua hoidoksi, koska se on kyseiselle toimenpiteelle vähän turhan korni nimitys.

Kun antipsykiatrisessa uskonnossa nuo lääkkeet nähdään aivan hirveäksi asiaksi, niin ehkä niistä voitaisiin luopua. Kyllä mielisairaita on ilman niitäkin osattu hoitaa, esimerkiksi lobotomiat olivat hyvä keino vähentää heidän aiheuttamaansa uhkaa.

Vanha hyvä keino on vain panna hullut pieneen koppiin kahleissa. Päästetään pois jos muistetaan, mikäli ovat aivan varmasti parantuneet.