Raamatun lisääntymis- ja suvunjatkamiskäsitys on evolutiivinen ja todistaa evoluutioteorian paikkansapitävyyden. Raamatun mukaan on tärkeää jatkaa sukua ja raamattu korostaa uskollisuutta, eli sillä on erittäin suuri merkitystä kuka siittää jälkeläisen. Jos evoluutio ei olisi totta, olisi aivan sama kuka siittää jälkeläisiä ja jatkaa sukua. Ilman evoluutiota olisimme vain jumalan savisten sormien tuottama hitaasti rappeutuva kokonaisuus, eikä sillä olisi mitään merkitystä kuka siittää jälkeläisen kun geneettistä vaihtelua ei esiinny.
Raamatun kirjojen kirjoittamisen aikaan jo paimentolaisheimot ovat tajunneet perinnöllisyyden, mutta eivät ole osanneet kuvata sitä evoluutioteoriana. Raamattuhan on vajavaisten ihmisten kirjoittama kirjojen kokoelma, aikalaiskäsitys todellisuudesta. Miksi kreationistit vajoavat jopa tuota 2500 vuotta vanhaa käsitystä alemmalle typeryyden tasolle ja kiistävät perinnöllisyyden, jonka jopa menneet vuohipaimenet ovat tajunneet? Mitä mieltä kreationistit ovat tästä?
Raamatun kirjojen kirjoittamisen aikaan jo paimentolaisheimot ovat tajunneet perinnöllisyyden, mutta eivät ole osanneet kuvata sitä evoluutioteoriana. Raamattuhan on vajavaisten ihmisten kirjoittama kirjojen kokoelma, aikalaiskäsitys todellisuudesta. Miksi kreationistit vajoavat jopa tuota 2500 vuotta vanhaa käsitystä alemmalle typeryyden tasolle ja kiistävät perinnöllisyyden, jonka jopa menneet vuohipaimenet ovat tajunneet? Mitä mieltä kreationistit ovat tästä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Raamatun kirjat on valittu erittäin hyvin ja riittävän ympäripyöreästi, niin että ne kestävät tulevaisuuden tarkastelua ja niihin voidaan sovittaa tarkempia havaintoja. Esimerkiksi Aatami nimesi jumalan luomat lajit, mutta lajien tarkkoja nimiä ja lukumääriä ei ole kerrottu, ainoastaan pikkueläimet, isot eläimet, karjaeläimet jne geneeristä huttua. Aina voidaan väittää uusia lajeja löydettäessä, että jumala on ne luonut ja Aatami jo nähnyt ja nimennyt kyseiset lajit.
Joo, ja jos luette muita "juutalaisten", tai vaikkapa Eenokin, Mooseksen tai Salomon apokryfikirjoja, niissä mainitaan evoluutiokäsitetteitä. (Tuomas Levänen on suomentanut noita)
Esim. Eenok, sanoi, että maapallon moninaiset lajit, joita tuli vähän liikaakin Tellukselle, johtuivat MAAHAN SYÖKSYNEESTÄ SÄTEILEVÄSTÄ TÄHDESTÄ; johonka oli piiloutunut enkelijumala, joka osasi muokata eläinten perimää. Mooses tietysti puhui eläinten lajeista, jotka olivat jo valmiita eliöitä paratiisissa, KUOLEMAN jälkeisessä lepopaikassa, ja Mooseksen muut apokryfit puhuvat, muutamilla melko pienillä kokonaisluvuilla, aikamääristä, minkä jälkeen Aadam oli ylipäänsä pistetty Paratiisiin, ja tietynlaisilla suhteutuksilla saamme selville, kuinka pitkiä nuo ajanjaksot MAHDOLLISESTI olisivat olleet ADAMAA eli IHMISSUKUA koskien. Ihminen, Aadam, siis Eevoinen PALAUTETTIIN Paratiisista, suht pienen ajan sisällä, tietämään kaikenlaista Maan päälle, SYNTI tuli voimakkaana tietoisuutemme, ja periaateessa sillä oli kaksi merkitystä:"TIetää lisää, rikkomalla jotakin aiempaa systeempiä ja ylentämällä SILMÄÄ kaikkein tärkeimmäksi aistimanipuloijaksi, mikä sekin on rikkomus monien muiden elimiemme toimintaa kohtaan, jos sen luulee yksin kaiken selittävän": Nykyäänhän tiedämme VARMANA, ettei silmä havaitse kuin pienen osan kaikkien aallonpituuksien spektristä. Salomo puolestaan Viisauden kirjan lopussa mainitsee muutaman evoluutioajatuksen, eli "Eläimet muuttuivat tulisessa vedessä, uivat siirtyivät tuo tulisen veden muuttamina maalle, ja maalta siirtyi veteen eläimiä tms."...