En havaitse kasvaneeni mihinkään!
Puhun avoimesti, puhun niin kuin näen ja koen. En väitä, että opetukseni olisi täydellistä asiasta, jossa jokaiselle Kristukseen uskovalla on omakohtaista kokemusta. Saatamme nähdä ja kokea asiat hyvinkin eri tavoin. Sen kuitenkin sanon suoraan, etten enää vuosiin ole itse havainnut mitään ihmeellisempää kasvamista tai muuttumista, en ainakaan omasta mielestäni. Poljen vain paikoillani ja puhun uudelleen ja uudelleen samoista hengellisistä asioista. Toki jotain olen vuosien kuluessa saattanut oppia!
Kasvuni omasta mielestäni on kuin vanhan maalaistuvan lattian tai puusillan kannen kuluminen. Oksakohdat ovat tulleet yhä selvemmin koholle, kun pehmeä puu on kulunut ympäriltä. Kuinka hyvin aikoinaan Osmo Tiililä kirjoittikaan: "Aluksi ehkä "juostiin ylpeinä" ja kuviteltiin paljonkin pyhyyden saavuttamisesta, mutta usein käy aivan päinvastoin. Ihanne jää saavuttamattomaksi, juoksusta tulee kompastelua, kaikki saattaa paljastua pelkäksi kehnoudeksi, ja kun uskova ihminen katsoo vuosien jälkeen elämänsä tuloksia, ne näyttävät toinen toistaan huonoimmilta. En osannut tehdä oikein sitäkään, mitä luulin helpoimmaksi, en osannut enkä jaksanut pitää pahaa luontoani kurissa, vaan tieni varrella näen monen monia loukkaamiani ihmisiä, paljon rakkaudettomuutta, paljon sellaista, mikä on varmasti tehnyt Pyhä Hengen murheelliseksi. Oikeastaan on kaikki pelkkää suurta epäonnistumista. Elämäni on särkynyttä, niin huonoa, että ehkä olisi ollut parempi, jollei minua ollenkaan olisi maailmassa ollutkaan".
http://rovasti.fi/node/400
Puhun avoimesti, puhun niin kuin näen ja koen. En väitä, että opetukseni olisi täydellistä asiasta, jossa jokaiselle Kristukseen uskovalla on omakohtaista kokemusta. Saatamme nähdä ja kokea asiat hyvinkin eri tavoin. Sen kuitenkin sanon suoraan, etten enää vuosiin ole itse havainnut mitään ihmeellisempää kasvamista tai muuttumista, en ainakaan omasta mielestäni. Poljen vain paikoillani ja puhun uudelleen ja uudelleen samoista hengellisistä asioista. Toki jotain olen vuosien kuluessa saattanut oppia!
Kasvuni omasta mielestäni on kuin vanhan maalaistuvan lattian tai puusillan kannen kuluminen. Oksakohdat ovat tulleet yhä selvemmin koholle, kun pehmeä puu on kulunut ympäriltä. Kuinka hyvin aikoinaan Osmo Tiililä kirjoittikaan: "Aluksi ehkä "juostiin ylpeinä" ja kuviteltiin paljonkin pyhyyden saavuttamisesta, mutta usein käy aivan päinvastoin. Ihanne jää saavuttamattomaksi, juoksusta tulee kompastelua, kaikki saattaa paljastua pelkäksi kehnoudeksi, ja kun uskova ihminen katsoo vuosien jälkeen elämänsä tuloksia, ne näyttävät toinen toistaan huonoimmilta. En osannut tehdä oikein sitäkään, mitä luulin helpoimmaksi, en osannut enkä jaksanut pitää pahaa luontoani kurissa, vaan tieni varrella näen monen monia loukkaamiani ihmisiä, paljon rakkaudettomuutta, paljon sellaista, mikä on varmasti tehnyt Pyhä Hengen murheelliseksi. Oikeastaan on kaikki pelkkää suurta epäonnistumista. Elämäni on särkynyttä, niin huonoa, että ehkä olisi ollut parempi, jollei minua ollenkaan olisi maailmassa ollutkaan".
http://rovasti.fi/node/400
Vastaukset 7
Vanhimmat
Aamenta tuohon.
Lisää aamenia.
Vieläkin vaan.
Vielä.
Ja vielä.
Suhtautukaa asiaan vakavasti,
ja ruvetkaa lukemaan rovasti Olavi Peltolan kotisivuja.
Suosittelen lämpimästi.
Siunausta
Itsesäälissä rypeminen näyttää olevan ehto pelastukselle.
Onneksi Suomessa voi vaihtaa vaikka ortodoksiseen kirkkoon.