Joukkohain suohonlaulu

Yksinäisyys tekee naisesta suden, yksinkertaisesti siitä syystä että nainen heikompana tarvitsee enemmän muiden apua. Suomessa on yksinäisiä naisia enemmän kuin koskaan ja tuo yksin omassa pesässä pyrkyröinti on tehnyt suomineidoista itsekkäitä, ahneita babylonin porttoja joiden moraali on löysä kuin porttojen se on.

Kuinka helvetissä kuvitellaan maailman luonnonvarojen kestävän sellaista, että taksit ja henkilökohtaiset kuljettajat ajeluttavat yksinäisiä vanhoja naisia, kuin prinsessoja eri palveluita käyttämään.

Mutta yksinäinen nainen ja yksinäinen mies ovat yksin, vastakkaisen, eri sukupuolta olevan erihuonossa seurassa. Eivätkä erilaisine aivoineen pysty yhteisymmärtämään omaa surkeuttaan, saati sitten tekojensa seurauksia. Ja sitä ahdistusta paetaan viihteeseen, jatkuvaan tekemiseen, vapaaehtoisesti kiirastulen kiireeseen. Se on kuulkaa itsekkyys, siis pahuus joka siellä mielen sisällä ahdistaa, motivoi omahyväistä itsekkyyksiä tekemään. Oikeutusta pahoille teoilleen etsimään ja keksimään, paremmuuden ja vahingonilon varassa jaksamaan, epäinhimillisyyden suohon itseään polkee.

Jumalan tammen, pimeyden ja muilta pimittämisen aika, kun sinne viikunanlehden taakse omaa yksityistä ja henkilökohtaista kerätään, on lyhytnäköisten marjanpoimija-akkojen ja hölmöläisten uskonto, tuhon kultti. Mitä enemmän sitä omaa ja yksityistä kerätään, sitä vähemmän jää yhteistä ja heikompi on yhteiskunta.