Miten eroon bulimiasta???

Ystäväni sairastaa bulimiaa- toinen anoreksiaa.. Olenpa muutaman kerran yrittänyt auttaa, antaa pari lohduttavaa sanaa. Mutta kaikki näyttää olevan kiinni siitä mitä itse todella haluaa. Ristiriita siitä että haluaa parantua mutta samalla halu olla lihomatta... sitähän se on.

Tän bulimikko-ystäväni kanssa teimme yhteisen sopimuksen siitä että hän yrittää kaikin voimin olla oksentamatta, ensin päivä, sitten viikko ja nyt on ollut jo melkein kolme viikkoa!! Toivottavasti jatkuu mahdollisimman pitkään.. Hän kertoi että sopimus toisen ihmisen kanssa helpottaa.. ehkä voisit sitä kokeilla. Ja tottakai se että itse siihen pyrit todella. Muuta en osaa sanoa kuin että runsaasti voimia.. Tää vaatii lujaa päätöstä parantumisesta, ja myös ajatusten tasolla se että hyväksyt itsesi sellaisenaan, olivatpa kilon sitten mitä tahansa. Aikaa vievää, mutta se on mahdollista!!!
Usko itseesi...

siihen tarvitaan ihan ammattimaista apua. Terveuskeskukset, kouluterkkarit neuvovat eteenpäin jos siihen päädyt. Tsemppiä.

Pääset eroon bulimiasta kun katsot elämääsi hiukan kauempaa....ja olet vähän vähemmän itsekeskeinen ja huomionhakuinen. Miksi juuri sinun pitäisi olla kaikkein laihin, ihanin, kaunein jne. siitähän siinä perimmältään on kysymys. Ylikorostuneesta itsetunnosta ja keskipisteenä olemisen loputtomasta tarpeesta. Kun alat arvostamaan muita arvoja, muita ihmisiä, ja opit kokemaan empatiaa muitakin kuin vain itseäsi kohtaan voit ehkä päästä bulimiastakin. Toisaalta voi olla, että luonnekuvasi on sellainen, että elämäsi tulee aina pyörimään "lihojesi" ympärillä. Huolesi hampaistasi kertoo tyhjyyttä kumisevan pääsi...eikö olisi syytä huolestua ihan jostain muusta kuin hammaskiilteestä?? Jatkuva oksentelu aiheuttaa nimittäin huomattavasti vaarallisempia jopa henkeäsi uhkaavia vaurioita ja johtaa lopulta ennenaikaiseen kuolemaan pahimmassa tapauksessa. Saat ehkä paljon huomiota olemalla "älyttömän laiha vaikka syöt mielettömästi", luulet kaikkien muiden kadehtivan rumaksi muuttunutta luurankokroppaasi vaikka kaikki naiset/tytöt kauhistelevat ja arvostelevat sinua selkäsi takana. Todennäköisesti sinulla ei ole ainuttakaan tosiystävää koska narsistinen luonteesi pakottaa sinut "kekkaloimaan" kaikille miehille riippumatta siitä ovatko he miehesi kavereita tai ystävättäriesi miehiä, kaikki kelpaa. Juuri se ominaisuus estää kaikkien ystävyyssuhteiden syntymisen, miessuhteesi lienevät ajankulua ja muuttuvat uutuudenviehätyksen jälkeen tylsiksi kun jo täyät uusia saaliita ja suhde jatkuukin vain kunnes uusi taas löytyy?? Terapia voisi auttaa...luultavasti kuitenkaan mikään ei koskaan muutu, sillä vika on luonteessasi ja siihen tuskin on keksittykään terapiaa. Tätä kuvatunlaista peliä on vuosikausia tullut seurattua ja ei kummoinen psykologi tarvitse olla ymmärtääkseen kaiken näkemänsä...sorry..vain tosiasiat itsestään myöntämällä voi jotain kehitystä tapahtua...katso peiliin kerrankin rehellisesti ja myönnä itsellesi totuus siitä mitä näet...siitä voi lähteä paraneminen.