Hän oli haaveksija. Lapsena hän haaveili roskakuskin työstä. Myöhemmin hän ajatteli palomiehen ja vielä myöhemmin poliisin työstä.
Lukiossa hän joutui koulukiusatuksi. Hän oli kouluaikana jossain määrin erakko. Hän käytti lähes aina erikoisia pinkki-valkoisia vaatteita. Kerran toukokuussa hän erehtyi tulemaan kouluun polvihousuissa ja siitä lähti koulukiusaaminen. Lisäksi hän sai nimen Ärkula. Hänen kasvonsa olivat pienen suunnikkaan muotoiset, mikä herätti myös ympäristössä huomiota.
Myös opettajien silmätikuksi hän joutui, kun tuli silloin tällöin isänsä autolla kouluun, vaikka hänellä ei ollut ajokorttia. Lukiosta päästyään hän pääsi puhelinmyyjäksi, mutta hän joutui tosi kannustinloukkuun. Palkka oli niin pieni, että sillä pystyi tuskin maksamaan kaksion vuokraa.
Kun yritys meni konkurssiin, Ärkula joutui peruspäivärahalle, koska hän ei ollut liittynyt työssä ollessaan ammattiliittoon, eikä päässyt ansiosidonnaiselle päivärahalle.
Vähitellen Ärkula lähti politiikkaan. Hän oli työnarkomaani ja strategi. Hän ymmärsi hyvin vaalikokonaisuuksia ja loi loistavia manipulointikeinoja. Hänestä tuli karriäärimies. Hänen kasvonsa pyöristyivät ja mahansa kasvoi. Se oli sitten ylöspäin yhtä nousukiitoa. Hänestä tuli parlamentin edustaja ja vihdoin alueen vanhin ja vaikuttavin valtiomies ja kaiken lopulta suuren ennätysten kirjan suurin takinkääntäjä. Ärkula nautti asemastaan ja vallastaan. Hänellä oli ylileveät hartiat ja pari numeroa liika väljä miesten puku. Kokonaisuus muistutti isoa suunnikasta, vaikka kasvot olivat lähes pyöreät ja väri punakka nenän päätä myöten.
Unelmoijana hän petti kaikki vaalilupauksensa. Hänellä oli paksu nahka. Hän leikkasi eläkeläisiltä eläkkeitä ja lääkekorvauksia sekä nosti asiakasmaksuja, leikkasi opiskelijoilta opintotukia ja työikäisiltä hän pienensi palkkaa, lyhensi lomia, pidensi työaikaa ja nosti eläkeikää. Hyvinvointivaltio alkoi murtua, eikä enää eletty lintukodossa, ja kansa jakaantui kahtia.
Lopulta kansa kyllästyi. Äänestäjät kokoontuivat torille ja vaativat Ärkulaa eroamaan. Hän hätkähti todellisuuteen. Ärkylä ei uskaltanut enää käydä kaupassakaan, kun häntä uhkailtiin ja peloteltiin. Vihapuheet jylläsivät internetissä. Mies oli epätoivoinen. Hän itki kotona pari päivää ja lopulta Ärkula muutti erääseen lämpimään maahan, eikä hänen olinpaikkaansa nykyään kukaan edes tiedä.
Lukiossa hän joutui koulukiusatuksi. Hän oli kouluaikana jossain määrin erakko. Hän käytti lähes aina erikoisia pinkki-valkoisia vaatteita. Kerran toukokuussa hän erehtyi tulemaan kouluun polvihousuissa ja siitä lähti koulukiusaaminen. Lisäksi hän sai nimen Ärkula. Hänen kasvonsa olivat pienen suunnikkaan muotoiset, mikä herätti myös ympäristössä huomiota.
Myös opettajien silmätikuksi hän joutui, kun tuli silloin tällöin isänsä autolla kouluun, vaikka hänellä ei ollut ajokorttia. Lukiosta päästyään hän pääsi puhelinmyyjäksi, mutta hän joutui tosi kannustinloukkuun. Palkka oli niin pieni, että sillä pystyi tuskin maksamaan kaksion vuokraa.
Kun yritys meni konkurssiin, Ärkula joutui peruspäivärahalle, koska hän ei ollut liittynyt työssä ollessaan ammattiliittoon, eikä päässyt ansiosidonnaiselle päivärahalle.
Vähitellen Ärkula lähti politiikkaan. Hän oli työnarkomaani ja strategi. Hän ymmärsi hyvin vaalikokonaisuuksia ja loi loistavia manipulointikeinoja. Hänestä tuli karriäärimies. Hänen kasvonsa pyöristyivät ja mahansa kasvoi. Se oli sitten ylöspäin yhtä nousukiitoa. Hänestä tuli parlamentin edustaja ja vihdoin alueen vanhin ja vaikuttavin valtiomies ja kaiken lopulta suuren ennätysten kirjan suurin takinkääntäjä. Ärkula nautti asemastaan ja vallastaan. Hänellä oli ylileveät hartiat ja pari numeroa liika väljä miesten puku. Kokonaisuus muistutti isoa suunnikasta, vaikka kasvot olivat lähes pyöreät ja väri punakka nenän päätä myöten.
Unelmoijana hän petti kaikki vaalilupauksensa. Hänellä oli paksu nahka. Hän leikkasi eläkeläisiltä eläkkeitä ja lääkekorvauksia sekä nosti asiakasmaksuja, leikkasi opiskelijoilta opintotukia ja työikäisiltä hän pienensi palkkaa, lyhensi lomia, pidensi työaikaa ja nosti eläkeikää. Hyvinvointivaltio alkoi murtua, eikä enää eletty lintukodossa, ja kansa jakaantui kahtia.
Lopulta kansa kyllästyi. Äänestäjät kokoontuivat torille ja vaativat Ärkulaa eroamaan. Hän hätkähti todellisuuteen. Ärkylä ei uskaltanut enää käydä kaupassakaan, kun häntä uhkailtiin ja peloteltiin. Vihapuheet jylläsivät internetissä. Mies oli epätoivoinen. Hän itki kotona pari päivää ja lopulta Ärkula muutti erääseen lämpimään maahan, eikä hänen olinpaikkaansa nykyään kukaan edes tiedä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.