Jos en anna anteeksi...
– Tunteet jäävät käsittelemättä.
– Avoimuus vähenee.
– Teen omia tulkintojani, jotka jäävät tarkistamatta.
– Saatan pitää luulojani tosina.
– Tuomitsevuus lisääntyy.
– Teen toisista ihmisistä syyllisiä.
– Haluan näyttää, että pärjään – en koskaan pyydä apua.
– Kuva itsestäni voi olla hyvinkin epärealistinen.
– Asetun ylpeänä toisten yläpuolelle tai koen olevani uhri, ja näin ollen uhrius syvenee.
– Ärsytyskynnykseni laskee.
– Alttius uusille loukkauksille kasvaa.
– Loukkaan muita entistä alttiimmin ja kärkkäämmin.
– Olen pisteliäs ja teräväkielinen.
– Negatiivisuus ja tyytymättömyys lisääntyvät.
– Ystävät ottavat minuun etäisyyttä.
– Otan itsekin etäisyyttä ystäviini.
– Yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunne kasvaa.
– Koen itseni hylätyksi.
– Voimani vähenevät.
– Ilo vähenee, negatiivisuus kasvaa.
– Saatan tehdä jotain arvojeni vastaista.
– Asia pyörii mielessä yötä päivää, eikä unohdu.
– Ruumis ja mieli saattavat sairastua.
– Katkeruuden myrkky voimistuu.
– Saastutan muutkin ihmiset katkeruudellani.
– En ole vapaa.
En halua olla ikuisesti katkera! Jos pysähdyn kuuntelemaan tunteitani...
– Tiedostan ja myönnän itselleni loukkaantuneeni – tapahtui tämä äskettäin tai jo kauan aikaa sitten.
– Ymmärrän tulleeni väärin kohdelluksi, vaikka luulin olleeni itse syyllinen.
– Ymmärrän, ettei minua saa kohdella miten tahansa.
– Uskallan muistaa vanhoja vääryyksiä, jotka olin unohtanut tai yritin unohtaa.
– Uskallan analysoida, mitä oikeasti tapahtui.
– Yritän selvittää mahdolliset väärinkäsitykseni.
– Uskallan puhua, kysyä ja toimia, jos se on tarpeen.
– Uskallan tuntea riittävästi.
– Annan tilaa pettymykselle, kivulle, vihalle, surulle.
Seuraavaksi on valinnan teko: haluatko jatkaa katkeruuden tiellä vai uskallatko kääntää kelkkasi ja antaa anteeksi? Muista, ettei koskaan ole liian myöhäistä antaa anteeksi.
– Tunteet jäävät käsittelemättä.
– Avoimuus vähenee.
– Teen omia tulkintojani, jotka jäävät tarkistamatta.
– Saatan pitää luulojani tosina.
– Tuomitsevuus lisääntyy.
– Teen toisista ihmisistä syyllisiä.
– Haluan näyttää, että pärjään – en koskaan pyydä apua.
– Kuva itsestäni voi olla hyvinkin epärealistinen.
– Asetun ylpeänä toisten yläpuolelle tai koen olevani uhri, ja näin ollen uhrius syvenee.
– Ärsytyskynnykseni laskee.
– Alttius uusille loukkauksille kasvaa.
– Loukkaan muita entistä alttiimmin ja kärkkäämmin.
– Olen pisteliäs ja teräväkielinen.
– Negatiivisuus ja tyytymättömyys lisääntyvät.
– Ystävät ottavat minuun etäisyyttä.
– Otan itsekin etäisyyttä ystäviini.
– Yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunne kasvaa.
– Koen itseni hylätyksi.
– Voimani vähenevät.
– Ilo vähenee, negatiivisuus kasvaa.
– Saatan tehdä jotain arvojeni vastaista.
– Asia pyörii mielessä yötä päivää, eikä unohdu.
– Ruumis ja mieli saattavat sairastua.
– Katkeruuden myrkky voimistuu.
– Saastutan muutkin ihmiset katkeruudellani.
– En ole vapaa.
En halua olla ikuisesti katkera! Jos pysähdyn kuuntelemaan tunteitani...
– Tiedostan ja myönnän itselleni loukkaantuneeni – tapahtui tämä äskettäin tai jo kauan aikaa sitten.
– Ymmärrän tulleeni väärin kohdelluksi, vaikka luulin olleeni itse syyllinen.
– Ymmärrän, ettei minua saa kohdella miten tahansa.
– Uskallan muistaa vanhoja vääryyksiä, jotka olin unohtanut tai yritin unohtaa.
– Uskallan analysoida, mitä oikeasti tapahtui.
– Yritän selvittää mahdolliset väärinkäsitykseni.
– Uskallan puhua, kysyä ja toimia, jos se on tarpeen.
– Uskallan tuntea riittävästi.
– Annan tilaa pettymykselle, kivulle, vihalle, surulle.
Seuraavaksi on valinnan teko: haluatko jatkaa katkeruuden tiellä vai uskallatko kääntää kelkkasi ja antaa anteeksi? Muista, ettei koskaan ole liian myöhäistä antaa anteeksi.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Voi antaa anteeksi itselleen, että on ollut niin tyhmä, että on antanut jonkun ihmisen haavoittaa ja loukata itseään. Sitten kun hyväksyy tapahtuneen, voi tuon ihmisen jättää ihan omaan arvoonsa, parempaa seuraakin onneksi löytyy.
AP:lle, sinä näköjään "uskalsit" kopsata tuon Ev.lut palstalta, jonne sen laitoin, hieman pidempi versio vain.. Mutta ei mitään asia on hyvä. Ja erittäin ajankohtainen.
On tutkittu, että katkeruus syövyttää ihmistä sisältä ja anteksiantamaton ihminen on katkera.
Jos aihe kiinostaa niin nettistä löytyy aiheeseen liittyvää matskua.
"Voi antaa anteeksi itselleen, että ...."
Juuri niin!
On vaikeinta antaa itse itselleen anteeksi sinisilmäisyyttään!
Kun joku itseään hartaaksi uskovaiseksi ja ahkeraksi kielilläpuhujaksi mainostava ihminen juonii ja juonittelee selän takana, valheitaan päin uhrinsa naamaa syöttäen, on vaikeaa osata etukäteen olla varovainen tällaisen ihmisen suhteen.
Ei ole varovainen, eikä toimi niinkuin muiden ihmisten kanssa, jotka tietää ja tunnistaa jo etukäteen kieroiksi, lakia rikkoviksi valehtelijoiksi!
Sitten on köyhän ihmisen mahdotonta jälkeenpäin enään vaatia oikeutta itselleen!
Pelkästään se, että asianajajat tutustuisivat johonkin tapaukseen, paperiaineiston ainoastaan lukemalla, vaativat he jo siitä 5000 euroa! Eikä se ole kuin vain pikkusumma siitä jatkuvasta, säännöllisestä laskutuksesta! Jos ottaa kalliskorkoista lainaa, ei niitä maksamiaan korkoja saa ikinä takaisin, vaikka asian voittaisikin! Jutun käsittely voi kestää vuosiakin!
Varminta on aina epäillä jokaista ihmistä, vaikka tämä kuinka puhuisi ympäri vuorokaudet kielillä ja esiintyisi hurskastakin hurskaampana uskovaisena! Varkaita ja rahanhimoisia huijareita ja luikureita ne ovat nekin!
Vaikeinta tosiaankin on antaa itse itselleen anteeksi, kun on antanut huijata ja pettää itseään!!!
anteeksi voi antaa, mutta jos luottamus petetään, sitä ei varmaan voi "korjata" koskaan.
:)
Luottamus ei palaa koskaan. Näin se vaan menee. Kenenkään ei tarvitse uhraantua, uhriintua eikä vetää marttyyrin viittaa harteilleen. Elämä on mitä on, kaikissa tarinoissa vaan ei ole onnellista loppua. Surullista ja ikäväähän se on, että ihmissuhteita katkeaa lopullisesti. Kaikkea/kaikkia ei tarvitse sietää, narsisteja ainakaan. Vrt. Atte Jääskeläinen, herrat Sipilä, Soini, Orpo jne.jne.jne.
Niinkö?
En tiedä oliko mulle tuo kysymys vai edelliselle...mutta jos vastaan, että reaalielämä on opettanut asioita.
....riippuen tieten tilanteesta ja miten paljon on välittämistä taustalla, ihmiset voivat tehdä tekoja, joita annetaan anteeksi ja jatketaan tavallaan ikääänkuin "puhtaalta pöydältä", koska on ollut sitä aitoa ja oikeaa välittämistä toista kohtaan.
Sitten on ihmissuhteita, joissa se ei vaan onnistu, eikä pidä pyrkiä itsekään työntämään joka paikkaan nokkaansa, jos jossain ei kaivata tai jossain ei koeta tarvetta sille "toisen olemassa ololle tai sen tiedostamiselle",...
Joskus voi olla asioita, ettei koskaan tule ymmärtämään täysin sitä, että miksi.... on vain annettava asioiden olla silloin... sen oman osansa voi nähdä, jos sille on perusteet, aina ei ole niinkään ja toisinaan on.
:)
Sinänsä jännä, että sekulaarimaailma on alkanut mainostaa tätä Raamatun totuutta. En tiedä millä tahdonvomalla he sen anteeksiannon tekevät..?
Anteeksiantaminen ILMAN EHTOJA, on vaikeaa ilman Jumalanapua.
Tuskin itsekkään siihen pystyisin, siitä ei ole mulla kokemusta.
Kun kohtaa elämässä asioita jotka aiheuttavat katkeruutta, kun tunnistan sen tunteen itsessäni, että mielenikuohuu:
" Miksi tuo teki näin mulle/ kohteli miua täysin asiattomasti, vieläpä muka "ystävä".
Kun menetät työpaikan työkaverin valheidentakia, jotka pomo, joka ei pidä sinusta uskoo ? Ihan asiallisia aiheita olla katkera.
Mutta ketä sinun katkeruutesi hyödyttää ? Vaikka olisit kuinka katkera, ei se anna sinulle sitä työpaikkaa, ei se tee pahoja sanoja, sanomattomiksi.
Mutta mitä se tekee?
Se synnyttää vihaa sinussa ja sinä vaalit sitä ja haudot kostoa.
Näistä luetaan jokapäivä mediasta, teoista, joita ihmiset tekevät, kun sossusta ei saanut rahaa, kun puolisojätti, viha ihmisen sisimmässä saa hirveää jälkeä. Sen kohteeksi voi tänäpäivänä joutua kuka tahansa. ect. Näitä on pilvinpimein.
Syynä jokaiseen on KATKERUUS ! Eikö katkeruuden hinta ole järkyttävä?
Itse olen pystynyt antamaan anteeksi siten, että pyydän Jumalalta anteeksiantavaa mieltä, sitä ihmistä kohtaa joka on minua loukannut ja siunaan häntä.
Kokeileppa ensi kerran, pyydä Jumalalta anteeksiantavaa mieltä ja halua siunata ihmistä joka on ilkeä sinulle, kärki katkeruudelta katkeaa.
Kun annat anteeksi Jumalan avulla, vapaudut vihasta, katkeruudesta, halusta kostaa. Mielesi on vapaa iloitsemaan siitä mitä hyvää Jumala on sinulle tehnyt.
Hän antoi SINUN syntisi anteeksi, eikö se ole syy olla kiitollinen ? Ajattele mitä hyvää sinulla on, vaikka et saanutkaan pitää sitä työpaikkaa , jonka sinä olisit halunnut.
Mutta voit saada tilalle vielä PAREMMAN työpaikan/elämän uuden elämänmuutoksen takia.
"iloinen mieli kaunistaa kasvot".. Katkeruus tekee juonteita suupieliin ja myrkyllisen ilmeen, oletko huomannut? Se näkyy ihmisestä ulospäin, kuten ilo ja onnellisuuskin.
Psalmien kirja 103 luku
Kaikki mitä minussa on, ylistä hänen pyhää nimeään. 2 Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. 3 Hän antaa anteeksi..
Evankeliumi Matteuksen mukaan 18
Silloin Pietari meni hänen tykönsä ja sanoi hänelle:
"Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan?
Evankeliumi Markuksen mukaan 2
Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi,
Evankeliumi Matteuksen mukaan 6
12. ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi
2Kor.2:8
7. niin että teidän päinvastoin ennemmin tulee antaa anteeksi ja lohduttaa, ettei hän ehkä menehtyisi liian suureen murheeseen
En koe olevani katkera tai etten olisi antanut anteeksi kaikenkaikkiaan, eihän asioita haudo tai koe vihaa silloin kun on ihan asiat ok, mutta tietenkin on voinut tunnistaa jotain sellaista, että sen oman "itsesäälinsä" kautta, on voinut kokea myös niitä negatiivisia tunteita niitä kohtaan, joiden kokee loukanneen ja silloin tietyllä hetkellä ne voi nousta pintaan.
On myös asioita, joissa voi kokea surua jostain asiasta, että ei se ole aina välttämättä se tunne jokin katkeruus tai anteeksiantamattomuus, joka liittyy ihmissuhteisiin.
no, mielenkiintoinen aihe, mitä on anteeksianto... eikö kuitenkin tietyt negatiiviset tunteet ole luonnollisia ihmiselämään kuuluvia, jolta ei voi täysin välttyä? mutta eihän se aina tarkoita sitä, että yleisesti ajattelee olla antamatta anteeksi... ajattelisin vielä kuitenkin, että harva tekisi mitään todella kauheaa, että ne ovat yksittäisilmiöitä, toisaalta siihenkin havahtuu aina välillä, ettei ihmisiin pysty luottamaan täysin, että sellaisia "outoja ilmiöitä" tulee vastaan, mitä on vaikea käsittää, niin menettää sen luottamuksen siinä siihen hyvään ja ajattelee, että se luottamus ei välttämättä ole positiivista.
"On myös asioita, joissa voi kokea surua jostain asiasta "
Terve suru on surua, voi surra sitä, että läheinen kuoli. Tai muutti kauas toisaalle, eikä häntä voi nähdä ym.
Toki surukin voi muuttua katkeruudeksi, jos sitä pitkänaikaa vatvoo, esim.jos puoliso kuolee ja häntä on ikävä, kun on, jos suhde on ollut hyvä.
Mutta aikaa myöten siinä voi jo miettiä "Jumala miksi teit mulle näin, jätit minut tänne yksin"?
"eikö kuitenkin tietyt negatiiviset tunteet ole luonnollisia ihmiselämään kuuluvia, jolta ei voi täysin välttyä?" Totta kai on. Negatiivisetkin tunteet on tunteita.
"harva tekisi mitään todella kauheaa, että ne ovat yksittäisilmiöitä"
Ovathan ne, mutta yllättävän paljon ihmisillä on VIHAA sisällään, sehän tulee ilmi somessakin. Ihmisillä ei oikein ole kanavaa missä purkaa turvallisesti näitä tunteitaan ja sitten ne purkautuvat ikävästi, kun on otettu vähän väkeviä.
Muuten tuo aiempi kirjoitukseni oli yleisluontoinen ei tarkoitettu sinulle.
Petetyksi, huijatuksi, loukatuksi, kaltoin kohdelluksi tulleen , on sitten kyse parisuhteesta, työsuhteesta, yhteistyökumppanuudesta ttms., ei tunnetilaksi aina tule katkeruus, vaan välinpitämättömyys. Paluuta entiseen ei ole.
voisitko avata käsitettä vaikka arkielämän esimerkeillä, miten välinpitämättömyys ilmenee?
mietin vaan, että onko se välinpitämättömyys jotain ettei tunne mitään ja jos ei tunne mitään...
ei välitä ilmeisesti kokea mitään "empatiaakaan" niitä kohtaan, joiden koki loukanneen tai huijanneen jotenkin?
Aloitus on jatkoa ketjuun:
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14872797/nain-kay-jos-et-osaa-antaa-anteeksi
Kirjailija ja teologi Anna-Liisa Valtavaara tuo esille teoksessaan Ainako anteeksi? mitä meille voi – niin henkisesti kuin fyysisesti – tapahtua, jos emme osaa antaa anteeksi?
http://www.mtv.fi/lifestyle/tunteet/artikkeli/katkeruus-syo-ihmista-nain-kay-jos-et-osaa-antaa-anteeksi/3193992
Oletpa outo, edelleen kauppaat sitä omanasi, vaikka kopsasit sen Ev.lut. palstalta.Mutta annan anteeksi vaikka et edes pyydä.
Ikävien asioiden, tapahtumien, ihmisten, käsittelyn ja analysoinnin jälkeen (suru, itku, suuttumus, pettymys tms.) Kun nämä on jäsentänyt mielessään, ei missään pidä uhriintua tai heittäytyä marttyyriksi. Hyväksymisen jälkeen edellä mainitut ikävyydet muuttuvat merkityksettömiksi. Elämä palaa sisällesi ja huomaat selviäväsi. Minä vahvasti uskon siihen, että Jumala antaa sen voiman. Voin olla väärässäkin.
Anteeksiannolla+ei+ole+tunteiden+käsittelemisen+kanssa+mitään+tekemistä.+Anteeksiannolla+on+tasan+yksi+tehtävä,+ja+se+on+väärintekijän+vapauttaminen+tekojensa+seurauksista.+Anteeksianto+vapauttaa+tekijän,+ei+uhria.+Kun+presidentti+armahtaa+vangin,+vanki+on+se+joka+vapautuu,+ei+presidentti.+Maailman+suurin+ja+läpinäkyvin+valhe+on+hokema,+että+anteeksi+annetaan+"itsensä+vuoksi".+
Tuubaa töräyttelet. Olet väärässä, esim. työpaikkakiusaajat ovat usein narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsiviä. Heistä pääsee parhaiten eroon äänestämällä jaloillaan ja antamalla itselleen anteeksi. Vika on mollaajassa, ei mollattavassa. Kenenkään ei tarvitse alkaa sätkynukeksi tai mollamaijaksi, oli sitten kyse parisuhteesta, työsuhteesta, yhteistyökumppanuudesta, harrastuspiiristä tms. Narsisti ei koskaan muutu.
Vastauksesi ei liittynyt millään tavalla minun kommenttini asiasisältöön.
Tuubaa töräyttelet. Liittyi, itse et ymmärtänyt pointtiani. Mielenrauha itselle on tärkeintä, myrkynkylväjä kiehukoon omissa myrkyissään, jos luulee itseään "kuninkaaksi". Yleensä myrkynkylväjä on oman egonsa vanki.
Opettele lukemaan. Narsisti sulla on perseessäs.
Tuubaatöräyttelet. Valitettavasti olen nainen ja tunnistan naamarin takana piileskelevät narrit. Ei onnistu manipulointi. Sori siitä. 😊
Miten se että olet nainen liittyy tähän keskusteluun? Mitä sinä luulet tunnistavasi ja minkä naamarin takaa? Yrität esittää jotain tekomielisairasta joka on muka "sairastunut" ihan vallan kokonaan nyt sitten jonkun teko"narsistin" vuoksi? Vittu mikä PELLE..
Tuo kiihtyminen juuri paljastaa sen tosiasian, että sinulla itselläsi on ongelmia itsesi kanssa. Kenties katkeruutta, vihaa, osattomuutta. Niitä vaivoja jeesuksesi ei voi parantaa, vaan käytät uskoasi keppihevosena. Oikean totuuden lähteille jokainen etsivä löytää itse tiensä. Ei siihen kenenkään julistuksia tai käskyjä tarvita. Hyvää kesää sinulle. Sisäistä tyhjyyttä ei voi itsensä ulkopuolelta täyttää.
Voi hellantelttu siinä leikkii tekopsykologia. :) Teet kuule sen verran väkeviä olettamuksia ventovieraasta ihmisestä että jos tämä kuvastaa normaalia tapaasi olla vuorovaikutussuhteessa muiden kanssa en ihmettele tippaakaan että ihmisuhteesi kusee. Se että ihmissuhteesi on ollut päin persettä ei tarkoita että kaikki muut ovat narsisteja. Se tarkoittaa että olet niin tyhmä ettet osaa tulkita oikein edes yksinkertaisimpia vuorovaikutustilanteita. Et ymmärrä lukemaasi etkä paljon mitään muutakaan. Ainoa mitä osaat hokea on narsisti narsisti narsisti naltitti naltitti. Niih. Sillä lailla. Sun pitäisi ehkä miettiä kaksi kertaa kannattaako edes kommentida keskustelua kun on noin suuria vaikeuksia pysyä keskustelun juonessa mukana.
eikö se oo jotenkin niin, että "kaikissa on olemassa pieni narsisti" ;)
Säälittävä olet, muuta ei voi sanoa.
Olen nähnyt helluntailaissaarnaajien raivon vallassa tasajalkaa hyppien kiroavan juutalaisia jotka tappoivat Herran.
Kerran eräs saarnaaja lavalla hyppien ja pomppien ja käsillään hurjasti huitoen kiroili Pietaria kun tämä oli kieltänyt Jeesuksen.
Miksi nämä helluntailaissaarnaajat eivät anna anteeksi juutalaisille ja Pietarille kun kerran Jeesuskin on niin tehnyt?
Jos tuohon tulee vastaus että Jeesus ristillä antoi anteeksi vain roomalaisille sotilaille eikä juutalaisille niin voin kertoa ettei se ole ensimmäinen kerta kun tuon vastauksen kuulen.
Raamatulla on erilainen näkökulma. Kun antaa anteeksi, jättää asian Herran tuomittavaksi.
Tämä on selkeä, lohduttava totuus niille, jotka ovat käsrineet vääryyttä , asian ydin.Tuomio on Jumalan.
Hän päättää mikä on oikeudenmukaista ja parasta ja tietää kaiken mistä mikäkin johtuu.Saamme olla täysin varmoja, että Jumala toimittaa omillensa oikeuden oikealla ajalla.
Miksi samaistat hellarit, sillä mielisairaalassa on kaikkia uskonsuunti myöskin-
Elämässä törmännyt useampaankin narsistiseen helluntailaiseen. Siittä se kokemus kasvaa.