Hei,
äidilläni on vanha kattokruunu, jonka kaikki johdot ovat itsessään samanväriset. Joku on joskus 80 - tai 90 -luvulla laittanut keltaista teippiä yhteen johtoon. Yhdessä johdossa on punaista tussia. Miten kytken johtimet uudenmalliseen valaisinpistotulppaan? Pystyykö mittaamaan yleismittarilla. Talo johon asennetaan on upouusi, jossa ns. pikasulakkeet ( helppo kokeilla ) ...
Kiitos avusta etukäteen !
äidilläni on vanha kattokruunu, jonka kaikki johdot ovat itsessään samanväriset. Joku on joskus 80 - tai 90 -luvulla laittanut keltaista teippiä yhteen johtoon. Yhdessä johdossa on punaista tussia. Miten kytken johtimet uudenmalliseen valaisinpistotulppaan? Pystyykö mittaamaan yleismittarilla. Talo johon asennetaan on upouusi, jossa ns. pikasulakkeet ( helppo kokeilla ) ...
Kiitos avusta etukäteen !
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos useampilamppuisesta kattokruunusta tulee vain kolme johtoa, johdoista yksi on ns. nollajohto. Vastusmittauksella saa selville, mihin lamppuihin ne johdot menevät. Kolme johtoa on helppo kytkeä ilman mittariakin, vaihtaa vain kaksi johtoa aina keskenään, kunnes valokytkimen saa toimimaan "loogisesti". Ota sulake pois kytkentätyon ajaksi, ettet itse saa sätkyjä. Ethän tyonnä mittarin johtoja sitten katon pistorasiaan tai vanhoissa taloissa "sokeripalaliittimen".
Yksi johdin on yhteinen kaikille lampunkannoille, siis nollajohdin. Lampunkannat on kahtena ryhmänä, joilta tulee ne kaksi muuta johdinta, siis vaihejohtimet. Ilmeisesti niitä johtimia on juurikin kolme? Suojajohdinta valaisimessa tuskin onkaan? Mittaamalla lampunkannoilta ja johtimista, pääsee kyllä perille kytkennöistä.
Virallisesti kruunu pitäisi viedä kunnostettavaksi valtuutettuun sähköliikkeeseen joka tekee sille tarvittavat kunnostustoimet.
Että tuollaisen ei maadoitetun valaisimen "piuhat" voi kytkeä miten vain.
Periaatteessa juu, valo syttyy vaikkei vaihe ole oikeassa paikassa.
Kun mietitään teoreettista riskiä niin jos vaihe kytketään siihen kierreosaan voi tulla tilanne jolloin lamppua irrottaessa / kiinnittäessä sormi voi osua kierreosaan joka on jännitteellinen, silloin voi saada sähköiskun.
Jos taasen vaihe on kytketty kantaan niin sähköiskun voi saada ainoastaan silloin kun työntää sormen syvälle kannan sisälle.
Toisaalta kannan rakenne on sellainen ettei kierreosaan pysty koskettamaan kun lamppu on kierretty paikoilleen. Siihen kierreosaan ei ole kytketty mitään, vaan kosketin koskettaa kannan kierteen alaosaa samaan aikaan kuin pohjakosketintakin.
Eli sähköiskua ei saa kuin ohuella naulalla kannan väliin sorkkimalla.
Juu on nykyään tuollaiset rakenteet että kierre on käytännössä muovia ja kosketinosa on syvällä kierteen pohjassa.
Mutta kun liikkeellä on vielä paljon vanhoja lampunkantoja joissa koko kierreosa on metallia.
Kannattaa kuitenkin ajatella turvallisuuslähtöisesti, mikä on vaiheelle turvallisin paikka?
Onko se lampun kanta vai kierreosa?
Kun kumpikin kytkentä on yhtä helppo toteuttaa niin eikö kannata pelata varman päälle?
On se nykyisinkin kierreosa usemmiten metallia, mutta kosketin on siellä pohjalla. Elikkä kierre yhdistyy sähköihin vasta kun lamppu on kierretty paikoilleen. Väitän ettei enää löydä käytöstä sellaisia lampunkantoja joissa kytkentäpiste on kierreosassa. Sähkömuseosta varmaan löytyy niitä ensimmäisiä, Edisonin tekemiä.