Elämää ei voi rakentaa omaisuuden varaan

"20 Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä hullu! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin. Ja kaikki, minkä olet itsellesi varannut-kenelle se joutuu?"

Lapsille.

En halua, että köyhyys periytyy toisin kuin tarinan opettaja, jonka kultin elinehto köyhyys on.

Rikkaus on tietysti jossakin määrin aina maallisenkin hallitsijan ominaisuus? Mutta jos jollakin oli paljon rahaa, niin eihän ollut tietenkään rikkaampi ja taitavampi käsityöläinen esimerkiksi, kuin joku alaisistaan. Hänen tuli tietenkin vain enimmäkseen silti maksaa palkat omastakin pussistaan työläisilleen. Jumalan sen ainoan, vai montako sillä niitä kerubia on sillä alkutilalla? 4 - väitetään, rikkomus oli aluksi suuri, kaikki näsäviisaimmat ihmiset eivät näet kunnioittaneet JUMALAA, koska se ei ollut lähelläkään heidän nimensä alkuperäistä ääntämismuotoa, todellisuudessa "Jumalalle" olisi kai ihan yx hailee, millä vokaali-konsonanttiyhdistelmällä kaiken sisältävää ulottuvuusohjaustodellisutta kutsuisimme, ellei olisi ihan kivakin naureskella sillekin, etteivät nuo sitten tajunneet syödä edes käsiteitä synonyymi ja homonyymi tms, eli mikä täällä muka on toinen toistaan korkeampaa, sekö, että oli jokin fysikaalinen teoria, josta avaruuden gridiin tehtiin luotujen olentojen HIMOJEN avulla näkyviä ominaisuuksia, vaiko se, että että alistui kaikkien kohtaloiden vietäväksi repalehtamaan mitä kulloinkin mieleen juolahti? Ihmisen pitäisi teoriassa silti välttää ne asiat, joista tietää, että ne aiheuttasivat liikaa vahinkoa kaikelle, mutta koska oli se eräs kapinoiva persoona, Hänen vuokseen, koska hän halusi nyt vähintäänkijn RINNALLE tehdä oman valtakuntansa, Taivaan Isän, KUOLEMIEN JA ELÄMIEN YLIMMÄN VALVOJAN tms tai Mestarien mestarin, koordinaatistttojen suorittajien toimitsijoiden auktoriteetti jne - jotakin samantapaista. Tuo kapinoija tietysti tuli aina vakoilemaan kaikkien toimia, siihen AINOAAN valtakuntaan, mikä tuolloin oli olemassa, ja koetti siis saada kaikki luomissalaisuutensa selville, tämä ihan triviaalia alkutarinaa, mitä tuolloin tapahtui. Ja jossakin määrin, onnistuessakin tuon ainoan kai hyväksyessä tuo mahdoton pyyntö silti, hän sitten meni niin pitkälle, että halusi tuhota tuon alkuperäisen valtakunnan, koska luuli, että ne vaihtaisivat ominaisuutensa oman pahuutensa tms se hänelle sitten olikaan muutoin - mukaiseksi. Mutta se, missä määrin hyvyyskin erehtyi hänen suhteensa, niin oliko hänellä sitten jokin ylevämpikin päämäärä, kuin matkia tuota alku-univerisumia ja aiempien pelitodellisuuksien tms. ajallisen kehityksien alun pienenmpien leikkikenttien toimintoja ja vaihtaa valtias? Mutta tosiasia on, että tuo kaikki kaiken aikaa tapahtui vain sen saman olevaisuuden tms olemmatomuuden yllä tai missä sen nyt sitten olikin tarkkaan ottaen, ja kaikki tuhotutkin vain jatkoivat elämäänsä siinä missä ennenkin, sikäli kun ne eivät loppujen lopuksi tarvinneetkaan liikaa mitään himoluonteista aisteinkaan havaittavaa olemassaoloa, pelkästään? Ei mikään näet voi tuntea ja enempää kuin mihin sen rahkeet riittää, oli joitakin mahdottomakin asioita ehkä, vaikka emme uskoisikaan, että kaikki ei olisi mahdollista? Kuten nyt se, että usko olisi kaikille se käyttövoima, jolla kaikki toiveet aikaansaadaan? Ja joka kaikki pitää rakentaa olevaiseksi, kun sitä niin paljon tahdottiin ja himoittiin, ja jotain aiempaa jouduttiin ottamaan raaka-aineeksi, sen aikaansaamiseksi. On kaikkien kuolemattomaksikin itseänsä luulleiden voimilla rajansa, ja jos joku heiltä pyyttä liikaa, luuletteko että pyytäjänne tuhoamisessa saisitte sen, vaikkette omaakaan samaa fyysistä järjestelmää edes ruumiissaan kuin hän, ainakaan muistoissanne? Se oli tietysti totta, että murahtuista hyvistäkin, jotakin tutkimalla sai selville, mutta ainakaan luodut olennot eivät yleensä ymmrtäneet mitään mistään - siihen saakka, kunne rahtusen tulisimme edes tietämään jotakin! Tästä tuli nyt näin pitkä sepostus, jos et jaksa lukea, niin voithan ilmoittaa sen poistettaksi, mutta ehkä jotakin kiinnostaa tällainen tajunnanvirta, jossa on monia opiskelemiani asioita lähtökohtinani.

Niin, joutuiko tuo "Jumalankin enkeli" silti Hellvetin tulen kokemaan? Jeesushan sanoi, että se VELI: "Joka sanoo veljelleen SINÄ HULLU, on ansainnut HELLVETIN TULEN, ja SE, joka sanoo veljelleen TYPERYS on ansainnut SUUREN neuvoston tuomion, sikäli kun molemmat eivät haukkuneet toisiaan typeriksi." Mutta jos ISÄ jotakin sanoo, niin mitä siitä, sitä pitää kunnioittaa, eihän jostakin syystä usko välttämättä tuotakaan?" Se on ongelmallista, jos muut Jumalan Enkelit Ihmisä kohtaan pitää itseään vain meidän Luojinamme, eivätkä tiedä, että mekin tasaperlin saadaksemme, heillekin jotakin loimme ja lahjoitimme. Salomohan silti opetti noin, että jokainen saa tehdä omaisuudellaan mitä lystää... Ja jos ei kykene edes köyhiä auttamaan, "niin omapa on sekin häpeänsä". Ei Jeesus ottanut aina kantaa vertauksissaan, tekikö vertauksien henkilöt OIKEIN, kertoi vain tapahtumia maailman historiassa tapahtuneista selkkauksista.

Ja jos puolustelisi tuota "SINÄ HULLU", määritelmää, niin onhan mammonankeruu, varsinkin velan maksamatta jättäminen, Saatanasta, eli jos joku Saatanan enkeli kuritti siis tuota miestä, pahalla herhalla:"SINÄ HULLU", ja jopa SIELUNSA kadottamisella niin Isänsä se paholainen silloin jo todella oli. Hän oli siihen saakka saanyt pyhien hymistelyä, mutta kun eräs perusomainsuutensa, eli AHNEUS ja NAUTTIMINEN vei voiton, niin tuo LOHIKÄÄRME sai miehestä saaliinsa.