Koska logiikkaa havaitaan aistittavassa todellisuudessa voidaan kysyä voiko logiikkaa havaita myös aistein tavoittamattomassa todellisuudessa.
Ensin täytyy ratkaista moneuden ja ykseyden ongelma joka vaivaa aistein havaittavaa todellisuutta. Ongelman voi ratkaista helposti määrällisyyden käsitteellä. Seuraavaksi on ratkaistava kehittymisen ongelma: kehitykseen vaikuttavat vastakkaiset voimat on nähtävä voimallisuuteen kuuluviksi.
Olemme siis saaneet määrättömän ja voimattoman olevan. Tämän avulla voimme aistittavasta todellisuudesta ottaa kaiken sellaisen mitä siinä ei esiinny. Onko mahdollista että ei-irrallisessa on jotain määrätöntä ja voimatonta. Se on mahdollista vain mikäli voimavaikutus ei kohdistu mihinkään ja jos toisaalta sen olemassaolo on potentiaalista, ei todellista. Esimerkiksi Hudsonin padon sortumisten määrä on määrätön 0 mutta Hudsonin padon sortuminen on mahdollista ainakin kerran. Hudsonin padon sortumisen voimavaikutus tosin kohdistuu johonkin. Sen sijaan jos Hudsonin padon sortuminen vaikuttaa vain itseensä sen voimavaikutus on silloin itsensä poissulkevaa. Toisin sanoen, jos maailmankaikkeus rakentuisi tsiljoonista sortuvista Hudsonin padoista, ei sillä olisi ulkoista voimavaikutusta. Tämä kuitenkin edellyttäisi että se on täysin sama pato joka tosiasiallisesti on, ei ainoastaan kopioitunut vaan täysin sama pato moneen kertaan. Mikä tässä on erona. Erona on se että sen täytyy muodostua absoluuttisesti samasta materiaalista. Tällaisen todellisuuden olisi rakennuttava lukuisista rinnakkaisista todellisuuksista joilla on vaikutusta toisiinsa. Jos oletamme että nykyinen todellisuus on tällaisen multitodelliisuuden jälkivaikutusta niin se tekisi mahdolliseksi nähdä todellisuuden perimmäisen rakenteen olevan osittain määrätöntä ja voimatonta. Täytyy kuitenkin muistaa että tarina etenee näin. Pato joko sortuu jolloin se on määrällinen muttei voimallinen tai sitten se ei sorru jolloin se on määrätön ja voimaton. Mutta koska näemme että pato on sortunut, sen on oltava jotain määrällistä. Todellisuus siis näin ollen on ennenkaikkea määrällistä ja voimatonta. Mutta se on ollut myös määrätöntä ja voimatonta. Ja koska se nykyään ilmenee määrällisenä ja voimallisena, on irrallisen siis oltava määrätöntä ja voimallista.
=olevan perusluonne on voimallinen
Tämä on sinänsä mielenkiintoista että oleva on irrallinen joten siitä käsin se ei voi olla voimallinen suhteessa mihinkään mikä on samalla tavalla todellista kuin se itse. Sen on siis oltava voimasuhteessa johonkin itseään epätodellisempaan. Tästä voidaan päätellä että olevan taustalla on jotain suhteellisen epätodellista ja se saattaa olla muodoltaan jotain milläei ole voimavaikutusta. Se on siis jotain mikä on pelkästään olevan kohde ja koska olevan määrä on 0, mikä ilmeisesti liittyy sen rajattomuuteen, niin sen ainoana kohteena oleva epätodellinen on ainoa asia mikä osoittaa määrällisesti 0:n tuottavan määrällisesti yhden.
Todellisuudessa siis 0 voi tuottaa yhden ja tuo tuotettu 1 tekee olevasta määrättömän ja voimallisen.
Ensin täytyy ratkaista moneuden ja ykseyden ongelma joka vaivaa aistein havaittavaa todellisuutta. Ongelman voi ratkaista helposti määrällisyyden käsitteellä. Seuraavaksi on ratkaistava kehittymisen ongelma: kehitykseen vaikuttavat vastakkaiset voimat on nähtävä voimallisuuteen kuuluviksi.
Olemme siis saaneet määrättömän ja voimattoman olevan. Tämän avulla voimme aistittavasta todellisuudesta ottaa kaiken sellaisen mitä siinä ei esiinny. Onko mahdollista että ei-irrallisessa on jotain määrätöntä ja voimatonta. Se on mahdollista vain mikäli voimavaikutus ei kohdistu mihinkään ja jos toisaalta sen olemassaolo on potentiaalista, ei todellista. Esimerkiksi Hudsonin padon sortumisten määrä on määrätön 0 mutta Hudsonin padon sortuminen on mahdollista ainakin kerran. Hudsonin padon sortumisen voimavaikutus tosin kohdistuu johonkin. Sen sijaan jos Hudsonin padon sortuminen vaikuttaa vain itseensä sen voimavaikutus on silloin itsensä poissulkevaa. Toisin sanoen, jos maailmankaikkeus rakentuisi tsiljoonista sortuvista Hudsonin padoista, ei sillä olisi ulkoista voimavaikutusta. Tämä kuitenkin edellyttäisi että se on täysin sama pato joka tosiasiallisesti on, ei ainoastaan kopioitunut vaan täysin sama pato moneen kertaan. Mikä tässä on erona. Erona on se että sen täytyy muodostua absoluuttisesti samasta materiaalista. Tällaisen todellisuuden olisi rakennuttava lukuisista rinnakkaisista todellisuuksista joilla on vaikutusta toisiinsa. Jos oletamme että nykyinen todellisuus on tällaisen multitodelliisuuden jälkivaikutusta niin se tekisi mahdolliseksi nähdä todellisuuden perimmäisen rakenteen olevan osittain määrätöntä ja voimatonta. Täytyy kuitenkin muistaa että tarina etenee näin. Pato joko sortuu jolloin se on määrällinen muttei voimallinen tai sitten se ei sorru jolloin se on määrätön ja voimaton. Mutta koska näemme että pato on sortunut, sen on oltava jotain määrällistä. Todellisuus siis näin ollen on ennenkaikkea määrällistä ja voimatonta. Mutta se on ollut myös määrätöntä ja voimatonta. Ja koska se nykyään ilmenee määrällisenä ja voimallisena, on irrallisen siis oltava määrätöntä ja voimallista.
=olevan perusluonne on voimallinen
Tämä on sinänsä mielenkiintoista että oleva on irrallinen joten siitä käsin se ei voi olla voimallinen suhteessa mihinkään mikä on samalla tavalla todellista kuin se itse. Sen on siis oltava voimasuhteessa johonkin itseään epätodellisempaan. Tästä voidaan päätellä että olevan taustalla on jotain suhteellisen epätodellista ja se saattaa olla muodoltaan jotain milläei ole voimavaikutusta. Se on siis jotain mikä on pelkästään olevan kohde ja koska olevan määrä on 0, mikä ilmeisesti liittyy sen rajattomuuteen, niin sen ainoana kohteena oleva epätodellinen on ainoa asia mikä osoittaa määrällisesti 0:n tuottavan määrällisesti yhden.
Todellisuudessa siis 0 voi tuottaa yhden ja tuo tuotettu 1 tekee olevasta määrättömän ja voimallisen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
=Irrallisessa siis voidaan havaita logiikkaa ja sen lähtökohta on sen yksisuuntaisessa vaikutuksessa sen itsensä tuottamaan suhteellisen epätodelliseen.
Epätodellinen on päällisin puolin niinkuin todellinen mutta toisin kuin todellisuudessa, jossa voimattomuus on potentiaalia, epätodellisessa se on totaalista staattisuutta.
Tämä on osa irrallisen ominaisluonnetta siinä missä potentiaali on osa ei-irralisen ominaisluonnetta.
Olevassa eli irrallisessa ei siis vaikuta sama logiikka kuin ei-irrallisessa todellisuudessa. Olevan logiikka on yksisuuntaista siinä missä ei-irrallisen logiikka on kaikkialle lomittuva.
Irrallisen logiikka siis johtaa kaiken tuotetun totaaliseen staattisuuteen. Oleva on siis pohjimmiltaan tetrismäinen konstruktio. Se on peruuttamaton ja se ei määräydy itsensä vaab sille syötettyjen palikoiden kautta.
Oleellinen kysymys on tiedon saamisen mahdollisuus epätodellisesta ja sitä kautta olevan toiminnan tarkastelu.
Epätodellinen siis on tetrismäinen. Olevasta ei ole siltä osin vielä varmuutta.
"Koska logiikkaa havaitaan aistittavassa todellisuudessa voidaan kysyä voiko logiikkaa havaita myös aistein tavoittamattomassa todellisuudessa."
Miten aistit matematiikan? Laplace muunnos taitaa olla aisten tavoittamaton, mutta loogisesti pääteltävissä.
Kyökkifilosofiasi voisi olla huvittavaa, jos se ei olisi niin falskia.
Epätodellinen on siis yhtä kuin yksi tietoisuus sinällään. Tai lähinnä sen sisällöt tai substanssit, yksittäiset tiedostetut. Näistä voi siis tavoittaa olevaa mutta edelleen on myönnettävä että kaikki oleva ei välttämättä milloinkaan tavoita tietoisuutta. Täytyy kuitenkin pystyä erottamaan että mikä tulee tietoisuuteen olevasta ja mikä puolestaan ei-irrallisesta. Ei-irrallinen ei nimittäin paljasta olevasta mitään. Myöskään kaikki osat tietoisuudessa eivät ole yhteydessä irralliseen vaan osittain tietoisuus on rakentunut ei-irrallisesta voimavaikutuksesta.