Sitä on suunnitellut paljonkin miten käyttäytyisi terrori-iskussa. Toisaalta sanotaan, että etukäteissuunnittelu auttaa toimimaan tositilanteessa. On kuvitellut, että sitä voisi laittaa terroristille kampoihin, mutta säikähtäisikö sitä tositilanteessa ja juoksisi vaan karkuun? Pitäisikö harjoitella juoksemista? On vaan niin huono juoksemaan...
Muutamia huomioita tositilanteista: fysiikki toimii eritavalla kuin normaalisti. Esimerkiksi uhkatilanteessa yrittää soittaa hätänumeroon, niin tuntuu ettei muista poliisin numeroa, nythän ne on kaikki sama 112 ja useaan kertaan naputtaa väärin. Sitä huomaa tärisevänsä ja sellainen heikkous valahtaa ruumiiseen. (Hullu ukko kävi riehumassa ovella ilman syytä.)
Kerran bussissa ollessani sattui pieni törmäys edellä olevaan bussiin. Lasit helähti melkein niskaan. Pysäkillä tosin. Ulkona yrittäessäni ottaa kuvaa tilanteesta huomaa, että käsi heiluu, ettei saa pidettyä paikallaan.
Tulipalotilanteissa (naapurissa asui pyromaanipoika) sitä tuntuu, että kaikki tapahtuu mahdottoman hitaasti, yrittää saada vaatteita päälle tai laskeuduttua portaita alas sumunsavuisessa käytävässä; tuntuu kuin jalat olisivat lyijyä. Tuntuu, että askelien ottaminen on tavattoman hidasta. Ulkona eräässä tapauksessa kysyin toiselta, että mitä tapahtuu ja selityksen loputtua tajusin, etten ollut kuunnellut sanaakaan, pihalla paloautoja.
Mutta pitää ottaa siis huomioon, normitilassa sitä voi kuvitella, että meikähän toimii ihan suit sait vaan, mutta normaalisti yksinkertaisetkin perusasiat muuttuvat tuossa muuttuneessa tilanteessa hankalaksi. Ei saa edes puhelimella soitettua helposti.
~~~Ehkä tuo hidastuminen kertoo siitä, että aivot ovat nopeutuneet, sopeutuakseen äkkivaaraan ja muu fysiikka tuntuu hitaalta. Myös adrenaliini pistelee kielenkärjessä. Suun kuivamisen välttämiseksi voi pistää kielen kitalakea vasten.
Veljeni oli kerran auto-onnettomuudessa ja kertoi, että ennen törmäystä kaikki hidastui ja värit muuttuivat mustavalkoisiksi ja sitten taas sen jälkeen palautui normaaliksi. Ei onneksi käynyt siinä pahemmin.
Ehkä elimistö säästää 'tarpeettomista' toiminnoista, jotta saa 'tehoja' vaarassa toimimiseen. Mutta riskitilanteessa kehon fysiikka voi toimia eri tavalla kuin normaalisti ja siitä saa lisähaastetta arkisesti helppoihinkin asioihin.
Terroristeista vielä, heillähän voi tietysti olla aseita, itsemurhavöitä, räjähteitä, kaukolaukaisin, ajastettu… useita räjähdyksiä samassa paikassa. Ja joissakin paikoissa vetävät captagon-huumetta esim. jotteivat tunne kipua. Haastavaa toimintaa. Koen vain itse, että taistelisin paremmin kuin pakenisin. Juoksussa huonokuntoisena väsyy helposti. Tappelussa voisi saada sellaisen hurmostilan päälle ja kunnolla adrenaliinia. Olen useasti miettinyt tuollaisia taistelutilanteita ja harjoitellut itsepuolustusta ja niissä tilanteissa voi saada tietynlaisen hurmoksen päälle, että tuntuu, ettei pelkää kuolemaa eikä kuolemakaan tunnu miltään, jotta sitä voisi kuollakin välittämättä siitä. En tiedä tuleeko sitä kaikille vai onko sitä erityisen hakkapeliittihenkinen. Ovatko jotkut ihmiset sillä tavalla taistelijoita ja sotureita, että saavat tuon tunteen ja kunnon kicksit siitä. Hurmehan tarkoittaa verta, onko hurmos sellainen 'berserkki'tila?
Noh, mutta ei sitä tiedä miten tositilanteessa tulisi toimimaan… piiloutuisiko kuin jänis - onhan sekin varmaan toimiva taktiikka monelle.
Muutamia huomioita tositilanteista: fysiikki toimii eritavalla kuin normaalisti. Esimerkiksi uhkatilanteessa yrittää soittaa hätänumeroon, niin tuntuu ettei muista poliisin numeroa, nythän ne on kaikki sama 112 ja useaan kertaan naputtaa väärin. Sitä huomaa tärisevänsä ja sellainen heikkous valahtaa ruumiiseen. (Hullu ukko kävi riehumassa ovella ilman syytä.)
Kerran bussissa ollessani sattui pieni törmäys edellä olevaan bussiin. Lasit helähti melkein niskaan. Pysäkillä tosin. Ulkona yrittäessäni ottaa kuvaa tilanteesta huomaa, että käsi heiluu, ettei saa pidettyä paikallaan.
Tulipalotilanteissa (naapurissa asui pyromaanipoika) sitä tuntuu, että kaikki tapahtuu mahdottoman hitaasti, yrittää saada vaatteita päälle tai laskeuduttua portaita alas sumunsavuisessa käytävässä; tuntuu kuin jalat olisivat lyijyä. Tuntuu, että askelien ottaminen on tavattoman hidasta. Ulkona eräässä tapauksessa kysyin toiselta, että mitä tapahtuu ja selityksen loputtua tajusin, etten ollut kuunnellut sanaakaan, pihalla paloautoja.
Mutta pitää ottaa siis huomioon, normitilassa sitä voi kuvitella, että meikähän toimii ihan suit sait vaan, mutta normaalisti yksinkertaisetkin perusasiat muuttuvat tuossa muuttuneessa tilanteessa hankalaksi. Ei saa edes puhelimella soitettua helposti.
~~~Ehkä tuo hidastuminen kertoo siitä, että aivot ovat nopeutuneet, sopeutuakseen äkkivaaraan ja muu fysiikka tuntuu hitaalta. Myös adrenaliini pistelee kielenkärjessä. Suun kuivamisen välttämiseksi voi pistää kielen kitalakea vasten.
Veljeni oli kerran auto-onnettomuudessa ja kertoi, että ennen törmäystä kaikki hidastui ja värit muuttuivat mustavalkoisiksi ja sitten taas sen jälkeen palautui normaaliksi. Ei onneksi käynyt siinä pahemmin.
Ehkä elimistö säästää 'tarpeettomista' toiminnoista, jotta saa 'tehoja' vaarassa toimimiseen. Mutta riskitilanteessa kehon fysiikka voi toimia eri tavalla kuin normaalisti ja siitä saa lisähaastetta arkisesti helppoihinkin asioihin.
Terroristeista vielä, heillähän voi tietysti olla aseita, itsemurhavöitä, räjähteitä, kaukolaukaisin, ajastettu… useita räjähdyksiä samassa paikassa. Ja joissakin paikoissa vetävät captagon-huumetta esim. jotteivat tunne kipua. Haastavaa toimintaa. Koen vain itse, että taistelisin paremmin kuin pakenisin. Juoksussa huonokuntoisena väsyy helposti. Tappelussa voisi saada sellaisen hurmostilan päälle ja kunnolla adrenaliinia. Olen useasti miettinyt tuollaisia taistelutilanteita ja harjoitellut itsepuolustusta ja niissä tilanteissa voi saada tietynlaisen hurmoksen päälle, että tuntuu, ettei pelkää kuolemaa eikä kuolemakaan tunnu miltään, jotta sitä voisi kuollakin välittämättä siitä. En tiedä tuleeko sitä kaikille vai onko sitä erityisen hakkapeliittihenkinen. Ovatko jotkut ihmiset sillä tavalla taistelijoita ja sotureita, että saavat tuon tunteen ja kunnon kicksit siitä. Hurmehan tarkoittaa verta, onko hurmos sellainen 'berserkki'tila?
Noh, mutta ei sitä tiedä miten tositilanteessa tulisi toimimaan… piiloutuisiko kuin jänis - onhan sekin varmaan toimiva taktiikka monelle.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.