Kristinuskon näkökulmasta kristinuskossa ei ole mitään väärää mutta yksittäisenä ihmisenä sitä voi kuitenkin yrittää tarkastella tällä akselilla.
Joku saattaisi arvorelatismin saattelemana esittää, että aika on tehnyt kristinuskosta väärää. Moni uskontohan oli menneisyydessä ainakin joillakin mittarilla vähintään yhtä barbaarinen kuin kristinusko. Itse en näkisi ajan sinällään kuitenkaan ruostuttavan kristinuskoa. En ainakaan lähde siitä nyt lähestymään tätä kysymystä. Oleellisempaa on minusta ne absoluuttiset sisällöt joita Raamatussa ja sen johdannaisissa ja kristillisissä yhteisöissä vallitsee ja on vallinnut.
Valistuksen hengessä voidaan vastustaa Raamatussa monia kohtia joiden voidaan ajatella olevan ainakin näennäesesti epäinhimillisiä, esim. kaikkea sitä väkivallan paljoutta.
Kristinuskossa siis kaikki ei ole yhtä hyvää. Ihmisen joka haluaa elää normaalia elämää, on jätettävä ainakin osa Raamatun sisällöistä kopioimatta omaan elämäänsä.
Sitten voidaan tietysti pohtia sitäkin, että onko kristinuskossa ylipäätään mitään hyvää. Ainakin Raamattu sisäisesti jakautuu tietynlaiseen läpi Raamatun kulkevaan brutalismiin ja toisaalta asioihin jotka ovat enemmän tai vähemmän neutraaleita verenvuodatuksen suhteen, esim puheet leivän jakamisesta yms. Tietysti kaiken neutraalinkin voi nähdä palvelevan erityisesti kaikkia Raamatun brutaalien seikkojen vahvistumista ja realisoitumista. Raamatun kevyemmät kohdat voidaan katsoa tällöin ponnahduslaudaksi Raamatun "aikuisille suunnattuihin" kohtiin.
Tältä pohjalta Raamattu näyttääkin olevan todella haastavan paikan edessä ja sen voidaan tulkita olevan ahtaalla esim. Nyky-Suomessa. Näyttäisi ettei Raamatulla ole minkäänlaista tulevaisuutta ellei sen sisältöjä aleta kovalla kädellä muuttamaan. Ja tämänkin voi nähdä merkityksettömänä hankkeena, sillä Raamattu kaikesta sensuuristakin huolimatta edustaisi tiettyä aikaa, tiettyä ihmisryhmää ja tiettyä "kätkettyä" brutaliteettia.
Raamattu on siis itse kokonaissisällöllään, teemoillaan ja yksityiskohdillaan eristänyt itsensä niistä instituutioista joilla on ilmeistä valtaa esittää näkemyksiä sen olemassaolon oikeutuksesta.
Toinen missä Raamatun voidaan nähdä epäonnistuneen, on sen peittelemätön absurdius. Raamattu on pullollaan taikuutta, loitsuja, kuvauksia luonnonlakien väistymisestä. Tällaiselle ei monin paikoin nähdä olevan mitään annettavaa ihmisille ja yhteiskunnalle. Niiden uskotaan jopa jarruttavan kehitystä. Myös kaikki taikauskoon viittaava olisi siis poistettava Raamatusta. Taikausko edustaa monelle silkkaa tyhmyyttä ja ymmärtämättömyyttä ja esim. politiikassa, julkisessa toiminnassa yleisesti tai yksityiselämässäkään sillä ei nähdä olevan hyötyä vaan lähinnä haittaa. Ei ole kovin laajoja todisteita että taikuus olisi todellista tai että siitä mitään todellista hyötyä olisikaan tai että uskominen taikuuteen tuottaisi jotain hyvää. Voidaan jopa nähdä sellainen ilmiö että sen sijaan että toimittaisiin asioiden muuttamiseksi vain rukoillaan, eikä mitään voida osoittaa tapahtuvan rukoukseen liittyen.
Kaikenkaikkiaan Raamattu ja kristillisyys näyttäisi edustavan järjellistä ja moraalista taantumusta ja oikeastaan jopa kaikkea mikä on järjelle ja moraalille vastakkaista ja niitä jopa tosiasiallisesti vastustavaa.
Tästä näkökulmasta käsin voidaan esittää jopa kaikkien Raamattujen hävittämistä tai ainakin niiden muuttamista oleellisesti ja myös kristillisyyden vähittäistä muuttamista esim siirtämällä kristilliset yhteisöt jonkin valvovan viranomaisen alaisuuteen joka tarkastaa ettei taikuutta ja brutalismia esiinny vaan että usko olisi puhtaasti aatteelista.
Myös aatteellista uskoa tietysti kannattaa tässä yhteydessä tarkastella. Sen voidaan nähdä olevan tyhjää. Se voisi käsittää esim. ajatuksen siitä että ihmisen täytyy rakastaa lähimmäistään. Kuitenkin tällaisen meditointihan vie jo sinällään ajallisia mahdollisuuksia itse sen korostamalta ajatukselta lähimmäisen rakastamiselta. Kaiken kaikkiaan näyttäisi siis siltä ettei sellainen aatteellinenkaan "riisuttu" kristillisyys voi ansaita oikeutusta olemassaololleen. Ne kuitenkin olisi nähtävissä yhteisinä jotka keräisivät jäseniltään maksuja mutta eivät tarjoaisi vastineeksi sitä mitä yleisesti toivottaisiin.
Raamatulla ja kristillisyydessä ei siis ole paikkaa nykyajassa eikä välttämättä menneisyydessä eikä tulevaisuudessakaan. Sen toimintaa ei siitä nähden pitäisikään mitenkään tukea eikä edistää sillä se voidaan nähdä resurssien hukkaamisena.
On monia muitakin syitä rajoittaa kristinuskoa ja Raamatun näkyvyyttä. Tähän alle voidaan koota lisää syitä. Ja myös ehdotuksia miten kristinusko voitaisiin käytännössä ajaa alas sille kuuluvaan tilaan tai tilattomuuteen.
Joku saattaisi arvorelatismin saattelemana esittää, että aika on tehnyt kristinuskosta väärää. Moni uskontohan oli menneisyydessä ainakin joillakin mittarilla vähintään yhtä barbaarinen kuin kristinusko. Itse en näkisi ajan sinällään kuitenkaan ruostuttavan kristinuskoa. En ainakaan lähde siitä nyt lähestymään tätä kysymystä. Oleellisempaa on minusta ne absoluuttiset sisällöt joita Raamatussa ja sen johdannaisissa ja kristillisissä yhteisöissä vallitsee ja on vallinnut.
Valistuksen hengessä voidaan vastustaa Raamatussa monia kohtia joiden voidaan ajatella olevan ainakin näennäesesti epäinhimillisiä, esim. kaikkea sitä väkivallan paljoutta.
Kristinuskossa siis kaikki ei ole yhtä hyvää. Ihmisen joka haluaa elää normaalia elämää, on jätettävä ainakin osa Raamatun sisällöistä kopioimatta omaan elämäänsä.
Sitten voidaan tietysti pohtia sitäkin, että onko kristinuskossa ylipäätään mitään hyvää. Ainakin Raamattu sisäisesti jakautuu tietynlaiseen läpi Raamatun kulkevaan brutalismiin ja toisaalta asioihin jotka ovat enemmän tai vähemmän neutraaleita verenvuodatuksen suhteen, esim puheet leivän jakamisesta yms. Tietysti kaiken neutraalinkin voi nähdä palvelevan erityisesti kaikkia Raamatun brutaalien seikkojen vahvistumista ja realisoitumista. Raamatun kevyemmät kohdat voidaan katsoa tällöin ponnahduslaudaksi Raamatun "aikuisille suunnattuihin" kohtiin.
Tältä pohjalta Raamattu näyttääkin olevan todella haastavan paikan edessä ja sen voidaan tulkita olevan ahtaalla esim. Nyky-Suomessa. Näyttäisi ettei Raamatulla ole minkäänlaista tulevaisuutta ellei sen sisältöjä aleta kovalla kädellä muuttamaan. Ja tämänkin voi nähdä merkityksettömänä hankkeena, sillä Raamattu kaikesta sensuuristakin huolimatta edustaisi tiettyä aikaa, tiettyä ihmisryhmää ja tiettyä "kätkettyä" brutaliteettia.
Raamattu on siis itse kokonaissisällöllään, teemoillaan ja yksityiskohdillaan eristänyt itsensä niistä instituutioista joilla on ilmeistä valtaa esittää näkemyksiä sen olemassaolon oikeutuksesta.
Toinen missä Raamatun voidaan nähdä epäonnistuneen, on sen peittelemätön absurdius. Raamattu on pullollaan taikuutta, loitsuja, kuvauksia luonnonlakien väistymisestä. Tällaiselle ei monin paikoin nähdä olevan mitään annettavaa ihmisille ja yhteiskunnalle. Niiden uskotaan jopa jarruttavan kehitystä. Myös kaikki taikauskoon viittaava olisi siis poistettava Raamatusta. Taikausko edustaa monelle silkkaa tyhmyyttä ja ymmärtämättömyyttä ja esim. politiikassa, julkisessa toiminnassa yleisesti tai yksityiselämässäkään sillä ei nähdä olevan hyötyä vaan lähinnä haittaa. Ei ole kovin laajoja todisteita että taikuus olisi todellista tai että siitä mitään todellista hyötyä olisikaan tai että uskominen taikuuteen tuottaisi jotain hyvää. Voidaan jopa nähdä sellainen ilmiö että sen sijaan että toimittaisiin asioiden muuttamiseksi vain rukoillaan, eikä mitään voida osoittaa tapahtuvan rukoukseen liittyen.
Kaikenkaikkiaan Raamattu ja kristillisyys näyttäisi edustavan järjellistä ja moraalista taantumusta ja oikeastaan jopa kaikkea mikä on järjelle ja moraalille vastakkaista ja niitä jopa tosiasiallisesti vastustavaa.
Tästä näkökulmasta käsin voidaan esittää jopa kaikkien Raamattujen hävittämistä tai ainakin niiden muuttamista oleellisesti ja myös kristillisyyden vähittäistä muuttamista esim siirtämällä kristilliset yhteisöt jonkin valvovan viranomaisen alaisuuteen joka tarkastaa ettei taikuutta ja brutalismia esiinny vaan että usko olisi puhtaasti aatteelista.
Myös aatteellista uskoa tietysti kannattaa tässä yhteydessä tarkastella. Sen voidaan nähdä olevan tyhjää. Se voisi käsittää esim. ajatuksen siitä että ihmisen täytyy rakastaa lähimmäistään. Kuitenkin tällaisen meditointihan vie jo sinällään ajallisia mahdollisuuksia itse sen korostamalta ajatukselta lähimmäisen rakastamiselta. Kaiken kaikkiaan näyttäisi siis siltä ettei sellainen aatteellinenkaan "riisuttu" kristillisyys voi ansaita oikeutusta olemassaololleen. Ne kuitenkin olisi nähtävissä yhteisinä jotka keräisivät jäseniltään maksuja mutta eivät tarjoaisi vastineeksi sitä mitä yleisesti toivottaisiin.
Raamatulla ja kristillisyydessä ei siis ole paikkaa nykyajassa eikä välttämättä menneisyydessä eikä tulevaisuudessakaan. Sen toimintaa ei siitä nähden pitäisikään mitenkään tukea eikä edistää sillä se voidaan nähdä resurssien hukkaamisena.
On monia muitakin syitä rajoittaa kristinuskoa ja Raamatun näkyvyyttä. Tähän alle voidaan koota lisää syitä. Ja myös ehdotuksia miten kristinusko voitaisiin käytännössä ajaa alas sille kuuluvaan tilaan tai tilattomuuteen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Aloitus voi vaikuttaa ehkä vähän yksioikoiselta parjaamiselta mutta en nyt tässä yhteydessä katsonut aiheelliseksi ryhtyä puntaroimaan asioita sen enempää vaan halusin vain esittää sellaisen yleisen vaikutelman jonka olen saanut kristinuskosta ja Raamatusta.