Kunnioita isääsi ja äitiäsi…. jotta menestyisit ja kauan eläisit maan päällä. Ef. 6: 2-3.
Että ajallinen siunaus on yhdistetty neljännen käskyn noudattamiseen, voidaan pitää luonnollisenakin seurauksena luonnollisista syistä aivan niin kuin ajallinen onnettomuus, rauhattomuus ja ahdistukset, usein kuolemakin ovat luonnollisia seurauksia tämän käskyn rikkomisesta. Missä ei kukaan tahdo totella tai olla alamainen, vaan jokainen tahtoo hallita ja saada oman tahtonsa voimaan, siellä on aina syntyvä toraa, riitaa, keskinäistä vihamielisyyttä ja kaikkea muuta pahaa.
Ajatelkaamme taloa, missä lapset ja palvelijat nousevat vanhempiaan ja haltijoitaan vastaan eivätkä enää tahdo totella. Mikä surkeus siinä syntyykään, riita ja taistelu, niin, koko talon rauhattomuus ja häviö. Samoin käy, kun kokonaisessa maassa kapinanhenki nousee esivaltaa vastaan. Seurauksena täytyy olla, että toinen pyrkii raivaamaan tieltään toistaan. Missä sen sijaan nöyrästi alistutaan Herran sallimukseen, vanhempien ja esivallan käskyihin, ja jokainen pitää huolta velvollisuutensa täyttämisestä sillä paikalla ja siinä asemassa, mihin hänet Jumala on asettanut, siellä kukoistaa kaikenlainen siunaus, viihtymys ja rauha. Näemme siis jo luonnollisistakin syistä maallisen onnellisuuden riippuvan neljännen käskyn noudattamisesta.
Mutta pakanaa pimeämpi on ihminen, joka tämän näkee vain luonnollisena seurauksena. Eläähän Jumalakin toki keskuudessamme, hän, joka niin tarkasti tuntee ja johtaa luomiensa olentojen tietä, ettei lintukaan putoa maahan hänen tahdottaan. Kun tämä Jumala on antanut käskyn ja liittää siihen määrätyn lupauksen, johon aina sisältyy vastaava uhkaus, niin ei tässä ole enää yksin luonnollisia seurauksia. Vaan tässä on sellainen Jumalan päätös ja tuomio, että maallinen siunaus tulee niille, jotka kunnioittavat isäänsä ja äitiänsä, mutta sitävastoin erityinen kirous tämän käskyn rikkojille.
Kuka vain on vähänkin perehtynyt tämän maailman menoon, on huomannut merkillisiä esimerkkejä ja todisteita siitä, että ihmisten kohtaloissa on jotakin epäluonnollista, jotakin kummallista, jokin salaperäinen hallitus. Jos jonkun ajallinen menestys on suhteessa hänen luontaisiin lahjoihinsa tai muihin luonnollisiin syihin, niin ei siinä havaita mitään merkillistä, vaikka siinäkin on vain Jumalan johdatus. Mutta kun esim. huonolahjainen ihmislapsi, jolla ei ollut mitään luonnollista kykyä maallisen onnellisuuden saavuttamiseksi, vain jostakin erityisestä siunauksesta tai jumalallisesta sallimuksesta tuli erittäin onnelliseksi tässä elämässä, ja sen sijaan voimakkaita ja lahjakkaita luonteita vainoavat alituiset onnettomuudet ja vastoinkäymiset tai heidän hankkeensa raukeavat tyhjiin, niin alkaa silloin jokainen huomata tässä jotakin merkillistä, ja aletaan puhua Jumalan siunauksesta tai kirouksesta.
Kuinka, usein onkaan jo ihmissilmällekin ilmeistä, että siunaus tai kirous on lähtöisin suhteesta vanhempia kohtaan, että neljännen käskyn lupaus ja uhkaus täyttyvät, koska Jumala on yhdistänyt maallisen menestyksemme suhteeseemme vanhempiin.
Muuan valistunut opettaja on lausunut: »Hiljaisesti, mutta voimakkaasti ja ihmeellisesti kulkee ihmisten kohtaloissa jokin käsittämätön johto. Usein se näyttää katoavan. mutta äkkiä se taas ilmestyy. Se ei ole inhimillistä, se on jotakin yliluonnollista - se on vanhempien siunaus.»
Jopa usein täyttyvät täsmällisesti nämä Raamatun sanat: »Silmät, jotka häpäisevät isänsä ja halveksivat äitiänsä, korpit ojan luona hakkaavat irti ja kotkan pojat syövät.» Kun uppiniskainen ja paha poika on sotilaana joutunut sotalakien kurin alaiseksi ja päättänyt päivänsä taistelukentällä tai myös jatkuneen ja kehitetyn pahuutensa vuoksi mestauslavalla! Sillä usein käy, kuten Luther sanoo:»Lapsen, joka ei tahdo kuulla vanhempiensa ja opettajiensa suopeaa ääntä, on kuultava pyöveliä, joka puhuu niin äkeästi, että pää ruumiista eriää.»
Kuka ei tahdo tulla tuntoihinsa, vaan julkeassa kevytmielisyydessä ylenkatsoo hyvien vanhempiensa, opettajien tai muiden elämää kokeneiden ihmisten neuvoja, häntä kaikkivaltias Jumala kyllä pystyy ohjaamaan, mutta tällöin kovemmalla kädellä Jumala tahtoo hallita ihmisiä. Mutta nyt hän on pannut vanhemmat, haltijat, esivallan ja opettajat edusmiehinään meitä hallitsemaan. jollemme tahdo kuulla häntä niissä, niin on kova hätä sen meille opettava. Olkoon mieleesi tai ei, mutta hän on sanansa täysin täyttävä. Jos osoitat kuuliaisuutta ja arvonantoa niitä kohtaan, jotka hän on asettanut johtajiksesi, niin hän on runsaasti palkitseva sinua kaikella hyvällä. Mutta jollet tahdo häntä tässä kuulla, niin hän on aina jotenkin sinut löytävä ja lähettävä kohdallesi onnettomuuksia, kuoleman ja kirouksen.
»Koska aivan siten ylenkatsot Jumalan sanoja ja käskyjä, kuin houkka olisi ne puhunut», sanoo Luther, »niin katsokaamme, oletko mies, joka et Jumalan suopeutta tarvitse. Olisihan armollinen Jumala sinulle parempi rauhan ja siunauksen tuojana kuin Jumalan armottomuus ja kirous.»
Että ajallinen siunaus on yhdistetty neljännen käskyn noudattamiseen, voidaan pitää luonnollisenakin seurauksena luonnollisista syistä aivan niin kuin ajallinen onnettomuus, rauhattomuus ja ahdistukset, usein kuolemakin ovat luonnollisia seurauksia tämän käskyn rikkomisesta. Missä ei kukaan tahdo totella tai olla alamainen, vaan jokainen tahtoo hallita ja saada oman tahtonsa voimaan, siellä on aina syntyvä toraa, riitaa, keskinäistä vihamielisyyttä ja kaikkea muuta pahaa.
Ajatelkaamme taloa, missä lapset ja palvelijat nousevat vanhempiaan ja haltijoitaan vastaan eivätkä enää tahdo totella. Mikä surkeus siinä syntyykään, riita ja taistelu, niin, koko talon rauhattomuus ja häviö. Samoin käy, kun kokonaisessa maassa kapinanhenki nousee esivaltaa vastaan. Seurauksena täytyy olla, että toinen pyrkii raivaamaan tieltään toistaan. Missä sen sijaan nöyrästi alistutaan Herran sallimukseen, vanhempien ja esivallan käskyihin, ja jokainen pitää huolta velvollisuutensa täyttämisestä sillä paikalla ja siinä asemassa, mihin hänet Jumala on asettanut, siellä kukoistaa kaikenlainen siunaus, viihtymys ja rauha. Näemme siis jo luonnollisistakin syistä maallisen onnellisuuden riippuvan neljännen käskyn noudattamisesta.
Mutta pakanaa pimeämpi on ihminen, joka tämän näkee vain luonnollisena seurauksena. Eläähän Jumalakin toki keskuudessamme, hän, joka niin tarkasti tuntee ja johtaa luomiensa olentojen tietä, ettei lintukaan putoa maahan hänen tahdottaan. Kun tämä Jumala on antanut käskyn ja liittää siihen määrätyn lupauksen, johon aina sisältyy vastaava uhkaus, niin ei tässä ole enää yksin luonnollisia seurauksia. Vaan tässä on sellainen Jumalan päätös ja tuomio, että maallinen siunaus tulee niille, jotka kunnioittavat isäänsä ja äitiänsä, mutta sitävastoin erityinen kirous tämän käskyn rikkojille.
Kuka vain on vähänkin perehtynyt tämän maailman menoon, on huomannut merkillisiä esimerkkejä ja todisteita siitä, että ihmisten kohtaloissa on jotakin epäluonnollista, jotakin kummallista, jokin salaperäinen hallitus. Jos jonkun ajallinen menestys on suhteessa hänen luontaisiin lahjoihinsa tai muihin luonnollisiin syihin, niin ei siinä havaita mitään merkillistä, vaikka siinäkin on vain Jumalan johdatus. Mutta kun esim. huonolahjainen ihmislapsi, jolla ei ollut mitään luonnollista kykyä maallisen onnellisuuden saavuttamiseksi, vain jostakin erityisestä siunauksesta tai jumalallisesta sallimuksesta tuli erittäin onnelliseksi tässä elämässä, ja sen sijaan voimakkaita ja lahjakkaita luonteita vainoavat alituiset onnettomuudet ja vastoinkäymiset tai heidän hankkeensa raukeavat tyhjiin, niin alkaa silloin jokainen huomata tässä jotakin merkillistä, ja aletaan puhua Jumalan siunauksesta tai kirouksesta.
Kuinka, usein onkaan jo ihmissilmällekin ilmeistä, että siunaus tai kirous on lähtöisin suhteesta vanhempia kohtaan, että neljännen käskyn lupaus ja uhkaus täyttyvät, koska Jumala on yhdistänyt maallisen menestyksemme suhteeseemme vanhempiin.
Muuan valistunut opettaja on lausunut: »Hiljaisesti, mutta voimakkaasti ja ihmeellisesti kulkee ihmisten kohtaloissa jokin käsittämätön johto. Usein se näyttää katoavan. mutta äkkiä se taas ilmestyy. Se ei ole inhimillistä, se on jotakin yliluonnollista - se on vanhempien siunaus.»
Jopa usein täyttyvät täsmällisesti nämä Raamatun sanat: »Silmät, jotka häpäisevät isänsä ja halveksivat äitiänsä, korpit ojan luona hakkaavat irti ja kotkan pojat syövät.» Kun uppiniskainen ja paha poika on sotilaana joutunut sotalakien kurin alaiseksi ja päättänyt päivänsä taistelukentällä tai myös jatkuneen ja kehitetyn pahuutensa vuoksi mestauslavalla! Sillä usein käy, kuten Luther sanoo:»Lapsen, joka ei tahdo kuulla vanhempiensa ja opettajiensa suopeaa ääntä, on kuultava pyöveliä, joka puhuu niin äkeästi, että pää ruumiista eriää.»
Kuka ei tahdo tulla tuntoihinsa, vaan julkeassa kevytmielisyydessä ylenkatsoo hyvien vanhempiensa, opettajien tai muiden elämää kokeneiden ihmisten neuvoja, häntä kaikkivaltias Jumala kyllä pystyy ohjaamaan, mutta tällöin kovemmalla kädellä Jumala tahtoo hallita ihmisiä. Mutta nyt hän on pannut vanhemmat, haltijat, esivallan ja opettajat edusmiehinään meitä hallitsemaan. jollemme tahdo kuulla häntä niissä, niin on kova hätä sen meille opettava. Olkoon mieleesi tai ei, mutta hän on sanansa täysin täyttävä. Jos osoitat kuuliaisuutta ja arvonantoa niitä kohtaan, jotka hän on asettanut johtajiksesi, niin hän on runsaasti palkitseva sinua kaikella hyvällä. Mutta jollet tahdo häntä tässä kuulla, niin hän on aina jotenkin sinut löytävä ja lähettävä kohdallesi onnettomuuksia, kuoleman ja kirouksen.
»Koska aivan siten ylenkatsot Jumalan sanoja ja käskyjä, kuin houkka olisi ne puhunut», sanoo Luther, »niin katsokaamme, oletko mies, joka et Jumalan suopeutta tarvitse. Olisihan armollinen Jumala sinulle parempi rauhan ja siunauksen tuojana kuin Jumalan armottomuus ja kirous.»
Vastaukset 7
Vanhimmat
Amen.
Eipä muuta, paitsi raamatunpaikat olis ollu tehokkaammat Raamatusta (1933/38)!
ok---
ok---
ok--
ok--
ok-