Joskus maailmassa valehteleminen ja tahallinen harhaanjohtaminen oli rikollista.
Jos laittaa talonsa myyntiin Hangossa, kannattaa olla nyt varovainen. Kaikenlaista porukkaa on liikkeellä. Kunniallisissa ammateissa toki, mutta ketunhäntä kainalossa. Joukossa voi olla hankolaisiakin, jotka ovat asettuneet yhteistoimintaan kunniattomien jobbareiden kanssa.
Osa välitysfirmoista on kädettömiä maxeja ja morizeja, jotka hetkessä siiryvät ajamaan kunniattoman ostajakandidaatin etuja, vaikka myyjä on heidät palkannut.
Ja näin tämä peli menee: Juonikas henkilö jättää hintarjouksen. Hintatarjous on sitova, jos se on kirjallinen, kun kyseessä on talon myynti. Jos kyseessä olisi kerrostalo-osakkeen myynti, myös suullinen tarjous olisi sitova.
Myyjä hyväksyy hintatarjouksen.
Välittäjä ryhtyy ostajan asianajaksi ja kysyy sopiiko myyjän vielä kerran käydä katsomassa taloa? (Ostaja on jo etukäteen ilmoittanut hintatarjousta jättäessään, että hän käy sitten vielä kerran käydä vilkaisemassa taloa - sillä kas, juoni on valmiiksi suunniteltu: hinnanalennukseen tähtäävä show on vasta tulossa.)
Myyjä ajattelee, että tottakai sopii: voihan ostajalla olla intoa alkaa suunnitella remonttia tai halua tarkistaa jokin yksityisohta. Olkaa hyvä, sinne vain tarkistamaan uutta ostosta.
Ostaja menee ja pistää pystyyn välittäjän edustajalle kunnon shown (myyjä ei ehtinyt paikalle): ohoh, nyt leikitään tyhmää, tässä on tällaista vikaa ja tässä tällaista vikaa, kaameeta.
Varmemmaksi vakuudeksi on otettu mukaan Hankolainen, joka periaattessa kuuluu samaan falangiin, mutta esiintyy tässä yhteydessä "asiantuntijana" (kirvesmies, timpuri, remonttireiska, what-so-ever). Joo kaameeta on, ja nyt alkaa vikoja löytyä - ja kas, hintatarjous laskee!
Jos välittäjä olisi ollut yhtään tilanteen tasalla, hän olisi viheltänyt pelin poikki siihen kohtaan, jossa myyjä hyväksyy ostajan hintatarjouksen. Ollaan kohdassa, jossa kaupan molemmat osapuolet sopivat vaihtuvat omaisuuden hinnasta.
Mutta kas, välittäjä onkin yhtäkkiä keikahtanut ostajan edunvalvojaksi ja välittää nyt innoissaan luvattua ja sovittua hintaa alemmaksi laskenutta hintaa. Sillä häneen on mennyt täydestä falangin esittämä show kaiken maailman vastalöytyneistä vioista eikä hän enää ymmärrä, että alunperin hänet palkkasi myyjä, ei ostaja, ja että myyjä edelleen maksaa hänen palkkionsa.
Hinta laskee tuhansia, joskus mahdollisesti jopa kymmeniätuhansia. Myyjä on ihmeissään. Ostaja ei. Näin hän oli tämän alunperin suunnitellutkin meneväksi. Hänellä oli kupletin juoni valmiiina.
Hankolainen lintukotolainen ei voi ymmärtää tällaista oveluuden ja kierouden määrää, vaikka onkin sukua merirosvoille suoraan alenevassa polvessa. Ja vielä vähemmän Hankolainen ymmärtää, että sama ihminen, tämä kiero ostaja, olisi ammattinsa puolesta turvaamassa Suomea, maan koskemattomuutta ja itsenäisyyttä ulkopuolista uhkaa vastaan.
Voi olla vaikeaa käsittää, että uhka osuukin Hankolaisen eteen rajojen sisäpuolella ja nousee "omien" piiristä. Mutta joo, sellaista ahneus teettää. Siellä, missä pitäisi olla kunniaa ja kunniallisuutta, on enää vain oman edun tavoittelua kunniattomin keinoin.
Mitä tästä opimme? 1) Kannattaa myydä talo itse eikä käyttää välittäjää. 2) Kannattaa myydä talo ihmiselle, jonka tuntee, vaikka halvemmallakin - ei tuntemattomalle, joka mahdollisesti on kieroilija.
Jos laittaa talonsa myyntiin Hangossa, kannattaa olla nyt varovainen. Kaikenlaista porukkaa on liikkeellä. Kunniallisissa ammateissa toki, mutta ketunhäntä kainalossa. Joukossa voi olla hankolaisiakin, jotka ovat asettuneet yhteistoimintaan kunniattomien jobbareiden kanssa.
Osa välitysfirmoista on kädettömiä maxeja ja morizeja, jotka hetkessä siiryvät ajamaan kunniattoman ostajakandidaatin etuja, vaikka myyjä on heidät palkannut.
Ja näin tämä peli menee: Juonikas henkilö jättää hintarjouksen. Hintatarjous on sitova, jos se on kirjallinen, kun kyseessä on talon myynti. Jos kyseessä olisi kerrostalo-osakkeen myynti, myös suullinen tarjous olisi sitova.
Myyjä hyväksyy hintatarjouksen.
Välittäjä ryhtyy ostajan asianajaksi ja kysyy sopiiko myyjän vielä kerran käydä katsomassa taloa? (Ostaja on jo etukäteen ilmoittanut hintatarjousta jättäessään, että hän käy sitten vielä kerran käydä vilkaisemassa taloa - sillä kas, juoni on valmiiksi suunniteltu: hinnanalennukseen tähtäävä show on vasta tulossa.)
Myyjä ajattelee, että tottakai sopii: voihan ostajalla olla intoa alkaa suunnitella remonttia tai halua tarkistaa jokin yksityisohta. Olkaa hyvä, sinne vain tarkistamaan uutta ostosta.
Ostaja menee ja pistää pystyyn välittäjän edustajalle kunnon shown (myyjä ei ehtinyt paikalle): ohoh, nyt leikitään tyhmää, tässä on tällaista vikaa ja tässä tällaista vikaa, kaameeta.
Varmemmaksi vakuudeksi on otettu mukaan Hankolainen, joka periaattessa kuuluu samaan falangiin, mutta esiintyy tässä yhteydessä "asiantuntijana" (kirvesmies, timpuri, remonttireiska, what-so-ever). Joo kaameeta on, ja nyt alkaa vikoja löytyä - ja kas, hintatarjous laskee!
Jos välittäjä olisi ollut yhtään tilanteen tasalla, hän olisi viheltänyt pelin poikki siihen kohtaan, jossa myyjä hyväksyy ostajan hintatarjouksen. Ollaan kohdassa, jossa kaupan molemmat osapuolet sopivat vaihtuvat omaisuuden hinnasta.
Mutta kas, välittäjä onkin yhtäkkiä keikahtanut ostajan edunvalvojaksi ja välittää nyt innoissaan luvattua ja sovittua hintaa alemmaksi laskenutta hintaa. Sillä häneen on mennyt täydestä falangin esittämä show kaiken maailman vastalöytyneistä vioista eikä hän enää ymmärrä, että alunperin hänet palkkasi myyjä, ei ostaja, ja että myyjä edelleen maksaa hänen palkkionsa.
Hinta laskee tuhansia, joskus mahdollisesti jopa kymmeniätuhansia. Myyjä on ihmeissään. Ostaja ei. Näin hän oli tämän alunperin suunnitellutkin meneväksi. Hänellä oli kupletin juoni valmiiina.
Hankolainen lintukotolainen ei voi ymmärtää tällaista oveluuden ja kierouden määrää, vaikka onkin sukua merirosvoille suoraan alenevassa polvessa. Ja vielä vähemmän Hankolainen ymmärtää, että sama ihminen, tämä kiero ostaja, olisi ammattinsa puolesta turvaamassa Suomea, maan koskemattomuutta ja itsenäisyyttä ulkopuolista uhkaa vastaan.
Voi olla vaikeaa käsittää, että uhka osuukin Hankolaisen eteen rajojen sisäpuolella ja nousee "omien" piiristä. Mutta joo, sellaista ahneus teettää. Siellä, missä pitäisi olla kunniaa ja kunniallisuutta, on enää vain oman edun tavoittelua kunniattomin keinoin.
Mitä tästä opimme? 1) Kannattaa myydä talo itse eikä käyttää välittäjää. 2) Kannattaa myydä talo ihmiselle, jonka tuntee, vaikka halvemmallakin - ei tuntemattomalle, joka mahdollisesti on kieroilija.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Myydään kaikki talomme ja muutetaan Espanjaan, siellä kun ei kuseteta.
No no! Kyllä tuo nyt kuulostaa siltä että se on myyjä jolla ei ole puhtaat jauhot pussissa. Myyjä siis tietää ja myöntää että vikoja on mutta ei ole valmis silti hintaa alentamaan vaan haluaa tietysti mahdollisimman hyvän hinnan talosta joka ei sen arvoinen ole. Toivoit tietysti ettei ostaja vikoja huomaisi. Voihan ne kaupat perua kokonaan ja odottaa uutta ostajaa jos hinnasta ei päästä sopimukseen. Jos ostajaehdokas olisi alunperin huomannut viat hän olisi tarjonnut jo silloin vähemmän. Miten silloin olisit asiaan suhtautunut? Olisitko mukisematta laskenut hintaa vai hylännyt tarjouksen? Loppupeleissä tilanne on nyt ihan sama. Et vaan onnistunutkaan huijaamaan ostajaa ja piilottamaan talon arvoa laskeva vikoja vaikka luulit jo onnistuneesti siinä. Pienemmissäkin asioissa on oikeus jopa perua jo tehdyt kaupat jos vikaa ilmenee saati sitten talokaupoissa joissa jo huomattavista rahoista kyse. Älä hyväksy alempaa tarjousta jos olet sitä mieltä että se on liian vähän. Jokainen saa omasta omaisuudestaan pyytää mitä haluaa mutta ei sitä kenenkään ole pakko maksaa. Sitten ei vaan tule kauppoja jos on eri näkemys. Enemmän sinulle olisi harmia tullut jo kaupat olisi jo tehty, ostaja muuttanut taloon ja vikoja olisi alkanut vasta myöhemmin löytyä. Kai tiedät olevasi myyjänä vastuussa vielä pitkään kauppojen jälkeen löydetyistä vioista jotka voidaan näyttää toteen että ovat olleet jo myyntihetkellä mutta niistä ei ole kerrottu. Ostaja voi silloinkin vielä vaatia hinnanalennusta tai jopa kaupan purkua joten huomattavasti helpommalla pääset näin kun kauppoja ei vielä ole edes tehty.
ja holle mee
Hurjalta kuulostaa. Olen itse aikeissa myydä taloni ja sitten ostaa samanarvoisen kodikseni toiselta suunnalta, mutta puoli vuotta tätä menoa katselleena en taida uskaltaakaan lähteä tuohon bisnekseen mukaan ollenkaan. Jo se, että näitä "renkaanpotkijia" on liikaa nähty ja tylsiksi todettu, antaa osviittaa tulevasta show´sta. Myyjä ei viiteen vuoteen kaupanteon jälkeen taida uskaltaa muuta kuin kevyesti hengittää ja toivoa parasta, koska aina voi olla ykskaks löydettynä jokin uusi vika tai korjauskohde, josta ostaja koettaa saada joko hinnanalennukseen tai korjausvastuuseen. Ei auta kuntotarkastukset (hölynpölyä) jos kohde on vuosikymmeniä vanha ja useinkin vain "sikarilaatikon päälle rustattu"...
Hyvä neuvo on tuo, että ostaa ja myy vain tutuille. Tosin takinkääntäjiä löytyy heistäkin. Elämme kummia aikoja.
Muuttakaa Petsamoon, siellä kaikki talot ovat samanlaatuisia ja tuttavalle on ihan sama mitä sille myy.
Kiinteistökauppa on sitova vasta kun raha vaihtaa omistajaa. Pelkkä tarjous ei ole sitova. Onhan näissä asioissa aina riskejä sekä myyjän että ostajan puolella. Isoilla rahoilla kun pelataan eikä vanhoista taloista tosiaan koskaan tiedä mitä löytyy. Näin on kuitenkin ihan joka paikassa, ei vaan Hangossa.
Omia kokemuksiani on joistakin tunnettujen firmojen välittäjistä oman kiinteistöni kaupanteon aikoihin. Uudenmaan alueella ihan yleisesti tuntuu olevan sellainen nyrkkisääntö, että sekä myyjä että ostaja on jotenkin hölmöjä ja välittäjä nostaa itsensä molempien yläpuolelle. Esiintyy ylimielisesti ja väheksyen, mikään ei viittaa kiinnostukseen myydä hyvin. Omassa pihapiirissäni oli mm. isosti tehty työtä kasvihuoneen ja keittiöpuutarhan eteen (tuottivat hienosti satoa), oli vanhoja hoidettuja istutuksia, pergolaa ja kaikkea muuta ekstraa. Välittäjä tokaisi "että tuollaistakin joku viitsii tehdä.."
No, heppu vaihtui aika pian toiseen, joka sentään puhui asiallisesti ja ymmärsi vanhan kiinteistön arvon päälle.
Ylipäänsä, ei myyjä eikä ostaja ole kiinnostunut välittäjän omasta statuksesta. Välittäjä tekee työtään ja saa siitä palkan. Luulevat itsestään liikoja ja se ei ole hyvä kaupanteon tapa.
Ehkä tämä nokkavuus kuuluu vain Uudenmaan alueelle, mene ja tiedä. Kiinteistökauppa on kuitenkin monelle se elämän suurin juttu ja siihen sitoudutaan usein vuosikausiksi. Se missä asut vaikuttaa koko elämäsi raameihin.