Ymmärtääkseni narsisti ei itse tiedosta omaa narsistiuttaan vaan toimii omalla itselleen luonnollisella tavallaan. Kyllähän narsistitkin lukevat lehdistä narsismin merkkejä ja varmasti elämänsä aikana joutuvat osallisiksi keskusteluja jossa pohditaan jonkun toisen narsismia. Mitä hänen ajatusmaailmassa tapahtuu vai onko heillä jokin suojamekanismi mikä tekee heidät sokeaksi kaikelle narsismille?
Miten/mitä narsisti ajattelee narsismista?
tulimieleen
2051963
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 205
Vanhimmat
Minun uskoakseni vain aniharva ihminen on selvillä mitä narsismi on. Minunkin selvittelytyöhöni on kulunut vuosia. Hyvin helposti, kun itse on aiheeseen jonkin verran perehtynyt, tulee ajatelleeksi että eikös nyt kaikki tämän saman tiedä, kun narsismista puhutaankin niin yleisesti...
Mutta jos esittäisi kahvitauko-narsismikeskustelussa yhdenkin syventävän kysymyksen, niin tuskin siihen mitään kunnon vastausta saisi. Keskustelu luultavasti hajoaisi siihen, että kukaan ei lopulta tiedä mitään syvemmin.
En usko narsistien poikkeavan suuresta enemmistöstä, vain aniharva narsisti on luultavasti tietoinen yhtään syvemmin aiheesta.
Minun narsisti-psykopaattiani tuntui vaivaavan yleinen vähintäänkin lievä häkellys toisinaan isestään. Ehkä hän laittaa alkoholin piikkiin ja yleisen epäonnistumisen ja kasvatuksensa puutteiden piikkiin sen heikon puolen itsestään. Ja kuten tiedämme, joka ikinen muu ihminen on ainakin potentiaalinen syyllinen milloin mihinkin.
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Sielu.html
"Mutta tämä on kuvittelua. Narsisti ei rakasta itseään. Hän rakastaa omaa heijastustaan.
Oman Todellisen Itsen ja heijastus-itsen välillä on suuri ero.
Oman Todellisen Itsen rakastaminen on tervettä, sopeutuvaa ja toimivaa.
Heijastuksen rakastamisella on kaksi merkittävää haittaa:
Ihminen tulee riippuvaiseksi heijastuksen olemassaolosta ja saatavuudesta, jotta se tuottaisi itsensä rakastamisen tunteen.
Ihmisellä ei ole "kompassia" eikä "mittakeppiä", joiden perusteella hän voisi arvioida heijastuksen todenmukaisuutta. Toisin sanoen hänen on mahdotonta kertoa, onko heijastus todenmukainen vai ei - ja jos, niin kuinka paljon.
Yleinen väärinkäsitys on, että narsistit rakastavat itseään. Todellisuudessa heidän rakkautensa on suuntautunut niihin vaikutelmiin, joita muut ihmiset antavat heille. Se, joka rakastaa vaikutelmia, ei kykene rakastamaan ihmisiä, itsensä mukaan lukien."
SamVanknihan on narsisti itse, joten on yksi esimerkki siitä, miten narsisti voi suhtautua omaan narsismiinsa. Mutta taitaa olla ihan ainoa laatuaan, ainkin tunnetuin.
Mun vanhemmat mun mielestä tiedostaa hitusen tuohon suuntaan kuin Vakninkin.
Ei tietenkään sillätavoin perehtyneesti, mutta psykopaattini on tiedostanut minulle vahingollisen luontonsa, jota ei voi minun vuokseni muuttaa.
Mun mielestä narsistit voi tiedostaa narsismin yhtä hyvin kuin muutkin narsismin tai oman luonteensa.
Mutta yleinen narsismin tiedostamattomuus on mielestäni mittavaa...
Olen vakuuttunut, etta on paljon psykopaatteja jotka tiedostavat ominaislaatunsa.
Mutta he eivat varmaankaan kuitenkaan haluaisi olla mitaan muuta.
Tai sitten mina esitelmöin aiheesta vanhemmilleni niin taitavasti :)
Vaikka olenkin tunneihminen, sen asian esitin viilean tietopohjaisesti ja neutraalisti.
Saattaisi olla ongelma etta ihmiset puhuvat narsisteille narsismista syyttavaan tyyliin, niin siksi tulee tarve heille kieltaa se sitten .
Puhuuhan ihmiset syyttelevaan tyyliin narsistien uhreillekin. Minusta se syyttelytyyli on vahan...hmm...en kannata sita...
Mutta mun mielesta narsistin toteaminen narsistiksi ei ole syytös.
Eilen juuri luin jonkin filosofisen artikkelin, etta jokin tila sellaisenaan kuin se on sinallaan ei ole ongelma, vaan siita sosiaalisesti muodostetaan ongelma. Olen jossain maarin samaa mielta.
Esim. tama etta on tama perhe: psykopaatti, narsisti ja erityisherkkä lapsi heillä. Suurin ongelma nahdakseni on etta ei haluta hyvaksya etta on olemassa tämmöinen perhe. Mita vaan muuta haluttaisiin kuvitella siihen paikalle.
Sama patee mun halvaantumiseen. Halvaantuneen tilaa suurempi ongelma on ollut se, etta ihmisillä on sosiaalisesti tarve sulkea silmansa siltä tosiasialta, etta olen viettany muutaman vuoden osittain halvaantuneena.
Mitaan ongelmia ei voida edes ratkoa jarkevasti kun ei haluta edes havaita asiantilaa sellaisenaan.
Jumitutaan siihen pisteeseen onko asiat niin tai näin eika ikina päästä ongelman ratkontavaiheeseen...
Luin juuri etta jokaisessa ihmisessa on vanhemmilta periytymattömia muutaatioita, niin varmaan tassa kohtaa sitten on tapahtunut sita mutatoitumista oikein kunnolla...
Osittain samaa mieltä. Mutta voiko olla narsisti, tiedostaa sen, mutta silti koettaa käyttäytyä mahdollisimman eettisesti? Eikö se psykologisena tilana aiheuta nimenomaan epäeettistä käytöstä.
Minä koin lapsena ja sittemmin nuorena olevani pahassa pulassa ja ongelmissa narsistieni kanssa riippumatta siitä miten tilanne sosiaalisesti ja julkisemmin havaittiin tai määriteltiin. Tietysti sitten todellakin vielä pahemmassa pulassa, koska päin mäntyähän asioiden oletettiin ympäristössä olevan. Mutta jo pelkästään ilman puuttujia olisi ihan tarpeeksi tekemistä selviytyä siitä soossista missä minä olin. Tietysti auttajien kyky tehdä oikeita väliintuloja vaatisi tavallaan sosiaalisesti tunnistetun ja tunnustetun ongelmallistuksen, jotta se edes tulisi yhdeksi mahdolliseksi tulkintavaihtoehdoksi. Sitten vielä pitäisi käydä aikamoinen arvodebatti siitä ketä ja miten ongelmassa pitäisi auttaa. Nythän näyttää siltä että asia vaietaan tai vaiennetaan ihan kuoliaaksi. Tai enemminkin eskustelua hallitsee suvereenisti yksi osapuoli ja se on vakavasti vääristynyt. Jälki on sitten sen mukaista.
Voi sinun kanssasi.
Nyt taas, ketjun aihe jää kauvas taakse ja sinä palaat siihen omaan pohdintaasi
noista tietyistä kuvioista. Ilmeisesti tulossa pitkä vuodatus.
Olisiko aika laittaa se oma ketju taas?
En tule tanne enaa koskaan tilanteeni on sen verran vakava, ettei olisi pitanyt tulla kirjoittamaan tuotakaan hajoittamaan keskittymistani. Toivottavasti vihdoin otin opikseni.
Ja hajoittamaan muiden keskittymistä.
Tee oma ketju.
Psykopaatin lapsen on ihan turha nettikirjoittaa tai keskustella.
Asia menee just niinkuin esim. Sam Vaknin ja mun äitikin sanoo.
En luota asiassa enää kehenkään muihin kuin oikeisiin psykopatia- asiantuntijoihin ja ihmisiin jotka läheisesti ovat eläneet psykopaatin kanssa pitkiä aikoja.
Typeryyttäni nettikirjoitin tai yritin keskustella asiasta muutoin.
Keskittykää rauhassa.
Ihmiset on ihan kuuroja asialle pääosin. He ei ole varmaan semmosella olemassaolon ulottuvuudella käyneetkään.
Mun psykopaattini juuri taas itse kertoi kuinka ison ihmisjoukon keskellä ollessaan havaitsi olevansa täysin erilainen ihminen kuin muut ympärillään. Mutta me nyt ollaan sitten sen verran erilaisia, että turha tulla tänne näin tavalliseen paikkaan puhumaankaan.
Olen saanut lopullisesti tarpeekseni tästä sössötyksestä.
On ollu ihan kauhea päivä muutenkin.
Ei psykopaateille ja heidän läheisilleen edes tarjota mitään empatiaa oikeasti, niin siinä mielessä loogistakin, että psykopaatit pitää empatiaa humpuukina.
Mun tunteellinen lässytys ei varmaan tunnukaan psykopaatille empatialle, ymmärrän sen, koska empatia psykopaatta kohtaanhan olisi elytymistä maailmaan jossa tavanomaisia myönteisiä tunteita ei juurikaan ole. Mulle se on kuitenkin kauhumaailma se sellainen psykopaattinen maailma. Ei mun hermosto sitä kestä kun ei ole psykopaattinen.
On niin hankala kun "auttajat" ei yhtään muistuta sen enempää mua kuin mun äitiäkään. Siinä mun äiti on oikeessa että turhaa puhun aivan erilaisille ihmisille jotka ei ole meidan maailmasta ollenkaan. Todellakin turhaan, jos keskustelu ei liity mitaan mun tai edes mun äidin elämään.
Ihan sama kunhan et vain radikalisoidu siellä yksin pohtiessasi ja tule räjäyttelemään mitään baareja tms.
Todellakin: älä katkaise toisten keskustelua muuttamalla puheenaihetta ihan vain omaan napaasi totaalisesti ja vuodattamalla sitä tiiliskiviromaaninan tänne palstalle.
Tee oma ketju.
?! Sinä se kriminelliä mieltä osoitat asenteellasi. Taidat olla oikea koulukiusaaja, pomottaja, pillupolissi ja natsittaja historialtasi.
Oksettavaa.+Varmasti+sama+kirjoittaja+joka+aloitteli+täällä+aiemmin+epäasiallisen++terrorismiketjunkin.+
bye bye
Se lienee tässä ongelma, etta olen hieman toisinajattelija psykopatiateeman käsittelyssä.
Yleensa toisinajattelijoiden pitaa jossain vaiheessa poistua.
Mutta sanon vaan etta kukaan ei kunnolla pysty ymmartamaan psykopatiaa ilman toisinajattelun kykya.
Bye bye
Ärrrh!!!
Sehän se sairaus juuri on, ei nähdä omia vikoja vaan AINA muut aiheuttanut ongelmat. Myöskään ihmisluontoon ei kuulu nähdä vikojaan. Niinkuin ensimmäinen kirjoittaja jo viittasi, on muodostunut näkemys, että kaikki perus itsekkäät/sovinistit/ahneet/tylyt/väkivaltaiset/ kierot ym ihmiset on narsisteja ja näin ei ole! Se että ei myönnä olevansa ahne ja tekevänsä mitä vain saadakseen haluamansa ei tee narsistia.
Narsisti ohittaa toisen tarpeet. Vain hänen tarpeensa ovat tärkeitä. Narsisti myy vaikka oman äitinsä , jos se palvelee hänen tarpeitaan. Narsisti ei rakasta koskaan toista ihmistä ,ei myöskään koskaan ole kokenut avioelämän onnea. Näytellä voivat ,mutta se on teatteria.
Kyllä tuo yksi pariskunta suhteellisen tyytyväiseltä vaikuttaa suhteessaan. Aika kyky olla onnellisia kaikesta huolimatta. Uhri se yleensä onneton on.
Minä voisin antaa äitini ihan ilmaiseksi. En ymmärtääkseni enkä ammattilaistenkaan ymmärryksen mukaan ole narsisti.
Mäkin luovun naapuristani ilmaiseksi. Jankkaa edelleenkin perheeni ongelmista, eikä älyä ongelmansa olevan ihan omien korvien välissä. Narsistihan ei ymmärrä olevansa narsisti, vaan syyttää muita siitä, mitä itse on (ja on tehnyt). Ei kannata ottaa niskoillensa syyllisyyttä luonnevikaisen teoista ja sanoista. Narsisti projisoi vikansa muihin, juurikin koska ei kestä omaa häpeäänsä.
Narsisti voi tiedostaa omat vikansa, mutta siihen että hän muuttuisi tai lopettaisi käytöksensä, on pitkä matka. Vedätys jatkuu niin kauan kunnes muut keksivät että on vapaaehtoista.
Narsisti on tavallaan orja, jota ei tahdotakaan vapauttaa.
Ilmeisesti narsistin ajatuskulun mukaan mustasukkaiseksi tai muuta ikävää ja pimeää tunnetta aiheuttava henkilö paha ihminen ja hänellä on oikeus kostaa, kiusata ja kohdella häntä miten vaan. Vaikka kyse olisi pelkästä henkilön olemassaolosta. Mitään vastuuta omista tunteista ja niiden ilmaisuista ei oteta, vaan kateuden aiheuttava henkilö koetetaan tuhota tavalla tai toisella. Vika ei narsistin mielessä ei ole koskaan narsistin ylimitoitetuissa intensiivisissä tuntemuksissa ja niiden puutteellisissa käsittelytaidoissa. Kyllä uskon heidän kuitenkin jossain määrin tiedostavan käyttäytymistään ja sen paheksuttavuutta. Muuten ei tarvitsisi valehdella ja esittää jotain muuta muille.
"Kyllä uskon heidän kuitenkin jossain määrin tiedostavan käyttäytymistään ja sen paheksuttavuutta. "
Oma kokemukseni narsistista on se että hän on tajunnut toimineensa väärin mutta ei ole pyytänyt itse tekoaan anteeksi vaan keksinyt tekosyyn miksi teki niin kuin teki. Sitä mitä hän teki ei koskaan käsitelty avoimesti keskustellen. Joko keksittiin tekosyy tai syyllistettiin ettei minun olisi saanut tehdä sitä mikä hänelle aiheutti tilanteen.
Narsisti on hyvin tietoinen toisten narsismista sekä muista mielenterveysongelmista. Hän projisoi omat ongelmansa toisiin ja syyllistää heitä epäröimättä lainkaan. Uhripolo on narsistin silmissä yleensä se kaikkein itseään ihaileva sekopää, varas ja valehtelija.
Narsisti voi käyttää vihantunnettaan (jota hänellä riittää) oikeutuksena oikeassa olemiseensa. Ihmisillehän on tärkeää olla oikeassa (minullekin). Eli jos hän kokee suuttuvansa jollekin, joka ei tottele jossain asiassa, ja suuttuu siitä, hänen vihansa toimii hänelle merkkinä siitä että hän on oikeassa ja toinen väärässä.
Narsisti haluaa sinulta jotain ja pitää huolen siitä ettei yhteytenne katkea. Olet hänelle ruokaa ja koet silloin tällöin olosi hirveän pahaksi, sillä narsisti osaa iskeä kipeimpään paikkaan ja käyttää sitä hyväksi tilanteissa joissa et voi puolustautua, mistä seuraa että olet henkisesti romuna. Tämän jatkuessa sinusta tulee zombi, jota narsisti käy silloin tällöin "auttelemassa" "säälistä", tai niin hän ainakin muille uskottelee.
Narc ei myöskään välitä siitä mikä on totuutta ja valhetta, vaan tärkeintä on saada aikaan voimakkaita tunnereaktioita toisissa, sillä niillä hän sitoo toiset pauloihinsa. Hän pitää kirjaa loukkauksista ja toisten vioista ja ripottelee niitä aina kun voi sillä parantaa asemaansa sen hetkisessä seurueessa missä sattuu olemaan. Tavoitteena on saada koko porukka nauramaan jonkun toisen kustannuksella. Toistuva kuvio. Mukava tyyppi, niin moni sanoisi. Mutta odotapa vain, niin on selässäsi.
Joo. Oletpa hahmottanut vaikean asian.
Olisiko tuosta samasta syystä, että narsistin korkein päämäärä on ikäänkuin ennemmin voittaa peli, jonka hän voittaakin sen viha-oikeutuksensa vuoksi ainakin itsensä mielestä, niin että nämä eivät ikäänkuin opi asioita... Esim. psykopaateista tiedetään, että hakkavat päätään seinään eivätkä hevin opi tekemistään virheistä.
totta
(en kritisoi koko palstaa)
Mun psykopaatti olisi halunnut nauraa minua tuttaviensa kanssa.
En ole koskaan lähettänyt kuvia kännykällä, mutta hän yritti pyytää minua lähettämään erikoista videokuvaa itsestäni hänelle kännykkäkameralla tuota tarkoitusta varten.
Ja tuossa tarinankertojan tekstissä on kuvattu hyvin minunkin psykopaattini taktiikka. Han on tehny sen niin taitavasti, että asia tuntuu muille varmaankin uskomattomalle. Psykopaattini osaa vaikuttaa minuun neurologisesti sen tiedon avulla jota olen hänelle neurologiastani antanut. (olemme aiemmin keskustelleet hyvin paljon neurologiasta, joka on oma kiinnostukseni) Hän osaa vaikuttaa muidenkin neurologiaan esim. sitten että saavat huimausta, isäni muunmuassa. Psykopaattini itse ilmeisesti kokee tämän vähän kuin yliluonnolliseksi kyvyksi. Ja nyt selittyy sekin, että miksi minun piti lapsena kirjastontädin kanssa hakea lastenosastolta kaikki noitakirjat ja luudankin myöhemmin hankin koristeeksi. Itse jouduin kärsimään "noitavainosta" (minua siis nuorena jopa epäiltiin noidaksi), jota ihmettelin kovasti, koska en ole lainkaan noita enkä harrasta noituutta.
"Mun psykopaatti olisi halunnut nauraa minua tuttaviensa kanssa.
En ole koskaan lähettänyt kuvia kännykällä, mutta hän yritti pyytää minua lähettämään erikoista videokuvaa itsestäni hänelle kännykkäkameralla tuota tarkoitusta varten."
Tuohan on jo niin sairasta taas että eikö nyt olisi aika rajata paksusti sitä tekemisissä olemista. Ihan sydäntä kylmää toi mutsis touhu sua kohtaan.
Olet oikeassa ja tuo on vielä hyvin pientä kaiken oikeasti tapahtuneen rinnalla,
Kiitos tuosta kommentistasi.
Aamu oli varmaan elämäni rankin, mutta tulipahan nyt ainakin asiat oivallettua selvemmin, sekin miksi niin kritisoin "apua". Tämä suomalainen apujärjestelmä ei nähdäkseni sovellu hyvin pitkäaikaisen henkisen sadismin uhreille tai esimerkiksi kidutetuille. Muistui mieleeni kohtaamani kidutuksen uhri, joka kommentoi suomalaista terapia-apua, jonka koki kutakuinkin turhaksi itselleen, hiljaisella äänellä: "Ei minun sieluni kidutuksesta ole pilaantunut." Tuo lauselle silloin kosketti minua syvästi.
Oivalsin juuri, että psykopaattini todellakin on sadisti ja varsin sadistinen, mutta minä en voi asiasta puhua, enkä tule voimaan. Ajattelen että kidutetun tai pitkäaikaisen sadismin uhrin sielua ei ole välttämättä hyvä mennä sorkkimaan lainkaan. Ainakin oma vointini aina huononee vakavasti, kun keskustelen tästä aiheesta ja sitten auttajat loukkaantuvat minulle kun en pysty aidosti heidän apuaan kehumaan ja se on aivan ylimääräinen taakka minulle sitten.
En aio ikinä enää yrittääkään kuvailla psykopaattini sadismia ja pidän täysin kohtuuttomana että sitä minulta vaaditaan ikaankuin edellytyksenä sosiaaliselle oikeutukselle pelastautumiselle.
On aivan kohtuutonta, että kehotetaan avautumaan ja sitten ollaan epäuskoisia, epäempaattisia ja tunteettomia haavansa vähäsenkään avaavalle ihmiselle. Ihmisiltä alkaa oikein sadella loukkauksia siinä vaiheessa.
En voi ymmärtää miten ihmiset voi edes ajatella niin järjettömästi ja tunteettomasti ja mihin he sillä oikeen pyrkii. Valitettavasti olen mennyt moiseen järjettömyyteen mukaan ja turhaan satuttanut sisintäni lisää.
Miten ihmiset onkaan valmiita menemään poropeukaloineen sorkkimaan toisen sielua ilman parempaa tietoa. Olen itse saattanut siihen syyllistyä yrittäessäni auttaa jotakuta ja nyt oivallettuani harmittaa.
Olen sitä mieltä että pitkäaikaisen henkisen sadismin uhri ei välttämättä suinkaan tarvitse pitkää terapiaa, joka olisi aivan liian kiduttavaa jo koetun päälle. Ja jos puoli elämää on kulunut "kidutettuna" miksi kuluttaa toinen puoli sen käsittelyyn ?
Ajatuskin tuosta on kiduttava. Sosiaalinen oikeutus pelastautumiselle pitäisi mielestäni saada viidessä minuutissa pidemmittä selityksittä. Itse en ole saanut sadoissakaan tunneissa ja niita tunteja tarjottaisiin aina vain lisää mikä on mielestäni kammottavaa. Tämä näkökulmani yksityisemmissa olosuhteissa tyrmättäisiin kuitenkin, joten en sellaisissa yritä enää puhua koska se tekee erittäin huonovointiseksi.
Ja ihan jo se tuottaa turhaa tuskaa, etta minulle esitetaan kysymyksia joihin vastaaminen edellyttää minulta sellaisen tavallisen perheen kuvittelua millaisesta minulla ei ole minkäänlaista omakohtaista kokemusta. Joudun siis itse aina eläytymään auttajien perhemaailmaan, mistä ei ole minulle mitään apua. Ihan pelkkä rasitus ja mahdollisesti viimeisten ruokarahojeni menetys.
Niin , minun pitäisi sitten kuvata minun elämäni. Valitan, en voi , en tule ikinä kuvailemaan psykopaattini sadismia sen tarkemmin, koska minun sielu ei sitä kestä. Aion elää kaunopuheisena.
Mielestäni tayttä typeryyttä että pelastautumiselle pidetään edellyteyksena jotain yksityiskohtaisia sadismikuvauksia. Puhukoon ne jotka tykkää, minä en osallistu.
Jos mun pitas auttaa sadismin uhreja ma sanoisin: " Nyt kun olet oivaltanut mita sulle on tapahtunut, sulla on oikeus henkisesti pelastautua välittömästi pidemmitta puheitta ja maksutta."
Mä en sanois: "Kyllä on sitten vaikeaa. Ei tässä nyt auta varmasti muu kuin se että sä puhut jollekin lopun ikääsi (ja kuvailet sita sadismia) ja maksat heille viimeiset vähäiset rahasikin!!!"
Ok. Sulle on kyllä täällä palstallakin lukemattomia kertoja sanottu että sinun kannattaa pelastautua ja luopua niistä narsisteistasi.
"Joudun siis itse aina eläytymään auttajien perhemaailmaan, mistä ei ole minulle mitään apua. Ihan pelkkä rasitus ja mahdollisesti viimeisten ruokarahojeni menetys."
On eläytymisestä hyötyä sinulle. Saat ymmärrystä siitä, että sinun perheesi kuuluu harvinaiseen vähemmistöön, ehkä jopa hyvin hyvin harvinaiseen. Sinun ei pidä kuvitella, että tuo olisi missään määrin tavallista, mitä sinä olet kokenut.
Ruokarahojen menetystä en ihan ymmärtänyt, jos nyt ei kyse ole siitä, että ns. tavalliset rouvasihmiset helposti toivovat että muutkin laittaisivat samanlaisia ruokia kuin he.
Mutta olisiko nyt aika sinun laittaa se oma ketju, kun meinaat ryöstää tämän ketjun kokonaan.
Sinun tekstisi nyt poikkeaa täälläkin muista ja ehkä muut narsistien toisenlaiset uhrit, joita niitäkin on enemmistö, eivät ymmärrä taas mistä täällä puhutaan ja siten heidän osallistumisensa tyrehtyy.
Kylla naita henkilöita on jotka niin ovat sanoneet, mutta he eivat ehka hahmota sita kuinka pieni vahemmistö he ovat ja aina valiajat joutuu olemaan niiden toisenlaisten vaikutuksessa. Ja koska tassa on heikoilla, se vaikutus paasee aina vaikuttamaan sitten niin etta ollaan jälleen nollapisteessa.
Esimerkki. Joku neuvoo älä ole yhteudessa vanhempiisi.
Noh sitten kohtaan jonkun vaikka tuttavan ja sanon, etta tassa on nyt menossa prosessi, etten ole enää missaan yhteudessa vanhempiini, niin eipa se hänelle käykään, eika seuraavalle eika seuraavalle eika seuraavalle ihmiselle.
Todella satuttavia sanotaan. Ei yhtään ymmärrettä, että sattuu ihan tarpeeksi että lähimmäinen ei pysty lopettamaan henkistä sadismia. Siis ihan tämän lähimmäisen kohtalo surettaa jo tarpeeksi. Sitten minua luullaan ilkeaksi aidilleni kun yritän katkaista yhteutta äitiini, vaikka sydän vuotaa verta hanen puolestaan.
Se on todella todella loukkaavaa.
En lukenu edellista viestia koska aavistan etta se voisi olla loukkaava, enka jaksa nyt semmosia
Hyppaan nyt naina paivina yli kaikki minulle epamieluisat viestit lukematta jos tanne viela kirjotan
tee oma ketju
Vaikka ma kuinka rakastaisin aitiani, niin jos han ei pysty lopettamaan sadismia, niin oikeestaan ihan rakkaudestahan se ero olisi tehtava. eihan siina oikeastaan olekaan mitaan ilkeaa, niin miksi siita oikeastaan pitaisikaan mitaan syyllisyytta tuntea. Niinhan mun aitikin on sanonut, etta ihan hyvalla omallatunnolla voin unohtaa hanet. Han todellakin on mielenkiintoisen tietoinen.
Mutta mika viela loukkaa on se kun ulkopuoliset sanoo sen niin kylmasti sen eroamisenkin. ..vahan kuin jonkun paivittaistavaraostoksen. Nimittain ma eroan suuren rakkauden tuntein, en ollenkaan kylmasti.
Siis se ero on rakkauden vuoksi, koska ma haluan elaa rakkaudelle, ei siksi etta olisin kylma aitiani kohtaan.
Ihmiset kuvittelee, etta ma olen kylma ku ma sanon etta yhteus on katkaistava pysyvasti, ja se satuttaa ihan mielettömasti, koska en ma tunne ollenkaan kylmasti niin sanoessani vaan mä koen etta mun on revittava sisimpani elääkseni tunteella rakkaudelle. ..koska ma en halua menna narsismin tielle.
Niin ihmiset kayttaytyy tunnetasolla kuin asia olis painvastoin, siks se on niin kamalaa..
Ehdotuksia ketjujesi nimiksi:
Minä ja narsisti-vanhempani
Minä ja minun tunteeni narsisti-vanhempani kohtaan
Narsisti-vanhempani ja minä
Minä, muut ja narsisti-vanhempani
Miksi muut eivät hyväksy eroa narsisti-vanhemmista
Miten muut voisivat tukea eroani narsisti-vanhemmista
Muiden ihmisten puutteelliset asenteet
Muiden ihmisten vialliset asenteet
Psykopaatti-äiti ja minä
Narsisti-isä ja minä
Psykopaatti-äiti, narsisti-isä ja minä
Minä, psykopaatit ja filosofia
Minä filosofoin psykopaateista
Miten erkanen psykopaatti-äidistäni
Miten erkanen narsisti-isästäni
Miten erkanen molemmista
Minä ja auttajat
Auttajat ja minä
Minä, auttajat ja psykopaatti
Auttajien asennevamma ja minä
Muiden ihmisten asennevamma ja minä
Muiden ihmisten tietämättömyys ja minä
Keksin lisää jos näistä ei löydy.
Ok, mua saattaa joku ymmartää etta mulla on oikeus hyvalla omallatunnolla kokonaan erottautua aidistani kun jopa aitikin on sita mielta. Mutta sillonkin mua sattuu, kun ne ihmiset tuntuu edelleen jotenkin luulevan mua itsekkaaksi ihankuin mulla olis sisimmas jotain sellasta mita siella ei ole. He ei tajua kuten ei mun aitikaan etta ma rakastan mun aitia. Aitikaan ei tajua, etta ma oikeesti rakastan yhta "maailman vaarallisimmista myrkkykaarmeista"(aidin mielesta sellanen ei olis mahdollista) ja ikaankuin symbolisesti sita syleilen, mutta annanko ma sen myrkyn levita sisimpaani ?
Siksi mun vaan olis paastettava se rakas "myrkkykaarme" kokonaan omille teilleen ikuisiksi ajoiksi. ..ja olis hyva myöskin unohtaa se kokonaan...
Mun mielesta naa ihmiset jotka ajattelee etta ma haukun aitiani jos sanon vaikka myrkkykaarmeeksi hanta, niin se sattuu mua tosi paljon koska he ikäänkuin antaa ymmärtää ettei myrkkykäärmeet olis rakkauden arvoisia. Oikeastaan HE loukkaa mun aitia mun mielesta. Myrkkykäärmeet ON rakkauden arvoisia. Mutta jos ei omaa oikeita kaarmeenlumoojan kykyja niin se käärme on vaan paastettava menemaan ikuisiksikin ajoiksi vaikka olis kuinka rakas...
Ei narsistien uhreissa ole yhtaan sen enempaa "vikaa" kuin myrkkykaarmeidenkaan uhreissa, ja minkas käärmeet kaarmeydelleen voi...
Aiti nykyaan kuulostaakin ihan kaarmeelle...
Mutta taa rakkaus ei tarkoita sita, etta naiden kaarmeiden kanssa voisi esittaa luonnolisesti aitia ja tytarta tai jotain sellasta perhekuviota...
Se on ihan karmeaa etta mun pitas tätä kuvioo menna sovittamaan johonkin tavalliseen perhepsykologiaan. Ennemmin ma etin vastaukset vaikka mystiikasta ja mystikon rakkaudesta kuten tein jo teini-ikaisesta asti.
Mä aloin luhistua siina vaiheessa kun siirryin mystiikasta psykologisoinnin ympäristöön. Ja asiantuntijatkin naureskeli mun Jumala uskolle.
Ma en tee omaa ketjua koska paamaarani on lopettaa nettikirjoittaminen, niin en enaa halua aloittaa mitaan siksi...
Kun et kuitenkaan lopeta. Ja tuo ei ole mikään selitys. Voit vedota tuohon aina.
Minkä ihmeen takia et voi laittaa omaa ketjua?
Et osaa kuvitella kuinka ihanaa oli välillä keskustella jonkun muun kanssa vaikka muutamalla lauseella.
Mikä ihmeen pakkomielle sinulla on häiriköidä kaikki toisten vähäinenkin sinun ulkopuolinen keskustelu.
Kyllä sunkin vuoro tulee joskus saada joltain huomiota ja ymmärrystä asiaasi. Älä hätäile. Meillä on mennyt poiun kanssa siihen vuosikymmeniä. Pahoittelen ettei SINUN asiasi nyt herätä juuri keskustelua tai kummoisempaa vastakaikua tällä kertaa. Ehkä parinkymmenen vuoden päästä tulee SINUN aikasi ja SINUN vuorosi. Ja menehän itse aloittamaan OMA uusi ketju. Muistaakseni olit joskus pilaamassa poiun aloituksia.
Juuri siksi.
Loppujen lopuksi, olen saanut ymmärrystä, kiitos siitä kaikille samantapaista kokeneille.
Ongelma vain siinä nyt, että muut ehkä tahtoisivat myös keskustella.
Asia ei koske mitenkään yksin minua. Ehkä minua ei ollenkaan.
Olen väliin pitkään poissa palstalta ja palaan kun on aikaa.
Ja palaamiseni syy on enneminkin että voisin ehkä auttaa jotakuta toista tässä asiassa, tai sitten vain keskustella tasaveroisena tai ottaa kantaa tai kommentoida jotenkin.
Että ihan apua en nyt ainakaan tähän hätään tässä asiassa itse tarvitse, vaikka puhelin välillä kilahtaakin...
Olen pahimman varalta ottanut sitäkin asiaa hiukan huomioon, että saatan joutua pahimmassa tapauksessa muuttamaan kotikonnuiltani. Mihinkään maalaismiljööseen en kuitenkaan muuta, vaan pitää päästä piiloutumaan väkijoukkoon.
Ma nyt sitte kirjoitin tuonne toiseen ketjuun, mutta ma oikeesti haavailen tan kirjottamisen lopettamisesta tanne, kun ei taa niin hyvin toimi.
Mutta sita ma vahan ihmettelen miksi ne huomautukset minulle tulee useimmiten sillon kun jonkun toisen kanssa taalla jaan jotakin vahan samantapaista kokemusta hanen kanssaan....
Mun mielesta mina ja tama toinen keskustelija on keskeytetty tai hiljennetty monta kertaa tulemalla ikaankuin siihen valiin..
Siita ma en tykkaa.
Mun monologista viis, mulle itelleni edullisempaa, etten kirjoita sita tänne.
Mutta se on mielestäni mielekasta nettikirjoittamista mita minulle toisen kirjoittajan kanssa täälla on syntynyt. Mun mielesta sita ei tarviis sillon keskeyttaa tai siirtaa minnekaan, kun oikeesti eihan kenenkaan kirjoittaminen siita esty vakavasti, jos joku kirjoittaa monologia. Enemmin se estyy, jos jotkut keskustelee ja tullaan siihen valiin vahan niinkuin sanomaan, etta menkaa muualle. sillon se niinku keskeytyy.
Ja ma tulin tähan ketjuun koska tykkasin joistain kirjoituksista taalla jokka inspiroi ajatuksia. Vai pitäiskö mun niinku täysin pitäytyä monologeissa ?
On tullu esiin, etta osaan ihan hyvin puhua dialogeja, jostain syysta vain osan ihmisten kanssa...jotka ei voi mitenkaan kokemuksensa perusteella ymmartaa miten en muka osaisi...
Siis kun se keskustelu minun ja toisen kirjoittajan kanssa ilmenee valilla spontaanisti, mutta se menee vahan teennäiseksi, jos meidan pitas tehda jotain järjestelyja etta mihin me nyt sitten mentais kaksistaan keskustelemaan ja siina sitten kirjotusinspiskin jo lopahtaa ennen sita järjestelya kun taa nettikirjoittelu on vahan sellasta ohimenevassa hetkessa elamista, ei niin suunnitelmallista...
Ihan kiva toi toinen ketju, mutta ma tulin vahan manipuloiduksi, ajatus kulkeutui toiseen suuntaan siita mita tassa keskustelussa keskusteltiin...
"Ja ma tulin tähan ketjuun koska tykkasin joistain kirjoituksista taalla jokka inspiroi ajatuksia. Vai pitäiskö mun niinku täysin pitäytyä monologeissa ?"
Se on niin että jättimäiset monologisi saavat inspiraation joistakin toisten kirjoituksista. Asiassa ei mitään kummallista, mutta noin se vain on.
Ja kyllä. Sinä siirryt puhumaan todella pitkästi muista kuin ketjun aiheista.
Niin, tähän keskusteluun,
Ymmärtääkseni narsisti ei itse tiedosta omaa narsistiuttaan
Miks mun tekstia lainaat mika ei liity sanomaasi
Mun tuntemat narsistit eivat ole ainakaan kieltäneetkään narsismiaan kertaakaan...
Ja jos multa kysyttaisiin, etta oonko ma, niin ma sanoisin etta en tietenkaan...
kun multa puuttuu ne ominaisuudet, siis esim. tykkaan kauheesti tunteista...
eika mua voi saada rakkaudella vihaseksi...
Mut voi olla etta mun tuntemien narsistien on helpompi tiedostaa kun he tietaa mun olevan äärimmäisen suvaitseva eika siita seuraa heille mitaan ongelmia vaikka tunnustasivatkin mulle narsisminsa.
Tulee mieleen minun narsisti-psykopaatti joka sanoi aikoinaan olevansa tyytyväinen minun suhtautumiseeni. No, olin itse selkä seinää vasten enkä voinut muuta kuin hyväksyä sen että oli mikä oli... Mutta ehkä kaikki eivät kykene katsomaan totuutta silmiin sellaisessa tilanteessa. Enkä minäkään tarkemmin ajatellen vielä tiennyt koko totuutta siinä vaiheessa. Tiesin että oli paksuja ongelmia ja pidin alkoholismia yhtenä suurena syynä...
Milloinkaan en edes vilauttanut diagnoosiajatustani hänelle. Enkä puhuisi hänen kanssaan siitä koskaan, koska puhuisimme aivan varmasti eri asioista. Hän omien kokemustensa pohjalta ja minä omien näkemysteni pohjalta. Ei narsismin olemassaolo tai sen puuttuminen merkitsisi hänelle koskaan mitään kovin suurta, anoastaan raha, maine ja kaikenlainen sekalainen kunnia hyvässä ja pahassa, ne on sitä hänen valuuttaansa. Ei mikään diagnoosi, eihän sillä mitään irtoa...
Meilla oli ehka semmosta tunnelmaa, ettei myöntämisella ole enää niin välia koska on jo niin vanha, etta voi vaikka myöntaa...
ei se enaa mitaan muuta...
Ja kun he tietaa sen varmuudella että en edes pysty oleen heille ilkea vaikka he myöntais mita. Ja totta onkin ettei mun luonteella sita myöntamista heita vastaan koskaan käyteta. Oletan etta he on tietyista luonteenpiirteistani niin taysin varmoja.(toisin kuin "auttajat")
Oikeestaan se myöntaminen mulle onkin vahan kuin he olis tilannu multa henkisen tason eläkelaisnarsistivakuutuksen itselleen...
Enemmankin helle turva kuin riski...
Siihen minunkin narsisti-psykopaattini luotto minua kohtaan perustui, tai sanoisiko sen vaiheen hyväksyntä, että piti minua tosiaan luotettavana, mikä tietenkin olenkin. Mitä ihmeen syytä minulla rehellisellä perusihmisellä on häntä mitenkään vahingoittaa.
Tosin se jäi häneltä huomaamatta, että koska en ymmärtänyt hänen kummia toimiaan, niin hän sai aikaan minussa melko kipakoita reaktioita ja sai peräänsä vihaisia puhelinsoittoja. Hän ne kuittasi mustasukkaisuudeksi, joka hänelle oli tervetullutta todistusaineistoa ja huomiota, sitä lähdettä.
En oikein tiedä miten suhtautuisin jos hän minulle myöntäisi olevansa narsisti. Siihen liittyy niin paljon pahaa, ja minä vaadin kuitenkin tietynlaista käyttäytymistä. Ehkä vaadin häntä parantamaan itseään pikkaisen siitä pahimmasta koodista. Ja että jos ihan minun kaverikseni aikoisi, olisi matkaa melkoisesti hänellä siihen mittaan.
Parempi että ei myöntele sellaisia, vaan yrittää edes.
Mutta tämä ei siis sisällä vertausta sinuun, koska minun narsistini oli se kumppanin esittäjä, ei sukulainen.
No mun psykopaatti teki kipakasti selvaksi samantien etta hanen persoonansa ei sitten ikina tule muuttuman, etta sita on sitten ihan turha odottaa.
Narsisti vanhempana on varmaan vielä ylpeämpi kuin kumppanin esittäjänä.
No joo ja ku ma oon nyt ainoo henkilö jolle mun narsistit voi olla siina oleellisimmassa diktaattorin roolissa.
Siis se on varmaan elintarkeaa heille...
mun alistaminen on se heidän henkinen ylläpito siellä esiripun takana...
Mun isa puhuu kanssa mulle vahan niinku etta (ei kirjaimellisesti näin mutta rivien välissä):
Unohdetaan se minunkin alistama sina ei se kuulu mulle. puhutaan vaan tasta sun toisesta puolesta.
Yksi ajatus tuosta minullekin mieleeni juohtui.
En voi kuvitella että minun narsisti-psykopaattini puhuisi minun kanssani siitä alistamastaan ja kaltoin kohtelemastaan minusta. Hän kieltää sellaisen olemassaolonkin kokonaan. Vaikka melkein pyyhki minulla lattiaa, niin väitti ettei hän minua mitenkään huonosti kohtele...
En voisi tosiaan kuvitella että ottaisin sellaisen esille. Ja se, että siitä ei voitu keskustella teki ehdottomasti välirikkomme. Kun ei se mitä hän tekee voi minuun vaikuttaa hänen mukaansa mitenkään, vaan minä yksinkertaisesti pelleilen hänen mukaansa.
Toisaalta lopulta kun olin irrottautunut hänestä niin kuittasin asian menneeksi omalla kohdallani. Hän laski tilanteen minun kohdallani vähän väärin, kun minun ei tarvitse olla hänen kanssaan missään tekemisissä, kun hän ei ole mitään sukua. Ei se että hänen reittinsä kulkee minun asuinpaikkani ohitse merkitse minkäänlaista sidettä minulle.
Siis hänen narsisti-olentonsa ei kestä sitä että on kohdellut huonosti. Olisikohan se hänen mielestään jonkinlaista tunarointia josta ei sovi muistuttaa.
No joo kuulostaa vahan minun isan tapaiselta.
Mutta mun psykopaatti ja mun isä on jossain määrin erilaisia.
Psykopaatti myöntaa kiusanneensa aina ja ettei se tule koskaan loppumaan.
Isäni sulkee silmansa kaikelta mika ei hanta miellyta kuten omalta huonosti kohtelultaan.
En sitten tieda onko psykopaattini niin sadisti, ettei han koe mitaan noloa kiusaamisessa vaan on ihan ylpea siita. Isaani kai jonkin verran nolottaa piilevasti.
Isani myös haluaa pitaa kiinni siitä etta olen sukulainen, psykopaatti on neuvonut unohtamaan sen pointin.
Mun psykopaatti naureskelee tatä isani tapaa sulkea silmansa faktoilta. Ja kokee etta isani siis on aivan pölja kun tekee niin eika siten mitaan tajua mita on menossa oikeasti.
Kerran psykopaatti sano mulle, etta sentaan hanella ja minulla on enemman yhteisia kasityksia asioista kuin hanella isani kanssa.
Psykopaattini varmaan on ylpea faktojen nakökyvystaan, joten on valmis faktoja myös myöntämään ja halveksuu ihmisia jotka ei niita nae vaan sekoilee mielikuvituksensa kanssa kuten isani, mina ja "auttajat" jne.
Mutta mun mielesta tuokin viittaa siihen etta aiti on enemmankin psykopaatti, ei narsisti, kun hanelta puuttuu ne muiden mielta hämäävät mielikuvitukset, ainakin vaikuttaisi silta. Ja varmaankin just silla muiden mielikuvituksen avulla han voi ihmisia manipuloida.
Tulikin tasta mieleen etta tamahan selittaa mun omaa vähän paradoksaalista luonnetta eli sitä etta olen aika äärimmäinen luova mielikuvittelija ja todella tiukka faktaintoilija samanaikaisesti.
Ja psykopaattini lienee nauttivan siita pelista, etta ihmiset on aika sekasin mun kanssa, etta mika on mun mielikuvitusta ja mika faktaa. Valitettavasti ihmiset ei usko mua kun ma selvennan heille mika on varmuudella faktaa, vaikka se helpottas tosi paljon heidan hahmotustaan. Ma olen siita taysin rehellinen, enka voikaan alkaa valehdella, koska sitte menisin itte tän kaiken keskellä sekasin. Siksi en tykkaa yhtaan kun ihmiset yrittaa houkutella mua valeiden maailmaan. Ma en voi sinne menna vaikka olis mikä koska sitte taa menis ihan hulluksi.
Mieikuvitus ja vale on eri asioita. Mielikuvitus on ajatuksille tai puheille hahmon antamista kuvilla. Kun puhutaan totta ne kuvat on totta, kun puhutaan valetta, ne kuvat on valetta. Mielikuvitus sinallaan on neutraali toiminto.
Mä yritin kerran jonku kanssa keskustella. Esitin asiani selvasti. Han vastas hammentyneesti: "Joo mutta ma en oikeen tieda mista tassa oikeen on kyse."
No vastasin kerrankin: "No tassa on kyse kirjaimellisesti siita mita ma sanon."
No sitten alko keskustelu sujumaan. Taytyy varmaan sanoa noin muillekin ihmisille, kun ma en oikein ymmarra etta miksi he aina luulee, etta kyse olis jostain muusta kuin mita sanotaan ja siks kaikki selvatkin asiat menee niin niin vaikeeksi etta olen aivan tuskissani . Mulle on luonnollista, etta ma sanon just sen mika on mun asia, enka mitaan muuta. Enka ma voi tajuta miks ihmeessa ma sanoisin jotain muuta kuin mun oikean asian .
Mielikuvituskyky saa heikoille psykopaattiin nähden, koska sen avulla psykopaatti manipuloi. Se on ihan kauheeta miten mua on manipuloitu, mutta sitte olen myös hyödyntäny mielikuvituksen taiteeksi mika puolestaan vahvistaa mun asemaa suhteessa psykopaattiin.
Ilmankos han ei ilahdu onnistuneista taideteoksista ja ymmartaa ettei kaikki muutkaan ilahdu. Sanoi mulle pilkallisesti: "Voi sua raukkaa luulitko etta ihmiset siita ilahtuis (jos teet asiallisesti ja onnistuneesti taideteoksia )???"
En ymmärrä. Olin siinä uskossa että vanhempasi kannustavat taideharrastustasi. Eihän se taide tietysti aina ilahduta...
Eikä myöskään faktat ilahduta, vaikka niistä jos mistä pitäisi olla tyytyväinen. Jos siis aiotaan todellisuudessa pääosin asustella. Tunteillaan ja raivotan faktoista ja sitten esittelijää möyhennetään tunteellisuudesta, vihaisuudesta, epäsosiaalisesta käytöksestä. Missä täällä olisi joku turvapaikka tältä hulluudelta.
Ne on vahan eri tasoisia asioita.
Ei he minua missaan kannusta.
Mutta sillon lapsena veivat sinne taideharrastukseen.
Mutta sekaan kuvio ei ole aivan yksinkertainen.
Ei he oikeastaan kannustanu minua kuten muiden vanhemmat vaan opetti mulle äärimmäistä vaatimattomuutta. Mutta mun opettaja kannusti. Se oli mulle suuri kannustus kun han pyysi minut pienenä myös isojen oppilaiden tunnille aina oman ikäisten tuntini jälkeen.
tamakin on hyvin monimutkainen juttu, vaatisi pitkan kirjoituksen.
Siinä on se etta psykopaattini itse halusi harrastaa taidetta ja sitten tykkäsi kun mun kautta pääsi taidekuvioihin vähän mukaan. Olin siinakin vahan valine, mutta hyva etta paasin vaikka sitten siksi...
Jos mun taiteesta ei koidu mun psykopaatille mitaan omaa etua niin ei han siita sitten ole innostunu...
vaan sano just noin ku yllä kirjotin...
Mutta mun narsisti ja psykopaatti jonkin verran itse tykkää taiteesta.
Joo mun psykopaatti kerran raivosi mulle sanasta "fakta" kun kaytin sita
Mun psykopaattihan alko sitten harrastaa samaa. Han tuli kaikkiin mun harrastuksiin mun perassa. Mutta eihan han tietenkaan niissa ollu laheskaan yhta hyva ku mina. Hanellahan oli sitten joku pieni koulutuskin mun alalla, mita mulla taas ei oo,
Mutta kun ei mun psykopaatti vaan ole niin hyva taiteissa ku ma, niin ei han silla alalla voi toimia kurssistakaan huolimatta. yks paiva han tuossa mietti etta mika sen mun ominaisuuksista aiheuttaa etta ma opin taidetta helpommin.
Psykopaatti kai jotenkin haaveili itse taiteista, ehka han on pettyny kun ei hanella ole sellasta luovuutta
Minun käsityksekseni jäi, että narsisti-psykopaattini ei jopa ymmärtänyt miten minuun voi sattua hänen tekemisensä. Narsistit ymmärtääkseni kuvittelevat muut ihmiset jotenkin samankaltaisiksi kuin ovat itse. Ehkä siitä perspektiivistä voi ajatella, että jos minä olen esine, joka pitää häntäkin esineenä, niin mitä meidän välillämme voi olla sellaista toimintaa, että hän minua voisi satuttaa. Eli että kuppi satuttaa toista kuppia... ei lommoa ei mitään? Toinen mahdollisuus, että yritti pyyhkiä väistämätöntä häpeää pois. Eikö narsistin toimintaa selitetä paljolti häpeän pakenemisella.
Minun isani vaittaa ettei hanen kaytös vaikuta muihin ihmisiin mitenkaan. Olen sanonut etta vaikuttaa minuun ainakin tosi paljon. Han ei usko.
Minun psykopaatti taas osaa tietoisesti kayttaa vaikutustaan.
Taten psykopaattini on manipuloiva ja narsistini tiedostamaton vaikutuksestaan, joten ei osaa varsinaisesti manipuloida. Mina olen silta valilta, en voi yrittaakaan varsinaisesti manipuloida toista koska inhoan sita, mutta nykyaan tiedostan ilmiön (ennen en ja siksi tulinkin vakavasti manipuloiduksi) Tiedostan senkin etta ihmiset pitaisi minusta enemman jos manipuloisin heita, mutta en raatsi. Vaikka ehka he ansaitsisivat sen koska ovat niin kauhean epaluuloisia kun puhuu vilpittömasti totta. Mistaköhan se johtuukaan ?
Mä vähän epäilen että isäsi kyllä tajuaa että hänen käytöksensä vaikuttaa sinuun. Tai hänen puuttumattomuutensa ja laiska, pelkurimainen välinpitämättömyytensä?
Minusta manipulointi on jotenkin niin kiusallista ja noloa että koen myötähäpeää huonoista yrityksistä. En minä haluaisi tulla pidetyksi manipulatiivisin konstein. Se on vähän sama kuin jossain keskustelussa ehdotettiin puolison pitelemistä oksitosiinisuihkeilla. Kas kun ei käärmeöljyä ja lemmenjuomia. Minä halua tulla pidetyksi semmoisena kuin olen, vaikka tietysti sitä uusille ihmisille on vieraskorea, mutta minä en laske tuota edellisten konstien joukkoon.
Minä en tiedä miksi ihmiset ei usko kun niille puhuu totta.
Miten!? hän voi ajatella, että hänen käytöksensä vaikuttaa toiseen ihmiseen? Tai ainakaan syvemmin käsittää? Minkä oman kokemuksensa kautta hän kierrättää sen tietonsa toisesta ihmisestä, kun hän itse ei esim. rakasta eikä kunnioita? Häneltä itseltään puuttuu positiiviset tunteet niin miten?! hän kuvittelee niitä toisella olevan?
Miten narsisti kykenee tietämään mitä!? ne tunteet ovat, jotka saa toiselta pilattua?
Muistaakseni jossain luotettavan oloisessa tiedossa on kerrottu että narsisti tietää mitä tekee. Ehkä hän tietää että hän tekee väärin ja pilaa, mutta se ei vielä todista, että hän kykenisi tietämään mitä se on mitä hän pilaa.
Empatian puutehän nimenomaan tarkoittaa, että ei kykene asettumaan sen toisen asemaan. Narsisti ei kykene asettumaan rakastavan ihmise asemaan siksikään, kun ei itse siitä rakkaudesta mitään ymmärrä.
Empatiaa ketä kohtaan? Isäni empatia kohdistuu pääosin vaimoonsa, jolle hän teorisoi vaikka mitä rakkauden puutteen ja kipakan temperamentin ominaisuuksia, jotka kyllä paranevat kunhan hän vain rakastaa tarpeeksi, mutta jota hänen vaimonsa on kykenemätön käsittelemään ja ottamaan vastaan. Samalla on tietysti vaikeaa hyväksyä entisestä liitosta olevaa lasta, joten pitää nyt ymmärtää että vaimolla ei ole helppoa. Ei siinä auta mitään vaikka tyttärellä on mustat slmät, itsellä raadeltu naama ja lopulta oman lapsen terveyskin meni, kunhan hän vain rakastaa ja ymmärtää. Mustasukkaisuus on varman rakkauden merkki? Minä en tiedä mitä rakkaus nyt sitten on, ilmeisesti sinulla on vahva normi ja määritelmä, mutta minä en haluaisi ikinä rakastaa ja tulla rakastetuksi näin.
Joo siis mielenkiintoisesti minulle elämän tärkeimmät asiat ovat jotain mikä psykopaatilleni ja useille muillekin ihmisille on "ei mitään".
Minulta on useita kertoja kysytty mitä minä oikein elämässä haluan. Kun yritän selittaa perusteellisesti, niin moni vastaa hammentyneena: "Mutta eihan tuo ole mitään !!!"
Tämä karmaisevasti johtaa siihen, että näitä minulle arvokkaita asioita tuhotessaan, ihmiset eivät mielestään ole tehneet tuhoa tai mitaan väärää. Tämä ilmiö on joskus aikoinaankin sitten aiheuttanut minulle pelkoa, luonnollisestikin kun ihmiset ikäänkuin tallovat minun "kukkiani" ja samalla väittävät etteivät tee mitään tuhoisaa ja heidan mukaansa pelkään siten ihan turhaa, joten valitan turhaan . Ja rakoon vihjataan: "Vai yritatkö syyttää muita ongelmistasi ?"
Ja minun sisin: "En !!!! Mutta entä minun kukkaset ???".
Ja sitten vastataan: "En ymmärrä mitä puhut, nehän on rikkaruohoja joilla ei ole mitaan virkaa, kyllä minä niiden päällä saan kävellä!!!!"
Ja minun rintakehässä kouristaa.
Ja he vastaa: "Jos kouristaa, mene lääkäriin!"
Ja minä: "Ei auta, lääkäri ei pysty pelastamaan mun kukkasia !!!!"
Minä nostaisin nämä heinäni vaatimattomasta ja arvottomasta olemuksesataan huolimatta koko puutarhan suojelluimmaksi ja aidatuimmaksi alueeksi. Päälletallominen ankarasti kriminalisoitu. Joka on eri mieltä joutaa painua haistelemaan näyttäviä kalmankukkasiaan ja psysymää siellä.
Jatkuu,
tuota voisi verrata ehka isäni suhtautumiseen.
Han kylla tietaa vasten tahtoani tallovan heiniä siten etta rintakehani kouristelee, ja jatkaa tallomista vaikka kouristelisi lisää ja anelisin armoa.
Mutta ehkä hän todellakin luulee vain talloneensa heiniä ja siten pitää itsepintaisesti kiinni kokemastaan oikeudesta talloa niita riippumatta siita mita tuskaa se toiselle aiheuttaa.
Ja ikaankuin sanoo: "Mina jatkan tallomista, hae sinä apua rintakehällesi ! "
Ei tuu mieleenkaan ajatus etta: "Noh ok, ma en tallo kun se kerran niin rintakehaasi kouristelee, vaikken tajuakaan miksi."
Minun mielestani tunteellisesti empaattinen ihminen reagoisi noin, vaikka hanelta puuttuisi se kognitio etta miksi jonkin heinalta vaikuttavan tallominen kouristelee jonkun rintakehaa...
(itellänin on paljon tunteellista empatiaa, mutta kognitiivista heikommin, mutta on sitäkin mielikuvituksen avulla)
Mutta isallani puuttuu kumpikin ilmeisesti...
Psykopaatti taas hahmottaa jonkin verran mita tapahtuu ja miksi, mutta ei välitä, on siis sadistinen...
Hanellä on kognitiivinen empatia, mutta ei tunteellista...
Noh tätä olis tarkotus opetella. Yritan aloittaa tänään...
Mut joo, tassakin syy muksi keskusteluapu ei oikein mua auta.
Kun jos he ei hahmota etta vaikeuksieni taustalla on tämmä kukkasten tallominen, niin
he tietamattaan ikaankuin rymistelee auttamaan samalle nurmelle missä isan kanssa kiistellään rikkaruohoista..
jatkuu
Sitten kaikki ihmettelee miks mun rintakehaa kouristelee vain lisää vaikka auttaa on yritetty....
Helpompi on heidan sitten ymmärtää vaikka isaani: "Joo mitaan ei ole tehty kuin hyvaa vaan ja yhdella tuo rintakehä kouristelee. Se on varmaan siellä sisällä se vika !!! Sinne nyt joukolla tonkimaan !
No kyllä minä syytän ja oikeutetusti vanhempiani ongelmistani. Syytän myös asiaan sekaantuneita häärijöitä ketkä onvain pahentaneet tilannettani aivottomuuksineen. Se että on tyhmä ei tee syyntakeettomaksi. Sitten pitää ymmärtää tyhmyytensä ja pysyä poissa asioista joita ei ymmärrä ja joihin ei ole kapasiteettia tai edes kiinnostusta hankkia sellaist. Sitä en ymmärrä että kun lähden tutkimaan asioita ja löydän mekanismeja ja esittelen niitä tietyillä areenoilla ilman että syyttelen niistä ketään, niin syytetään syyttämisestä. Pitäisi voida olettaa tieteellisempää asennetta paikassa jossa semmoista kaiken mainostuksen mukaan harjoitetaan. Nyt on jo semmoinen olo että syytän sekä ja että sekä syyttämisestä syyttäviä.
Joo ymmärrän.
Mun perusongelmia on myöskin tämä kun yritän esitellä tutkimieni ilmiöiden mekanismeja.
Ja vaikeudet kietoutuu siihen ympärille,
Eihan ilmiöiden syy-seuraussuhteita voida tutkia jos ajatellaan että syy on aina syyllinen ja syyttäminen on kiellettya. Miten mitaan voidaan tutkia realistisesti, jos ajatellaan niin ?
Osaako joku selittaa loogisesti ?
No kun pitäähän jostain ilmiöstä todeta ensin realistisesti jotain. Osoitetaan syy-seuraus -järjestys. Vasta sen jälkeen tehdään mahdollinen eettinen (tai/ja juridinen?) arvostelma tai kysymys siitä mikä asiassa on eettisesti kyseenalaista ja pohditaan vastuukysymyksiä. Toiasioista ei voi kuitenkaan välttämättä suoraan päätellä miten niiden tulisi olla. Niinkuin että esimerkiksi naisilla on taipumus luonnostaan rajustikin hylkiä miehen lapsia ei todellakaan anna lupaa tehdä niin. Tai että miehillä on taipumus investoida puolisoonsa jopa oman jälkeläisensä kustannuksella ei anna oikeutta tehdä niin. Mutta tuntien ihmisten eettisen tason pohdinnan ja toiminnan sekä elukkaluonnon vahvuuden ja sen heikon koulimisen laadun voimme varmaan olettaa että moni toimii kuin sosiobiologian abc-kirja. Tämä taas olisi välttämätöntä huomioida hösääjien mahdollisesti puuttuessa toimintaan.
Niin ja useinhan se eettinen pulma ratkeaa juuri siinä syy-seurausketjun paljastamalla.
Miten ihminen joka arvioi väärin puhunko totta voisi neuvoa minua mitenkaan jarkevasti ?
Ja mua kammottaa se etta auttajia pidetaan lähtökohtaisesti luottettavimpina kuin autettavia.
Siten ei oikeen kiinnosta autettavan asema yhtään. Se on hirveä. Ei heikommilla oleva ihminen ole sama kuin valheellisempi.
Jos mun hermovauriot paranee ja ma meen johonki auttamaan, niin tuleeko minusta silla sitten taas rehellinen ?
Mulla on ehkä kaikkein pahimmat auttajakohtaamiset olleet sellaisia joissa ei olla epäilty luotettavuutta vaan kertaheitolla oletetttu jotain aivan päin mäntyä. Sitä on todella hankala lähteä korjaamaan niitä oletuksia ja käsityksiä ala-ikäisenä.. Sä et uskokaan mitä kaikkea hullua sitä saa ala-ikäisenä tietyssä asemassa ja situaatioissa kokea niin sanotuilta auttaja- ja huseeraajataholta. Pahoja pahoja eettisiä virheitä. Ei voi kuin tuijottaa monttu auki. Kai ne on sitten tyhmänä pitäneet. Eikös tyhmät usein kuvata monttu auki..? :)
Nyttemmin aikuisena soten auttamisinstituutioissa mua ei olla juuri epäilty. Varmaan ehkä ns vertaistasolla, mutta niiden arvostelukyvylle en minä eikäkokemusymmärrykseni mukaan ehkä mikään mahti mahda mitään. Menneille asioille ei voi tehdä enää mitään ja nykyesteet on niiden ulottumattomissa muilla kentillä ja muissa sfääreissä. On mut myllätty aika perusteellisesti ja kyllä niin että niiden pitäis aika tasan tarkaan tietää missä mennään. Vähän levitellään käsiä ja yhdytään taivasteluihin ja jotain psyykkistä konstia ja kikkaa ne koettaa tarjoilla, mutta aika laihoin tuloksin mun kohdalla.
Tietysti tietyssä asemassa olevia pidetään luotettavina niitä kun koskee kuitenkin eettiset säännöstöt ja laki. Professiot on sitä varten että ne olis jotenkin luotettavia ja arvostettuja... Pelottaa vaan lasten ja nuorten kohdalla, koska eettiset käytännöt ja laki ei näytä koskevan niitä lainkaan, vaikka silloin pitäisi olla tosi varovainen ja huolellinen just näissä asioissa.
No makin vietin nuoruuden silmät pyöristyneinä pöyristyksestä.
Olin niin pöyristynyt, etten saanu suuta auki...
Eika ihmiset ehka tienny miten paljon ja aktiivisesti mä samalla ajattelin kun passiivisesti seurasin asioiden kulkua...
Ma HALUAN etta etiikka sitois mua aina mahdollisimman paljon, se on mun oma halu...
mun hillittömin halu...
Ja ma haluan olla auttajien kanssa tasavertainen etiikassa...
En mä halua olla mitaan autettavien ihmejengia jota ei etiikka sitois ihan niinkuin ammattilaisiakin ja auttajiakin.
En ma esim. ehdottele auttajillekaan epaeettisia ideoita. Kylla ma siita itse kannan vastuun.
Ja siis en esim. johdattele auttajia typeryyksiin, Siis niin etta siita seurais jotain typerää jos asiaa kattois mun kantilta. Tietenkin ma olen miettinyt sen asian jo ennen kuin esitan mitaan asiaa ylipaataan.
Mutta mulle annetaan mita sattuu neuvoja ihan lonkalta...
Mutta taa mun "auttaja " kasite on vahan laaja, tarkoitan ketä vain ihmisia jotka haluaa "auttaa" tai kenen homma on "auttaa".
Olen usein miettinyt, miten paljon mies C voi vaatia, että hänen yöllisten puuhiensa tuloksiin pitää toisten ihmisten käyttää volyymiä ja miestyövuosia. Kuinka monta kalliisti koulutettua ihmistä pitää laittaa puuhaamaan miltei epätoivoisen urakan eteen.
Samaan aikaan mies D vastuuntuntoisesti odottaa että itse valmistuu ammattiin ennenkuin menee avioon rouva B:n kanssa, joka rouva on myös valmistunut ammattiin ja on työssä. Nämä kaksi elättävät itsensä ja lapsensa käyttäen vain minimi pakollisen määrän yhteiskunnan palveluja. Esim. lapset käyvät isossa ryhmässä menestyksekkäästi koulunsa, koska he ovat terveitä ja heidän kasvuaan tuetaan myös kotoa käsin voimakkaasti.
Kun arvostellaan kovin paljon, pitäisi muistaa, että yhteiskunnassamme vapaus on tärkeä arvo ja yksilönoikeudet loukkaamattomia normaalisti. Pitäisikö viranomaisilla olla oikeus tunkeutua vastoin ihmisten omaa tahtoa näiden kotiin ja asentaa sinne seurantalaitteita näiden tietämättä että sitten olisi todistuaineistoa mitä siellä oikein puuhataan. Ja pitäisikö viranomaisten saada automaatisti seurantaoikeus itse valitsemiinsa perheisiin niin, että näiden kaikki toimet tulisivat kirjatuiksi viranoimaisten tutkittaviksi.
On olemassa valtava määrä tilastoitua tietoa siitä, kuinka paljon kustannuksia mitkäkin ongelmaryhmät aiheuttavat yhteiskunnalle. Joka yhteiskunta olemme siis me, veronmaksajat. Koitetaan muistaa, että osa ihmisistä syrjäytyvät ja ajautuvat/ajavat itse itsensä yhteiskunnan ulkopuolelle ja aiheuttavat enää kuluja.
Voisi leikkiä mielikuvitusleikkiä, missä osa ihmisistä saa valita ammattinsa sen mukaan, mikä heitä kiinnostaa, esim. tekniikka, kasvatusala, viestintä, taiteelliset ammatit, johtaminen, kaupalliset alat, rakentaminen.
Sitten osa ihmisistä pakotettaisiin katsomaan suoraan syrjätyneiden ankeaa todellisuutta ja ymmärtämään, että toiset elävät niin. Heidät pakotettaisiin setvimään itsensä vaarantaenkin sellaisten ihmisten asioita, jotka tekevät kaikkensa, että heidän asioihinsa ei kukaan pääsisi käsiksi. Näiltä "asiakkailta" he saavat ilkeää palautetta ja haukkumista kiitokseksi.
Sitten valtava määrä ihmisiä pistettäisiin tekemään tuottavaa teollisuustyötä, josta tulee rahaa maahan ja nämä ihmiset sitten palkastaan maksaisivat niille asioiden setviöille palkkaa. Ne teollisuustyöntekijät tekevät ikävää ja tylsää työtä ikänsä pienillä tuloilla, eikä heitä kukaan arvosta heidän työstään. He kuitenkin elättävät sillä palkalla myös itsensä ja lapsensa. He eivät koskaan valita vaan maksavat kiltisti veronsa vaikka itse tulevat vain niukasti toimeen.
Ai niin, mutta eihän tämä ole kokonaan mielikuvitusta, vaan osa siitä on aivan totta.
Mun mielesta sen pitais menna niin etta autettava on eettisesti itse vastuussa puhuuko totta.
Jos han valehtelee ja siksi saa väärät neuvot, eettisesti syy on hanen valeissaan sitten.
Tai jos hanen jopa on jostain eettisesta syysta pakko valehdella vaikka siksi etta joku toinen toimisi epaeettisesti, jos kertoisi hänelle totuuden, vale olisi suunniteltava tarkoin niin etta se ei vaikuta lopputulokseen tai johinkin muuhun asiaan epaeettisesti tai valheellisesti vahingollisella tavalla.
En ma halua semmosta autettavan asemaa, jossa en olisi itse vastuussa väitteistäni.
Koko perhe-elamasta tulee mielestani epanautinnollista ja luonnotonta jos se on niinku jotain koe-eläimiä.
Esim. ma toivoisin itse esittavani mun perheen tilaneen. En ma tarvi mitaan asiantuntijaa sita tutkimaan. Ma olen itseasiassa tutkinu jo,
Siis kannatan sita etta asiat ratkotaan mahdollisimman yksityisesti perheen kesken.
Siis esim. mun mielesta pitas riittaa jos ma sanon etta tarviin tukea narsistivanhemmasta etaantymiseen ilman mitaan sen enempaa räävittelyä mikä on ihan turhaa.
Siis+setvintaa+vois+mun+mielesta+vahentaa+90%.
Kuitenkin lapsuudessa ja nuoruudessa sain jonkin verran tukea ruohonjuuritason auttajilta, kavereilta ja kavereiden vanhemmilta. Heillä kun oli jonkinmoinen näköala siihen todellisuuteen missä elin. Ei heillä tietenkään mitään valtaa ollut toisin kuin viranomaisilla. Nykyään minua uskotaan viranomaisissa mutta ei ehkä niin äkkiä vertaistasolla. Vertaisryhmät on kyllä kohdallani muuttuneet tiuhaan muuttamisten takia samoin kuin perhesuhteeni ja tilanteeni.
Tietysti sitä on vastuussa väitteistään. Seurauksista en ota vastuuta, ainakaan niistä mitä olen tietyissä paikoissa saanut osakseni. Aina pitää pelätä vähän että miten sitä niitä totuuksia heittelee pöytään, kun kyse on aika vaikeista ja monille monimutkaisista asioista, jotka koetaan joissain paikoissa tabuiksi. Minusta joillain on selkeästi kannaltani musertavan epäeettinen suhtautuminen näihin asioihin. Ei kuitenkaan ehkä näin aikuisena auttajainstituutioissa niinkään.
Minusta asiat pitää hoitaa tehokkaasti ja oikein silloin kun ne on ajankohtaisia ja päällä eikä ensin murskata lapsiuhria, jättää se kitumaan vuosikymmeniksi ja sitten koettaa parsia sitä kasaan kun se on jo myöhäistä. Semmoinen aikuisten ympärillä sipsuttelu ja heidän ns tunteidensa suojelu sais luvan loppua justiinsa kun on kyse oikeasti lapsen kannalta vakavista asioista.
"On olemassa valtava määrä tilastoitua tietoa siitä, kuinka paljon kustannuksia mitkäkin ongelmaryhmät aiheuttavat yhteiskunnalle. "
Niin on. Sitten ne pitää vielä tulkita oikein ja saattaa tietoisuuteen ja koulutukseen läpi ideologioiden ja eturyhmien hölynpölyn. Käytännöt tulee tietysti suunnitella niin että lapsella on turvallinen olo puhua omasta puolestaan silloin kuin aikuiset valehtelee. Mä en tiedä kuin perseelleen lennättävä tieto jollekin on että aikuiset valehtelee mutta niin ne kuitenkin tekee.
Minun kohdallani on niin etta koko elamani kaikkein loukkaavimmat keskustelut olen kohdannut viimeisten viiden vuoden aikana.
Ehka kyse on siita etta halvaantuneen puhetta ei koeta niin painavaksi,
Olen aina ollut avoimen puhelias, mutta minun lienee pakko lopettaa puhuminen viimeistaan nyt. Ihmisilla ei todellakaan ole paljoa etiikkaa siina mita verbaalisella tasolla ollaan valmis tekemaan . Ja mina olen äärimmäisen herkkä sanoille, joten lienee pakko ryhtya mykaksi.
Keskustelin paljon viime paivina ja tana aamuna olin aivan hirveassa kunnossa romahtanut melkeen koko hermosto. Sitten kun paatin tänään etta puhuminen on nyt loppu, niin vointi on parissa tunnissa huomattavasti kohentunut.
Kukaan ei oikeasti välita meidan perheesta paskaakaan.
Kuka välittaisi oikeasti raivoonsa hukkuvasta vanhasta psykopaatista ja hanen tyttärestään. Sen huomaa jo ihmisten äänestä kuinka he ei pysty edes luonnollisesti sanomaan psykopaatti- sanaa. Heita jotenkin ällöttää tai jotain. Ma en voi enaa altistua ihmisten loukkauksille tai ma tulen hulluksi. Puhuminen on loppu nyt. Ei ihmiset välitä vaikka sanoisin etten pysty edes syömään heidän puheet muistissa. En ma voi enaa altistaa ittean niille puheille kun juuri kukaan ei ole valmis ottaan mua siina huomioon ollenkaan. Jauhavat vaan sita omaansa. Mun psykopaatti on sanonut ihmisten vaan näyttelevän empatiaa. On han varmaan oikeassakin. Mulle on tehty monta kertaa niin etta on esitetty niin kauan empaattista etta on saatu mut avautumaan mutta sitten asialle ei olekaan oltu yhtaan empaattisia ja tuntuu kuin puulla paahan .
Ja jos mua ei miellyta niin sanotaan, etta miks ma sitte puhun. No en puhu enaa.
Ja ma olen joku kauhean negatiivinen ihminen kuulemma, jos ma en ole tyytyvainen siihen ettei mun rehellista puhetta uskota etta ma koen sen negatiivisesti. Kuinka ma voisin sen kokea positiivisesti ettei mun rehellista puhetta uskota ?. Eli siis mun pitas alistua valeeseen ollakseni myönteinen ihminen ?
Ma koen hermovaurioisena sellaset jankkaukset sellaseksi rääkiksi, etten mä todellakaan voi enää semmosiin osallistua. Jos nyt tosta aamusta selviin, en ikina enaa halua kokea semmosta kun hermosto kuormittuu niista jutuista. Eihan mua mun hermoston kuormittuminen voi mitenkaan auttaa.
Eri asia on sitten etta jos mun pitaa jotain ihan virallisesti hoidella niin kyllä se multakin sujuu paremmin kuin joku "vertaistuki" tms., koska osaan aika jämptisti ja perustellusti kirjotella asiakirjoja, joiden pitaa sisaltaa enemman loogista asiaa kuin jotain ihmisten välistä tunnejankkausta joka kuormittaa mun hermoston vaan ja jossa mun kyvyt on vähäsemmät varsinkin kun mitaan ei saisi analysoida tai kysya perusteluja. Mun paan on vaikee kasitella semmosta keskustelua.
Anteeksi tama valitusvirsi. Purin tahan ettei tarvi enaa keskustella niin etta tulee taas uutta valitusvirren aihetta,
Aika paljon tommosta kuvauksesi kaltaista ihmiskäyttäytymistä on. Ei ne ehkä halua kuunnella kuin meheviä juttuja ja jonkun hovineidon elämäänsä joka pitää manipuloida mahdollisimman harmittomaksi ja omia tarpeita ja elämää palvelevaksi. Varmaan semmoinen pikku paatti asuu ihan tosi monessa... Kyllähän sitä empatiaa paljon teeskennellään ja teeskennellään ylipäänsä omien ties minkä tarkoitusten saavuttamiseksi. Että ei ehkä kauheasti kannata keneltäkään odottaa. Ja mitäpä sitä voisikaan odottaa? Korkeintaan törmäystä johonkin realistiseen järkevähköön ja arvostelukykyiseen ihmiseen, jonka kanssa ei olisi aina ihan kuin suolla... Aika epätodennäköistä ainakaan meidän asemassa.
?! Kenen elämästä kirjoitat? Minulla ei ole mitään tekemistä kuvailemiesi eri elämien kanssa, eli en valitettavasti osaa auttaa ongelmassasi.
Niin ei tuo teksti minunkaan elamaan liittyny.
Varmaan kirjoittajan oman kokemuusmaailman piirista.
Joo ma en voi olla semmosen kayttaytymisen piirissa nyt enaa ollenkaan.
Mua on turha enaa puhututtaa semmosille. En enaa avaa suutani yksityisesti, riittavan monta kertaa on tullu jo henkisesti puulla paahan. Parempi tammösessa julkisessa, ma en jää yhtä pahasti altavastaajaksi. Kun jos taalla joku inttelis ja ei suostuis perusteleen mitaan mitenkaan, niin kylla osa mahdollisesta yleisösta sen huomais etta se on perusteetonta juttua. Mutta miten voi puolustautua henkisesti yksityisesti kun joku vaan tekee ja tekee niin, olkoonkin perusteetonta vaikka. Hanhan voi sanoa vaikka etta "En ma mitaan perustele, etka sa talle mitaan voi!" Tai "Kato ku ei ymmärrä ni ei ymmärrä et sä sille mitään voi". tms.
Mua ei oikeen enaa kiinnosta edes ihmisten kanssa keskusteleminen. Paitsi poikkeustapauksissa.
Ma ihan tosissaan en enaa jaksa puhua ku ihmisten kanssa jotka kykenee perustelemaan puheensa kunnolla. Mun paa halkee hirveesta maarasta mulle puhuttua perustelematonta puhetta.
"Esim. ma toivoisin itse esittavani mun perheen tilaneen. En ma tarvi mitaan asiantuntijaa sita tutkimaan. Ma olen itseasiassa tutkinu jo,"
Omnipotentisti selvitetty, kellään ei mitään lisättävää.
Mutta oletko myös ylimmässä johdossa siellä mistä jotain haluat? Riittääkö määrittelemään tarvittavat toimenpiteet että olet määritellyt asian itse?
Toi voi olla viisainta näin meidän asemassa. Aia vähän saa kuulla mitään perusteltuja saatika hyvin perusteltuja mielipiteitä ja näkemyksiä. Näkemyksiä ja mielipiteitä kylläkin.
Joo ma alotan ton periaatteen tanaan toivottavasti. Parempi kai myöhaan kun ei milloinkaan,
Ma sanon suoraan jos vielä joudun puheisiin jonkun kanssa etta mä otan vastaan vain ja ainoastaan hyvin perusteltuja kommentteja , joihin mulla on oikeus esittaa viela parempi perustelu jos koen kykenevani. Eikä se ole mikaan syy suuttua mulle jos ma perustelin vaikeammin loogisesti kumottavan perustelun. Siis sellasen mihin toinen ei keksi enaa mitaan. Ei sillon tarvi paiskoa luureja. En makaan paisko jos jaan sanattomaksi, Ei mua haittaa jos toinen oikeasti osaa perustella paremmin. Kiva sitten, etta ma opin siita.,
Jos ma paasisin oikeen jonkun kanssa perustelemaan ja joku perustelis niin hyvin etta ma menisin mykaksi, niin jos henkilö olis mies niin ma saattaisin rakastua..heheh
:)
Kyllä minäkin saattaisin ihastua tai ainakin ihastella.
Mun mielesta se on "crazy-making" jos ihmista estetaan perustelemasta jarkevasti kykyjensa mukaan.
hihih
Onhan se. Tai jos suututaan hyvin perustelluista näkemyksistä. Kuka sitä enää uskaltaa muuta kuin tyranniluontoiset sitten enää muodostella näkemyksiä.
Joo. Mitapa tahan mitaan lisäämään.
Noh en tas oikeestaan tarvii konkreettisia toimia keneltakaan, ainoastaan tilanteenmukaisen ja konkretiassa toimivan ajatusmallin.
Kylla me jo perheen kesken suunnilleen tiedetaan millasia kukin ollaan. Tahan mun tutkimukseenhan mun vanhemmat on sopeutunu ihan mukavasti .
Mun psykopaattihan teki myös minusta aikoinaan aika onnistuneen analyysin josta en ole kovin erimielinen. Etta taa toistemme persoonien tutkimus on molemminpuolista. Ensin mun psykopaatti vahan valitti ettei ole oikein mukavaa etta ma toisen persoonaa silleen tutkin.
Mutta ma sanoin etta hanhan tutki eka mun, niin kyl makin voin. Noh mun psykopaatti: "No niin mut ma siks kun sua oli niin vaikee ymmartaa !"
Psykopaatithan voi varmaan olla aika hyvia persoonatutkijoita jos ovat vilpittömiä analyysissaan.. Se vika on siina miten he tietoaan ja kykyaan kayttaa.
Mutta ma en ymmarra sita miksi perheenjasenet ei saisi itse tutkia toinen toistensa persoonatyyppia.
Ei kai siihen miltaan auktoriteetilta tarvita lupaa,
Ei kai siihen mitään lupaa tarvitse. Voihan sitä vapaasti kai muitekin persoonia tutkailla kuin sukulaisiaan. En usko että se kuitenkaan läpäisis välttämättä etiikkavaatimuksia jos siitä jonkun tieteellisen tutkielmaraportin kirjoittelis. Mone kirjailijat on myös aika teräviä luonnehavainnoijia, tai sitten ne käyttelee jotain mbtia tai enneagrammeja. Voisin kuvitella psykopaatilta tuelvan aika viileetä analyysia :)
"Psykopaatithan voi varmaan olla aika hyvia persoonatutkijoita jos ovat vilpittömiä analyysissaan.. Se vika on siina miten he tietoaan ja kykyaan kayttaa. "
Vilpittömyys ja käyttötarkoitus on kumpikin metsässä täysin minun narsisti-psykopaatillani. On onnistunut kartoittamaan jonkin verran heitä, joita on päässyt todella pitkään käyttämään hyväkseen ja yrittää vääntää jokaisen toisenkin persoonasta (joita yrittää jostain syystä kuvailla) samaan muottiin sopivan. Siellä on se kiltteys etunenässä jota kilttiä yritti minustakin vääntää. Sehän ei tietenkään pitänyt paikkaansa niin kuin hän sen olisi toivonut olevan. Minun kiltteyteni oli armoa ja hyvänsuopuutta sitä kohtaan, jonka luulin näkeväni. Olin kiltti tasan takkaan niin kauvan kuin minusta tuntui että minulla oli aihetta kiltteyteen.
Typerää hänessä, että yritti vääntää omaksi lämpimikseen minusta kilttiä vielä senkin jäkeen, kun oli tullut ilmi, että en missään nimessä ole vähänkään kiltti sellaisten ilmiöiden edessä joita hän aiheutti.
Narsisti käsittääkseni näkee toiset mielellään siinä valossa, että nämä ovat vähäisempiä kuin hän. ja mitä enemmän narsisti saa nenilleen, sitä vähäisemmäksi ja vinommaksi muuttaa narsitin kuvauksen. Jotkut ovat narsistin kuvauksissa ainoastaan naurettavia olentoja, joiden pelkkä olemassaolo on vain vitsi, jota vitsiä narsisti kuvailee ja vääntelee oman mielihalunsa mukaan.
En avosta näiden psyko-narsujen näkemyksiä, koska niissä lienee useimmiten koira haudattuna.
"Mun psykopaattihan teki myös minusta aikoinaan aika onnistuneen analyysin josta en ole kovin erimielinen. "
Minäkään en ole erimielinen niissä kohdin oman narsisti-psykopaattini minä-analyysistä joissa kohdin hän löytää minusta todellisia hyviä puolia. Kuolinkorahduksen kokee sensijaan kaikki kiltittelyt, jotka perustuvat ainostaan hänen omaan tarpeeseensa saada minut lauhkeaksi itseään kohtaan. Se ei tietenkään mitenkään onnistu muuta kuin siinä määrin kuin on ollut välttämätöntä.
Nasistin ollessa kyseessä kannattaa kiinnittää ehdottomasti huomio siihen, että onko siinä analyysissä kehukoukku josta lähtee siima josta se narsisti sitten vetelee ja kiristää sitä siimaa tarpeen tullen.
En lämmittele narsisti-kehuissa. Mutta hiukan ne naurattaa. Ehkä se on kuitenkin hyvä että on kehunutkin niiltä osin kuin koen itse että on totta. Mutta se kiltittely ei ollut totta ja se ottikin silloin heti korvaan. Oli yksi niistä alun rasahduksista, joissa kohtaan hälytyskelloni kilahtelivat lujaa... Tiesin kyllä erittäin vahvasti että en ole mitenkään mainittavan kiltti ja pidän puoleni todella kovin tässä elämässä ja kaikkien kumppanieni kanssa olen pitänyt puoleni. Joskus voisi sanoa että melkein keinoja kaihtamatta. Ei minua kannata kiltitellä tarpeettomasti.
"Noh en tas oikeestaan tarvii konkreettisia toimia keneltakaan, ainoastaan tilanteenmukaisen ja konkretiassa toimivan ajatusmallin. "
Miksi sitten peräät muilta ikäänkuin lupaa tutkimuksillesi ja hyväksyntää niille?
Narsisti-kehuista vielä, että minä en ole riippuvainen mitenkään narsistini kehuista enkä ole koskaan ollutkaan. Siinä mielessä narisisti-psykopaattini kehut menivät hukkaan. En kaivannut hänen analyysejään, koska selvää oli alusta alkaen, että hän ei ollut sitä tasoa, jonka mielipiteitä olisin voinut vähääkään arvostaa. Selvää oli myös, että hän ei ole koskaan tuntenut minua sillä tavoin, että hän olisi voinut edes teoriassa minusta mitään syvempää sanoa. Tiesin heti, että sanomiset tulivat suurin piirtein hatusta vedettynä.
Vasta minun kyljessä viettämänsä vuoden jälkeen hänellä olisi voinut olla vähän sanomista, mikäli hän yleensä kykenisi muuhun kuin hyödynmukaseen sihtaamiseen. Mutta hän ei pysty muuhun.
Siksi, etta sellaiset jotka naita lupia yrittaa minulta vieda vaittaa tukevansa MINUA.
Mika mun mielesta ei voi olla totta. Haluan ikaankuin tuoda nakyville valeen.
No mun nakemykseni mun psykopaatista ja narsistista on niin hyvin lempea etta heidan kannattaa olla varmaan siihen tyytyvaisia. Oikeastaan se on niin lempea etta se on heille kuin puolustus. Totuus on kenties karumpi. Mina tapaan olla kaunopuheinen ja vahan kaunistella asioita, jotta sielu sietaisi ne.
Muistu mieleen tarina jostain olikos mystikosta.
Han lahti matkalle kaupunkiin joka oli tunnettu rumuudestaan.
Kun han palasi, ja ihmiset halusi kuulla kauheuksia, ei hanella ollut mitaan kamalaa kerrottavaa kaupungista, koska han oli pitany koko ajan silmat kiinni.
Ton takia mua arsyttaa kun multa kysytaan esimerkkeja kiusaamisesta,
Kiusatta mika kiusattu.
Mulle on tehny tosi pahaa räävitella kaikkia rumuuksia. Siita on tullu mulle erittain ikavia ongelmia.
Mutta eri tilanne on jos henkilöä jotenkin syytetaan, niin sitten on annettava tarkat esimerkit mista, muuten se on kiusaamista.
Mua on hirveesti aikoinaan syytelty suostumatta lainkaan nimeamaan mista. Luin jotain kirjaakin aikoinaan olikos yhteisökiusaamisesta, ja se on muistaaksi yksi kiusaamisen piirre etta syytellaan ja syytetaan mutta ei pystyta nimeamaan mista.
Mutta mun psykopaattiahan ei mitenkaan syyteta vaan todetaan etta on kiusannu kun on kerran kiusannu ja itekki myöntany. Mutta ei se sita tarkota etta vois tehda ihan mita vaan enka ikina syyttaisi,
Mutta kylla mulla on tiedossa perustelu kiusaamiselle, mutta se on niin inhottava, etta haluan viimeiseen asti valttaa sita kuvausta.
Ja kun on nyt tullut asiin esiin kuinka aika harvat ihmiset on aidosti empaattisia ainakaan vieraammille, niin se tekee sisimmalle tosi pahaa kun ihmiset räävittelee inhottavuuksilla ilman aitoa empatiaa sydamesta.
Siis peraan totuutta pohjimmiltaan. Yleensa kaikessa mita ylipaataan peraan.
No mun psykopaatti oli ainakin viitisentoistavuotta sitten yksimielinen että olen ns. "yliempaattinen". Mulla on siita ikaankuin todistettakin, etta jos han haluisi muuttaa mielensa niin olisi todettava hanet erittain huonoksi persoonatutkijaksi. Eika mikaan viittaa siihen etta han olisi mieltaan muuttamassa.
Ma jouduin tosi rankasti joitakin vuosia sitten kiusatuksi kun ma en voinu luopua kasityksestani etta olen aarimmaisen kiltti kun semmosena mua oli aina pidetty ja jotenkin olisin halunnu semmosena aina pysyakin.
Uskokaa tai alkaa niin ma olin viela viis vuotta sitten tosi ujokin.
Se ujous lahti tuossa halvauksessa. Kun piti kehdata ilmeta ihmisille oudon naköisena ja oloisena ja oudoissa oireissa.,.
Ja olla vaan siina kaikkien ennakkoluuloisten ihmeteltavana...
Sita ennen ma olin ollu semmonen suht nätti, aina kunnollinen, ja ujo...
Tanne nettiin on muuten paljo helpompi kirjottaa elamantarinaa kuin puhua kellekaan, koska ei kuule ihmisten aanensavyjä jotka on mulle varsin tuskallisia usein
Mikas hata mun narsistil ja psykopaatil on koska varmaan normaalisti saisivat vahan olla huolissaan luonteensa paljastumisesta, mutta mulle on paljastunu ja ma vaan lahinna puolustan heita. vois ajatella olevan vapauttavaakin.
Ku ma olen aina ollu vahan semmonen suvaitsevaisuuden ja neurokirjonkin puolestapuhuja ja ma olen nyt lisanny psykopaatit siihen neurokirjoon.
Siis pyrin tekemaan "psykopaattitutkimukseni" erittain eettisesti myös psykopaatteja kohtaan.
Ja pyrkisin poistamaan stigmaa ja tabua sanasta "psykopaatti."
Siita kiitokset narsistilleni ja psykopaatilleni, etta yleensa juuri mihinkaan "tutkimuksiini " he eivat ole puuttuneet.
Ehkä se on siedettavaa, kun se on viilean alyllista ?
Minulla on paljon samoja kokemuksia kanssasi. Ja nämä kiusaajat sitten vielä ällistelevät mikäli minä joskus annan hiukan takaisin. Tai ehkä he kokevat että se on jokin todistusaineisto alkuperäisen kiusaamisensa oikeutuksesta?
Milelläni välttäisin vanhempieni inhottavan ja alhaisen käytöksen yksityiskohtaisia kuvailuja ihan kenelle tahansa. Kuitenkin jopa ihan yleiset nostattamani kysymykset ja asiat näistä teemoista tulkitaan sitten vanhempieni epäoikeutetuksi mollaamiseksi ja oikeudeksi laittaa minua jotenkin ruotuun. Näin ollen katson että tällä maapallolla ei ole riittävästi älyä ja ymmärrystä muille kuin bakteeritason ryhmäelukoille. Sietämätöntä. Tämä purkaus nyt siis ruohonjuuritason ihan korkeakoulujakin käyneiden "ihmisten" asenteista. Minä olen sairaseläkkeellä osittain tästä syystä.
Ei ketään kiinnosta tietää miltä minusta nyt tuntuu. Eipä totisesti kiinnosta enää minuakaan heidän tunteensa. Haukottelen ja naureskelen ja pyörittelen silmiäni joka ikiselle heistä mikäli vähänkään pyrkii seuraan. Ja taas tietysti minä olen sitten se pahis.
Me tarvittaisiin joku jämäkkä tietoisen kusipäisyyden kurssitus. Verenimijät meidät muuten syö.
"Siksi, etta sellaiset jotka naita lupia yrittaa minulta vieda vaittaa tukevansa MINUA."
Kuka tässä maailmassa ikinä voisi sinulta tuollaisia lupia viedä? Ihan en nyt hiffaa.
Sanoit että et ole ollut varsinaisessa terapiassa. Jos minun pitäisi suositella sinulle jotain, suosittelisin naispuolista terapeuttia. Voisit vielä sanoa, että etsit nimenomaan sellaista asiakasta kohtaan kilttiä terapeuttia. Minun sanottava, että ne naispuoliset terapeutit (2) jotka olen elämässäni kohdannut, ovat olleet erittäin hienotunteisia. Kun taas miespuoliset (2) eivät aivan, vaan heillä sellainen riittämätön ymmärrys minuun sukupuolen takia. Eivät mitenkään pahoja, mutta noin se vain on ollut.
http://www.healingeagle.net/Fin/Quotes/NarcisChar.html
Itsekeskeinen. Hänen tarpeensa ovat kaikkein tärkeimmät.
Ei katumusta virheiden tai väärintekojen jälkeen.
Epäluotettava, kykenemätön sitoutumaan.
Ei piittaa tekojensa seurauksista.
Projisoi vikansa muihin. Kova syyttämään, ei koskaan hänen vikansa.
Omatunto vajavainen tai olematon.
Epäherkkä toisten tarpeille ja tunteille.
Hyvä julkisivu (yksi tai useampia) jolla tehdä vaikutus ja saada valta.
Huono stressinsietokyky. Herkkä suuttumaan ja raivoamaan.
Oikeutettu manipuloimaan ihmisiä täyttääkseen tarpeensa.
Järkiperäistää helposti. Elää järjellä. Vääntää keskustelun omaksi edukseen toisen kustannuksella. Jos joutuu ansaan, jatkaa puhumista, vaihtaa aihetta tai suuttuu.
Piintynyt valehtelu.
Valtava tarve kontrolloida tilanteita, keskusteluja ja muita ihmisiä.
Ei todellisia arvoja. Opportunisti. Arvot vaihtuvat tilanteen mukaan.
Antaa itsestään usein empaattisen ja ymmärtäväisen vaikutelman jotta voisi manipuloida muita.
Vihaisia ja ailahtelevia tunnetiloja.
Käyttää seksiä kontrolloimiseen.
Ei jaa omia ajatuksiaan, motiivejaan eikä tunteitaan.
Kontrolloi keskusteluja. Täytyy sanoa ensimmäinen ja viimeinen sana.
Hyvin hidas antamaan anteeksi. Roikkuu katkeruudessa.
Salainen elämä. Piilottaa rahansa, ystävänsä ja aktiviteettinsa.
Pitää muiden ärsyttämisestä. Pitää kaaoksen ja hajaannuksen luomisesta ilman syytä.
Ailahtelevat tunteet - muuttuu hetkessä mukavasta vihaiseksi ilman merkittävää syytä.
Epäonnistuu usein taloudellisten asioiden hoitamisessa.
Ilmaisee harvoin arvostusta.
Suureellinen. Vakuuttunut siitä että hän tietää enemmän kuin muut ja tekee kaiken oikein.
Ei kykene näkemään omaa osuuttaan suhteessa toisiin ihmisiin. Puolustautuu nuhdeltaessa. Ei koskaan hänen vikansa.
Voi näyttää herkältä ja kyynelehtiä. Tämä on näyttelemistä tai turhautumista mutta ei surua.
Rikkoo ihmisten sydämet tehdäkseen heistä hänessä riippuvia.
Tarvitsee uhkauksia tai painostusta saadakseen muut pysymään lähellään.
Sabotoi kumppania. Haluaa tämän olevan onnellinen vain itsensä kautta. Ei salli kumppanille ulkopuolisia tuttavia eikä kiinnostuksen kohteita.
Hyvin ristiriitainen.
Vakuuttava. Täytyy vakuuttaa muut tulemaan hänen puolelleen.
Kätkee todellisen itsensä. Aina "päällä".
Ystävällinen vain jos saa sinulta sen mitä hän tahtoo.
Hänen on oltava oikeassa, voitettava ja näytettävä hyvältä.
Ilmoittaa, ei keskustele. Kertoo, ei kysy.
Ei puhu avoimesti. Salaiset motiivit.
Kontrolloi muiden rahoja mutta käyttää itse vapaasti.
Jatkuva "Olen OK ja voin hyvin, eikä minun tarvitse kuunnella sinun näkökantojasi tai ajatuksiasi".
Kokee olevansa aina väärinymmärretty.
Tunnet olosi kurjaksi hänen lähellään. Hän kuluttaa sinua.
Ei kuuntele koska ei välitä.
Hänen tunteistaan puhutaan mutta ei kumppanin.
Ei ole kiinnostunut ongelmien ratkaisemisesta.
Erittäin hyvä lukemaan muita, jotta voisi manipuloida heitä.
-jotta totuus ei unohtuisi
Minulla ei ole kokemusta miespuolisista terapeuteista, mutta oman kokemukseni mukaan naiset on olleet vähän liian "lällyjä" tässä asiassa. Osa. Kun tarvittaisiin kai sitten sitä "miesenergiaa" kun pitäis totuuksia "runnoa" läpi naiselliseen löllöön piilotetun valheellisuuden, itsekkyyden ja aggressiivisuuden.
Parasta olisi kun ei tarvittaisi terapeutteja ollenkaan, eikää tarvittaisikaan, mikäli totuus otettaisiin vastaan oikeaan aikaan siellä missä on valtaa sen mukaan sitten toimia. Mutta kun ei.
Nythän tilanne on se, että kun sanoo sen totuuden, lempeästi tai aggressiivisesti, niin vastaanottajille tulee paha mieli ja naisellisesti nyyhkiville loukkaantujille sosiaalinen lohtu ja tuki on taattu. Sekä miehiltä että naisilta. Ja vielä lyödään neitsyt Marialla päähän. Minä loukkaannun silloin verisesti sekä omasta puolestani että muutaman muun puolesta sekä vielä totuuden puolesta, vaikkei sitä totuutta varmaan kiinnosta.
" ma vaan lahinna puolustan heita. vois ajatella olevan vapauttavaakin. "
Muunlainen ihminen ei voi narsistin piirissä elää, kuin sellainen narsistin käden jatke...
Ymmärrät sellainen tutkimus ei missään vakavasti otettavassa piirissä ei voi olla todellista. Olisit yksi tyyppitapaus ja todiste narsismin olemassaolosta omien näkemystesi kanssa.
"Kun tarvittaisiin kai sitten sitä "miesenergiaa" kun pitäis totuuksia "runnoa" läpi naiselliseen löllöön piilotetun valheellisuuden, itsekkyyden ja aggressiivisuuden."
Et juuri usko naisella voivan olla älyllistä elämää.
Miehet osaa oman kokemukseni perusteella olla nopeammin objektiivisia ja tarkastella asioita nopeammin älyllisesti. Myös ehkä kaikkein typerimpinä pitämäni yksilöt on olleet miehiä. Naiset taas, jos nyt pitää yleistää, on olleet tasapaksun raukeita subjektiivisia arvaamattomia tunneolentoja ja erittäin lauma- ja turvahakuisia, joka on omiaan syömään kapasiteettia. En väitä että tämä on totuus sukupuolista. Tiedän, että on olemassa viiltävän älykkäitä, rohkeita ja yksilöllisitseellisiä arvostelukykyisiä naisia. Valitettavasti minulle ei ole siunaantunut semmoista valioyksilöä elämääni, eikä varmasti tule siunaantumaankaan.
Ehkä tarkoitin kirjoituksessani enemmänkin tiettyä olemisen tapaa ja energiamuotoa kuin "älyä" sinänsä. Minua lapsena kiusannut sadistinen nainen on kyllä vienyt tahtonsa läpi melkein joka asiassa aika "miehekkäästi", tai raivohullusti(?) ehkä. Pitäisiköhän sitä samaistua aggressoriin?
Mieluiten jos asiallisesti ihan alunperinkin niin ei tulisi niin paljon harmia ja energiahukkaa. Koska metsä kyllä saattaa vastata kuten sinne huudetaan.
Ei sita tiedä vaikka kiinnostaisikin ...
Ja muutenkin olisi kiinnostavaa saada miesnäkökulmaa siitä miksi ihmeessä miehet puolustavat sitten kuitenkin ohi totuuden, oikeudenmukaisuuden ja jälkikasvunsa terveyden ja hengenkin tätä lyllertävää typerää kanaansa(laumaa). En voi käsittää. Inhottavaa.
Mun kokemuksen mukaan noin keskustelijoina loppuenlopuksi sukupuolella ei ole juuri merkitysta, vaan se ihan riiippuu persoonasta.
Mulle oleellista yleensä se etta on herkkyytta ja selkarankaa. Ja voi sita olla molemmilla sukupuolilla.
Ei tietenkaan voisi muunlaisena olla lahipiirissa, mutta en ole kadenjatke enaa,
eika se vaikuta tutkimukseeni varsinaisesti. En ma sen sisallössa puolustele oikeestaan.
Siis esim. kiusaa epaeettisesti, kylla se piirre sinallaan myönnetaan,
Ja psykopaatti itsekin myöntaa sen epaoikeudenmukaiseksi mua kohtaan.
Mutta han ei voi lopettaa sita koska se vaatisi persoonan muuttamista mika ei ole mahdollista.
No mä en tykkäisi yhtään ja tippaakaansiitä jos mun puolella oltaisiin riippumatta siitä olenko oikeassa vai väärässä. Minusta olisi sietämättömän ällöä mikäli jokin asia missä olen tunnistettavasti väärässä kuitattaisiin olankohautuksella ja päähänsilittelyllä. Ne mun asiat kun tuppaa olemaan sevverran vakavia.
Myöskin toivon asiallista omaksi parhaakseni annettua palautetta käytöksestäni mikäli jokin häiritsee. Toivon samaa kykyä myös heille. Lopputuloksena lähipiirissä1-4 kpl ihmistä jota voi pitää edes siedettävän järkevinä. Olen ottanut vastaan palautetta ja tunnustanut tunnistettavissani olevat puutteeni joita koetan kykyni mukaan korjailla. Loput nuljuilijat ja plösöperseet voikin sitten painua löllerölillureimaan ja nussunlussuttelemaan toisiaan sinne muiden kaltaistensa pariin. Luulis riittävän populaa niin ettei tarttis turhaan viedä meikäläisen aikaa.
Joo noi on aika ilmiömaisia en ala kaymaan tassa kaikkia kohtia lapi, mutta esim. se etta myönnetaan etta ongelmat on, mutta ehdottomasti kieltaytyvat yrittämästäkään ratkoa mitaan ja psykopaatti tekee kaikkensa luodakseen kaaosta,
Niin ne tekee. Ja hovikulttuuri perässä. En ole ihan varma kaaoksen luomisesta, koska yks psykopaatti on kyläl erittäin järjestelmälline. Semmoinen missä hän on kanana tunkiolla. Valheidensa ja tekostensa takia tietysti. Plus pimpsa päälle.
Mä voisin rrrrakastua semmoiseen mieheen, joka tietäis miltä musta TUNTUU tän kaiken jälkeen. Saattaa olla että ne melko järjestäin juoksis karrrrkuun ;)
Paitsi narsistit, jotka suorastaan hakee kaikenlaisia uhreja. Ne ei juokse karkuun vaan tarraa kiinni.
Mun pitas nyt ottaa taukoa tahan kirjottamiseen, mutta tajusin juuri etta taalla on kai tullut vaarinkasitys mita tarkoitan puolustamisella. Siis ei se todellakaan sotke psykopaattitutkimusta vaan painvastoin. Ma tarkotan silla sita etta psykopatiaa ja narsismia tarkastellaan mahdollisimman neutraalin objektiivisesti, mutta ketaan ei saa syrjia tai sortaa silla perusteella etta han on narsisti tai psykopaatti. Sen vois ajatella jo ihan lainkin kieltavan, kun ei jonkun ominaisuuden takia sinallaan saa syrjia. Tosin tuota lakia mielestani kaytetaan harmillisen vahan. Ja tietysti psykopaatti on vahan tassa monimutkainen termi kun se ei ole valttamatta sairaus tai vamma kun ei kai ole edes diagnoosien luettelossa jos oikein muistan.
Mina tarkotan silla lahinna manipulatiivista ihmista joka ei sieda rakkaudellisia lempeita tunteita.
Ja koska joidenkin on vaikea ymmartaa etta niin olevia ihmisia on, niin kaytan termia psykopaatti kuvaamaan ilmiöta.
Mutta mun mielesta ketaan ei saa kohdella huonommin kuin muita sen takia, etta han on esimerkiksi tunteeton manipulatiivinen ihminen. Ja se syyllisyys on minusta monimutkainen neuroeettinen kysymys jossa on tosi paljon miettimista. Siksikaan en psykopaattiani valttamatta syyta esimerkiksi kiusaamisesta, vaan totean sen, jotta itseni saisi pelastetuksi.
Ja arvelen psykopaattinikin ajatelleen jotenkin nain. Han ei lopeta kiusaamista mutta sanoo etta hyvalla omallatunnolla voin olla olematta hanen kanssaan tekemisissa,
Siis tama periaatteeni ei todellakaan heikenna ajatustapani eettisyytta vaitan.. Minun tutkimukseni on muilta osin taysin epatieteellista mutta eettisten periaaatteiden osalta aika kehittynytta. :)
Tarkotan sita etta mina joka sanon aitiani psykopaatiksi olisin hanelle vahvin puolustaja jos joku aikoisi sortaa hanta silla perusteella etta on uskonut minua etta han olisi psykopaatti.
Siis kyse ei nahdakseni ole perheriidasta, niinkuin jotkut luulee,
Emme varsinaisesti riitele. Persoonat vain ovat yhteensovittamattomat.
Niinkuin nyt vaikka erityisherkka empaatti ja psykopaatti.
On ihan mahdotonta juttua mita siita tulee, vaikkei riitelisi yhtaan.
Ja viittaan yhdenvertaisuuslakiin.
En koe loukkaavani henkilöa sanoessani hanta psykopaatiksi, jos hanella on sen suuntaisia ominaisuuksia, koska silla perusteella joka tapauksessa ei ole nahdakseni oikeutettua laittaa tuota toista henkilöa muita epaedullisempaan asemaan.
Koen etta ihmiset jotka kokevat pelkastaan sen pahanteoksi etta sanoo jotakuta psykopaatiksi, olisivat ilmeisesti valmiita syrjimaan oikeita psykopaatteja ja he mahdollisesti pitavat henkilöa tasavertaisena vain niin kauan kun eivat usko hanta psykopaatiksi, Koen etta se on eettisesti väärin.
Tätä tarkoitan "puolustamisellani". Teen sen nimenomaan eettisesta syysta, eika se siten heikenna eettista ajatteluani.
Oletan psykopaattini hyvin tuntevan taman ajatteluni, kun olen etiikkaani selostanut hanelle vuosikymmenia, joten oletan etta siksi han ei ole arvostellut minua taman sanan kaytösta.
Ja tuolla kun luin nettia tuli esiin etta myös vammaisten asema koetaan Suomessa huonoksi.
Ma uskon sen. Ainakin oma intuitioni on etta paljon rennommin esittelisin vammojani jossain muualla. Siis se tuskin estaisi juurikaan sosiaalista mukaan paasemista juuri mihinkaan. Taalla ennakkoluulo on huomattava.
Munsta nyt jotenkin tuntuu että on uberharvinaista että joku syrjisi psykokpaatteja, tai oikestaan se on mahdotonta. Vain teoriassa voi ajatella että noin kävisi.
Psykopaatithan ovat yleensä hurmaavia ihmisiä, joiden ongelmaluonne käy esille mahd. vasta pitkän tuttavuuden jälkeen, jolloin syrjinnän aloittaminen on myöhäistä.
Jotenkin vakavassa mielessä että joku syrjisi jotain ihmistä sen takia, että sen lapsi sanoo sitä psykopaatiksi, niin uskoisin että vakavat piirit ottavat moisen huumorilla.
Mutta en nyt tiedä kuinka laajalti livenä siellä täällä ulkopuolella vaitiolovelvollisien maailman asiaa puit... Että onko sinulla sitä kautta aihetta huoleen.
Miksi sitten joidenkin mielesta muka puhuu pahaa toisesta jos sanoo hanta psykopaatiksi, jos kerran psykopaateista tykataan ja he ovat hurmaavia ? Miksi sitten ei ole tulkita kohteliaisuudeksi sanoa toista psykopaatiksi ?
Vastaan itse: Todennaköisesti koska monet kokevat psykopaatit hurmaaviksi vain niin kauan kun eivat tieda heidan olevan psykopaatteja.
Psykopaatti-sana koetaan ilmeisesti negatiivisesti leimaavaksi . Miksi ?
Mun mielesta ihmisryhmaa syrjitaan niin kauan kuin heita kuvaava sana on negatiivisesti leimaava,
Ei tama ole niinkaan huoli kuin periaate
hubbla bubbla o o o00 0OO O
Tämä osoittaa oikein todenteolla, miksi sinun kanssasi keskustelu on vähän kuin lasten hiekkakasassa rakentellisi.
Mun mielesta psykopaattien syrjinnan lopettaminen voisi vahentaa sita heidan vahingollista tieta ilmenevaa henkista valtaa.
Mulla meni nyt yks keskustelu mun psykopaatin kaa suht ok, kun olin samoilla linjoilla siita ettei mitaan lässytystä ja on liikaa kaikkea lassytysta.
Eika se nyt ole niin tarkkaa onko han psykopaatti tai ei , mutta se logiikka ainakin patee parhaiten kaytannössä, niin naurakoot keta huvittaa.
Puhuttiin just psykopaatin kanssa siitakin etta aina kun ma tiedan jotain jostain asiasta, niin ihmiset nauraa sille ja ajattelee etten ma voi tietaa. (vaikka olis kyse mulle kovinkin kotoisista asioista.)
Vaikka kumma kylla ne ihmiset ite luulee voivansa tietaa ihan oikeasti mahdottomia asioita tietaa, kuten jonkun tuntemattoman ihmisen asiat kysymatta henkilölta itseltaan asioiden laitaa..
Minä en ole julkisesti diagnosoinut vanhempien persoonallisuutta. Olen nyttemmin joitain heidän tekosiaan paljastellut. Olisi ehkä minulle ollut viisainta pysytellä yleisemmissä asiaan liittyvissä kysymyksissä, koska on ne semmoisia kai jumalia sitten että pitäis vaan ympäristön mielestä kai olla kiitollinen ja nöyrä siitäkin kiimaisesta hetkestä kun siitokseni tapahtui. Minusta vosi hiukan nostaa kriteerejä vanhemmuudelle.
Henkilökohtaisesti varaan itselleni oikeuden nimitellä heitä päin naamaa parhaan solvauksen kykyni mukaan. Semmoisia vaikeuksia ne on aiheuttaneet minulle että minulla on todella välillä vaikeuksia löytää tarpeeksi räävittömiä nimityksiä. Inhottavaa kun koko ajan porukka näyttää laajenevan kehen pitää kohdistaa ikäviä asenteita... Että tosiaan kannattais vähän miettiä sitä hillitöntä tarvetta tuomita asioista ennen kuin niistä on tarpeeksi tietoa ja ymmärrystä. Ja tuntea itsensä sen verta paljon että tunnistaa itsestään ettei kapasiteetti nyt oikein riitä tähän juttuun että parempi pysyä poissa koko sotkusta.
Sinä et mitenkään naurata minua. Minä olen kyllä ihan aikuinen ihminen.
Olet vain kovin lapsekas ja siksi sinua ei näin keskustelussa voi ottaa kaikissa asioissa todesta.
Minun on turha jatkaa sinun kanssasi keskustelua. Olet niin sidoksissa vanhempiisi ja käytät heitä ikäänkuin todisteena lapsekkaille mielipiteillesi. Et ota huomioon tämän aihealueen vakavuutta niiden tosiasioiden valossa, jotka tiedetään.
Sinulla on oma tapasi selviytyä. Toivon menestystä sinulle jatkossakin. En kuitenkaan ole samaa mieltä kaikista määritelmistäsi ja tulemisistasi.
Ei sinun tarvitse minun kanssa samaa mielta olla, puhunkin omasta perheestani.
Ja mulla on näin etta ma koen narsistia tai psykopaattia vanhempaa suuremmaksi ongelmaksi sen etta minun pitais joillekin muille ihmisille esittaa jotain semmosta perhetta ja elamaa josta mulla ei oo mitaan kokemusta yhtaan.
Ei mua haittaa vaikket mun kanssa keskustele. En oo tassa juurikaan aikeissa muutta mieltani.
Minulla sinulle yksi vinkki. Ja tämä tunnetusti toimii.
Pukeudu ja laittaudu jotenkin niin repäisevästi, että kun sinua katsoo niin suut vain aukeavat ymmyrkäiseksi ja kukaan ei edes huomaa kysyä sukusi muista jäsenistä.
En minakaan tee diagnoosia. Koska en oikein edes tieda kannattaako narsismia ja psykopaatiaa edes oikeasti diagnosoida ylipaataankaan paitsi ehka poikkeustapauksissa.
Koska joka tapauksessa ylivoimaisesti suurin osa jaa diagnosoimatta ja olis minusta jotenkin epayhdenvertaista diagnosoida vain joitakin.
Mutta kylla sanoja pitaisi minusta saada kayttää niin vapaasti etta löytää tien ulos labyrintista aivoissaan, jonne narsisti on eksyttanyt...
Mun vanhemmat ei itse juurikaan kuuntele, mutta onneksi eivat puutu muuten minun sanastooni. "Auttajat" ehka tykkaisi rajoittuneemmasta sanojen kaytösta. Mutta semmosella systeemilla voi jäädä jumiin ?
Liikkukoon sanat vapaammin aivoissamme, jotta voimme paasta narsistista vapaaksi !!! :)
No ma olen jo tehny niin mun uudessa virtuaalielamassa, eika kukaan ole edes kysyny onko mulla edes sukulaisia.
Mutta mun mielesta mun vanhemmat on paras perustelu mun paatelmilleni heista.
Jos he kayttaytyy mun paatelmien mukaan jatkuvasti ja toistuvasti eri tilanteissa niin sitte nahdäkseni mun analyysi on menny aika hyvin, eika siina ole mitaan erityisen lapsellista,
Jos analyysin ja konkretiassa tapahtuvan valilla on suuri ristiriita silloin analyysi on kenties huono.
Tosin ei kellaan mun naön takia suu aukea. Oon sellain vaatimaton.
En kayta meikkia enka kay kampaajalla ja mulla on paalla nyt 30 vuotta vanha kesahame. Sain tan joskus 16 vuotiaana. Mun psykopaatti ompeli itse ostamastani kankaasta. Yksi reika pitas tassa korjata :)
Ma muuten nuorena aikuisenakin tykkasin sadusta : Tuhkimo ;)
Juu en sitä että päätelmissäsi vanhemmistasi on mitään erityistä vikaa sinun kannaltasi, mutta esimerkkinä nyt vaikka psykopaattien syrjintä ajatuksesi taas kerran osoittavat, että laajempaa kontekstia et ole saavuttanut. Ehkä sinun ei ole tarkoituskaan saavuttaa laajempaa näkemustä etka tavoittele keskusteluyhteyksiä ykstyistä oloasi etäämmälle... Ok, sinun valinta.
Kannattaa muistaa että erikoiset vaatteet aika usein saa edullisemmin kuin vaatimattomat vaatteet...
Naisella aina mahdollista saada ulkonäköön huomiota herättäviä lisiä, nykyään huomattavan edullisestikin.
M a en oikeen osaa edes kaivata ulkonaköhuomiota.
(Nää mun narsistitkin kun on alynarsisteja eika juuri ole olleet ulkonaköhuomion peraan vaan Enemmankin paistavat vaatimattomuudessaan. Ovat siis niin alysuuntautuneita ikaankuin ettei heita kiinnosta näkö.
Tuhkimo on jo varattu uusperheiden lapsien syrjintä- ja kaltoinkohtelukokemuksia selittäville teorioille :) Onko sulla muita satuja joista pidit? Varmaan puuttuu psykopaattiäitien lapsille jokin osuva satu vallan? Vai oliko Tuhkimo jostain muusta syystä sinulle tärkeä? Kuitenkin monet äitipuolet on yleensä monta astetta julmempia kuin omat psykopaattisetkaan vanhemmat, ja eri syistä tietysti.
Olet monesti maininnut huolta ulkonäöstäsi. Kyllä sitä saa nätiksi laittautua ja ulkoiseen olemukseensa panostaa. Tarjoudun edelleen käärylöimään sulle niitä paplareita. :)Varmasti saisimme kuorittua sinusta jotain nättiä silmälle.
Hieman väärin ymmarretty, ei minulla ole huolta ulkonäösta.
Ma oon jo melko hyvan nakönen verrattuna halvaantuneeseen zombiin., ja kun jo sellasenakin kestin olla kolmisen vuotta ,..
Valitettavasti nautan kuitenkin turhan humoristiselle kiharoilla. kokeilin :)
Meikkeja en voi kayttaa kun allergisillekin muka sopivista saan hirveen ihottuman ja muutenkin nakö mulla vanhenee niilla 10 vuotta.
Kiitos kuitenkin, makin tykkaan saada toisista ihmisista nakyviin kaunista jollain taidolla...
Jos se on varattu niin joku muu sitten.
Ne saduthan on monet vahan samaa teemaa: Lumikki
Siinakin ilkea aitipuoli
Mutta onhan niita kauhusatuja psykopaattien lapsille vaikka Grimmin saduissa
Jep. Minä nyt vain haluan tehdä eron äitipuolen ilkeilyn ja äidin ilkeilyn välille. Sinä ilmeisesti haluaisit korostaa yhtäläisyyksiä?
Dynamiikka on kuitenkin ihan erilainen uusperheissä kuin ydinperheissä ja varsinkin äitipuoli on usein riski erityisesti tytöille. Jostain syystä tätä ei yleisemmin haluttaisi Suomessa tunnustaa. Minä en käsitä miten sitten voidaan pulassa olevia lapsia auttaa jollei erilaisia riskitekijöitä kartoiteta ja mahdollisimman yksityiskohtaisesti ja erottelevasti.
Mun mielesta ei se ajatukseni psykopaattien syrjimattömyydesta ihan typera ole.
Ensinnakin mita hyötya olisi psykopaattien syrjimisesta ?
Meinasin kirjottaa enemman nmutta mulle ei tee nyt hyvaa pohtia tata pidempaan. Ehka palaan joskus tai sitte en.
En ole tehnyt eroa tai yhtalaisyyttä kun en miettiny sita ollenkaan...
Ma en jaksa teha naita palapeleja mita tietokone vaatii niin kauheesti
No pointti nyt olikin että saisit muiden ihmisten huomion itse eikä sinun täysyisi vanhempiasi heille esitellä edes.
Enkä nyt tarkoittanut mitään erityistä meikki-kiharasettiä. Itse olen aika ennakkoluulottoman nuorekas toisinaan eikä minulle ole mahdoton ajatus revitellä vaikka värillisillä hiuslisillä tms. Hiuksiin voi solmia vaikka jotain nauhoja kulloisenkin asun mukaan tai jotain sellaista.
Sitten jotkut jättikorvakorut samaan tyyliin.
Hihih...
Ma revittelen tanssien tota hit musiikkia radiosta...:)
sita nyt vaan ei nae kukaan kun en voi nettiinkaan laittaa musiikin tekijanoikeuksien takia, :)
"Ja jos mua ei miellyta niin sanotaan, etta miks ma sitte puhun. No en puhu enaa.
Ja ma olen joku kauhean negatiivinen ihminen kuulemma, jos ma en ole tyytyvainen siihen ettei mun rehellista puhetta uskota etta ma koen sen negatiivisesti. Kuinka ma voisin sen kokea positiivisesti ettei mun rehellista puhetta uskota ?. Eli siis mun pitas alistua valeeseen ollakseni myönteinen ihminen ?"
Joo toi on ihan hullua. Ihan kuin ihmiset olisi jossain mömmöissä ja mönjissä kivamukava -maassa. Näin niitä ihmisiä tehdään hulluiksi varmaan oikein porukalla.
Mies C kävi yöllisissä puuhissaan raiskaamassa naisia paksuki? Silloin soitetan polliisille ja otetaan pilleri. Helppoa.
No joo se tuntuu hulluksi tekemiselle.
Kielletaan kaikki faktat ja pitas olla tyytyvainen.
Siina vaiheessa, kun on tyytyvainen asiantilaan ja olotilaan, jossa on luovuttu faktoista, on hullu...niin tai sitten jossain mömmöissa puolitiedottomana...
Niinpä. Siksi minultakaan ilonpito ei oikein onnistu ilman huomattavaa nestemäistä tajunnan huijaamista.
Niin joo, johtuu varmaan siita kun en juo sita, etta jankkaan sitten vahan happamana faktoista aika paljon. :)
onneks oon saanu huomata etta on niitakin kelle ei tarvii jankata, niin sillon sitten en oo hapan :)
Höh ma tein alotuksen psykopaattiaidista mutta se meni tuonne yleisen mielenterveyden puolelle virheellisesti.
Mutta ehka nyt ei oliskaan syyta viettaa paivaani asiaa miettien.
Tama on ihan kauhea tama mun yltiömainen empatia ja mielikutuskyky.
Ma pystyn melkeen kokeen senkin niinku ma olisin mun psykopaatti, mutta han on sanonut etta mun empatia on turhaa ja menee hukkaan ja kyl ma koen etta se on mulle itelle vahingollistakin,
"On aivan kohtuutonta, että kehotetaan avautumaan ja sitten ollaan epäuskoisia, epäempaattisia ja tunteettomia haavansa vähäsenkään avaavalle ihmiselle. Ihmisiltä alkaa oikein sadella loukkauksia siinä vaiheessa.
En voi ymmärtää miten ihmiset voi edes ajatella niin järjettömästi ja tunteettomasti ja mihin he sillä oikeen pyrkii. Valitettavasti olen mennyt moiseen järjettömyyteen mukaan ja turhaan satuttanut sisintäni lisää.
Miten ihmiset onkaan valmiita menemään poropeukaloineen sorkkimaan toisen sielua ilman parempaa tietoa. Olen itse saattanut siihen syyllistyä yrittäessäni auttaa jotakuta ja nyt oivallettuani harmittaa."
Hyvin sanoitettu omienkin loppupäätelmieni ajatukset ja tuntemukset. Jotakuinkin näin juuri. Olen itse varmasti tuhansia kertoja käynyt kaikki asiat läpi ja päätynyt tämän tyyppiseen lopputulemaan. Koskakohan se sisäistyy?
Oot niin ihana.
No kiitos. Kiva kun on kannattajia. Niitä ei mulla ikinä vielä oikein ole ollutkaan. Rohkaisevaa. Kiitos, kiitos.
Narsisti osaa puhua narsismistakin sujuvasti. Oikeastaan ei löydy aihetta, josta ei kykenisi puhumaan, se on osa peliään.
Olin lyhyessä suhteessa miehen kanssa, jolla olisi hoidon tarvetta. Täyttyi narsismin piirteitä tai sitten on epävakaa persoona.
Suurenteli kaikki itseensä liittyvät asiat ammattiaan myöten, valehteli, manipuloi, kontrolloi, varasti. Kaikkeen löytyi perustelut.
Aluksi haki tarinoillaan myötätuntoa itselleen, oli ankea lapsuus ja sairautta.
Teki kaikki oman tahtonsa mukaan, ei minkäänlaista empatiaa ollut. Viinoissa muuttui hirviöksi.
Ainakin kaksi eri persoonaa. Jos olin eri mieltä jostain asiasta, suuttui pahasti.
Uteli minusta kaikkea ja käänsi vihoissaan minua vastaan.
Yritti sabotoida jopa töissä käymiseni, sillä se aika oli pois häneltä.
Miteinkin, miksi kaikki ex't ovat olleet huonoja ja ei tavannut lastaan puoleen vuoteen. Tähän tapaamisasiaan oli syynä, että lapsella on taloudellisesti kaikkea, mitä tarvitsee. Joopa.
Tuskinpa kenenkään narsismi nimimerkkien takaa kehenkään nimimerkkien takaa räksyttävän palstaelämään vaikuttaa mitenkään. Mutta mieti nyt narsismia ja siihen liittyviä asioita niin kauan että skitsofreniasi diagnosoidaan ja saat pakkohoitolähetteen.
Vai noin menee polku Hellitä sinä aikankin sitten.
Ei vaikuta ei. Fiksut ihmiset kun ovat huolehtineet omasta oikeusturvastaan vuosia sitten. Hyvin mielenkiintoista materiaalia löytyy kasapäin. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Uhkailut eivät ole tehonneet ikinä. Peiliin katsoessa löytyisi se syy sinunkin ongelmiisi.
Ei todellakaan vaikuta. Watching you watching me. Tuijottelijastalkkarikuuntelijoilla sun muilla verkostoituneilla uteliailla ei ole mitään asiaa lähempään kanssakäymiseen. Ikinä. Kyllä minä tunnistan.
Niin tosiaan, ne verkostot. Jonkun sekopään kännikamu irtisanottiin, miksi? Toinenkin on yllytetty toimimaan kyseenalaisesti.. Tämä taloustilanne on vaikea ja ystävät muistavat varmasti lämmöllä potkuista ja muista mukavista viranomaistoimista. Tykkäätkö linnuista?
Enpä erityisemmin. Minua kiinnostaa lasten kaltoinkohtelu ja hyväksikäyttö uusperheissä. Olen laajentanut kiinnostustani myös muihin lasten vaikeisiin kasvuolosuhteisiin ja ahdinkoihin. Lisäksi naisten väkivaltaisuusaiheet saa mut innostumaan.
Kaikki stalkeerit sun muut hännystelijät on aika hohhoijakkaa, mutta joskus käy hermoon niin että pitää oikein selvitellä että mitä vittua nyt taas jollain tylsä elämä kai.
Kiinnostaako viheltely? Sotkeminen? Ongelmien luominen sinne missä niitä ei ole? Olishan se kamalaa jos joku loisi ongelmia omasta päästään ja huutelisi juttujaan ympäri kyliä. Ja aiheuttaisi syrjintää, eli henkistä väkivaltaa toimillaan jonkun lapselle. Olis aika mielisairasta. Vaik ajattelis muka kierosti auttavansa. Mä tunnen yhden tyypin, joka esittää autotonta, mut sillä on tyhjä auto parkissa tietyssä paikassa ollut vuosia. Ikävää stalkkaamista..
Kuten taisin jo sanoa, ongelmat löytyy peiliin katsomalla. http://narskulandia.blogspot.fi/2012/10/narsisti-ja-mustamaalauskampanjat-2.html?m=1
En nyt ole varma ymmärsinkö oikein mutta mulle on tehty jotain tollasta useammankin ihmisen toimesta. Muidenkin kuin omien perheiden toimesta. Joitain tyyppejä on kiusannut ja stalkannut jo vuosia. En minä tiedä mitä asialle voi tehdä. Ilmeisesti mustamaalauskampanja on aikamoinen. Olihan se aikoinaan Eerikankin kohdalla. Niin väkevää se isän rakkaus uusperheissä.
Väitätkö sinä minun kiinnostuksen kohteitani mielisairaiksi? Taitaa kertoa arvostelma esittäjästään tyhjentävästi.
Mielisairasmeininki
13.6.2017 3:46
Olishan se kamalaa jos joku loisi ongelmia omasta päästään ja huutelisi juttujaan ympäri kyliä. Ja aiheuttaisi syrjintää, eli henkistä väkivaltaa toimillaan jonkun lapselle. Olis aika mielisairasta. = Tuollainen toiminta olisi aika mielisairasta. Tunsin kerran yhden jumalasta seuraavana itseään pitävän, joka puhui kovaan ääneen, vailla mitään oikeaa taitoa. Oli juuri ja juuri läpäisyyt peruskoulun. Kerran yhdessä kokouksessa hän ei osannut laskea yksinkertaista matikan yhtälöä edes allekain paperille. Olishan se noloa, jos kukaan pitäisi tuollaista keskinkertaista idioottia yhtään minään. Saman laskun laskin päässäni, nopeammin ja oikein. Kuvittelee edelleenkin, että olen idiootti. No, hämäys on paras puolustus.
No sehän se, ei ajattele.