Olen rukoillut Herralta puolisoa yli kymmenen vuotta melkein siitä asti kun uskoon tulin. On ollut toki tyttöjä, jotka ovat olleet minusta kiinnostuneita, mutta minä en ole ollut kiinnostunut heistä. Ne joista taas olen ollut kiinnostunut, eivät ole olleet kiinnostuneet minusta. On ollut sitten ei uskovaisia tyttöjä joista olen paljokin tykännyt ja he ovat tykänneet minusta, mutta koska he eivät ole uskossa niin ole asialle tehnyt mitään. Jotkut sanovat, että ei pitäisi olla liian nirso. Mutta minä en haluaisi lähestyä ketään tyttöä, sillä tavalla että katsotaan ihastutaanko vai eikö. Jos lähestyn jotain tyttöä turhaan niin teen siinä vain vahinkoa hänelle. Joku voi sanoa, että myöhemmin voi rakastua vaikka aluksi ei olisikaan niin kiinnostunut. Mutta entä jos ei rakastukaan? Rupesin tapailemaan kerran erästä uskovaista tyttöä kun näytti ettei ole ketään muitakaan vaihtoehtoa. En niin hirveästi hänestä tykännyt, mutta ajattelin että kai sitä pitää tyytyä siihen mitä saa. Mutta vaikka tapailimme, niin olin aina hyvin levoton. Kun kävimme esim ulkona niin näin muita tyttöjä, joista pidin, mutta tästä tytöstä en valitettavasti pitänyt niin paljoa. Päätin sitten lopulta lopettaa suhteen, kun hänkään ei halunnut vain tapailla jos en olisi tosissani. Ja miten voisin olla tosissani jos en tykkää toisesta todella? Siis eihän ihastumista voi valita. Olisi minusta hullua mennä naimisiin jonkun kanssa josta en tykkää, kun samaan aikaan on paljon tyttöjä joista tykkään. Vai onko sitä vain mentävä naimisiin kenen kanssa vain ja onko nämä vain maallisia ajatuksia? Mutta miksi sitten Jumala on luonut rakastumisen ja ihastumisen? En voi ajatella että menisin naimisiin jonkun kanssa jota en rakasta, ja toivoa, että ehkä sitten joskus rakastun. Nainen esim. varmasti haluaisi, että hänen miehensä pitäisi häntä kauniina ja sanoisikin sen hänelle. Jos menisin naimisiiin jonkun tytön kanssa, joka ei olisi mielestäni kovin kaunis, niin miten voisin sanoa hänelle, että hän on kaunis? Eikö se olisi valehtelemista. Ja yleensä näen uskovien avioparien olevan onnellisia ja he pitävät toisistaan... onko teille hengellisimmillä ohjeita tähän asiaan? Ne jotka eivät ole uskossa ja jotka eivät ymmärrä Jumalasta hölkäsen pöläystä niin älkää vaivautuko vastaamaan.
Puolison valinta
Kysynpävaan
59953
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 59
Vanhimmat
Onko palsta mielestäsi yksityisasioita varten?
Mikä aiheeksi jos jokainen levittelee omia juttujaan täällä.
Mielenterveys ja hyvinvointi on Suomi 24 foorumeita, joissa saat vertaistukea.
Helluntailaisuus on uskonto, ihan yleinen ja sielunhoito kuuluu seurakunnille.
Palstan nimi on helluntalaisuus. Oletko helluntalainen? Jos olet, niin kysymyksesi on vähintäänkin outo. Jos et ole helluntalainen, niin mitä itse teet tällä palstalla? Minä olen uskovainen ja kuulun helluntaiseurakuntaan. Tämä asia kuuluu helluntalaisuuteen, koska siihen (ja yleensäkin uskonelämään) kuuluu kaikki elämän osa-alueet.
>Jos et ole helluntalainen, niin mitä itse teet tällä palstalla?
Höh? Täällä saa helluntailaisuudesta keskustella vaikka puhuva pakanapapukaija, jos pystyy näpyttelemään.
Helluntailaisilla on tietääkseni omia foorumeja, joihin ei muita toivota. Menepäs sinä johonkin semmoseen, jos vapaat palstat ahistaa.
Aloittaja: puoliso valitaan itse, ei Jumala häntä valitse. Kanna myös itse vastuu omista teoistasi. Jumala on varmasti johdattanut monia sinulle sopivia puolisoehdokkaita, mutta sinä et huolinut.
Syy siihen, ettei asia ottanut tulta, on sinussa. Ehdotetut naiset eivät huolineet sinua. Sinun kanssasi on vaikea elää yhteiselämää, kun jätät kaiken Jumalalle. Tiskaatko itse, vai odotatko, että Herra lähettää enkelin rasvaisemmille paistinpannuille?
Olet hurmahenkinen ja sellainen on harhaoppia. Valikoit ihmisiä, kuvitellen, että löydät jostain jonkin epäihmisen, puolijumalattaren. maanpäällä ei tallustele sellaisia herranomia. Totuus on, että olemme kaikki syntisiä. Jos moinen, kuviteltu jumalatar kävelee vastaasi, hän on teeskentelijä, valehtelija,- sekä tästä johtuen epäilemättä myös varas - ja mahd. haureuden hengenkin vaikutuksessa. Näitä on nähty.
Naiset ja etenkin mahd. tulevat lapsesi ahdistuvat sinun kanssasi saman katon alla, ellet tee parannusta donatolaisuudestasi = luulosta, että olisit muita parempi / hengellisempi ihminen. Ole armollisempi syntisille ihmisille. Myös itsellesi. Tuskin vedät vertoja apostoli Paavalille. Hänkin muuten oli sinkku.
Kiinalainen sananlasku: "Joka kulkee yksin, kulkee nopeimmin." Ei sinkkuus ole niin paha. Tällä lohduta itseäsi. Ja itsetyydytyskin on vain yksi synti, Et joudu siitä Helvettiin, ellei se ala hallita sinua ja sinä itse donatolaisuudessasi tuomitse itseäsi. Tunnusta Jumalalle syntinen lihallisuutesi. Hän taatusti ymmärtää sinua tässä asiassa.
Ei kannata vaimoa väkisin etsiä. Jos ei kemiat vain osu kunnolla yhteen, niin ole mieluummin ilman. Ei se ole sen arvoista, elämäsi on vain ongelmia täynnä jos et ole täysillä mukana jutussa.
Minulla on taas aivan toisenlainen ongelma. Minä löydän vaimon joka käänteessä. Vanha vaimo ei aina tykkää, kun tulee uusi kuvioihin. Tosin olemme olet kolmisinkin, ja käymme kokouksissa kolmisin, jos hyvä päivä sattuu.
Moni on sanonut, että kun on katkaissut aktiivisen "puolisonhakuvarren" ja keskittynyt Jumalaan ja hänen sanaansa, puoliso on vasta sitten löytynyt. Vieläpä hyvä puoliso, jonka kanssa voi jakaa kaikki asiat.
Vaikutat vähän kypsymättömältä, mutta nuorena sellainen tietenkin onkin. Ala harrastaa Raamatun tutkimista, rukoile ja kiitä joka päivästä. Olennaisinta on palvella Jumalaa. Jumalaa pitää rakastaa enemmän kuin ketään ihmistä.
Oppiminen voi ottaa muutaman vuoden, mutta sitten löydät naisen, joka katsoo sinun olevan hänen tukemisensa ja rakkautensa arvoinen. Sitä ennen naismaailmassa sukkuloidessa saat käsiisi vain pintaliitäjiä.
>Sitä ennen naismaailmassa sukkuloidessa saat käsiisi vain pintaliitäjiä.
No jos rehellisesti heti kertoo olevansa helluntailainen, kyllä se aika paljon karsii niin liitäjiä kun liitämättömiäkin.
Kyllä teidän seuroista luulisi löytyvän, eräs tuntemani korkeasti kouluttautunut nainen löysi sieltä renttu romani miehen niin että älä ole turhan tarkka.
Joillakin naisilla on korkea hoivavietti. Kyllä eräskin tuntemani nainen löysi juuri uskoontulleen narkkarin ja hoivasi häntä. Sitten kun mies oli kunnolla kuivilla ja elämässä kiinni, nainen lähti kun ei enää ollut tarpeeksi hoivattavaa.
Totta. Tuo nainen petti puolisonsa: hän ei ollut miehelleen puoliso, vaan "äiti". Eiköhän puolisoille yksi, oma ja oikea äiti riitä. Avioliitossa eletään puolison, rakastajan kanssa, ei poika-äiti-suhteessa. Miehen sitäpaitsi tulisi olla perheen pää, ei naisen, esittämässä äidin korviketta miehelleen.
Hoivavietti on naisilla vahva, vahvat äidinvaistot. Tämän tyyppiset naiset usein ottavat mahd. alkoholistin tai narkkarin "hoivattavakseen". Tällaisessa suhteessa miesparka kuristuu. Ja nainen mahd. tulee petetyksi, miehen etsiessä rakastajattaren avioliiton ulkopuolelta.
.
Summa summarum: ne naiset, jotka olisivat sinur huolineet, oluvat liian rumia. Ei taida herrasta olla apua tässä. Laske rimaa tai lasjenna reviiriäsi.
Herra Jeesus kehoitti uskoviaan etsimään ihan ENSIN Jumalan valtakuntaa ja Hänen (kaikille hyväksi) vanhurskautta.
Sanoi / Lupasi että sen ohessa / myötä etsivälle KAIKKI muukin tulee / annetaan, mitä Oikein, kaikille hyväksi Raamatun UT mukaisessa ja perustuvassa elämässä tarvitaan, kullekin turvatuksi ja turvalliseksi, kaikinpuoliseksi hyvinvointi elämäksi ja tulevaisuudeksi. Lupauksensa mukaan.
Että neuvoksi. tälle em. Raamatun UT mukaisesti elämisen ja toimimisen tielle lähtemiseksi.ja yhtymiseksi.
Jeesuksen nimessä.... vähäinen, Totuudessa pysyvä ja siihen (Jumalan Sanan mukaisuuteen) pitäytyvästi elävä ja toimiva, Hänen kirkkaudeksi ja kunniaksi, apostolisia seurakuntiaan / sitä pelastukseksi Krist. vaihtoehtoa rakentavaan Krist. yhteyteen ja yhteistyöhön kutsuttu, siihen näyllä armoitettu, armahdettu syntinen, palvelijansa ja seuraajansa.
1. Lopeta uskovaisten piireissä pyöriminen.
2. Hanki hyvä koulutus ja työpaikka.
3. Harrasta liikuntaa ja laita kroppa hyvään iskuun.
4. Etsiydy ihmisten pariin pois fundamentalistien joukosta.
Erittäin hyviä neuvoja. Tuohon voisi vielä lisätä, että jos haluaa pariutumisen nopeuden todennäköisyyttä lisätä, mikään ei voita nettiä. Täältä löytyi niin tukku exiä kuin se lopullinen(?) rouvakin. Eikä oikeastaan ole iästäkään kiinni vaan vain ittestä.
Niin ja sitten vielä pieni mutta keskeinen juttu: jos et oikein osaa katsoa silmiin, opettele niin kauan että sujuu! Se on yksi tärkeimpiä taitoja, jos meinaa olla kiinnostava. On aika hienoa kakien treenaamisen jälkeen kuulla, että "sä katsot niin ihanasti silmiin..."
kakien po. kaiken.:)
"Lopeta uskovaisten piireissä pyöriminen". Auttaisiko tuo sinusta siihen, että löytäisin uskovaisen puolison?
5. Ala homoksi
Eräässä Reijo Mäen takavuosien Vares-kirjassa kuvattiin homojen riiuuelämää käsittääkseni aika realistisesti. Juttuhan on niin, että homoilla kilpailu parimarkkinoilla on vähintään yhtä kovaa kuin heteroillakin. Mäen antaman kuvan mukaan jopa kovempaa – ja jotenkin raadollisempaa.
Olen ihan samaa mieltä että Jumala on luonut miehen ja naisen välille ihastumisen ja rakastumisen tunteen ja on ihan hullua aloittaa seurustella jos jommalta kummalta tämä tunne puuttuu. On totta se ihastumisen kipinä suhteen pitkittyessä ja vuosien myötä laantuu ja saattaakin jossain tupsahtaa eteen ihminen johon kokee ihastumisen ja jopa rakastumisen tunteita ja jos ei ole mielessään ja sydämessään kumppaniinsa sitoutunut ja tai on moraalistaan höllä voi lähteä virran vietäväksi. Uskon että tästä syystä moni parisuhde kariutuu kun ei olla tahdolla ja järjellä uskollisia. Kuitenkin sekin uusi ihastumisen tunne ei kestä ikuisesti ja moni katuukin mielessään kun poltti sillat taakseen ja rikkoi perheen yhtenäisyyden.
Itsellä on eron jälkeen käynyt samoin, että olin kerran kaveruudessa miehen kanssa, josta olisin todella pitänyt, mutta hän ei kokenut samaa vaan pysytteli kaverina. Sanoikin suoraan että jos tapaa "elämänsä naisen" niin ystävyytemme silloin loppuu. Sitten on ollut tyrkyllä miehiä. jotka ovat olleet ihastuneita, mutta minä en ole kokenut niin.
En ole aivoon menossa, kun ikääkin jo on, en myös rukoile kumppania, mutta jos Jumala johdattaa niin mikäs ettei.
Täytyy sanoa että kyllä minunkin kumppani pitää uskossa olla, ja pelkkä ihastuminen ei riitä aivoliiton perusteeksi ja tietenkin pitää olla varmuus että ollaan liikkeellä Jumalan tahdosta.
Paras jättää asia Jumalan haltuun. Hän johdattaa ja tietää mikä on meille parasta.
Rakkaus on kuin tulirokko, mitä vanhempana se iskee, niin sen lujempaan se ottaa.
Kiitos vastauksista. Itse olen kanssa sitä mieltä että ei kannata sellaisen kanssa avioitua johon ei ole todella edes ihastunut. Joku sanoi, että pitäisi laskea rimaa. Eli pitäisi avioitua sellaisen kanssa, johon ei ole edes ihastunut. Mutta se olisi minusta monestakin syystä tyhmää. Se olisi silloin vain järkiperäinen avioliitto ilman rakkautta.
Joku sanoi, että ne tytöt jotka olivat minuun ihastuneet olivat siis rumia. Mutta ei asia näin ole. Eivät he olleet rumia ja moni kaverinikin pitää heitä kauniina ja niin he ovatkin. Mutta ihastuminen on silti eriasia kuin se, että joku on kaunis. Olen moneen kertaan ihastunut moniin tyttöihin niin paljon ettei sitä voi edes käsittää. Siksi olisikin minusta mahdotonta mennä naimisiin jonkun tytön kanssa johon en ole ihastunut, kun samaan aikaan olen palavasti ihastunut johonkin toiseen....
Vastaukseksi moniin kommentteihin ja tarkennukseksi vielä aloitukseeni: 1) urheilen päivittäin ja pidän huolta myös ulkoisesta olemuksesta 2)Pyrin rukoilemaan lukemaan Raamattua joka päivä 3)Etsin Jumalan johdatusta joka elämän osa-alueella. 4) käyn aktiivisesti seurakunnassa.
Uskon kyllä siihen, että Jumala on uskollinen ja hän antaa jokaiselle joka anoo. Ja hän ei anna kiveä, kun pyytää leipää. Mutta kun ajattelen asiaa inhimillisesti niin näyttää lähes mahdottomalta, että minulle löytyisi sopivaa puolisoa. Mutta Herra on uskollinen, joten odotan edelleen Häntä.
Hei !
Yritä käsittää yksi perus asia:
Fil. 2:13 sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.
Siis älä yritä puristaa ITSE ja älä tee ITSE vaan luota Herraan ja siihen, että Hän vaikuttaa kaiken ja siten saat lopulta kiittää Herraa Hänen avustaan, kun et ole millään sitä ITSE aikaan saanut !!!
Kokeile alkaa elää. Harrasta asioita. Ei Jumalaan uskominen tarkoita sitä, että et muuta tee. Etsiydy ihmisten pariin.
Näin olen pyrkinytkin suurimmaksi osaksi tekemään. ainakun olen yrittänyt siitä on tullut vain vahinkoa. Edelleen odotan. Mutta odotusaika on vain käynyt tuskallisen pitkäksi ihmisen näkökulmasta.
Niin, mutta oletko oikeasti jättänyt koko asian Herralle ?
Siis niin kauan kun uskova pitää asioita OMASSA KÄDESSÄÄN ja yhä yrittää siis itse, ei Herra voi auttaa !
Vasta kun uskova eli Jumalan lapsi päästää irti, voi Herra tehdä ja auttaa.
Siis me omilla ponnisteluillamme estämme Jumalan työn.
Kerron esimerkin, jonka kautta Herra opetti minua tässä asiassa, eli irti päästämisessä.
Äitini kertoi, että hänen pikku siskonsa otti uunista pudonneen kekäleen käteensä, ja kun se poltti hänen nyrkissään, niin sisko puristi vain kovempaa.
Pienen lapsen nyrkkiä ei saa auki rikkomatta sormia !
Ei siis voinut väkisin sitä nyrkkiä avata, vaan vanhemman eli äidin siinä kohtaa piti pyytää vain lastaan avaamaan sen nyrkin, ja vasta kun lapsi siihen suostui, voitiin sitä palannutta kättä esilääkitä ja tuskaa helpottaa laittamalla voita siihen, jotta se ei sattuisi niin paljon enää.
Jumalalla on sama ongelma, eli ensin Jumalan pitää saada lapsensa avaamaan sen "kätensä" ja saada lapsensa luottamaan siihen, että Isä hoitaa asian, mutta niin kauan kun lapsi yhä puristaa omissa käsissään asioita vaikka tekee kipeää, ei Isä voi millään auttaa, kuten ei siskon äitikään kyennyt rikkomatta lisää lasta !
Minulle itselleni on janosin rakastavaa puolisoa, Isä puhui "kuvan" kautta seuraavaa:
Pienelle lapselle, joka ei kykene ymmärtämään kyllin, ei voi antaa vaikkapa hentoa perhosta käteen, sillä ymmärtämätön lapsi rusentaisi sen perhosen hengiltä.
Sanoma minulle siis oli se, että Herra ei voinut antaa minulle herttaista ja rakastavaa puolisoa, koska minä olisin ymmärtämättömänä ja kömpelönä rikkonut sen hauraan ja kauniin naisen kuten perhosen ikään.
Eli ensin tulee kypsyä ja kasvaa ja oppia Jumalan koulussa ja kun on siitä koulusta valmistunut, niin sitten vasta osaa käsitellä kyllin hellästi ja rakkaudellisesti sitä omaa "perhostaan" !
Tajuatko tämän ?
Siis tämä oli Herran opetus minulle, ja Herra puhuu kullekin siten, että itse sen tajuaa, mutta välttämättä muut eivät tajua.
Nämä Herran "kuvat" ovat vaan niin hienoja ja niiden kautta tajuaa minunkin kaltaiseni tyhmempikin Jumalan lapsi asiat.
Herra on siis taitava opettaja.
Nyt tosin mietin sitä, että kun itse olen kovan koulun käynyt, että odotanko puolisoni valimstumista, eli meneekö se myös toisin päin, eli ehkäpä tulevan puolisoni tulee kasvaa sen verran, että hän ei riko minua ???
Unohda rajat, jos ihastuksellasi on samat arvot kuin sinulla olet löytänyt oikean.
Ei minulla olekaan muita rajoja kuin se, että hänen on oltava uskossa Kristukseen. Sillä "mitä yhteistä on valkeudella ja pimeydellä?". Jos on uskossa niin silloin on arvokki suurin piirtein samanlaiset.
Kannattaa kokeilla, jos vaikka miehen kanssa tärppäisi.
Se on sun luonne mikä on pielessä: tapailet jotakuta tyttöä ja samalla katselet muita. Sinusta ei saa uskollista aviomiestä, tekemälläkään.
En nyt tarkoituksella katsellut muita, mutta rehellisyyden nimissä oli tyttöjä joista pidin enemmän kuin tästä. Kyllä olen uskollinen sellaiselle josta todella pidän.
Turussa on paljon puolisoa etsiviä kristittyjä naisia ja miehiä, kaiken ikäisiä.
Työpaikalla näin tulevan puolisoni. Kävelin hänen kanssaan työmatkat ja sydämen tilaa tunnustellen totesin hänen uskovaksi. Olin pyytänyt Herralta uskovaa puolisoa, kuten hänkin.
Hieman yli kaksi kuukautta kuljettua - totesin, että voisimmeko mennä kihloihin. Kyllä se kävi.
Siitä kaksi viikkoa, totesin, että mennääkö Maistraattiin. Kyllä se kävi.
Matkaa on takana pian 45- vuotta ja liitto toimii hyvin. Rakastan häntä ja todennäköisesti hänkin rakastaa, koska on matkan tässä tehnyt ja syönyt samasta pottukattilasta.
Rakkaus on siitä mielenkiintoista - että se matkanvarrella lisääntyy lisääntymistään.
Vielä toivon, että terveystilanteestani huolimatta saataisiin tuo 50- vuoden merkkipaalu, jos Herra suo. Se ei ole itsestä kiinni, vaan annetaanko se.
Sydänosasto totesi tässä taannoin, että seuraava puristus on se amen. Siksi se ei ole itsestä enää kiinni, vaan elämänantajasta.
Liittomme on perustunut tietoiseen matkaan, jossa rakkauden puutarha on hoidettu.
Puolison rakkaus - on Jumalan antaman haasteellisen mitan Hengellisessä suhteessa.
Rakasta - niinkuin Kristus rakastaa seurakuntaa.
Se varmaan on ollut se kantava voima meillä. Ei lihallisesti - vaan Hengellisesti.
Tutustu naisiin kavereina ja ystävinä. Näin et anna kenellekään turhia toiveita ja voit tutustua kunnolla ilman painetta seurusteluun. Sitten jos alkaakin tuntua, että haluaisit olla jonkun kanssa enemmän kuin ystävä, niin voit ehdottaa seurustelun aloittamista.
Toivottavasti tästä neuvosta on jotain apua, sillä jouduin katselemaan kahdeksaa liikennemerkkikuvaa ennen kuin sain sen annetuksi...
Minä olen rukoillut jo 50 vuotta. Pitää olla kärsivällinen.
Oon nainen ja minulle on käynyt näin, että olen ollut nyt monia kuukausia ihastunut yhteen meidän seurakunnasta. Vaikka olen nähnyt tätä miestä jo muutamia vuosia, ja joskus taisin jopa ajatella, en häntä haluaisi, niin yhtäkkiä kävikin niin etten pysty ajattelemaan muita kuin häntä.
Olen rukoillut ja kysellyt, että onko tuo mies tarkoitettu minulle. En uskalla kuitenkaan lähestyä häntä koska pelkään että hän ei kuitenkaan pitäisi minusta.
Ihastuin häneen, koska hän on niin täynnä Jumalan rakkautta, se näkyy hänestä ulos päin ja nyt arvostan miehessä sitä, että hän todella rakastaa Jeesusta. Olen rukoillut että saisin miehen, kenen kanssa voisi yhdessä palvella Jeesusta.
Älä juksaa. Miehen kosketusta sinä vain janoat.
Tuo asia, josta kirjoitit on perus ongelma.
Siis tiedän itsestäni sen, että kun huomioin muita ja olen ystävällinen ja Herra on tehnyt minussa työtään, siis silkasta Armosta, niin moni nainen ihastuu minuunkin.
Eli se mahdollinen minussa näkyvä Jumalan Rakkaus tulkitaan väärin, ja moni ihastuu itse asiassa Herraan eikä minuun, koska se Rakkaus on Hänen aikaansaamaansa eli Hänen Rakkauttaan, eikä minun.
Nykyään ei kohtaa kuin harvoin aidosti Rakastavia ihmisiä, ja siten se asia vielä korostuu.
Siis itsekkyys ja kovuus ja kylmyys on vallalla, ja jos sitten on harvassa aidosti Rakastava uskova, niin se tulkitaan nopeasti väärin.
Olen siis joutunut ongelmiin jopa varattujen uskovien naisten kanssa tämän asian vuoksi, eikä se ole kivaa selvittää näitä arkoja asioita väärsätä syystä itseeni ihastuneelle.
Mutta sinulle ohjeeksi "Yliihastunut", että kerro asiat suoraan sille miehelle, kuten teit tässä meille !
Siis kohtaa pelkosi ja puhu, niin sitä kautta asiat selviävät suuntaan tai toiseen !
Sitten ei tarvitse arpoa ja ihmettellä enää, vaan pääset eteenpäin.
Kerron omasta kokemuksesta sen verran, että yhdessä vaiheessa etsin itsekin ja kaipasin puolisoa, ja Herra opetti silloin suoruutta ja rehellisyyttä eli sanoin mitä koin ja ajattelin ja sitä kautta toinen joutui jopa tahtomattaan selvittämään oman kantansa.
Puhuminen kaiken kaikkiaan paljastaa asiat, eli ei tarvitse arvella ja ihmetellä, kun kysyy suoraan, eikä itse muodosta ihan vääriä käsityksiä, vaan todellinen Totuus tulee ilmi puhumalla.
Siis ihmisellä on taipumus muodostaa liian kaunis kuva toisesta, mutta puhumisen kautta Totuus paljastuu itse asiassa tosikin nopeasti.
Kiitos kommentista. Ite olen jotenkin ajatellut, että nyt kun olen ollut myös kovassa koulussa, niin nyt vasta olen alkanut arvostaa toisessa ihmisessä sitä, että hän todella rakastaa Jeesusta ja on antautunut Hänelle. Omien väärien valintojen takia olen hakannut päätä seinään, johtuen ehkä myös siitä, että ajattelin etten voisi kelvata uskovalle miehelle, koska olen pitänyt muita uskovia aina niin paljon itseäni parempana.
Mutta kun sain tutustua Jeesukseen henkilökohtaisemmin, niin ymmärsin että en ole jotenkin huonompi kuin muutkaan. Jeesus rakastaa minuakin ja minun ei tarvitse tyytyä vain johonkin sellaiseen jonka kanssa ei ehkä tule koskaan olemaan mitään yhteistä.
Mutta tämä mies johon olen nyt ollut ihastunut...hän on sellainen jota en silloin joskus voinut kuvitellakaan, mutta silloin en tuntenut itse Jeesusta niinkuin nyt.
Minä nimenomaan kaipaan sellaista miestä, jossa Jeesuksen rakkaus tuntuu ja näkyy. Ja toivon että niin myös itsestäni näkyisi ulospäin Herran rakkaus.
Mutta on liian pelottavaa nyt ruveta tunnustamaan toiselle tunteita. Olen rukoillut että tämä menisi ohi jos meitä ei ole tarkoitettu toisillemme...
Yritä käsitellä asiaa tältä kannalta:
Fil. 2:13 sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.
Mutta huomioi se, että välillä halumme tulee omista sielullisista eli siis lihallisista haluista.
Eli nyt sinun pitää vain tutkia se, että onko se Jumalasta vai sinusta itsestäsi, eikä se asia selviä kuin vain elämällä asiat ja tutkimalla ne sitä kautta.
Siis kerron omasta kokemuksesta, minulla oli ihastus ja sanoin Herralle, että jos se on sinun tahtosi, niin minä haluaisin tuon uskovan naisen rinnalleni.
No, sitten tutustuin ja selvitin asiaa, ja sitten huomasin ja opin, että ei hän todellakaan ollut se oikea minulle, mutta ilman asioiden kohtaamista en olisi voinut millään asiaa tietää ja se ei olisi minulle selvinnyt ja olisin jäänyt ehkä väärin kiinni väärään ihmiseen.
Siis haluan sanoa sen kokemuksesta, että Jumala opettaa ELÄMÄN kautta, jos ei elä ei myöskään opi.
Tärkeää on vain alistaa kaikki tämäkin Jumalan tahdon alle, ja kun ei itse valitse vaan odottaa Jumalan vahvistusta, sen myös saa aikanaan, eli Jumala myös koettelee meitä, että otammeko oman tahtomme mukaan väärän puolision vai odotammeko sit Jumalan valitsemaa.
Olen saanut tämänkin asian useamman kerran käytännössä kokea, eli olen yksin yhä, vaikka muutoin jos olisin itse valinnut, olisin valinnut varmasti väärin.
Mutta ei siis pidä jättää elämättä ja katsomatta vaan katsoa ja kohdata asiat, vain siten ne selviävät ja niiden kautta Jumalan opettaa ja kouluttaa ja ohjaa valitsemaan lopulta oikean tyyppisen puolison.
Itse en enää voisi ottaa ketään muuta, kuin vain sen Isän valitseman ja oikean, tai jos se ei ole Isän tahto, niin sitten Hän tietää, että kaiken kaikkiaan minun on parempi olla yksin.
Mutta tämä kaikki oppimani ei saa estää minua elämästä ja tutkimasta ja sitä kautta oppimasta näistä asioista yhä lisää !
Niin ja kun alettiin asioista avautumaan, niin kerron sinulle vielä seuraavan asian.
Kun aiemmin siis itse etsin puolisoa itselleni, niin sen kautta tapasin ja tutustuin uskoviin naisiin.
Kaikki vain ei mennyt kuten minä luulin, vaan Herra johdatti minut tapaamaan tiettyjä uskovia, ja saimme jakaa Hengellisiä asioita yhdessä, eli rakennuimme yhdessä, vaikka itsellä siis oli muuta mielessä alun pitäin.
Siis Herra johdattaa ja opettaa elämän kautta ja kohtaamisten kautta, ja jos jättää elämättä, jää myös oppimatta, eli älä pelkää elää, vaan mene rohkeasti pelkojasi vastaan, ja kyllä Herra sitten johdattaa ja opettaa, kunhan vain turvaudut kaikessa Häneen, ja etsit aina siinä hetkessä Hänen tahtoaan !
Luota siis Herraan ja Hänen johdatukseensa ja ELÄ ELÄMÄÄSI SIITÄ KÄYTÄNNÖSSÄ OPPIEN !!!
Kerron siis omasta kokemuksesta, ja olen jo melko paljon kokenut ja nähnyt Herran kanssa.
Tuosta kun kehoitat elämään tätä elämää, niin kuukausia sitten, kun olin hirveässä ahdistuksessa ja pelossa, eräs evankelista joka ei minusta mitään tiennyt, osasi kertoa mulle että Jeesus haluaa päästää mut siitä vapauteen, ja puhui paljon muutakin, mutta hän sanoi myös jotain mikä jäi mieleen, ja hän sanoi "uskalla elää".
Jos toiselle ihmiselle, tunnustaa jotain omia tunteitaan,niin sitä tuntee ittensä niin haavoittuvaksi ja ite mietin sitä, että ahdistuuko toinen, jos hän saa tietää. Ehkä hän rupeaa välttelemään kohtaamista seurakunnassa tai muuta sellasta. En haluaisi että toiselle tulee kiusaantunut olo, jos hänellä ei olekkaan yhtään mitään sananlaisia tunteita ja ajatuksia minua kohtaan.
Yritä tajuta se, että jos ei uskalla, ei voi mitään saavuttaakkaan.
Ei tunteiden kertominen minusta tee haavoittuvaksi, vaan se on vapauttavaa vain, ja toinen saa sitten vastata niin tai näin, eikä sekään haittaa, vaan asiaan saa vain selvyyden.
Kaikkia ei voi eikä pysty millään miellyttämään, se yksi ja oikea riittää.
Jos ja kun rehdisti kertoo tuntemuksistaan, niin jos toinen on vähänkin tasapainoinen, ei mitään ongelmia tule, eli ne vain puhutaan läpi, ja se siitä.
Se on sitten sen toisen oma ongelma jos hän ei kykene normaaleita asioita oikein käsittelemään, se ei ole enää sinun ongelmasi ja päänvaivasi.
Minulle on moni nainen tunnustanut tunteitaan, ja kun en itse ole ollut kiinnostunut, niin olen sen vain kertonut ja pahoitellut asiaa, mutta en sille itse mitään voi, joten se siitä.
Eräs varattu uskovainen nainenkin ihastui minuun, ja se oli kyllä hieman hankalaa, siis taiteilla siinä niin että on ystävällinen, mutta kertoa samalla selvästi se, että homma ei tule onnistumaan.
Nainen kamppaili sen asian kanssa keskenään ja Herran edessä jonkin aikaa, kunnes vapautui Herran avulla siitä.
Mutta älä siis pelkää asioiden kertomista etukäteen turhaan, vaan puhu asiat halki ja katso sitten, että miten siinä käy, etkä sinä siis vastaa sen toisen toiminnasta, vaan hän vastaa itse omasta toiminnastaan, eli älä kanna väärin huolta toisen puolesta.
Et voi tehdä päätöksiä etukäteen pelon kautta ja vuoksi toisen ihmisen puolesta, anna toisen ihan itse tehdä päätöksensä ja toimia sitten niiden mukaan.
Niin ja minulle ei tule kiusaantunut olo, jos joku nainen kertoo ihastuneensa minuun, se on vain kiva kuulla, vaikka olenkin pahoillani hänen puolsestaan, jos ja kun minulla ei ole häntä kohtaan tunteita.
Niin ja kun sanoit, että siitä miehestä huokuu Jumalan rakkaus, niin uskon hänen osaavaan toimia hienotuntaisesti tässä asiassa.
Joten pelko pois, ja kohtaa pelkosi selvittämällä asia, vain siten vapaudut turhista peloistasi !
Olen itse saanut opetella juuri tätä pelon kohtaamisen asiaa, Herran kanssa, eli olen oppinut käytännön kautta sen, kuinka se pelko katoaa ja poistuu kun sen kohtaa, vaikka itseä pelottaisikin.
Kokeile sinäkin, se vapauttaa oikeasti paljon.
On hyvä muistaa, että on olemassa omat puutteet ja heikkoudet ja toisen puutteet ja heikkoudet. Haluatko vaatia, että toinen ihminen hyväksyy ne sinun heikot kohtasi, ja oletko valmis vastapalveluksena hyväksymään toisen puutteet? Rakkaus tulee kuitenkin sydämestä, ei mistään erillisestä vartalon osasta. Rakkauden kautta voi tukea toinen toistaan ja kehittyä ulkoisesti ja sisäisesti. On olemassa kaverirakkautta, sisar rakkautta, tavallista lähimmäisenrakkautta jne. En tiedä, onko siinä sitten jotain väärin, jos voi jakaa asioita ja yhteistä aikaa toisen ihmisen kanssa vaikka lähimmäisenrakkauteen pohjautuen. Onhan se aina enemmän, kuin elää yksin vuodesta toiseen. Ei ole pakko edetä intiimille tasolle, mutta on kiva jos on kavereita.
Harva on täydellinen tai virheetön. Jokainen on kaunis ja on paljon kiinni siitä, kuinka persoonallisella tyylillä voi itseään pukea ja ehostaa. Tai jos joku olisi täydellinen, niin se olisi tylsää.
Joskus voi olla vaikea tietää, millaista tyyppiä itseasiassa hakee. Jumala voi kirkastaa ajatuksia siinä asiassa tuomalla eteesi jonkun, tai näyttämällä sinulle erityylisiä ja näköisiä ihmisiä, niin alat vähitellen hahmottaa paremmin omat mieltymyksesi. Hän voi myös täsmentää ajatuksiasi siitä, millaisena haluaisit itsesi nähdä. Sen jälkeen voit pyytää täsmärukouksia, ja pyytää Jumalalta tarkemmin minkälaista henkilöä etsit. Uskoisin, että se on jotain paljon enemmän, kuin pelkkä kaveruuteen perustuva rakkaus.
Olet mitä ilmeisimmin ollut tekemisissä menestysteologian kanssa.
Siis nikkisi jo puhuu sen puolesta, ja sitten tuo "täsmärukous" juttu tuossa lopussa.
Raamatun mukaan tytär ei itse valitse puolisoa, vaan isä valitsee ja naittaa tyttärensä.
Tämä on kuva uskovasta, eli olemme Yljän morsian ja siten se "tytär" vaikka olisimmekin miehiä.
Eli kunkin uskovan tulisi ottaa vain Taivaallisen Isän valitsema puoliso.
Nyt sinun kirjoituksessasi on se ongelma, että sen mukaan siis uskova itse valitsee oman halunsa/himonsa kautta sen itseä miellyttävän puolison, ja homma menee ihan pieleen.
Eli tuo "täsmärukous" on ihan muuta kuin se mitä Jeesus opetti esimerkillään, että kuinka tulee aina toimia:
Luuk. 22:42 sanoen: "Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun".
Siis ihan kaikki pitää alistaa Isän tahtoon, vaikka itse haluaisi mitä tahansa ja rukoilisi millaisia "täsmärukouksia" !
Siis vain Isä tietää sen oikeasti, mikä ja kuka on meidän todelliseksi parhaaksemme, joten nuo "täsmärukoukset" ovat ihan muuta, kuin Jumalan tahdon etsimistä.
Eli vaikka me Jumalan lapset anoisimmekin jotain Isältä, jopa yskilöidysti, niin meidän tulee AINA alistaa kaikki Isän tahdon alle, ja vain silloin voimme luottaa siihen, että kaikki menee juuri oikein, eikä oman vajavaisen ja onnettoman ymmärryksemme mukaan, eli suomeksi sanottuna ihan pieleen !
Tiedän asian omasta kokemuksesta, olen asiat kantapään kautta jotunut oppimaan, enkä toivo teille samaa raskasta tietä, jonka itse olen käynyt tyhmyyttäni !
Kyllä kumppani etsitään itseä varten eikä muita. Se "Jumalan valinta" on tosiasiassa oma valinta. Muun väittäminen on sulaa hulluutta.
Et näköjään ymmärtänyt koko asiaa, eli miten se menee käytännössä.
Uskovan tulee saada Jumalalta vahvistus, että kuka on se oikea, eli silloin se ei voi millään olla oma valinta.
En nyt puhu sellaisesta "jumalan valinnasta" jossa uskova kuitenkin itse valitsee, vaikka muuta väittäisikin.
Itse olen ollut noin 10 vuotta yksin, ja useita ehdokkaita on ollut, mutta en ole saanut Jumalalta vahvistusta, joten se siitä !
Itse olisin jo valinnut oman tahdon mukaan, mutta en voinut kun en saanut vahvistusta, ja Herra on kuitenkin ilmoittanut senkin, että Hän vahvistaa asian sitten meille molemmille.
Eli tässä on vielä tupla varmistus !
Joten tajuatko nyt sen, että jos ja kun uskova aidosti alistaa sen asian Jumalan tahdon alle, niin uskova ei itse valitse.
Niin ja itse rukoilin Herraa, että minä olisin yhden halunnut puolisokseni, mutta en saanut vahvistusta, joten vaikka itse halusin, en mennyt oman haluni mukaan kuitenkaan.
Vasta jälkeenpäin näin ja ymmärsin sen, että tuo uskova nainen ei olisi ollut todellakaan minua varten.
Eli luottamukseni Jumalaan palkittiin, ja jos olisin oman tahtoni mukaan mennyt, olisi varmasti homma mennyt ihan poskelleen !
Höpöh nöpön. Jokainen vastaa itse omasta kumppaninvalinnastaan. Ei siihen mitään "vahvistuksia" tarvita. Jos olet kiinnostunut toisesta osapuolesta, ilmaiset sen tavalla tai toisella hänelle. Hän joko vastaa kiinnostukseesi tai sitten ei. Sama pätee luonnollisesti myös toisin päin.
Tiedän tapauksen jossa uskova puoliso jätti ei-uskovan miehensä, mutta nyt heillä paljonkin paremmat välit kuin aviossa. Mies kyllä uskoi että Jumala on olemassa, mutta ei elänyt avioliiton aikana uskovan elämää mitenkään.
Tämä mies nyt tuskailee omien kertomustensakin mukaan näiden asioiden kanssa. Hän voisi palata exänsä kanssa takaisin yhteen, mutta pelkää niitä samoja ongelmia joita suhteessa oli avion aikana. Toisaalta exän tahto ei ole hänelle selvää tässä vaiheessa, että onko hän yhtään valmis aloittamaan alusta. Sittemmin mies tuli uskoon, eikä se toistaiseksi ole vaikuttanut exän ajatuksiin, että voisiko palata yhteen. Ainakaan hän ei ole ilmaissut asiaa mitenkään vaikka mies on kysellyt sitä asiaa.
Mies katselee uusia puolisoehdokkaita vähän sillä silmällä, mutta ei uskalla tehdä näiden kanssa mitään tapaamispyyntöjä tai aloitteita senkään takia kun hänellä on hyvä kaveruussuhde exänsä kanssa. Hän ei missään tapauksessa haluaisi katkaista tuota kaveruutta uuden naisen takia. Se olisi silloin tehtävä jos uuden kumppanin ottaa. Ei uusi nainen todellakaan tykkää siitä että exä pyörii kuvioissa millään tavalla.
Kuinka tällaisen ihmisen olisi hyvä toimia? Mies on nähdäkseni jonkinlaisessa (aika pahassakin umpikujassa) umpikujassa asian suhteen. Hän kyllä ruksaa että asia järjestyisi jollain lailla elämässään. Arkuus vaivaa häntä omien sanojensa mukaan kovinkin. Minkälaisia neuvoja antaisitte hänelle?
Omituinen tuo ajatus siitä, että etsitään koko ajan "puolisoehdokkaita". Tokihan ihmisen kanssa pyritään - usein - parisuhde luomaan, mutta ensiksi olisi aikuisten (?) ihmisten hyvä vain elää ja katsoa, mihin asiat johtavat. Mikä pakko siinä on heti avioliittoa suunnitella? tai - kyllä kai sen uskovaisten tapauksessa käsittää...
Ex-puolisot taitavat ongelmia aiheuttaa tavalla tai toisella usein. Ehkä tuon mihen pitää vain suunsa auki saada, jos olettaa ja toivoo jotakn tapahtuvan.
Tästä erosta heillä on jo aikaa lähes yhdeksän vuotta että ei aivan uusi tapaus.
Ehkäpä haikailu vanhan perään on sitten jo turhaa. Jos jotakin sanottavaa on, avoimus kai on hyväksi. Jos siihen ei pysty, haikailu kai on vain lopetettava.
Tätä asiaa pitää vähän kommentoida Raamatun Sanan kautta:
4 Hän vastasi ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa 'loi heidät mieheksi ja naiseksi'
5 ja sanoi: 'Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'?
6 Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."
Moni ihminen ei tajua rakastelun sitoovuutta, eli kun menettää neitsyeensä se liittää todella vahvasti sen ihmisen toiseen.
Siksi on erittäin vaikeaa päästä eroon siitä ihmisestä jolle on neitsyytensä menettänyt.
Se on siis ns. sisäänrakennettu asia ihmisessä, jota moni ei tiedosta, eli rakastelu myöhemminkin on erittäin sitova asia, joka vaikuttaa sisäisesti ja sitoo ihmisen toiseen.
Tästä ei paljon puhuta, eikä opeteta, kun näitä asioita eivät "opettajatkaan" ymmärrä, ikävä kyllä.
Siihen haluttomuuteen erota kaveruudestakaan liittyy varmastikin ne yhteiset hetket ja kokemukset avion aikana sekä eron jälkeen. Jos kyseinen pari olisi laittanut välit lopullisesti poikki eron hetkellä tai myöhemminkin, asiassa ei varmastikaan olisi epäselvyyttä. Nyt heillä on välit ilmeisen hyvät. Vaikea olisi tosiaan laittaa välit kaverista poikki noin ykskaks.
Jos luulet että joskus saat vaimon johon olet jatkuvasti ihastunut, petyt varmasti. Sekoitat rakkauden ja ihastumisen. Rakkaus on paitsi tunne, myös periaate. On aikoja jolloin et ole ihastunut puolisoosi, se on normaalia. Tulet aina ihastumaan eri ihmisiin, se on elämän ilo. Jos sen sijaan toivot että kaikki joihin ihastut ovat jollakin lailla sinun, se on itsekkyyttä.
Jos otat vaimon. luultavasti petyt, jos luulet ihastumisen riittävän enemmän kuin pari kuukautta. Sen sijaan rakkaus voi vahvistua koko avioliiton ajan. Sinun velvollisuutesi on osoittaa rakkautta vaimollesi. Jos sitten ihastut johonkin toiseen, se ei saa estää sinua rakastamasta vaimoasi, ja se ihastumisen tunne luultavasti häviää parissa viikossa ja ihastut taas johonkin muuhun henkilään.
Sinulla on vapaus unelmoida, mutta toteuta rakkauttasi vaimosi kanssa.
Sinun tehtäväsi on lähestyä tyttöä ja koettaa ilmaista että olet kiinnostunut.
Muista että et saa luvata mitään mikä ei kestä kuin hetken. Jos halaat tyttöä, niin samalla sinä annat lupauksen: haluan olla sinun kanssasi ystävä, ja jos tapaamme, niin lupaan halata sinua!
Muutoin olet kuin maailman ihmiset: tänään olet minun rakkaani, huomenna sinut hylkään.
Jumala vihaa hylkäämistä. Älä siis petä kenenkään luottamusta.
Eikös se Jumala ihan itse tehnyt, muovannut huolella Aatamille ystävän, avun, puolison, oi niin ihanan Eevan, oikein sillai tilauksesta, ihan siihen nenän eteen asetti, kun aatamilla oli niin yksinäinen ja kurja olo. Ja mitenkäs siinä sitten kävikään? Ei se stoori nyt niin täydellisesti onnistunut, Aatami oli taivaita tavoitteleva hyväuskoinen hölmö ja Eeva häilyvä tuuliviiri. Saahan sitä jotain täydellistä itselle sopivaa miestä/naista lapsellisuuksissaan etsiä, tosiasiassa on olemassa monta oikeaa puolisoa, josta valita ja sen jälkeen alkaa sitten se monta kertaa kipeä kasvu siinä, mitä se todellinen toisen rakastaminen pitääkään sisällään.
Kyllähän se vaikeaa on, jos uskonto on sotkettava joka paikkaan mukaan.