Miten ihmeessä te ahdistuksen vakavana sairautena kokeneet olette päässeet sairaudesta eroon?
Onhan näin, että jos joku sairaus iskee, sen täytyy myös jollain tapaa loppua..
Miksi ihmeessä vakavaan ahdistukseen kuuluu mieletön määrä outoja oireita?
Auttaako lääkkeet, kokemuksia?
Miksi ahdistus alkoi?
Onhan näin, että jos joku sairaus iskee, sen täytyy myös jollain tapaa loppua..
Miksi ihmeessä vakavaan ahdistukseen kuuluu mieletön määrä outoja oireita?
Auttaako lääkkeet, kokemuksia?
Miksi ahdistus alkoi?
Vastaukset 40
Vanhimmat
Ahdistuksen syytä on hyvä pohtia ja tärkeää olisi käsitellä asiaa jonkun tutun tai terapeutin kanssa. Tyypillisistä fyysisistä oireista läytyy listoja netistä ja yleensä helpottaa kun lukee tiettyjen oireiden johtuvan ahdistuksesta. Ahdistuksen syy kannattaisi pyrkiä poistamaan jos se on mahdollista esim. Stressaavasta työpaikasta tai parisuhteesta pois. Lepoa tarvitaan kanssa ja mukavaa tekemistä mutta sänkyyn ei kannata jäädä makaamaan. Mielenterveystalo.fi nettisivuilta löytyy hyviä ohjeita ja tehtäviä. Lääkärissä kannattaa käydä myös mutta todennäköisesti ehdottavat jotain lääkettä, niitä ei kannata alkaa käyttämään kuin äärimmäisessä hädässä/pakon edessä.
Tsemppiä!
Jos ahdistuksen syyn tietää, niin tosiaan siihen vaikuttaminen. Sitten tukitoimet mm.luonnossa liikkuminen/urheilu, ruokavalio ja empaattinen kanssakäyminen ihmisten kanssa. Kaikki rauhoittava toiminta helpottaa oloa esim.jooga. Mahdollisuuksia on paljon.
Stressistähän ahdistukset ja muut lähes aina lähtevät. Lääkkeitä vain kovassa hädässä. Itse paranin näillä keinoilla pahasta ahdistuksesta. Siihen meni noin kaksi vuotta.
Sut lähetetään postissa köyhään maahan asumaan.
Mulla kokeiltu jooga, hieronta, luonto, liikunta, lyhytterapia. Lääkkeitä mietin nyt, kun muuta ei enää keksi ja tietysti psykoterapiaa. Jämähtäneestä elämäntilanteesta ja työpaikasta ei noin vaan luovuta.
Vaihtoehdot alkaa siis olla vähissä, vuoden on jo kestänyt. Päivä kerrallaan mennään.
Oliskohan se ahdistuksen syy yksilöä loukannut ulkopuolinen syy yhteys?
Lääkeet ovat kehon elimistölle vaarallista myrkkyä ja siirtävät ongelmaa jos edes auttavat. Joten usein niihin luottaminen auttaa enemmän kuin itse lääkkeen teho. Lumelääkitys voisi olla terveydellisesti useimmille paras apu.
Sinä olet ihmisille myrkkyä
Mulla on ahdistus kestänyt 8 vuotta. En ala lääkkeisiin silti, vaikka on älyttömän vaikeaa joskus.
Seurasin ystäväni lääkitystä ja totesin:
Lääkkeet ei juuri mitään paranna. Pitää muuttaa se tilanne, mikä ahdistusta aiheuttaa.
"Nappi" naamaan ei muuta sitä. Akuutissa tilanteessa"napit" voi jeesata. Muuten "nappi" puuduttaa vain päätä/keskushermostoa eli sitä kautta tekee aluksi ahdistuksen siedettävämmäksi kestää, mutta "napeilla" on taipumus kääntyä itseään vastaan. Haitat tulee suuremmiksi kuin helpotus, minkä niistä saa. Sitten alkaa "rumba", lääkkeen vaihto tai vierotus.
Joskus on kai ihan pakko syödä lääkkeitä, että selviää elämässä eteenpäin/työelämässä jne.
Luulenpa, että jokainen sisimmässään tietää suurinpiirtein, mistä ahdistus alkoi, mikä sen aiheutti.
Ei tartte kun kelata taaksepäin elämäänsä, vuosi, vuosia.
Yleensä ahdistuksella on "juuret" lapsuudessa asti. Niillä, joilla on ollut turvallinen ja tasapainoinen lapsuus, kestävät myöhemmin esim. vastoinkäymisiä paremmin. Itsetunto on kasvanut vahvemmaksi ja luottamus itseen on parempi hankalissa tilanteissa tai vaikeuksissa.
Saa olla toista mieltä.
Näkökulmia on monia joka asiaan.
Koitetaan pärjäillä, ajatuksillamme toinen toistamme auttaen !
Kaikesta voi oppia, niistäkin ajatuksista, joista ei ole ihan samaa mieltä !
Varsinkin varhaislapsuudessa syntyneitä pettymyksiä on vaikeaa omatoimisesti selvittää. Ne nousevat joka viikko tietoisuuteen aina elämäntilanteen mukaan.
Itsellä tekemättömyys lisää ahdistusta. on ihan pakko nousta jotain puuhaamaan. Olen mieshenkilö.
Kun yksin asuu, ensin peseytymään, tarvittaessa suihku, kuten tänään. Sitten laittamaan aamiaista ja suunnittelemaan päivän puuhia.
Itseä helpottaa ehdoton hiljaisuus. Vain radio äänessä.
Näin valoisimpana vuodenaikana on tietenkin helpompaa. Vuoristorata mielialat voisivat viitatajonkin asteen bibolaarisuuteen.
Lopetin lääkkeet kun tasapainoiseen elämään pääsy kesti ja kesti vaan pitempään. Pahoja depressiivi kuiluja ei ole muutamaan päivään nyt noussut pintaan.
Taustalla kuitenkin lievää levottomuutta tulevaisuudesta ja terveenä pysymisestä. Alkoholi oli pakko jättää hyvin vähiin.
Mulla alko ahdistus siitä kun nenäni murtui ja muutti muotoaan. Meillähän tästä selviää... Eikai tässä tilassa korjausleikkaukseenkaan lähdetä..
Jos vain saisi itsestään irti, ihmisten parissa oleminen tekisi hyvää. Ihminen turhautuu yksinään.
Joku "merkitys" ja sisältö elämään tulee muitten ihmisten kautta. Se, että on olemassa muillekin kuin itselleen.
Pitää paikkansa. Esim.mukavan harrastuksen löytäminen jossa on muitakin ihmisiä mukana, on kuin lottovoitto.
Minkälaisia kaikkia oireita teillä ahdistus tuo, niitä fyysisiä oireita tarkoitan??
Ahdistus on kamalaa. Huippuna tulee joskus paniikkihäiriökohtaus. Kun "jumala" joskus armahtais, että pääsis tästä "taudista" eroon !!! Ennen hautaa siis…
Nuppi ei kestä lääkitystäkään pitemmän päälle. Jätin kaikki lääkkeet vuosi sitte. Liikaa pahoja sivuoireita vaan tuli. Sydänoireita tuppaa olee ja epämääräsiä mahakipuja, kiskoo ja vihloo sieltä sun täältä, psykosomaattisia oireita oletan. Ihan mitä vaan oireita voi olla.
Mistähän sitä tietää varmuudella sitte, mistä ne johtuu.
Jos meet sanomaan TK:ssa että on ahdistusta, ei tutkita kun vika on "korvien välis".
Ahdistus johtuu siitä, että jokin uhkaa tapahtua. Ahdistus on pelkoa ja huolta ennakolta ennen kuin uhkaava asia tapahtuu, jos edes koskaan tulee tapahtumaankaan.
Vai niin ? Mulla ahdistus kyllä johtuu kaikesta kauheasta tapahtuneesta ja seurauksista, jotka jatkuu…… jatkuu…. kai ikuisesti…..
Tarkoitinkin sitä, että jokin aikaisemmin tapahtunut ahdistava tapahtuma herättää pelkoa uusiutua. Huoli, että uusii, vaikka täyttä varmuutta uusiutumisesta ei todellisuudessa ole, on vain ennakkopelko.
Se on sinun käsityksesi, ehkä omakohtainen tuntemuksesikin. Arvostan sitä.
Minulle on jäänyt postraumaattinen stressihäiriö menneistä tapahtuneista, jotka "vainoavat" minua vieläkin vuosien jälkeen aiheuttaen melkein jatkuvaa enemmän tai vähemmän voimakasta ahdistusta.
Se sama ei voi enää uusiutua, se pelko ei minua ahdista, yksi on henkensä heittänyt ja yksi vammautunut lopuksi ikää. Tulevaisuus ahdistaa yleensä, ei mikään yksittäinen asia siinä. Elämäntilanne on ollut vaikea tapahtuneen jälkeen, ratkaisua ei ole.
Kun on ihmisistä kysymys, ei taudinkuvat eikä mikään muukaan koskaan mene yks-yhteen kaavan mukaan. En siksi yleistäisi koskaan mitään ihmistä koskevaa asiaa.
Rentoa kesää kaikille !
Otin selvää tuosta postraumaattisesta stressihäiriöstä:
"Oireet
Post-traumaattinen stressihäiriö ilmenee yleensä kolmella eri tavalla. Ensimmäisessä tavassa oireet ovat häiritsevät muistot traumaattisesta tapahtumasta. Nämä muistot ilmenevät yleensä painajaisina ja hyvin elävinä flashback-reaktioina. Nämä muistot saattavat aiheuttaa syvää psykologista ahdistuneisuutta ja myös fyysisiä oireita, kuten kohonnutta pulssia.
Toinen oire liittyy yleensä aiheen välttelemiseen ja henkiseen turtumiseen. Ihminen saattaa nähdä suurta vaivaa välttääkseen seikkoja ja paikkoja, jotka muistuttavat heitä tapahtuneesta. Ihminen saattaa myös turtua henkisesti, mikä vaikeuttaa ihmisen hyvinvointia ja ihmissuhteita. Ihmiset saattavat kokea, ettei heillä ole tulevaisuutta, kuten muilla läheisillään.
Kolmas oire on ylivirittyneisyys. Ihmisellä esiintyy vaikeuksia nukkua ja keskittyä, säikähtelyä ja yhtäkkisiä vihan tunteita. Nämä oireet johtavat usein masennukseen ja päihteisiin."
Post-traumaattinen stressi - miten sen tunnistaa?
KIRJOITTANUT
Milka Krogerus
http://www.terve.fi/post-traumaattinen-stressi-miten-sen-tunnistaa
Tutumpaakin tuttua asiaa yli 10 vuotta jo. Kaikki on luettu, mitä aiheesta on saatavilla, mutta joku muu voi "uusvalistua."
Lääkärin kanssa olen myös keskustellut eräänkin kerran asiasta.
ei ahdistus ole sairaus vaan oire
Epämukava olotila, johon huikka ja ulkona oleilu on paras apu.
Epämukava olotila tulee sun kommenteista
Niin jos kykenee tekemään vaikka tunnin ulkoilulenkin, sit suihkuun tai uimaan jonka päälle terveellinen ruoka niin kyllähän olo on heti paljon parempi.
Kyllä ahdistuksessa on taustalla jokin pelko jostakin.
Inhottava elämätilannekin sisänsä voi aiheuttaa ahdistusta, vaikkei pelkäisi mitään.
Ahdistuksessa ihminen on ylivarautunut, lihakset ja hermot kireällä. Keho menee ikään kuin kasaan. Sellainen tekeminen joka vaatii keskittymistä, helpottaa myös ahdistusta.
Joskus kuitenkin on niin kova ahdistus, et siihen ei auta muutakuin lääkitys.
Ahdistuksessa ihminen voi olla myös ihan lamautunut.
Meillä ei ole mitään hae apua-automaattia. Itselläni ahdistus on kestänyt läpi elämän ja takana on hoitoa yli 40 vuotta. En tiedä, jos olisin päässyt hoitoon kouluaikana, mutta silloin ei ollut mitään hoitoja.
Diagnoosina määrittelemätön ahdistuneisuushäiriö, siis päädiagnoosi. Ei siis liity mihinkään tiettyihin asioihin, vaan alkaa aamulla ja kestää koko päivän. Työelämä auttoi parhaiten, mutta jouduin jäämään vanhuuseläkkeelle. Työ, kaikenlainen työ, siis paransi oireita.
Ahdistus on siitä vittumaista, että se syö energiaa kaikelta muulta elämältä. Koko elämä pyörii niiden oireiden ympärillä.
Viimeinen lauseesi on osuva kiteytys.
Sitä miettii joka päivä miten voisi vapauttaa itsensä elämään taas.
#
Miten ihmeessä te ahdistuksen vakavana sairautena kokeneet olette päässeet sairaudesta eroon? #
Keksi keino niin sinusta tulee maailman rikkain!
Epäinen, että ensin on selvitettävä ahdistuksen aiheuttaja tai jopa aiheuttajat, useimpien ahdistuksien aiheittaja/syy on aivopesulla aikaan saatu mielen muutos, kuten esimerkiksi usko uskomuksineen HÖYSTETTYNÄ toisen luontoisilla mausteilla kten kotikasvatus jne poliittisten oppia ja asenteita unohtamatta.
En tunne, että olis nk synnynnäistä ahdistusta, esim. geeniessä saatuina ominaisuuksina.
Sen jälkeen kun ahdistuksen aiheuttaja/syy on selvitetty tulee ilmeisesti laatia YKSILLÖINEN hoitomenetelmä joka ottaa oman aikansa riippien paljon siitä, kuinka hoidettu itse antautuu mukaan sillä ilman todellista tahtoa ei apua välttämättä saa.
Ahdistus ei ole sairaus vaan reaktio elämään. Ei sellaisesta voi parantua. Se on osa ihmisyyttä.
Mielestäni tuo oli hyvin sanottu.
Itsellenikin ne parhaat ammattiauttajat tähdensivät, että omaan ahdistukseen täytyy tutustua paremmin ja elää sen kanssa. En väitä, ettei kukaan voisi parantua ahdistuksesta kokonaan. Mutta itse en ole voinut ja ahdistus on ollut lapsesta saakka. En minäkään usko, että se on synnynnäistä, tosin taipumus voi sitä olla. Mutta onko sillä merkitystä?
Ahdistuksen kanssa on vain elettävä. Mutta energiaa se vie. Parasta olla miettimättä, mitä kaikkea olisin elämässäni tehnyt, jos energia ei olisi mennyt ahdistuneena olemiseen hetkestä hetkeen.
Kaikki ammattiauttajat eivät tajua ahdistusta. Ja lehdet ovat täynnä "selviytymistarinoita". Koska ei kestetä sitä, että kaikki tässä maailmassa ei ratkea, ei ole onnellisia loppuja, ihminen on keskeneräinen ja sellaiseksi jää.
Haluaisin joskus lukea ihan rehellisen selviytymistarinan siitä, miten ihminen oppii elämään omien oireidensa kanssa.
Kyllä ahdistuksesta parantua voi. Mulla työ aiheutti kovan ahdistuksen, jota kesti 2-3 vuotta. Työ on vaihtunut, liikunta ja ihmissuhteet lisääntyneet. Ruokavalion laitoin kuntoon.
Puoleen vuoteen en ole ollut ahdistunut. Muistakaa et mahdollisuuksia on monia. Jos joku polku ei toimi, muita polkuja löytyy vaikka kuinka paljon.
Kuinkahan monta kymmentä vuotta niitä polkuja täytyy etsiä? Minulla taitaa kuolema tulla väliin - onneksi. On tämä jo nähty.
Esimerkiksi liikunnalla ei ole ollut paskankaan vaikutusta. Rupesin vanhemmiten liikkumaan aktiivisemmin kasvattaakseni lihaskuntoa. Ei ole ollut vaikutusta kuntosalilla, juoksulla eikä pitkillä kävelylenkeillä. Ei kotivoimistelulla eikä pyöräilyllä. Kuulun siihen osaan, jolla liikunta ei lisää endorfiinituotantoa eikä aiheuta minkäänlaista hyvää oloa. Meitähän on. Liikunnan terveysvaikutuksia muutoin en tietenkään kiellä.
Kaikkinaiset terapiat ja muut hoidot on osaltani läpikäyty. Hyviäkin on ollut joukossa ja useita, mutta niillä ei ole ollut oireisiin vaikutusta.
Ainut mikä vähensi oireita oli työnteko. Olen toiminut erilaisissa ammateissa ja töitä muistelen lämmöllä. Onnistumisia tuli paljon. Valitettavasti minulla ei ole ns. uraa johtuen juuri siitä, että toimin eri aloilla, joten eläke ei ole hääppöinen. Mutta kyllä itsetuntoa nosti ja nostaa edelleen hurjasti, että onnistuin eri tehtävissä, vaativissakin, ja palautetta tuli runsaasti niin työkavereilta, yhteistyökumppaneilta kuin asiakkailtakin.
Oireet vain elävät omaa elämäänsä.
Arvelisin, että noin erilaisilla henkilöillä eivät samat toimenpiteet voikaan tuottaa hyvää tai ainakin parempaa oloa.
Henkilö, joka ei pysty olemaan työelämässä sairautensa tähden ei voi julistaa, että liikunta auttaa kaikkia, vaikka hänellä se ilmeisesti toimii. Toisaalta taas on aika harvinaista, että työ, joka saa monet sairaat työkyvyttömyyseläkkeelle, voi olla se parantava elementti. Se lienee todella harvinaista, mutta mahdollista kuitenkin. Ihmettelen silti. Että miten voi olla sairas koko ajan ja silti pärjätä työssä, jopa kokea sen parantavana.
Hyvää oloa tuottavat mitä ilmeisimmin mitä erilaisimmat asiat. Tätä ei liene tutkittu missään sen kummemmin. Siksi usein julistetaan tai oletetaan, että samat keinot parantavat kaikki.
Työssäolo auttaa, mutta vain jos siellä ei käsitellä yksityisasioita millään tavalla.
Miten parannuit ahdistuksesta konkreettisesti? Söitkö lääkkeitä, pitkä terapia vai mitä?
En ole päässyt kokonaan eroon. Välillä kuitenkin parempia ja oireettomampia kausia. Nyt työssä ollessa, jotkut oireet pahentuneet tosi paljon ja pahimmillaan työpäivä kuin myrkkyä oireiden kanssa. Mitään kiitosta en myöskään nykyisessä työssäni kuule työkavereilta, sijaisena olen kuin 2.luokan kansalainen.
Harrastan sellaista liikuntaa, mikä rentouttaa kehoa. Lisäksi käyn hierojalla. Aiemmin käynyt myös terapiassa. Yritän olla ajattelematta työjuttuja kotona ja tehdä itseäni kiinnostavia asioita. En ole varma, jaksanko jäädä nyk.työpaikkaani.
Ratkaisevin juttu on löytää syy ahdistukseen ja siihen vaikuttaminen. Mulla se sattu olemaan todella stressaava työ.
Sit tulee kaikki muut mm.liikunnat,ruokavaliot,sos.kanssakäymiset,joogat,harrastukset,terapiat,lääkitykset jne...jotka osaltaan lieventävät ahdistusta. Työ antaa elämään rytmiä ja tekemistä. Liika jouten olo ei ole hyväksi. Asioita jotka tuottavat mielihyvää kannattaa etsiä.
siis mulla se ahdistus johtu monista eri asioista jotka vaihtu tilanteen mukaan aina. mulla ei muuten ollu kauheesti mitään oireita, mutta aina kun illalla koitti nukkua niin tuntuu pala kurkussa, hengitys tiheentyy, hikoilen, sydämen tykytys kiihtyy ja alan itkemään. siitä tilasta pääsee pois kun hankkiutuu eroon siitä hengityksestä, eli sulkee silmänsä ja hengittää syvään. mä saan vieläkin näitä "kohtauksia" joka yö, enkä oo hakenu hoitoa, koska oon 12v.
Lääkkeet!