Hengellistä väkivaltaa lestaadiolaisuudessa, helluntailaisuudessa ja Jehovantodistajissa. Turkulainen s. 9
http://www.lehtiluukku.fi/lehti/turkulainen/_read/10.6.2017/150030.html
http://www.lehtiluukku.fi/lehti/turkulainen/_read/10.6.2017/150030.html
Vastaukset 29
Vanhimmat
SENKIN POPULISTI!
Hengellinen väkivalta ja muukin väkivalta hengellisissä piireissä todellakin on tabu. Viimeksi kun näitä asioita nostettiin kansalaisten tietoisuuteen kirjan julkaisulla, ja siitä seuranneella mediakeskustelulla, niin kova oli ilmiselvien uskonnollisten kiihkoilijoiden älämölö.
Yrittivät kovasti väheksyä kirjaa ja tehdä savuverhoa siitä, että mitä asioita kirjassa ei käsitelty, jotta unohtuisi se KIUSALLINEN ASIA, mitä kirjassa nimenomaan käsiteltiin. Eivät tuollaiset asiat unohdu, vaikka joku yrittäisi vaihtaa puheenaiheitta.
PS. Käsite "kielletty tabu" on tautologia. Riittää käyttää pelkkää käsitettä tabu, koska se jo itsessään sisältää kielletyn puheenaiheen merkityksen. Toinen tärkeä juttu on muistutus, että esiintyy sitä hengellistä väkivaltaa muissakin kuin vain aloituksessa mainituissa uskonyhteisöissä, siis myös evankelis-luterilaisuuden piirissä.
Olet oikeassa. Kiitos korjauksesta. Lestaadiolaiset muuten kuuluvat luterilaiseen kirkkoon, ja viidesläinen liike on opeiltaan hyvin lähellä vapaakirkkoja.
Kenelle on ja kenelle ei. Täällä oli aika hyviä ketjuja juuri noista asioiusta ja löytyypä niitä muualtakin.
Hengellistä ja henkistä väkivaltaa on kaikkialla. Se ei mitenkään rajoitu joihinkin yhteisöihin. Eikä se ole vieras näissäkään keskusteluissa.
Hyvä havainto.
Se on totta, että eri tavoilla ihmiset saattavat tulla kaltoin kohdelluiksi mitä erilaisimmissa yhteisöissä.
Minä kuitenkin erottelisin uskonnollliset yhteisöt tässä asiassa omaksi ryhmäkseen. Niihin kuuluminen ensiksikään ei ole läheskään aina vapaaehtoista. Jos varsinkin tiukkarajaiseen uskonnolliseen yhteisöön synnyt, sieltä ei välttämättä helposti erota. Yhteisön arvoilla saatetaan myös perustella esim. vaikenemista pahoista asioista tai velvollisuutta antaa anteeksi mitä julmimmatkin teot.
Toisekseen, uskonnon vaikutus elämään voi olla monin tavoin kokonaisvaltaisempaa kuin vaikkapa työ- tai harrastusyhteisön. Usko voi vaikuttaa valintoihin sellaisillakin elämän osa-alueilla, joilla ei suoraan ole juuri tekemistä uskon kanssa.
Jos puhutaan uskosta Jumalaan, uudestii syntyneen ihmisen uskosta, se on koko elämä, ei vain joku osa - alue. Hengellusissä yhteisöissä on vallankäyttöä, joka ei ole oikein. On asioiden pimittämistä, mitättömiä, kieroilua....kaikkea sitä, mitä ihmiset tekevät . Hengellinen väkivalta ei ole sidottu myöskään yhteisöihin.
Kaikki väkivalta on tuhoavaa.
Tässä kohti Eerika olemme osin samoilla linjoilla, osin eri linjoilla.
Väkivalta-asiasta olen pitkälti samaa mieltä. Uskomisen suhteen olenkin eri linjoilla - mikä ei taida yllätys olla. Minun näkökulmastani katsottuna koko käsite "uudesti syntymisestä" on vain tritys koettaa määritellä se oma usko(nto) jotenkin erikoisasemaan muhin nähden. Oletus on siis se, että ihminen "syntyy uudelleen" ja tekee & kokee asiat toisin kuin kukaan muu sen seurauksena.
Valitettavasti tätä "uudelleen syntymistä" ei voi kukaan konkreettisesti todistaa. Kun ihminen niin väittää tapahtuneen, häntä on ilmeisesti vain uskottava. Sama asia taitaa koskea myös näitä "Pyhän Hengen" ohjauksessa olevia? Oma ilmoitus asiasta riittää?
Joo, menin sivuun asiasta.
Aikuinen "ajatteleva" ihminen on paremmin suojassa em. väkivallalta mutta kun yhteisöt käyttävät "tuomiovaltaa" lapsiin ja nuoriin niin se menee todella vakavalle puolelle josta saattaa seurata elinikäisiä traumoja.
On sama miten sinä määrität uskovan. Usko kuitenkin on asia, joka ei liity vakn joihinkin asioihin. Uskova ollaan 24/7 .
Suhteessa lapsiin kaikki moninkertaistuu. Väkivalta ei kuitenkaan ole hyväksyttävää minkään ikäiseen ihmiseem kohdistuvana.
Minusta asiat menevät sekaisin, jos elämä on osa uskoa eikä päinvastoin. Ihminen voi olla uskova joka hetki, mutta jos koko todellisuus määrittyy vain uskon kautta, avulla ja vuoksi, se ei aivan terveeltä tunnu. Olettaisin suurimmalla osalla ainakin aktiivi-ikäisistä olevan muutakin tekemistä elämässään.
En myöskään oikeastaan esittänyt käsityksiä niinkään uskosta itsestään, vaan enemmänkin siitä, miten ihmiset sitä uskoaan määrittelevät. Käytännössähän on hyvin hankala erottaa toisistaan sitä, mikä on uskoa ja sitä, miten ihmiset HALUAVAT uskonsa määritellä.
Eikö ihmisen koko elämä määrity hänen arvojensa mukaan?
Se riippuu siitä, onko ihminen teeskentelijä vai ei.
Kos hän on teeskentelijä, se värittää hänen elämäänsä.
Ei välttämättä. Ihminen on inhimillinen olento ja biologisesti ajatellen eläin. Kun turhat krumeluurit riisutaan pois, jäljelle jäävät tarpeet saada vettä & ravintoa ja lisääntyä.
Toki on niin, että olemme kyenneet teknologian turvin rakentamaan itsellemme myös kulttuurillisen toimintaympäristön. Uskonoilla on tätä kautta rooli elämässämme - tai ainakin niiden ihmisten elämässä, jotka siihen suostuvat. Viime kädessä uskontojen kauttakin kuitenkin puututaan primääritarpeisiimme. Seksuaalisuus liittyy lisääntymiseen ja sen säätely onkin aina ollut uskonnoissa tärkeää.
Yksi peruste sodille taas on ollut uskonto. Todellisuudessa sotien syy on aina sama: kuka saa missäkin asua ja luonnonvaroja hyödyntää. Uskonto on ollut lähinnä keppihevonen keksittäessä eroja omien ja vihollisten välille.
Eli ymmärsinkö oikein, jos turhat krumeluurit riisutaan pois, sinäkään et enää ole InhottavaRealisti?
Jos meidät Sinun kanssasi pudotettaisiin autiolle saarelle, kummaltakin katoaisivat jonkin ajan kuluttua pois kaikki epäolennaiset kulttuurin sivutuotteet. Jäljellä olisi vain tarve säilyä hengissä.
Me kaikki olemme tietyllä tavalla oman aikakautemme ja ympäristömme tuotteita. Jos esim. olisimme syntyneet nykyisen Suomen alueella vaikkapa 500-luvulla, elämämme olisi jotakin tyystin muuta kuin nyt on.
Luoja minua varjelkoon siltä, että joutuisin autiolle saarelle kanssasi. Vaikka toisaalta ajatus on mielenkiintoinen.
Varmasti äärimmäisissä olosuhteissa ihmisessä tapahtuu yhtä ja toista.
Voidaan varmaan sanoa, että keskitysleirit olivat äärimmäisiä olosuhteita, kuitenkin sielläkin autettiin ja jaettiin omasta, vaikka se ei riittänyt edes itselle. Myös siellä usko Jumalaan säilyi.
Keskitysleiri on oma erikoisuutensa. Osa ihmisistä turvautuu uskontoihiun äärioloissa. Osa taas on valmiita tekemään mitä tahansa säilyäkseen hengissä. Keskitysleirien ihmisten kokemuksista voisi varmasti syntyä lukematon määrä tarinoita. Ryhmäytyminen esim. uskonnon kautta oli luonnollinen reaktio, varsinkin kun oltiin vihollisen säätelemässä ympäristössä.
Lohduksesi voin todeta, että todennäköisyys joutua sinne autiolle saarelle lienee meidän kummankin kohdalla pieni.
Mutta ajatteles miten siinä kävisi, kun ryhmäytyisimme siellä aitiolla saarella. Varsinkin jos saari olisi niin pieni, ettei juuri näköetäisyyttä kauemmas pääsisi. Millaisetkohan roolit valitsisimme ja mitkä asiat karsiutuisivat pois ja mitkä jäisivät?
Uskoisin, että jos meillä ei edes vettä olisi, keskustelu voisi olla vähäistä.
No tietysti jos ei olisi vettä, ei kulttuuriset krumeluurit kerkiäisi karista ennen hengen lähtöä.
"Hengellinen väkivalta ja muukin väkivalta hengellisissä piireissä todellakin on tabu. Viimeksi kun näitä asioita nostettiin kansalaisten tietoisuuteen "
Aika outo "tabu", kun siitä on lehdissä jatkuvasti, ei siitä tökeröstä tekeleestä , jota mainostat, vaan uskontojenuhreista ym.
Ja itsehän teet tuosta surkeasta kirjasta TABUA, jos sitä ei saa kommentoida. Että mitä oikein yritit sanoa?
Se miksi Ev.lu,.kirkko vaikeneee lestojen insestitapauksista, sitä voit kysyä Kari Mäkiseltä. Hänhän on halunnut profiloitua "heikkojen turvaksi" ja puollustajaksi.
Ja ap:lle laita linkki siihen juttuun, ei etusivua.
Ensin aukeaa etusivu. Sitten voi sivuja plaraamalla siirtyä sivulle 9. Ei pitäisi olla vaikeaa.
Hengellistä väkivaltaa lestaadiolaisuudessa, helluntailaisuudessa ja Jehovantodistajissa. Turkulainen s. 9
http://www.lehtiluukku.fi/lehti/turkulainen/_read/10.6.2017/150030.html
"Aika outo "tabu", kun siitä on lehdissä jatkuvasti, ei siitä tökeröstä tekeleestä , jota mainostat, vaan uskontojenuhreista ym."
Ei tabun tarvitse tarkoittaa sellaista, mistä KUKAAN ei saa keskustella. Tabu on yleensä nimenomaan yhteisöittäin tai alakulttuureittain suhteellinen asia. Kyse siis suinkaan ei ole siitä, että tämän asian käsitteleminen lehdissä jotenkin epäisi siltä tabun aseman.
Se on tabu niissä kiihkouskovaisiissa piireissä, joita ne kiusalliset ilmiöt voivat myös vahingoittaa. Siksi niitä halutaan lakaista maton alle. Kun puhutaan, että asia on tabu, niin siitä puhutaan juuri tässä jälkimmäisessä kontekstissa eikä siinä, että keskustellaanko siitä ollenkaan (esim. mediassa).
Mitä tulee tabun suhteellisuuteen, käy arkisemmasta esimerkistä vaikkapa kiroilu. Erästä emättimeen viittaavaa käsitettä jankataan esim. nuorison tai muita usein alatyylista ilmaisua edustavien puheessa jatkuvasti, eikä sillä ole siellä yhtään mitään merkitystä. Eivät sen käyttäjät hetkahda kyseisestä asiasta mitenkään - vaikka vastoin yleistä virhekuvitelmaa nuorempienkin tapauksessa he yleensä tietävät kyllä, että mitä se tarkoittaa. Sen sijaan vanhanaikaisemmat ihmiset järkyttyvät syvästä kyseisen sanan käytöstä, koska heille se on tabu. Jos heiltä kysytään, että no mikä siinä nyt on niin hirveää, niin eivät he osaa vastata muuta kuin jotain tautologiaa.
"Ja itsehän teet tuosta surkeasta kirjasta TABUA, jos sitä ei saa kommentoida. Että mitä oikein yritit sanoa?"
Älä viitsi yrittää sumuttaa minua noin surkealla argumentointivirheellä. Näkyyhän yllä aivan kristallinkirkkaasti, että ainakaan minä en ole sanonut, etteikö sitä saisi kommentoida. Minä sen sijaan osoitin kyseisen kirjan saaman hyökkäyksen indikoivan sitä, että asia niissä kiihkouskispiireissä on tabu. He hyökkäävät ilman asiallista kritiikkiä, koska he eivät halua asiasta keskusteltavan.
Minähän sen sijaan selvästi otin asiaan aivan asiallista kantaa, ja siten osoitin haluavani keskustella asiasta ja haluavani asiasta keskusteltavan. Tästä seuraa, että minä varmasti en ole siitä sitä tabua tekemässä. Näyttää myös siltä, että jos et tällaista suorasanaista puhetta ymmärrä, niin sinulle on ihan turhaa vastata tuohon kysymykseesi. Olet jo osoittanut, että tarkoituksesi on kieroilla ja vääristellä.
"...osoitin kyseisen kirjan saaman hyökkäyksen indikoivan sitä, että asia niissä kiihkouskispiireissä on tabu."
On toki yhteisöjä, jotka eivät hyväksy keskustelua ao. asiasta. Kuten tuli ilmi, ei ihan kaikki esim. helluntailaiset sellaisia kuitenkaan ole. Vähintäänkin he joutuvat ottamaan kantaa silloin, kun muut aiheesta puhuvat.
nosto.