ETTEKÖ IKINÄ PELKÄÄ?

Te jotka ette tunne Jeesusta, ettekö ikinä pelkää, että kuinka minun käy ja mihin minä joudun kun kuolema minutkin korjaa?

Terve pelko on ihan fiksua, se laittaa panemaan asiat järjestykseen ja tekemään sen mitä vaaditaan, että vaara vältetään. Kuka on se joka ei jyrkännettä pelkää, pelkää putoavansa ja kuolevansa tahi ainakin vammautuvansa vakavasti pudotessaan korkealta.

Raamattuun on kirjoitettu, että joka uskoo ja kastetaan, pelastuu, mutta joka ei usko se tuomitaan kadotukseen.

Ja tuota kadotusta olisi syytä hieman pelätä, se on paljon pahempi kuin kuolema, joka itsessään on vain majanmuutto uuteen elämään ja kristityllä taivaselämään paratiisiin. Mutta kadotukseen joutuminen on jotain järkyttävää, niin järkyttävää, että sitä ei toivoisi pahimmalle vihamiehellekään.

Kadotus on ikuinen ja sieltä ei ole pienintäkään mahdollisuutta päästä pois. Ja se merkitsee, että kadotukseen tuomittu on siellä tulijärvessä rangaistuksen alaisena ikuisuudesta ikuisuuteen, saatanan ja hänen joukkojensa kanssa.

Juuri siksi Jeesus kuoli ja kärsi, ettei Jumalan tarvitsisi lähettää ketään tuohon kauhujen paikkaan, jota Jumala ei niinkään tarkoittanut ihmisille vaan perkeleelle ja hänen joukoilleen.

Ja muistakaa, että rakkaus meihin ihmisiin piti Jeesuksen ristillä, piti kunnes hän oli maistanut kyllin rangaistusta meidän ihmisten puolesta, koska olemme hänen käskynsä rikkoneet.

Ja nykyään Jeesus tekee mitä vain ja laittaa palvelijansa ja enkelinsä tekemään mitä vain, että hän saisi itse kunkin ihmisen luottamuksen ja rakkauden voitetuksi itselleen.