Tapasimme nettideittailun kautta toisemme. Muutama viikko hyvin tiivistä viestittelyä päivittäin, muutama puhelu. Kunnes livenä näimme toisemme, koko päivä yhdessä. (tunne; olimme vanhat tutut, luontevaa, helppoa, avointa juttelua)..Ekatreffeillä jo kädestä pitämistä ja suutelua. Yllätyimme molemmat miten niin nopeasti etenimme. .Voiko sitä ihastua jo ensi tapaamisella tällä iällä ? (Olemme molemmat alle 60v. takana vuosia sitten erot/ leskeys).
Aikuisia ihmisisä ollaan,tunteita on välillämme seksuaallisesti myös. Mies ujo, itse olisin valmis enemmänkin kaikkeen uudessa suhteessa.
Mies on käynyt luonani muutaman kerran , hän ei ole pyytänyt minua kotiinsa.Välimatka/työt rajoittaa tapaamstamme vain vkl.
Hän ei tulevaisuuden suunnitelmista ei osaa sanoa mitään..joitain asioita saa kysellä. Yhdessä ollessamme on paljon läheisyyttä, keskusteluja. Mies ei viesti niin hempeilevästi. Hän kertoo edelleen liikaa pohtivansa suhdettamme. Onko mies sittenkään valmis uuteen suhteeseen ??!!! Varmasti vanhemmalla iällä muuttuu varovaisemmaksi, menneisyyden pettymyksien takia ?! Onko kellään kokemusta ??
Aikuisia ihmisisä ollaan,tunteita on välillämme seksuaallisesti myös. Mies ujo, itse olisin valmis enemmänkin kaikkeen uudessa suhteessa.
Mies on käynyt luonani muutaman kerran , hän ei ole pyytänyt minua kotiinsa.Välimatka/työt rajoittaa tapaamstamme vain vkl.
Hän ei tulevaisuuden suunnitelmista ei osaa sanoa mitään..joitain asioita saa kysellä. Yhdessä ollessamme on paljon läheisyyttä, keskusteluja. Mies ei viesti niin hempeilevästi. Hän kertoo edelleen liikaa pohtivansa suhdettamme. Onko mies sittenkään valmis uuteen suhteeseen ??!!! Varmasti vanhemmalla iällä muuttuu varovaisemmaksi, menneisyyden pettymyksien takia ?! Onko kellään kokemusta ??
Vastaukset 1
Vanhimmat
En tiedä voiko kukaan koskaan loppupeleissä tietää onko valmis suhteeseen. Se selviää vain olemalla suhteessa ja kuinka se siitä avautuu/etenee. Ylipäätään toiset ovat hitaammin käynnistyviä kuin toiset. Myös heittäytymisen tasossa on eroja. Ja siinä, että kuinka paljon haluaa jakaa aikaa ja asioita toisen kanssa.
Itse olen aika hidas uuden suhteen alussa ja etenen harkitusti ja suhteen edetessäkin olen se jonka on hankalampi kutsua kotiinsa ja en pidä liian tiiviistä yhdessä olemisesta. Suurin pelko on takertuva kumppani ja itsellä suuri tarve omaan aikaan. Toisesta se voi tuntua siltä ettei halua tai ole valmis suhteeseen. Jos sitten toinen on enempi itsenäinen vaeltaja ja toinen haluaisi muuta, aika sen sitten näyttää löytyykö siinä yhteistä muotoa yhdessä olemiselle. En olisi ollenkaan huolissaan siitä, että toinen pohtii suhdettanne paljon. Itse naisena olen tällainen pohtija eikä kyse ole ollenkaan siitä etteikö pitäisi toisesta vaan siitä että haluaa vain elää harkitsevasti. Uuden suhteen alussa herää valtavat määrät tunteita. Toiset tuntevat olonsa turvalliseksi jos on tilaa tuntea nämä pohtien, toiset taas ovat luontevia heittäytyjiä.