Vieläköhän oppisi purjehtimaan (ja millä)?

Purjehtimaan opit varmasti, varsinkin kun tavoitteesi ei ole kasvaa avomerikisojen sankariksi vaan oppia nauttimaan lepoisasta tuulivoimalla liikkumisesta veden päällä.

Veneen valinta onkin sitten jo toinen juttu. Itse lähtisin katselemaan venettä, jossa voi tarvittaessa yöpyä ja keitellä aamukahvit. Tämä siksi, että purjehdus saa paljon lisää ulottuvuutta kun siihen voi yhdistää saaristoretkeilyn johon on purjeveneen nopeuksilla hyvä varata aikaa enenmmän kuin yhden päivän. Tällaisen veneen kuljetus onnistuu vielä trailerilla, mutta veikkaan että käyttökynnys alenee huomattavasti jos vene kelluu valmiiksi vedessä omalla satamapaikallaan.
Esimerkkejä voisivat olla vaikka Hunter 26 tai "hybridi" Mc.Gregor.

Oletko tutustunut Still 525 tai H-veneeseen, molempia saa käytettyinä hyvin edullisesti ja ne on jo oikeita purjeveneitä sekä myöskin siirrettävissä autolla ja perävaunulla.
Still on avonainen nostokölivene ja H-veneessä pystyy yöpymään kaksikin henkeä.
On varmaan monia muitakin saman tyylisiä veneitä ja nykyisin hyvin halvalla saatavissa suomesta ja erityisesti etelä ruotsista.

Kiitoksia kommenteista!!!

Yöpymismahdollisuus olisi toki poikaa, mutta ajatuksissani ei tässä vaiheessa vaatimus.

Traileroitava paatti olisi – ainakin näin teoriassa – sikäli mukava, että nämä lähivedet on tullut suurilta osin kierrettyä moottoriveneellä, jolloin trailerin kanssa voisi lähteä kauemmaksikin, jos veneen veteen ja purjehduskuntoon saaminen vaihtuvissa paikoissa ei olisi tuntien ponnistus. Tiedä sitten häntä tulisiko lähdettyä.

Mac Gregorin hybridin hankkimista olin itse asiassa joitakin vuosia sitten ihan vakavasti harkitsemassa, mutta silloin tarjolla olleen paatin hintapyyntö oli varoihini nähden jonkin verran yläkanttiin, enkä sitten lopulta oikein kirjoituspöydän ääressä vakuuttunut sen toimivuudesta sen enempää moottorilla kuin purjeillakaan, vaikka näyttävää kuvaa ovatkin valtameren(?) aalloilla tuosta kuvanneet. Saattoi olla virhearvio?
Muistankohan oikein, että Mac Gregorilla oli jokin purjevenemäisempikin versio olemassa?

Hunteria ei näkyisi täällä olevan kovinkaan tarjolla. Ruotsista löytyisi pikaisesti etsien jokunen. Ruotsissa ennen EU-aikaa rekisteröidyn kärryn saaminen rekisteriin Suomessa ei taida olla ihan läpihuutojuttu?

Niinä muutamina kertoina, kun olen purjeveneessä ollut pitämässä pinnasta kiinni kipparin ohjeiden mukaan, on kyseessä muistaakseni ollut juurikin H-vene. Ihan mukavaa matkantekoa kyllä, mutta pitkän peräkannen vuoksi oli laituriin perämoottorointi kipparilta taiteellinen suoritus, jonka mielellään jätän nuoremmille ja notkeammille. Sinänsä perätuuppari olisi ihan ok-vaihtoehto (ja tuollainen käypänen saattaisi löytyä ihan omasta kellarista), mutta sen pitäisi olla jotenkin helpommin käsillä, kuin H:ssa. Eikä H taida varsinaisesti traileroitava vene olla, vaikka trailerilla siirrettävä kyllä. Hmm.

Still 525:ia ollen nettiveneestä katsellut – pahus kun juuri nyt tarjolla olevat ovat vähän turhan kaukana, jotta viitsisi ihan vaan tutustumismatkalle lähteä. Kauankohan 525:n laittaminen trailerilta purjehdusvalmiuteen vie aikaa sitten, kun sen on jo useamman kerran tehnyt?

Joe17 tai Fabola Campus. Halpoja traileroitavia nostokölillisiä lyhytperäisiä helppoja pikku kajuuttaveneitĺä.

Itse suosittelisin myös Fabola Campusta. Traileripurressa on pakko tyytyä kompromisseihin. Campus on varsin näppärä kokonaisuus. Kuljetus ja rikaaminen käy yksinkertaisesti ja vene tarjoaa jopa asuttavuutta sekä tasapainoiset purjehdusominaisuudet. Suuremmissa traileripursissa on kompromisseja liikaa, enkä itse olisi innostunut. Campuksen ja trailerin voi saada edullisena pakettina yhdessä.

Juu, tässä kun olen netissä lautaillut, niin F Campus tai jokin sen kaltainen olisi varmaan ihan passeli.

Kyllähän nuo isommat Mac Gregorit, Sun 2000:t, Solot ja mitä niitä onkaan, ovat kuvissa houkuttelevia, mutta sitten kun rupeaa ajattelemaan, millaista olisi kiskoa toistatonnista mötikkää kärrylle sivutuulisessa rannassa yhden tai kahden henkilön ulottuvuuksin, niin kauko-ohjattavaa sähkövinssiähän siinä tarvittaisiin, jos sittenkään onnistuisi tunnelman kiristymättä…

Mielikuvaharjoituksissa olennaiseksi on nyt noussut helppo maston pystytys – trailerilta purjehtimaan siedettävässä ajassa – ja ettei unohtuisi tuo alkuperäinen ajatus – purjehtimisen oppiminen. Mahtaisikohan raadilla olla näkemystä kummassako nämä ominaisuudet kohtaisivat paremmin F Campuksessa vai esim. Still 525:ssa? (Noita näkyisi jonkin verran markkinoilla liikkuvan, joskaan ei pienten purjeveneiden tarjonta kovin runsasta taida olla.)

Kiitoksia kommenteista! Hienoa, että tulee erilaisia näkökulmia.

Mielikuvaharjoituksissa ajatus on ollut yhdistää purjehtimisen opettelu ja leppoisa päiväretkeily:

Viikolla arvotaan sääennusteista kohde, jossa ehkä olisi suotuisa keli, sitten katsellaan netistä löytyykö kohdeseudulta lauantain ja sunnuntain väliseksi yöksi sopivasti sijaitsevaa edullista mökkiä tai hotellihuonetta. Jos, niin varaus päälle ja lauantaiaamuna menoksi.

Kohteessa vene vesille, päivä purjehdusta ennennäkemättömiä maisemia katsellen, ja jos veneessä on jonkinlaiset punkat, voisi jossain välissä viettää siestaa jossain poukamassa, ja illaksi maihin. Sunnuntaina purjehdusta aamupäivä ja iltapäivällä paatti pakettiin ja kotia kohden.

Viikolla voisi purjehtia ”iltaharjoitukset” omalla lahdella, jos veneen trailerilta purjehduskuntoon saaminen sujuisi järkevässä ajassa.

Sehän voipi hyvin olla, että yhtälö on mahdoton, eikä tällaiseen yksinkertaisesti ole sopivaa paattia olemassakaan.

Mitenkähän kaatoherkkä Still oikeasti on. Jotkut tuntuvat olevan sitä mieltä, että varmasti kaatuu ennemmin tai myöhemmin, toiset kehuvat useita vuosia purjehtineensa kaatamatta kertaakaan? Saapikos kokematon hölmöilijä F Campusta miten herkästi nurin?

”Mielekästä olisi vaan laske ankkuri sopivassa paikassa yöksi, nukkua ja herätä mukavasti luonnonhelmassa, kokata aamiainen veneessä ja nostaa taas purjeet jatkaen matkaansa.”

Tämähän olisi mielikuvissa siintävä ”lopullinen ratkaisu”. Nyt kuitenkin elämäntilanne on se, että käytettävissä ovat vain ja ainoastaan viikonloput, max. perjantai-illasta sunnuntai-iltaan, käytännössä lauantaiaamusta sunnuntai-iltaan, koska perjantaisin työviikon jälkeen ei oikein tahdo mitään jaksaa.

Toiveissa on – ja itseasiassa horisontissa jo utuisesti siintää – muutos parin-kolmen vuoden päästä, jonka jälkeen aikaa olisi juuri tuollaiseen – laske ankkuri, jatka matkaa, kun siltä tuntuu – veneilyyn. Ennen kuin noin pitkällä ollaan, pitäisi kuitenkin saada tietää, opinko purjehtimaan, ja onko se minun juttuni vai ei. Peruskysymys siis on, millä veneellä oppisi ja tulisi oikeasti opeteltua purjehtimaan tämän hektisten reunaehtojen vallitessa mahdollisimman mielekkäällä, hauskalla ja innostavalla tavalla.

Sitten kun tietäisi, onko purjehdus minulle ”the thing”, kuten kuvittelen että voisi olla, vaiko ei, osaisi asemoida palikat oikeaan asentoon niin kauan kuin vielä on taloudellisia edellytyksiä se tehdä. Tuliterään tehdastuoksuiseen Bavariaan ei tule olemaan koskaan mahdollisuuksia (tuskin halujakaan), mutta kaikenlaista mielenkiintoista näkyisi olevan saatavilla niilläkin nappuloilla, mitä voisi olla käytettävissä, kunhan jonkinlaisella varmuudella tietäisi, satsatako kone- vai tuulivoimaan.

Voiko Sinulle kirjoitella suoraan johonkin omaan postiisi? ilman tämän yleisen palstan välitystä? Voisi olla jonkin verran kerrottavaa tuohon alkuperäiseen asiaasi ja kysymyksiisi, kun suunnilleen saman ikäisenä aloittelin purjehduksen ja kohta on ikää 75v.

Ei taida onnistua trailerilta purjehduskuntoon saattaminen yksin (tai kaksin) puolessa tunnissa mitenkään millään veneellä maantiekunnosta. Maston pystytys tarvii helposti 2 henkeä. Ja ottaa myös helposti sen pari tuntia.

Ei kannata hötkyillä, eikä ainakaan ruveta suuntaamaan johonkin ratkaisuun. Mieluummin voi torjua kaikki ehdotukset milloin milläkin perusteella, niitähän kätevältä löytyy.

Optimisti jolla.

Itse aloin ekapurjehdukseni reilusti yli viiskybäsenä Helsingin edustalla ilman mitään alan kokemusta. Eka botski oli muistaakseni Rock-20 tms. Muutaman opaskirjan luin aluksi ja tietysti opiskelin tärkeimmät meriteiden säännöt. Siihen aikaan ei ollut vielä mitään gps- eikä muita systeemejä vaan pelkkää kartta- ja kompassisuunnistusta.

Ilman havereita selvittiin nelihenkisen perheen kanssa useiden viikkojenkin lomareissuista ympäri Suomenlahtea. Jälkeenpäin ihmetyttää, että osasiko silloin edes varautua säätiedotusten varoituksiinkaan. Muistaakseni niitä kuunneltiin matkaradiosta silloin kun Yle suvaitsi lähettää jotain veneily- tai merisäätä.

Suosittelen jokaiselle kiinnostuneelle alan harrastetta!
(Optimistijollat jms. voi jättää suosiolla kakaroille uima-altaassa.)

Purjehtiminen ei ole tiedollisesti vaikeaa, sen oppii jokainen "tolkun" ihminen joka on asiasta kiinnostunut. Kurssit, itseopiskelu ja gastiksi hankkiutuminen ovat perusmetodit.

Tavanomainen fyysinen kunto ja liikkumiskyky riittävät myös, mutta jäykkyys ja heikentynyt tasapainoaisti lisäävät putoamisriskiä.

Oma vene on tietenkin kiva ja jos se on helppohoitoinen niin aina parempi. Itsellä kokemusta myös paristakin H-venekimpasta ja uskallan suositella. Purjehdusaikaa jää yleensä kaikille aivan tarpeeksi ja veneen hoito ja kustannukset vähemmän rassaavia.