Halla-ahon lynkkaus
Minä luulin, että Suomessa ei samasta rikoksesta tuomita toista kertaa, mutta olin väärässä. Tässä politiikan vauhtipelissä pääministeri Sipilän ja valtionvarainministeri Orvon keräämä lynkkausporukka otti oitis Halla-ahon hampaisiinsa. He olivat sitä mieltä, että Suomen oikeuslaitos ei ole mistään kotoisin. He olivat sitä mieltä, että Halla-ahon saama tuomio rasismista oikeudessa oli liian lievä, eikä kerran tuomitulle saa antaa armoa, eikä varsinkaan uutta mahdollisuutta osoittaa sitä, että onko hänestä tullut kelpo kansalainen; eihän hän sentään ministeriksi aikonutkaan.
Sipilä ja Orpo keräsivät lynkkausporukan kasaan ja houkuttelivat mukaan myös entisiä perussuomalaisia, jotka tietysti halusivat pitää ministerin palkkansa, onhan ministeri sentään poliittisessa arvoasteikossa merkittävä saavutus, eikä siitä kannata helpolla luopua. Kokoomuksen ja Keskustan kansanedustajat olivat innolla mukana lynkkausporukassa, eikä kukaan ajatellut sitä, että Halla-aho oli jo oikeudessa saamansa tuomion kärsinyt, nyt hänelle oltiin langettamassa kovempaa tuomiota – niinkö pääministeri Sipilä ja Orpo ja Soini ajattelivat Suomen oikeuslaitoksesta – Suomen oikeuslaitos ei kykene antamaan oikeita tuomioita?
Tottakai monet kansalaiset lähtivät mukaan innokkaana Sipilän ja Orvon lynkkausporukkaan; totta kai, Suomi on koulukiusaamisen luvattu maa ja tässä oli erinomainen kohde koulukiusaamiselle ja rökittämiselle yhä uudelleen ja yhä uudelleen, ei päästetä sitä ikinä rauhaan, ei ikinä anneta sille toista mahdollisuutta. Kerran rikollinen aina rikollinen; tämä ennakkoluulo oli vahvana pääministeri Sipilän ja valtionvarainministeri Orvon ajatusmaailmassa. Pelkäänpä, että tämän asian kanssa he vielä joutuvat painimaan.
Ellet ole samaa mieltä hallituksen kanssa ja vaikka sanot, että olet samaa mieltä; eihän kukaan rikollisen puheita usko – tämä ennakkoluulo sai siis Sipilän ja Orvon raivoisaan lynkkausporukan keräämiseen ja lynkkauksen toteuttamiseen ja suomalaisen oikeuskäytännön halventamiseen ja vieläpä perustuslain oikaisemiseen pääministerin haluamalla tavalla. No perustuslaki antaa täydellisen syytesuojan ministereille, ei heitä vastaan voi syytettä perustuslain rikkomisesta nostaa ilman eduskunnan suostumusta; ei kai enemmistöhallitukselle eduskunta syytetoimia lähde ajamaan – se kai on itsestään selvä.
Mitä tästä siis pitäisi ajatella?
Tätä saa vapaasti kopioida ja levittää.
Minä luulin, että Suomessa ei samasta rikoksesta tuomita toista kertaa, mutta olin väärässä. Tässä politiikan vauhtipelissä pääministeri Sipilän ja valtionvarainministeri Orvon keräämä lynkkausporukka otti oitis Halla-ahon hampaisiinsa. He olivat sitä mieltä, että Suomen oikeuslaitos ei ole mistään kotoisin. He olivat sitä mieltä, että Halla-ahon saama tuomio rasismista oikeudessa oli liian lievä, eikä kerran tuomitulle saa antaa armoa, eikä varsinkaan uutta mahdollisuutta osoittaa sitä, että onko hänestä tullut kelpo kansalainen; eihän hän sentään ministeriksi aikonutkaan.
Sipilä ja Orpo keräsivät lynkkausporukan kasaan ja houkuttelivat mukaan myös entisiä perussuomalaisia, jotka tietysti halusivat pitää ministerin palkkansa, onhan ministeri sentään poliittisessa arvoasteikossa merkittävä saavutus, eikä siitä kannata helpolla luopua. Kokoomuksen ja Keskustan kansanedustajat olivat innolla mukana lynkkausporukassa, eikä kukaan ajatellut sitä, että Halla-aho oli jo oikeudessa saamansa tuomion kärsinyt, nyt hänelle oltiin langettamassa kovempaa tuomiota – niinkö pääministeri Sipilä ja Orpo ja Soini ajattelivat Suomen oikeuslaitoksesta – Suomen oikeuslaitos ei kykene antamaan oikeita tuomioita?
Tottakai monet kansalaiset lähtivät mukaan innokkaana Sipilän ja Orvon lynkkausporukkaan; totta kai, Suomi on koulukiusaamisen luvattu maa ja tässä oli erinomainen kohde koulukiusaamiselle ja rökittämiselle yhä uudelleen ja yhä uudelleen, ei päästetä sitä ikinä rauhaan, ei ikinä anneta sille toista mahdollisuutta. Kerran rikollinen aina rikollinen; tämä ennakkoluulo oli vahvana pääministeri Sipilän ja valtionvarainministeri Orvon ajatusmaailmassa. Pelkäänpä, että tämän asian kanssa he vielä joutuvat painimaan.
Ellet ole samaa mieltä hallituksen kanssa ja vaikka sanot, että olet samaa mieltä; eihän kukaan rikollisen puheita usko – tämä ennakkoluulo sai siis Sipilän ja Orvon raivoisaan lynkkausporukan keräämiseen ja lynkkauksen toteuttamiseen ja suomalaisen oikeuskäytännön halventamiseen ja vieläpä perustuslain oikaisemiseen pääministerin haluamalla tavalla. No perustuslaki antaa täydellisen syytesuojan ministereille, ei heitä vastaan voi syytettä perustuslain rikkomisesta nostaa ilman eduskunnan suostumusta; ei kai enemmistöhallitukselle eduskunta syytetoimia lähde ajamaan – se kai on itsestään selvä.
Mitä tästä siis pitäisi ajatella?
Tätä saa vapaasti kopioida ja levittää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sipilällä ei ole minkäänlaista oikeudentajua. Oma, hyväveljien ja sisäpiirin etu aina ensin. Voi näitä raukkoja jotka lipovat Pipilän takalistoa vain ja ainoastaan siksi, että ministeriauton takapenkki säilyy. Itse messias on farssin kingi, pirullinen hymynvirne suupielessä katselee ympärilleen ja tuntee olevansa suuri johtaja. Sai pidettyä tahtonsa, muuten olisi itkupotkuraivari taas nähty.
Sipilä polki maan rakoon sananvapauden Suomessa.
Sipiläei kunnioittanut demokraattisesti valittua Pesujen johtoa vaan tallasi senkin lokaan.
Sipilä on teatterinäytöksen ohjaaja, kun lensi muka eroanomusta viemään, vaikka oli täysin tietoinen ja itse käsikirjoittanut Persujen hajaannuksen. On siinä veijari ja muka uskova. Uskoo vain itsevaltiuteen ja rahaan!
Johan se sopi Orpolle ja muille Sipilän lakeijoille, että hallitus pysyy, saavat sählätä edelleenkin soten ym yksityistämissopat. Soini taitaa katsella rahakkaita duuneja ja vetäytyä kokonaan politiikasta, kun täysin ryvetti itsensä Sipilän talutusnuorassa. Hillova, hillova Timpalle jotta enemmän lihoisi!
Kaipa se jollain pitää omille toimille oikeutus hakea ja mikäs sen tehokkaapi keino kun leimata toisen mielipiteet
Kokoomus alistui RKP:n apupuolueeksi, kun Katainen nousi puolueen johtoon. RKP:n hallinnoimat sikarikkaat säätiöt eli fondit maksoivat pois konkurssissa olleen Kokoomuksen jättivelat.
PS on ollut suuri murhe ruotsinkieliselle- ja -mieliselle valtaeliitillemme ja sen hallinnoimalle valtamedialle. Siksi kokoomusjohdon tehtäväksi on tullut hajottaa ainoa suomenkielisen pääväetön etua ja tahtoa puolustava puolue.
Meillä on näköjään vielä jokin espanjalainen inkvisitio voimassa jota johdetaan suoraan Ruotsista