Jos ei ole ollut vuosiin onnellinen eikä osaa saavuttaa onnellisuutta. Miten te samassa tilanteessa olevat jaksatte elää?
Mitä syitä jaksaa päivästä toiseen?
etsinsyitä
14605
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Huonosti..
Täytyy yrittää kerätä joka päivä päivästä pieniä "onnen jyviä".
Täytyy ajatella perhettä, omia vanhempia ,sisaruksia jne..
Onni löytyy ihan jokapäiväisestä elämästä, aamukahvin aromista ja mausta mitä säestää pikkulintujen liverrys, kahvin jälkeisestä lenkistä, virvoittavasta suihkusta jne. En mä ole kelvollinen neuvomaan masentuneita, kertoilen vaan omista tavoista.
Ite aloitan päivän ja totean pään ollessa vielä tyynyä vasten, että "tästä tulee **tun hyvä päivä", sitten parikyt etunojaa.
Elän siksi etten satuttaisi äitiäni ja sisaruksiani tappamalla itseäni. Tekee kieltämättä tiukkaa silti jaksaa ja miettinytkin tässä vuosia että mitä teen. Kun ei meinaa millään kestää vaikka tietää että satuttaisi kuolemallaan muita ihmisiä. Miettinyt myös sitä kuinka paljon pahaa aiheutan perheelleni elossa olollanikin.. äidin helmoissa aikuisena ihmisenä silloin kun ei jaksa kotitöitäkään enää tehdä. Koitan kestää kyllä heidän takiaan mutta voi olla etten ehkä kestäkään kovin kauaa..
Ehkä sulla on sitten elämässä kaikkea, ja pidät asioita kuten omaa terveyttäkin itsestään selvyytenä. Kun se järkkyy, niin vasta sitten tajuaa, miten onnellinen olisikaan terveenä, näkökulmat ja asenteet muuttuu. Syy voi olla omassa elämänasenteessasi tai olet vain masentunut. Masennukseen kannattaa hakea apua.
Ja silti kaikesta huolimatta voi olla ihan onnellinen, vaikka muiden mielestä sairastunut ihminen ei voi olla onnellinen. Aika pitkälti kaikki riippuu omasta asenteesta, kuten sanoitkin.
Itse olen parantumattomasti sairastunut. Maailma romahtaa välillä taakan alla, mutta aina noustaan takaisin ylös. Joku jo toi ilmi, että minun pitäisi lopettaa eläminen ja tulevaisuudesta haaveilu, mutta en aio lopettaa elämääni ennen, kuin oikeasti henki lähtee. Elän ja haaveilen loppuun asti.
Muita auttamalla ja tukemalla löytyy sisältö, taroitus ja mielekkyys elämään.
Juttele jonkun läheisen kanssa omista ajatuksistasi ja tuntemuksistasi. Yritä löytää joku empaattinen ja ymmärtävä, osaava ammattilainen, jota sitten tapaat säännöllisesti. Ammattilaisiakin on monenlaisia ja/tai tasoisia, jotkut ymmärtävät toisia ihmisä paremmin kuin toiset. Hae sellainen henkilö, jolla on oikeasti kompetenssia, näin hän osaa kannatella sinua ohjaamaan veneesi lähisatamaan. Ankkuroit veneesi ja jatkat matkaa yhdessä hienojen läheisten ihmisten kanssa.
Elämä ei ole aina helppoa. Tunteet ja ajatukset voivat välillä syöksyä allonharjasta aallonpohjaan. Mutta ensimmäinen neuvoni olisi, että puhut jollekin läheiselle, joka ymmärtää sinua. Tarkastele omaa elämääsi kokonaiskuvana, mieti, mitkä ovat niitä asioita, jotka ovat sinulle tärkeitä, ja ennen kaikkea KETKÄ ovat sinulle niitä aidosti tärkeitä ihmisiä, ja pyyhi kaikki muu pois ympäriltäsi.
Ihminen itse joutuu kohtamaan aika yksin niitä omia syvimpiä tunteita ja ajatuksia, mutta ympäristöllä on valtava merkitys niihin tunteisiin ja tuntemuksiin, siksi on tärkeä putsata pöytä ensin rojuista, vasta sen jälkeen voit alkaa entisöimään itseäsi ja omaa elämääsi. Vähän kulumia ja lommoja oleva pöytä ja siinä olevat laatikot ovat paljon mielenkiintoisempia ja todellisempia kuin uutuuttaan kiiltävät pöydät, johon ei voi edes koskea. Ihmisillä, jokaisella meistä löytyy aina ympäriltä sellaista asioita, joita me emme tarvitse, saatikka, että ne olisivat meille hyväksi. Näin myös ihmissuhteiden osalta.
Usko itseesi, usko elämään, parempaan ja toiveekkaampaan elämään, mutta pelkkä usko ei riitä, pitää vaan yrittää riuhtaista asioita käsiinsä ja alkaa "puimaan" ja karsimaan niitä. Aina löytyy ihmisiä, joka ymmärtää, ymmärtää sinua ja elämääsi, kokemuksia ja tuntemuksiasi. Varmasti sinulla on joku läheinen ehkä lapsuuden ystävä, joka näkee ja ymmärtää. On niitä hienojakin ihmisiä, jotka ovat valmiita näkemään myös toisten puolesta ja toisen kanssa asioita, joita yksin ei ehkä näkisikään.
Pyyhi pois kaikki melusaaste ja ympäristöämyrkyt ympäriltäsi. Siitä se lähtee. Kaappi täytyy ekaksi putsata ja karsia, kaikki turha pois. Siitä se lähtee. Varmasti monellakin ihmisellä on ollut joskus väsymystä elämässä, mutta elämän toivoa pitää pitää yllä, aina, koska sitä on. Elämä on lahja, toki ymmärrän jos joku ei vaan jaksa, mutta sinä varmasti jaksat. Joskus ihminen vain voi niin väsyä, että tuntuu, että ei jaksa, ei se ole tuomittava ajatus tai tunne. Siitä vaan pitää yrittää pörskutella yli.
Elämö on.
Pakko on kai ainoa syy. Kun ei vielä haluaisi lisätä tuota läheisten tuskaa, niin on pakko roikkua miten kuten mukana. Jaksanut en ole enää vuosiin ja onni on minulle satukirjojen tarinoita. Ei auta, vaikka puitteet on kunnossa, kun on itse sisältä mätä. Loppuisipa jo.
Ihania nämä kakkosen ihmettelyt kun ei eroa niin ei. Kannattaa se todella miettiä mitä kertonut hakevansa sinusta. Ainahan ne onnettomia liittoja takana kun seksiä hakee muualta. Ja kun taas kakkonen jää ihmettelemään kun toinen jää vaan onnettoman liittoonsa kun vaihtoehto olisi olemassa. Niin miten ihmeessä jotkut onnettomat suhteilevat näin? Oisko syyt oman elämän tekosista johtuvia. Kun sinäkin onnettomana sekoilee varatun kanssa kertoo se monesti onnettomasta elämästä.
Missä sinä näet täällä kakkosia? Ap ja vastanneet kyllä puhuvat kyllä hyvinkin vakavista asioista, elämästä ja kuolemasta. Ei kakkosista. Ekä se kertoo sinusta itsestäsi, sinun elämästäsi, siitä mitä sinäpelkäät.
Kannattaa kekisttyä ihan omaan elämään, niin sitä kautta se onni löytyy, jos on löytyäkseen. Ei kakkosiin, kolmosiin, nelosiin tai muihin huuhaahan. Elämä on vakava paikka, jos niikseen, mutta se on myös mahdollisuus KUN niikseen.
ja jos näitä ykkösiä, kakkosia, kolmosia ja vaikka nelosiakin alkaa pyörimään ympärillä, niin silloin etenkin kannattaa pysähtyä miettimään elämää. Helppo luetella numeroita, mutta yhtölöitä onkin jo vaikeampi hahmottaa, saatika saada ratkaisu niihin. Riippuu yhtälöistä.
Mutta se siitä. Todellisuudessa ei kiinnosta vähänkään muiden yhtälöt.
Eikö tosiaan ole ihmeellistä ettei aikuinen ihminen osaa hakea sitä onneaan? Säälittää onnettomat ihmiset. Tosiaan oletko kysynyt onnettomalta miksi? Kai se kertoo sulle siihen hyvät syyt. En ainakaan suostuisi edes onnettomana elämään. On paljon ihanampaa elää onnellisena. Ja pidän myös huolen että onnellisina pysymme. Jos nyt tulisi sanomaan olevansa onneton toki olisi pakko toinen päästää eihän ketään pakkoaviossa pidetä.
jokaisena aamuna:'
Tänään on hyvä päivä ;).
Elämä on kallisarvoinen lahja. Kaikilla meillä ihmisillä on huonompia aikoja, mutta onneksi myös niitä parempia. Ne paremmat ajat antavat uskoa tähän elämään. Loppujen lopuksi elämä on lyhyt. Pitää elää sopuisasti itsensä kanssa ja pyrkiä auttamaan muita. Siitä saa hyvän ja onnellisen olon (edes hetkeksi).