palauttaa Hagia Sofian kirkosta IV neljännellä ristiretkellä ryöstämänsä reliikit ja muu suunnattoman arvokas omaisuus?
Paavi Innocentius III sai uuden ristiretki-innostuksen syntymään ja 1202 etupäässä ranskalaiset joukot kokoontuivat Venetsian mahtavaan kauppakaupunkiin, joka suurta korvausta vastaan oli sitoutunut varustamaan retkeläiset ja huolehtimaan heidän kuljetuksestaan Egyptiin.
Kuitenkin bysanttilainen kruununtavoittelija Iisak Angeloksen poika onnistui houkuttelemaan ristiretkeläiset avukseen Venetsian dogen tukemana. Ristiretkeläisille luvattiin apua, jos nämä puolestaan tukisivat kruununtavoittelijaa.
Konstantinopoli valloitettiin 1204 ja seurasi uljaan kulttuurikeskuksen täydellinen ryöstö ja tuho, jonka jälkeen Bysantti oli lopullisesti heikentynyt. Näin tasoitettiin erikseen, mahdollisesti tarkoitushakuisesti myöhemmin tapahtunutta Ottomaanien valloitusta joka tapahtui 1453. Tähän tapahtumaan päättyi lopullisesti Idän- ja Lännen kirkkojen yhdentyminen.
Venetsia korjasi ryöstöstä ja aluevoitoista suurimman hyödyn.
Pyhä isä näki myönteisenä sen, että kreikkalaisortodoksisen uskon pääpaikka oli tuhottu, mutta samalla länsimaat olivat tuhonneet tärkeän etuvartionsa muhamettilaisia vastaan.
Tulkoon mainituksi, että samainen paavi Innocentius III nimitti itsensä seuraavasti: "Rooman piispa, Jeesuksen Kristuksen sijainen, apostoliruhtinaan seuraaja, koko kirkon ylimmäinen pappi, länsimaiden patriarkka, Itarlian primas, Rooman kirkkoprovinssin arkkipiispa ja metropoliitta, Vatikaanivaltion suvereeni hallitsija, Jumalan palvelijoiden palvelija" Jota arvonimeä edelleen käyttää myös istuva paavi.
Ettei paavit ja kirkkoruhtinaat vaan olisi käyttänyt noita kalleuksia suurelliseen ja riettaaseen elämään?
Olivat nuo esi-isämme ja Kristuksen vikakarit kaiken kaikkiaan vaan aika velikultia. Vai mitä?
Ihmiskunnan hirmuteot evät liioin näytä vähenevän. Hitlereissä, Stalineissa, ja Busheissa näyttää piisaavan. Rikkauksiakin näyttää riittävän lähes samalla alueella edelleen.
Paavi Innocentius III sai uuden ristiretki-innostuksen syntymään ja 1202 etupäässä ranskalaiset joukot kokoontuivat Venetsian mahtavaan kauppakaupunkiin, joka suurta korvausta vastaan oli sitoutunut varustamaan retkeläiset ja huolehtimaan heidän kuljetuksestaan Egyptiin.
Kuitenkin bysanttilainen kruununtavoittelija Iisak Angeloksen poika onnistui houkuttelemaan ristiretkeläiset avukseen Venetsian dogen tukemana. Ristiretkeläisille luvattiin apua, jos nämä puolestaan tukisivat kruununtavoittelijaa.
Konstantinopoli valloitettiin 1204 ja seurasi uljaan kulttuurikeskuksen täydellinen ryöstö ja tuho, jonka jälkeen Bysantti oli lopullisesti heikentynyt. Näin tasoitettiin erikseen, mahdollisesti tarkoitushakuisesti myöhemmin tapahtunutta Ottomaanien valloitusta joka tapahtui 1453. Tähän tapahtumaan päättyi lopullisesti Idän- ja Lännen kirkkojen yhdentyminen.
Venetsia korjasi ryöstöstä ja aluevoitoista suurimman hyödyn.
Pyhä isä näki myönteisenä sen, että kreikkalaisortodoksisen uskon pääpaikka oli tuhottu, mutta samalla länsimaat olivat tuhonneet tärkeän etuvartionsa muhamettilaisia vastaan.
Tulkoon mainituksi, että samainen paavi Innocentius III nimitti itsensä seuraavasti: "Rooman piispa, Jeesuksen Kristuksen sijainen, apostoliruhtinaan seuraaja, koko kirkon ylimmäinen pappi, länsimaiden patriarkka, Itarlian primas, Rooman kirkkoprovinssin arkkipiispa ja metropoliitta, Vatikaanivaltion suvereeni hallitsija, Jumalan palvelijoiden palvelija" Jota arvonimeä edelleen käyttää myös istuva paavi.
Ettei paavit ja kirkkoruhtinaat vaan olisi käyttänyt noita kalleuksia suurelliseen ja riettaaseen elämään?
Olivat nuo esi-isämme ja Kristuksen vikakarit kaiken kaikkiaan vaan aika velikultia. Vai mitä?
Ihmiskunnan hirmuteot evät liioin näytä vähenevän. Hitlereissä, Stalineissa, ja Busheissa näyttää piisaavan. Rikkauksiakin näyttää riittävän lähes samalla alueella edelleen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
hauskan kirjan Philippe Gigantes, Power & Greed: A Short History of the World. Se kertoo ihmiskunnan historian pahimmista roistoista ja sekä antiroistoista. Kannattaa lukea, jos satutte saamaan kirjan käsiinne.
Kirjan kirjoittaja oli toisen maailmansodan sotasankari ja toimi mm. Korean sodassa reportterina ja vietti 3 vuotta Pohjois Korean vankileirillä. Hän toimi myös Kanadan pääministerin neuvonatajana ja senaattorina.
Eikös Rooman patriarkka juuri Konstantinopolin arkkipiispalle ainakin P. Johannes Krysostomoksen Bysantista ryövättyjä reliikkejä palauttanut?!?
Turkin valtion museona johon lienee turhaa mitään palauttaa.
Museoidussa sulttaanin Top Kapin palatsissa on Johannes kastajan käden luut ja kallo. tietysti, myös valtion omistamina.
Ainakin ortodoksi kirkko pitää nuo reliikit aitoina ja on halunnut niitä haltuunsa.
Olen muutamaan kertaan käynyt läpi noita vanhan Konstantinopolin ihmeitä. Kunnollisia historian kirjoituksia on kovasti vähän. Ortodoksi kirkko ja varmaan katoliseltakin kirkolta löytyy jotain tietoja noista Istanbulin jäljellä olevista reliikeistä?
Olisikohan tuo avaukseni muotoilu hieman provosoiva? Aihe kyllä on mielenkiintoinen joka kiinostaa minua kovasti.
...Innocentius III olisi määrännyt Konstantinopolin vallattavaksi. Tiedäthän, että hän nimenomaan kielsi sen, mutta häntä ei kuunneltu? Pimitätkö tahallasi positiiviset faktat ja esittelet negatiiviset?
Tasapuolisuutta etsien, rousku
Innocentius III oli joka tapauksessa toimelias mies ja sai IV ristiretken aikaiseksi. Ainahan sodassa tapahtuu odottamatonta. Nyt puheena oleva reissu vaan muuttui sikäli, että Jerusalem jäi ryöstämättä. Sotapäälliköt ja silloinen kirkko tietysti niiden mukana janosivat saalista. Rikkaana kaupunkina Konstantinopoli oli tietysti enemmän kuin hyvä vaihtoehto Jerusalemille, olihan se lähempänäkin.
Tuohon aikaan keskeinen osa sotilaiden palkasta muodostui ryöstösaaliista ja näin korvaamattomat rikkauden hajosivat mikä minnekin.
Lopulta sanoilla, ei ei edes Innocentiuksen niinkään ole merkitystä. Ensin ovat ajatukset sitten vasta sanat, lopulta teot yksin ratkaisevat. Haitaksi ei kuitenkaan koskaan ole, ei varsinkaan kauniit sanat.
Saaliin arvokkain osa eli asiakirjat tavallisesti joutuivat poltettaviksi rovioille ja näin katosivat lopullisesti. Kulta ja hopea on moneen kertaan sulatettu.
Tuo ryöstely nyt kerta kaikkiaan oli ajan tapa. Kirkko oli suurelta osin vastuussa ajan hallinnosta ja siten myös noista nykyisin vähemmän kristillisiltä tuntuvista tapahtumista. Meillä ei liene tänään myöskään tarpeita mitenkään ottaa erityisiä paineita noista tapahtumista.
Se, että meillä yleensä on niinkin paljon tietoa noista keskiajan tapahtumista, lienee pitkälti lopulta kirkon ansiota.
Mitä me tiedämme todellisuudessa esimerkiksi Amerikan mantereen keskiaikaisesta tai sen jälkeiseen aikaan rajoittuvasta historiasta.
Tai mitä tiedämme vaikkapa Kanarian saarten alkuperäisasukkaiden cuancien katoamisesta. Historian todellista tietoa ovat hävittäneet aikansa hallitsijat, kirkkoa merkittävästi enemmän.
Minusta voimme olla lopulta ylpeitä - niin sinä kuin minäkin, että lopulta tiedossamme on näin paljon ihmiskunnan historiallista faktaa runsaan 1500 vuoden ajalta.
Saisitko rakas Rousku uskottua että olen puhtaasta historiallisesta mielenkiinnosta käynyt neljä eri kertaa tuolla Istanbulissa. Tietysti olen tiedostanut keisareiden ja sulttaaneiden lisäksi myös kirkon osuuden tuon alueen nousuun ja tuhoon. En ainakaan muista että olisin koskaan mitään ryhmittymää erityisesti syyllistänyt.
Varmaan kävisin tuolla edelleen, ellen olisi siinä määrin keuhkoinvalidi, etten kykene tuolla melkoisen liikenne saasteen vallassa olevalla alueella kävelemään.
Ensimmäisten käyntien jälkeen olin erityisen pettynyt koska suomenkielellä ei juuri löytynyt historiallisia aineistoja. Myöhemmin olen havainnut, ettei niitä ole englanniksikaan, juuri sen enempää. Suurimmat tapahtuneet tosiasiat kuitenkin ovat onneksemme muistiin kirjattuja. Olkaamme siitä ylpeitä. Se tekee eurooppalaisen historian ylivertaiseksi muihin verrattaessa.
Teot eivät niinkään anna ylpeyden aiheita, silti voimme osoittaa mielenkiintoa tekojakin kohtaan. Tämänpäiväiseen siveyteemme ne eivät enää vaikuttane? Minulla puhtaasti ikä ja terveys auttaa merkittävästi kymmenen käskyn noudattamiseen.
Voisimmeko olla yksimielisiä siitä, että Innocentius III oli paavinakin aivan omassa sarjassaan, jättäen voimakkaat merkkinsä keskiajan historiaan?
Täytyy sanoa etten täsmälleen näissä asioissa kykene erottamaan toisistaan negatiivisia tai positiivisia faktoja. Minulle nuo vahat tiedot ovat mielenkiintoisia ja sanoisinko äärimmäisen arvokkaita. Miten niitä voi luokitella ja kenen näkökulmasta?
Ehkä kaikki tieto on kuitenkin jossainmäärin tarkoitushakuista. Onko se sitä vuosituhansien jälkeenkin, en oikein kykene ymmärtämään? Tuskin edes tiedämme aivan yksityiskohtaisia asioita historiasta?
Tervessi Turust!