Sinisen tulevaisuuden ankea näkymä: ”Rahaton ja ongelma uskottavuudessa”
Perussuomalaisten eduskuntaryhmästä irtautuneiden 20 kansanedustajan ympärille perustettavan Sininen tulevaisuus -puolueen tulevaisuus ei näytä tällä hetkellä lupaavalta. Näin arvioi tänään julkaistun Populismi Pohjoismaissa -raportin kirjoittaja Ann-Cathrine Jungar.
Raporttikirjan on julkaissut Ajatushautomo Agenda.
Jungar luettelee kolme syytä, miksi Sinisen tulevaisuuden näkymät ovat hankalat: vaalikampanjassa tarvitaan rahaa jota ei ole, kenttäorganisaatio puuttuu ja puolueen uskottavuus on koetuksella kompromissien seurauksena.
Rahat kansanedustaja Simon Elon johtamalla ryhmällä ovat nyt todella vähissä, koska puoluetuki – 5,6 miljoonaa euroa vuodessa – jää Jussi Halla-ahon johtamille Perussuomalaisille.
Sinisen tulevaisuuden käyttöön olisi saatavissa Uuden Suomen tietojen mukaan SMP-veteraani Raimo Vistbackan vetämästä säätiöstä enimmilläänkin nettona 0,5 – 1,0 miljoonaa euroa. Tämäkin edellyttäisi Perussuomalaisten puoluetoimistotilan realisointia ja säätiön sääntömuutosta.
Säätiöstä mutkien kautta mahdollisesti irtoavaa alle miljoonaa euroa Ruotsissa Södertörnin yliopistossa luennoiva Jungar pitää ”vain marginaalisena summana”.
Tuolla summalla ei pyöritettäisi puoluekoneistoa pitkään, eikä sillä esimerkiksi luoda varteenotettavaa omaa mediaa. Tänään Helsingin Simonkadulla järjestetyssä Agendan tilaisuudessa eräs puolueasiantuntija liitti rahattomuuden myös alokasmaiseen mediaoperaatioon, jonka perusteilla oleva puolue järjesti eilen uuden nimensä kanssa.
Rahaa tarvitaan kaikkialla puoluetta pyörittäessä, mutta aivan erityisesti vaalien yhteydessä. Nyt uudella ryhmällä ei ole puolueorganisaatiota, mikä on toinen suuri puute.
–Miten puolueorganisaatio perustetaan, saadaan aikaan paikallisosastoja ja saadaan ihmisiä ulos teltoille sekä tehtyä puoluevetoista vaalikampanjaa, Jungar kysyy.
Jungar on nostanut kirjassaan vahvasti esille puoluekoneiston merkityksen: ”Perussuomalaiset perustettiin Maaseudun puolueen rakenteiden, paikallisosastojen ja puolue- aktiivien jäänteille puolueen ajauduttua konkurssiin vuonna 1995. Vuoden 2011 vaalivoiton jälkeen Perussuomalaiset ovat saaneet runsaasti uusia jäseniä ja se on perustanut uusia paikallisosastoja”, hän kirjoittaa.
Sinisen tulevaisuuden kolmantena hankaluutena Jungar pitää uskottavuutta.
–Kuinka uskottavasti se voi hallituksessa toimia kuin vanha protestipuolue. Kun ryhmä on jäänyt hallitukseen, se on tehnyt paljon kompromisseja. Puolueen (ennen hajoamista) kannatus on kyselyissä joka tapauksessa puolittunut verrattuna vaalitulokseen 2015. Näyttää synkältä, koska alamäki on ollut huomattava, populismitutkija sanoo.Jungar otaksuu, että Halla-ahon Perussuomalaisten politiikanteko muuttuu radikaalimmaksi verrattuna Timo Soinin aiemmin johtamaan puolueeseen.
–Sinisessä tulevaisuudessa on maahanmuuttokriittisiä poliitikkoja, mutta Halla-aho on paljon periaatteellisempi maahanmuuttokriitikko. Hän on paljon ideologisemmin suuntautunut poliitikko ja juuri senkaltainen ryhmä seisoo hänen takanaan. Se voi olla myös pelottavaa äänestäjille, että hän on vahvasti ideologinen ja hänen ryhmällään on jyrkkää historiaa, Jungar sanoo.
Halla-ahon Perussuomalaisista on ollut haluja lähentyä Ruotsidemokraatteja, jonka historia on radikaalioikeistolaisessa ajattelussa, mutta joka jo vuosien ajan yrittänyt maltillistua. Esimerkiksi varapuheenjohtaja Laura Huhtasaari sanoi Perussuomalaisten puoluejohdon vaihtopäivänä, että Perussuomalaisten on syytä siirtyä Ruotsidemokraattien linjalle.
Ruotsidemokraatit on nykyisin gallupeissa maan kakkonen runsaan 18 prosentin kannatuksella, kun Perussuomalaiset on pyörinyt ennen hajoamista alle 10 prosentissa.
Voisivatko Halla-ahon Perussuomalaiset saada yhtä vahvan kannatuksen kuin Ruotsidemokraatit Ruotsissa?
–Sitä on vaikea sanoa vielä tänään. Samoista äänestäjistä on kilpailua. Ruotsidemokraattien menestys perustuu siihen, että puolue on maltillistunut ja muuttunut vastuullisemmaksi.
Ruotsidemokraattien puheenjohtaja Jimmy Åkesson lanseerasi esimerkiksi vuonna 2012 ”nollatoleranssi-linjansa”, joskin rasismiin liittyviä skandaaleja on piisannut, emopuolue ja nuorisojärjestö ovat riitautuneet ja puolue on erottanut jäseniään.
Tutkimuksensa lopussa Ann-Cathrine Jungar kysyy Ruotsin politiikassa tällä hetkellä pyörivän kuuman kysymyksen: ”Murtuuko Ruotsidemokraattien eristäytyminen vuoden 2018 eduskuntavaalien jälkeen?”
Jos murtuu, Ruotsissa mennään toiseen suuntaan kuin Suomessa, missä Halla-ahon alaisuuteen siirtyneet Perussuomalaiset ovat päätyneet ainakin väliaikaisesti eristyksiin.
Perussuomalaisten eduskuntaryhmästä irtautuneiden 20 kansanedustajan ympärille perustettavan Sininen tulevaisuus -puolueen tulevaisuus ei näytä tällä hetkellä lupaavalta. Näin arvioi tänään julkaistun Populismi Pohjoismaissa -raportin kirjoittaja Ann-Cathrine Jungar.
Raporttikirjan on julkaissut Ajatushautomo Agenda.
Jungar luettelee kolme syytä, miksi Sinisen tulevaisuuden näkymät ovat hankalat: vaalikampanjassa tarvitaan rahaa jota ei ole, kenttäorganisaatio puuttuu ja puolueen uskottavuus on koetuksella kompromissien seurauksena.
Rahat kansanedustaja Simon Elon johtamalla ryhmällä ovat nyt todella vähissä, koska puoluetuki – 5,6 miljoonaa euroa vuodessa – jää Jussi Halla-ahon johtamille Perussuomalaisille.
Sinisen tulevaisuuden käyttöön olisi saatavissa Uuden Suomen tietojen mukaan SMP-veteraani Raimo Vistbackan vetämästä säätiöstä enimmilläänkin nettona 0,5 – 1,0 miljoonaa euroa. Tämäkin edellyttäisi Perussuomalaisten puoluetoimistotilan realisointia ja säätiön sääntömuutosta.
Säätiöstä mutkien kautta mahdollisesti irtoavaa alle miljoonaa euroa Ruotsissa Södertörnin yliopistossa luennoiva Jungar pitää ”vain marginaalisena summana”.
Tuolla summalla ei pyöritettäisi puoluekoneistoa pitkään, eikä sillä esimerkiksi luoda varteenotettavaa omaa mediaa. Tänään Helsingin Simonkadulla järjestetyssä Agendan tilaisuudessa eräs puolueasiantuntija liitti rahattomuuden myös alokasmaiseen mediaoperaatioon, jonka perusteilla oleva puolue järjesti eilen uuden nimensä kanssa.
Rahaa tarvitaan kaikkialla puoluetta pyörittäessä, mutta aivan erityisesti vaalien yhteydessä. Nyt uudella ryhmällä ei ole puolueorganisaatiota, mikä on toinen suuri puute.
–Miten puolueorganisaatio perustetaan, saadaan aikaan paikallisosastoja ja saadaan ihmisiä ulos teltoille sekä tehtyä puoluevetoista vaalikampanjaa, Jungar kysyy.
Jungar on nostanut kirjassaan vahvasti esille puoluekoneiston merkityksen: ”Perussuomalaiset perustettiin Maaseudun puolueen rakenteiden, paikallisosastojen ja puolue- aktiivien jäänteille puolueen ajauduttua konkurssiin vuonna 1995. Vuoden 2011 vaalivoiton jälkeen Perussuomalaiset ovat saaneet runsaasti uusia jäseniä ja se on perustanut uusia paikallisosastoja”, hän kirjoittaa.
Sinisen tulevaisuuden kolmantena hankaluutena Jungar pitää uskottavuutta.
–Kuinka uskottavasti se voi hallituksessa toimia kuin vanha protestipuolue. Kun ryhmä on jäänyt hallitukseen, se on tehnyt paljon kompromisseja. Puolueen (ennen hajoamista) kannatus on kyselyissä joka tapauksessa puolittunut verrattuna vaalitulokseen 2015. Näyttää synkältä, koska alamäki on ollut huomattava, populismitutkija sanoo.Jungar otaksuu, että Halla-ahon Perussuomalaisten politiikanteko muuttuu radikaalimmaksi verrattuna Timo Soinin aiemmin johtamaan puolueeseen.
–Sinisessä tulevaisuudessa on maahanmuuttokriittisiä poliitikkoja, mutta Halla-aho on paljon periaatteellisempi maahanmuuttokriitikko. Hän on paljon ideologisemmin suuntautunut poliitikko ja juuri senkaltainen ryhmä seisoo hänen takanaan. Se voi olla myös pelottavaa äänestäjille, että hän on vahvasti ideologinen ja hänen ryhmällään on jyrkkää historiaa, Jungar sanoo.
Halla-ahon Perussuomalaisista on ollut haluja lähentyä Ruotsidemokraatteja, jonka historia on radikaalioikeistolaisessa ajattelussa, mutta joka jo vuosien ajan yrittänyt maltillistua. Esimerkiksi varapuheenjohtaja Laura Huhtasaari sanoi Perussuomalaisten puoluejohdon vaihtopäivänä, että Perussuomalaisten on syytä siirtyä Ruotsidemokraattien linjalle.
Ruotsidemokraatit on nykyisin gallupeissa maan kakkonen runsaan 18 prosentin kannatuksella, kun Perussuomalaiset on pyörinyt ennen hajoamista alle 10 prosentissa.
Voisivatko Halla-ahon Perussuomalaiset saada yhtä vahvan kannatuksen kuin Ruotsidemokraatit Ruotsissa?
–Sitä on vaikea sanoa vielä tänään. Samoista äänestäjistä on kilpailua. Ruotsidemokraattien menestys perustuu siihen, että puolue on maltillistunut ja muuttunut vastuullisemmaksi.
Ruotsidemokraattien puheenjohtaja Jimmy Åkesson lanseerasi esimerkiksi vuonna 2012 ”nollatoleranssi-linjansa”, joskin rasismiin liittyviä skandaaleja on piisannut, emopuolue ja nuorisojärjestö ovat riitautuneet ja puolue on erottanut jäseniään.
Tutkimuksensa lopussa Ann-Cathrine Jungar kysyy Ruotsin politiikassa tällä hetkellä pyörivän kuuman kysymyksen: ”Murtuuko Ruotsidemokraattien eristäytyminen vuoden 2018 eduskuntavaalien jälkeen?”
Jos murtuu, Ruotsissa mennään toiseen suuntaan kuin Suomessa, missä Halla-ahon alaisuuteen siirtyneet Perussuomalaiset ovat päätyneet ainakin väliaikaisesti eristyksiin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.