Kauheat pakkoajatukset päivittäin

Kiitos hyvästä kommentista. Vanhemmat on nyt pari päivää mökillä. Tallensin akuutin numeron varan vuoksi jos tulee tosi paha olla. Toivotaan että selvitään!

Mukavaa, jos vähän rauhoituit jo ! Pelot voi ottaa niin helposti vallan. Ihmismieli voi tehdä kaikenlaisia temppuja syistä, joita aina emme voi tietää emmekä aina tule tietämäänkään.
Niitä sattuu. Koettu on yks ja toinenkin kauhu. Pitää vaan heti tarrautua todellisuuteen kiinni !
Hoen itselleni hitaan rauhallisesti joskus: Rauhoitu ! Mitään pahaa ei tapahdu ! Rauhoitu !
Sitten alan tehdä jotain arkipäiväistä askaretta, joka vie ajatukset muualle.

Se kilppari voi tosiaan olla "syypää". Luin yhdestä tv-toimittajasta (naisesta), jonka kilpirauhasen toiminta teki monin tavoin sairaaksi. Hän kertoi siitä julkisuuteen, minkälaisia kauheita oireita voi tulla. Hän luuli hulluksi tulevansa loppujen lopuksi. Sitten häntä oli tutkittu lisää. Loppujen lopuksi syy oli löytynyt kilpirauhasessta.
Sinulla voi olla joku muukin, mutta sekin selviää tutkimalla !
Hyvä, että sulla on numero, jonne soittaa. Sekin rauhoittaa.

Kirjoittele tänne mihin aikaan vain, kuten huomaat, monet tekee niin, se helpottaa, kun saa ulos itsestään sen melkein hallitsemattomaksi käyneen huolestuneisuuden.

Usko ja luota itseesi ! Kyllä sinä pärjäät !
Ihan varmasti !

En ole kaatunut. Ensimmäiset oireet tulivat kesätöissä, kun leikattiin veitsillä suojamuoveja pois. Paniikkikohtauksia on ja ne tulevat yleensä sillon, kun ajattelee tuota pakkoajattelemista pidemmälle. Olen aina pelännyt paljon mielenterveysongelmia.

Taju hämärtyy välillä ilman paniikkikohtaustakin, mutta se vaiva on lähinnä ollut mulla kauan. Muistakseni 6lk sain ekoja kertoja noita tajunnanhämärtymisiä, mutta se helpotti kun sitä asiaa ei sen tapahtuma-aikana miettinyt (aika omituista). Nykyään sama asia, mutta tuppaa tulemaan mietiskeltyä tuota asiaa päivittäin pakkoajatuksian takia.

Niskassa aina omituinen tunne, kuin "kutiaisi" niskan sisältä melkein aina, kun joku noista oireista tulee esim. pakkoajatukset. Olen myös nähnyt yöllä unta, että minusta tulee mielisairas ja sen takia nukkunut joitain öitä tosi huonosti...

VoHiYo kirjoitti:

En ole kaatunut. Ensimmäiset oireet tulivat kesätöissä, kun leikattiin veitsillä suojamuoveja pois. Paniikkikohtauksia on ja ne tulevat yleensä sillon, kun ajattelee tuota pakkoajattelemista pidemmälle. Olen aina pelännyt paljon mielenterveysongelmia.

Taju hämärtyy välillä ilman paniikkikohtaustakin, mutta se vaiva on lähinnä ollut mulla kauan. Muistakseni 6lk sain ekoja kertoja noita tajunnanhämärtymisiä, mutta se helpotti kun sitä asiaa ei sen tapahtuma-aikana miettinyt (aika omituista). Nykyään sama asia, mutta tuppaa tulemaan mietiskeltyä tuota asiaa päivittäin pakkoajatuksian takia.

Niskassa aina omituinen tunne, kuin "kutiaisi" niskan sisältä melkein aina, kun joku noista oireista tulee esim. pakkoajatukset. Olen myös nähnyt yöllä unta, että minusta tulee mielisairas ja sen takia nukkunut joitain öitä tosi huonosti...

Lue lisää

Mistähän se pelkosi mielisairauksista kumpuaa ? Ja toiko se suojamuovien leikkaaminen veitsellä jotain kauan sitten sattunutta mieleesi ja miksi ? Tulee mieleen ajatella, onko joskus sattunut joku sinua säikäyttänyt tapahtuma, joku vaaraton, mutta joka olisi jäänyt kummittelemaan mieleesi.

Itse olen pudonnut pikkulapsena liikkuvasta autosta, minulle jäi siitä kammoja pitkäksi aikaa. Se aikaansai erikoisia mielleyhtymiä, pelkäsin hissiinkin mennä, sekin liikkuu….näin vuosia yöllä unia, että keikun hississä korkealla taivaalla, ja hissistä putoaa pohja ja alan pudota. Heräsin aina ahdistuneena todeten, että "ahaa olen sittenkin sängyssä…huh mikä helpotus!"
Ikäänkuin "vertaistueksi" kerron sinulle...
Eli vaikka mitä pelkoja on yhdellä jos toisella.

Voiskohan sitä ajatella sanovansa itselleen, kun ne pakkoajatukset tulee, että "nyt ne tulee, mutta tämä e i ole totta !!! En oikeasti ajattele näin !"
Anteeksi, varmaan höhlää, en ole expertti pakkoajatuksissa. En tiedä, minkälainen tila se on.

Vaikeitten elämätilanteitten aiheuttamissa stresseissä on tullut mietittyä sekoanko kohta vai olenko jo seonnut lopullisesti ja on tullut pelko menenkö kohta psykoosiin.
Eräs lääkäri sanoi minulle, että "älä pelkää, niinkauan kun pystyt sitä miettimään, et sekoa etkä mene psykoosiin !"
Muista sinäkin nuo lääkärin sanat !

Olet mukavantuntuinen, älykkäästi kirjoittava (eli ajatteleva) nuori mies !
Todellakin ! Analysoit omia tilanteitasi fiksusti ja loogisesti.
En usko, ettetkö pärjäisi ongelmasi kanssa ja se luultavasti vähintäänkin lievenee.

Toivon, että saat nukutuksi hyvin ! Uniin ja alitajuntaan sekoittuu päivällä miettimiämme asioita ja tapahtumia ja alitajuntamme työskentelee hyväksemme sekä päivällä että yöllä, kun aivot nukkuessa lepäävät.
Unessa alitajunta "järjestelee" hankalia asioitamme ja ajatuksiamme pois päiväjärjestyksestä. Voi nähdä pahoja unia, mutta se on vaan alitajunta joka tekee työtä hyväksemme.

Lämpimin ajatuksin toivotan sinulle hyvää yötä,
kirjoittele vaikka huomenna, miten on mennyt !

Kiitos hyvästä kommentista ja linkistä.

Ihan hyvin menee tällä hetkellä. Eilen rentouduin vähän katsomaan telkkua niin olo helpotti paljon ja yökin meni hyvin. Tänään aamusta ollu vähän pakkoajatuksia taas, mutta paljon lievemmin kun aikaisemmin. Olen huomannut että tosiaan kun niitä ei ajattele, niin niitä tulee vähemmän ja pysyy rentona. Vaikka olo on ihan hyvä tällä hetkellä, olen silti yhteydessä ensi viikolla lääkäriin, koska tässä tapahtuu aika paljon asioita vuoden lopulla mitkä aiheuttaa aika kovaa stressiä ja stressi pahentaa vaan oireita. Tarkoituksena oli siis lähteä japaniin tammikuussa, toivotaan että sillon olen ihan fine. :)

Kiinnostuin japanista noin 2v sitten... kiinnostaa kulttuuri ja itse maa tosi paljon. Olen siis menossa koulun aikana sinne työharjoitteluun tai opiskelemaan, tietoa ei ole vielä oikeen tullut koululta. Viime vuonna jouduin jättämään matkustamisen väliin syystä ja toisesta ja suurin pelko on että tänäkin vuonna.

Mutta aiheesta toiseen, oli kivaa nauttia noin 18h "normaalista elämästä", kunnes noin 30min sitten pakkoajatukset palasivat takaisin hirveinä. Ei yllätyksenä toki tullut, ja tällä hetkellä kun kirjoitan tätä viestiä makaan sängyssä, koska oli pakko vain levätä ja miettiä mitä nyt taas oikein tapahtuu. Hyviä / helpottavia kommentteja on teiltä tullut, mutta välillä tuntuu ettei mikään vaan auta... tuntuu että on menettämässä itsehillinnän ja tekee oikeasti jotain pahaa.

Välillä tiistaihin odottelu tuntuu vain kamppailulta, välillä taas tuntuu ettei ole mitään oireita ja oisin ihan normaali.

Hei ! Paha juttu, että oireet tuli taas. Autonominen hermosto aiheuttaa varmaan sinunkin oireesi ? Autonomista hermostoa kun ei voi järjellä hallita. Se ei tottele järkeä.
Voisiko olla, että kun alkaa ongelmastaan puhua tai kirjoittaa, se laukaisee sen ?
Kun ei ajattele sitä, se pysyy poissa. Eli tämäkin kirjoittelu voi olla avuksi ja helpottaa, mutta toisaalta vie sinut yht'äkkiä "myrskyn silmään" ?

Enpä ole aikaisemmin kuullut kenenkään menevän opiskelemaan tai työharjoitteluun Japaniin ! Mielenkiintoista ! Persoonallista ! Mikä asia alunperin sai sinut kiinnostumaan Japanista ? Mitähän alaa opiskelet ? Vai kieltä, jota joutuu tietysti pakostakin opiskelemaan ?

En ole paljon päässyt matkustelemaan, vaikka haluaisin, mutta matkustelen mielikuvituksissani kirjojen avulla eri maihin ja kulttuureihin ympäri maailmaa.
Olen kirjaston suurkuluttaja.

Joitakin kirjoja olen lukenut Japanistakin. Niitä ei ole paljon suomeksi. Japanista luin viimeksi Minna Eväsojan kirjan "Melkein geisha - hurmaava ja hullu Japani".
Siinä on tapakulttuuria ja yhteiskuntaa ja kaikenlaista suomalaiselle uutta ja erikoista ihan japanilaisen käytännön arjen tasolla.
Minna Eväsoja on japanilaisen estetiikan dosentti Helsingin Yliopistossa.
Hän on kirjoittanut useita Japaniin liittyviä kirjoja, on myös opiskellut Japanissa.
Joudun tilaamaan melkein kaikki kirjat kirjastosta, meidän kirjaston varasto ei ole laaja, mutta äkkiä ne tilattuna tulee.

Japanilaisia tankoja luen joskus. Ne on rauhoittavia. Ne sopii johonkin rauhoittumistarpeeseen hyvin. Lyhyitä, pieniä runoja, joissa on rivejä suurempi ajatus.

Toisen kirjan luin äskettäin suomalaisesta Marutei Tsurusesta, joka pääsi suomalaisella sisulla Japanin senaattiin. Ainoa ulkomaalainen muistaakseni koskaan niin ylös hierarkiassa päässyt. Sekin kirja kertoo paitsi Marutei Tsurusesta myös japanilaisesta yhteiskunnasta niin arkielämän tasolla kuin politiikan ja yhteiskunnan. Miehen nimi oli suomeksi muistaakseni Martti Turunen, mutta se ei ääntynyt "mukavasti" japaniksi, siksi hän otti "japanilaisemman" nimen.

Molemmat kirjat oli ihan "luettavia". Tsurunen ei ole kirjailija eikä toimittajakaan.
Hänen kirjansa ei ole "kirjallinen elämys", ja hän on aika "tyly heppu", jätti suomalaisen perheensä, mutta kiintoisa ura "lähetyssaarnaajasta senaattiin" ja loppujen lopuksi Tsurunen meni naimisiin japanilaisen kanssa, jota myöhemmin alkoi katua ja eroa suomalaisesta vaimostaan.
Semmoinen stoori oli se.
Eväsojan kirja on aika monipuolisesti kertova, kiva, kevyt kirja.
Olet varmaan lukenut paljon Japanista tietysti ?

Edelleen kannustan sinua, hengitä syvään, ota rauhallisesti, ihan varmasti pääset ja selviät tiistaihin asti !
Kun vaikea paikka tulee, kokeile tehdä kuin minä, kun paniikki alkaa iskeä: manaan, huudan sille paniikille ja kiroilen itsekseni: "Et piru vie ota minusta otetta !!! Irti, en anna sinun määrätä itseäni !!! Älä luulekaan, että otat voiton !!! Minua et alista !!! Et ! Et ! Et ! P-le !!!

Kun tilanne on ohi, nauran itselleni :DDD ja ajattelen, että kyllä olen h u l l u, mutta ei se mitään, yksi erä on taas voitettu !
Saat nauraa mulle ihan vapaasti !

Luen lisää autonomisesta hermostosta, kiitos!

Japaniin kiinnostuin BABYMETAL-nimisestä yhtyeestän noin 3v sitten. Kaveri linkkasi minulle heidän biisin ja heissä oli jotain "erilaista" musiikkiin. Alkuun oikeastaan nauroin kamulle, että mitä hän oikein linkkailee. BABYMETAL kumminki ajanmyötä alkoi iskemään tosi hyvin minun korvaani, kun Spotifyssä tuli kuunneltua kaverin ehdotuksesta heidän koko levy.

Japaniin menemiseen tarvitsee jonkunlaista osaamista kielestä, mutta ei paljoa. Olen lukenut vuoden Japania. Lopetin Japanin opiskelussa käynnin sen takia, koska tunnit olivat minun mielestäni turhia ja opin itse kotona enemmän kun tunneilla. Tunnit olivat muutenkin tosi myöhään illalla ja niihin ei jaksanut mennä.

Opiskelen tieto- ja viestintätekniikkaa. Sillä alalla tehdään paljon tietokoneilla työskentelyä mm. koodaamista. Tietokoneella vietän vapaa-ajalla paljon aikaa. Niskat ovat jumissa varmaan juurikin tuon syyn takia. :D

Olen mietiskelijä itse ja mietin päivissä aika paljon sitä, että millä tavalla etenen tässä pakko-oireilussa. Olen pariin otteeseen jo miettinyt käymistä lääkärissä uudestaan, koska mielestäni viime lääkärissä käynti oli tosi turha. Mietiskelyssäni on huonoa se, että kun paha kohtaus tulee niin en saa sitä päästä ollenkaan, jolloin se pahenee entitestään.

Olen aina ollut tosi kiltti ihminen, siksi tämä kauhea (toisten satuttamisen) ajattelu ahdistaa mua tosi paljon. Luin jostain, että tosi kiltit ihmiset menevät vain enemmän paniikkiin tästä pakko-oireilusta, koska ne eivät ikinä vahingoittaisi ketään oikeasti. Pakko-oireilustahan en ikinä ollut kuullukkaan ennen kun sain sen. Semmonen tunne mulla on (en kyllä muista täysin), että minulla olisi näitä ollut ennenkin. Ennen ne ei tosin ollut niin pahoja, kun tällä hetkellä (tai sitten vaan ajattelen niitä tällä hetkellä enemmän).

Aina kohtauksen saadessa tulee mieleen kuva, että joudun johonkin "vankilaan" vai mikä se nyt onkaan mihin ne täysin mielisairaat ihmiset joutuvat, ettei satuttaisi muita. Mua pelottaa noi asiat suuresti, varsinkin se että satuttaisin jotain toista ihmistä! Kun tätä pakko-oireilun pahinta vaihetta ei ole, esimerkiksi tällä hetkellä tuntuu että noi ajattelut on ihan pöhliä eikä niistä kannattaisi välittää. Kun pahin vaihe tulee (esim. tänään siinä kello kolmen aikoihin) tuntuu oikeesti, että tekee jotain pahaa tai ei voi hillitä itseään. Otetaan huomioon nyt se etten IKINÄ ole pitänyt siitä, että vaikka joku tapetaan jossain elokuvassa tai videopelissä. En IKINÄ tykkää siitä kun ihmisiä tapettaisi. Tuo on se syy miksi tämä "sairaus" (jos tätä sairaudeksi voi kutsua) tuntuu aivan hullulta.

ota.rennosti kirjoitti:

Hei ! Paha juttu, että oireet tuli taas. Autonominen hermosto aiheuttaa varmaan sinunkin oireesi ? Autonomista hermostoa kun ei voi järjellä hallita. Se ei tottele järkeä.
Voisiko olla, että kun alkaa ongelmastaan puhua tai kirjoittaa, se laukaisee sen ?
Kun ei ajattele sitä, se pysyy poissa. Eli tämäkin kirjoittelu voi olla avuksi ja helpottaa, mutta toisaalta vie sinut yht'äkkiä "myrskyn silmään" ?

Enpä ole aikaisemmin kuullut kenenkään menevän opiskelemaan tai työharjoitteluun Japaniin ! Mielenkiintoista ! Persoonallista ! Mikä asia alunperin sai sinut kiinnostumaan Japanista ? Mitähän alaa opiskelet ? Vai kieltä, jota joutuu tietysti pakostakin opiskelemaan ?

En ole paljon päässyt matkustelemaan, vaikka haluaisin, mutta matkustelen mielikuvituksissani kirjojen avulla eri maihin ja kulttuureihin ympäri maailmaa.
Olen kirjaston suurkuluttaja.

Joitakin kirjoja olen lukenut Japanistakin. Niitä ei ole paljon suomeksi. Japanista luin viimeksi Minna Eväsojan kirjan "Melkein geisha - hurmaava ja hullu Japani".
Siinä on tapakulttuuria ja yhteiskuntaa ja kaikenlaista suomalaiselle uutta ja erikoista ihan japanilaisen käytännön arjen tasolla.
Minna Eväsoja on japanilaisen estetiikan dosentti Helsingin Yliopistossa.
Hän on kirjoittanut useita Japaniin liittyviä kirjoja, on myös opiskellut Japanissa.
Joudun tilaamaan melkein kaikki kirjat kirjastosta, meidän kirjaston varasto ei ole laaja, mutta äkkiä ne tilattuna tulee.

Japanilaisia tankoja luen joskus. Ne on rauhoittavia. Ne sopii johonkin rauhoittumistarpeeseen hyvin. Lyhyitä, pieniä runoja, joissa on rivejä suurempi ajatus.

Toisen kirjan luin äskettäin suomalaisesta Marutei Tsurusesta, joka pääsi suomalaisella sisulla Japanin senaattiin. Ainoa ulkomaalainen muistaakseni koskaan niin ylös hierarkiassa päässyt. Sekin kirja kertoo paitsi Marutei Tsurusesta myös japanilaisesta yhteiskunnasta niin arkielämän tasolla kuin politiikan ja yhteiskunnan. Miehen nimi oli suomeksi muistaakseni Martti Turunen, mutta se ei ääntynyt "mukavasti" japaniksi, siksi hän otti "japanilaisemman" nimen.

Molemmat kirjat oli ihan "luettavia". Tsurunen ei ole kirjailija eikä toimittajakaan.
Hänen kirjansa ei ole "kirjallinen elämys", ja hän on aika "tyly heppu", jätti suomalaisen perheensä, mutta kiintoisa ura "lähetyssaarnaajasta senaattiin" ja loppujen lopuksi Tsurunen meni naimisiin japanilaisen kanssa, jota myöhemmin alkoi katua ja eroa suomalaisesta vaimostaan.
Semmoinen stoori oli se.
Eväsojan kirja on aika monipuolisesti kertova, kiva, kevyt kirja.
Olet varmaan lukenut paljon Japanista tietysti ?

Edelleen kannustan sinua, hengitä syvään, ota rauhallisesti, ihan varmasti pääset ja selviät tiistaihin asti !
Kun vaikea paikka tulee, kokeile tehdä kuin minä, kun paniikki alkaa iskeä: manaan, huudan sille paniikille ja kiroilen itsekseni: "Et piru vie ota minusta otetta !!! Irti, en anna sinun määrätä itseäni !!! Älä luulekaan, että otat voiton !!! Minua et alista !!! Et ! Et ! Et ! P-le !!!

Kun tilanne on ohi, nauran itselleni :DDD ja ajattelen, että kyllä olen h u l l u, mutta ei se mitään, yksi erä on taas voitettu !
Saat nauraa mulle ihan vapaasti !

Lue lisää

Kivaa että pidät juttuseuraa jatkuvasti. Olet hyvä esikuva minulle myöhemmin, jos jollain muulla käy sama juttu kun mulla niin voin pitää hänelle seuraa.

Tykkäätkö tehdä mitä vapaa-ajalla? Entä kuinka vanha olet? Ei tietenkään ole pakko vastata jos et halua (ymmärrettävää, koska täällä esiinnytään anonyymeinä), mutta kunhan vain utelen. :)

Mua kiusattii lähes koko yläaste. Silloin oli vähän masennusta mukana. Mielestäni olen päässyt siitä ihan hyvin yli, mutta näyttävästi en...?

Piti aikaisemmin päivittää, että pahat pakkoajatukset laukeaa aikalailla sillon, kun näen että jollain on mielisairaus. Esimerkiksi tänään näin videon, jossa naisella oli harhaluuloisuus ja johan siitä tuli pakkoajatukset taas päälle.

Mietin juuri, että tästä on nyt tosiaan 8 päivää pakkoajatuksien alkamisesta. Tuntuu kuin aikasemmin, vaikka oireet oli yhtä pahoja että en päättänyt siitä välittää paljoa. Olen miettinyt sitä että onko se oikeasti mun ajattelu mikä vaan pahentaa tota. Nyt mietin päivittäin lääkäriin menoa, vaikka 5pv sitten ei olisi toi tullut tietoonkaan. Eihän siinä lääkärissä käynnissä mitään pahaa ole, mutta kallista se onon (näin kesätyöläisenä ei tekisi mieli laittaa rahaa satoja euroja siihen).

Oli ideana vanhemmille jutella huomenna tästä. Uskon ettei varmasti tule ymmärtämään tämän vakavuutta. Mutta sen näkee huomenna.

Yhtä asiaa en ole muistanut mainita. Välillä öisin mua pelottaa tosi paljon että kävelen unissaan ja teen pakkoajatuksien kaltaisia juttuja (otan veitsen ja huitaisen jotain) "tietämättä". Onko se edes mahdollista vai pelkäänkö sitä turhaan? Olen kaikki terävät aseet piilottanut niin, etten unisena niihin pääsisi käsiksi... :DD.

VoHiYo kirjoitti:

Mua kiusattii lähes koko yläaste. Silloin oli vähän masennusta mukana. Mielestäni olen päässyt siitä ihan hyvin yli, mutta näyttävästi en...?

Piti aikaisemmin päivittää, että pahat pakkoajatukset laukeaa aikalailla sillon, kun näen että jollain on mielisairaus. Esimerkiksi tänään näin videon, jossa naisella oli harhaluuloisuus ja johan siitä tuli pakkoajatukset taas päälle.

Mietin juuri, että tästä on nyt tosiaan 8 päivää pakkoajatuksien alkamisesta. Tuntuu kuin aikasemmin, vaikka oireet oli yhtä pahoja että en päättänyt siitä välittää paljoa. Olen miettinyt sitä että onko se oikeasti mun ajattelu mikä vaan pahentaa tota. Nyt mietin päivittäin lääkäriin menoa, vaikka 5pv sitten ei olisi toi tullut tietoonkaan. Eihän siinä lääkärissä käynnissä mitään pahaa ole, mutta kallista se onon (näin kesätyöläisenä ei tekisi mieli laittaa rahaa satoja euroja siihen).

Oli ideana vanhemmille jutella huomenna tästä. Uskon ettei varmasti tule ymmärtämään tämän vakavuutta. Mutta sen näkee huomenna.

Yhtä asiaa en ole muistanut mainita. Välillä öisin mua pelottaa tosi paljon että kävelen unissaan ja teen pakkoajatuksien kaltaisia juttuja (otan veitsen ja huitaisen jotain) "tietämättä". Onko se edes mahdollista vai pelkäänkö sitä turhaan? Olen kaikki terävät aseet piilottanut niin, etten unisena niihin pääsisi käsiksi... :DD.

Lue lisää

En osaa varmuudella tietenkään snaoa mitään tuohon "unissatouhuilemiseen", muuta kuin (taas) omasta kokemuksesta, että itse kuljeskelin unissani lapsena, mutta tein ihan eri juttuja kuin valveilla, yleensä vain kävelin ja hortoilin. Unessa ihminen on eri tilassa kuin valveilla, en usko että unissasi teet mitään, mitä valveilla pelkäät tekeväsi.

Vielä koulukiusaamistakin ! Voi ei ! En ihmettele, jos mielesi temppuilee.
Etköhöhän siitä selviä kuiville kuitenkin. Uskon vahvasti niin !
Tsemppaan sinua lekurille asti ja sen jälkeenkin.
Sinusta kiinni, miten haluat !

VoHiYo kirjoitti:

Mua kiusattii lähes koko yläaste. Silloin oli vähän masennusta mukana. Mielestäni olen päässyt siitä ihan hyvin yli, mutta näyttävästi en...?

Piti aikaisemmin päivittää, että pahat pakkoajatukset laukeaa aikalailla sillon, kun näen että jollain on mielisairaus. Esimerkiksi tänään näin videon, jossa naisella oli harhaluuloisuus ja johan siitä tuli pakkoajatukset taas päälle.

Mietin juuri, että tästä on nyt tosiaan 8 päivää pakkoajatuksien alkamisesta. Tuntuu kuin aikasemmin, vaikka oireet oli yhtä pahoja että en päättänyt siitä välittää paljoa. Olen miettinyt sitä että onko se oikeasti mun ajattelu mikä vaan pahentaa tota. Nyt mietin päivittäin lääkäriin menoa, vaikka 5pv sitten ei olisi toi tullut tietoonkaan. Eihän siinä lääkärissä käynnissä mitään pahaa ole, mutta kallista se onon (näin kesätyöläisenä ei tekisi mieli laittaa rahaa satoja euroja siihen).

Oli ideana vanhemmille jutella huomenna tästä. Uskon ettei varmasti tule ymmärtämään tämän vakavuutta. Mutta sen näkee huomenna.

Yhtä asiaa en ole muistanut mainita. Välillä öisin mua pelottaa tosi paljon että kävelen unissaan ja teen pakkoajatuksien kaltaisia juttuja (otan veitsen ja huitaisen jotain) "tietämättä". Onko se edes mahdollista vai pelkäänkö sitä turhaan? Olen kaikki terävät aseet piilottanut niin, etten unisena niihin pääsisi käsiksi... :DD.

Lue lisää

Mikäköhän se on ollut, mikä 8 päivää sitten laukaisi tilanteen ?
Ehkä se on joku liian kauan sisällä pidätetty tuska kaikesta kiusaamisesta ja jostain muusta ?
Hyvä, että lääkäri on tiedossa, mutta soittaako se vain sinulle vai menetkö vastaanotolle ?
Sinä voisit hyötyä terapiasta. Saisi purkaa asiat ulos.
Jatketaan huomenna. Tulin tänne vielä, kun huolestuin ja jäin miettimään tilannettasi,
mutta kyllä siihen apu löytyy ! Nuku vain hyvin, jos vielä illalla käyt täällä.
Jos oikein hermostut, kirjoita tänne vaan vaikka yöllä, jos se rauhoittaa sinua.

Ihan yksinkertaisesti: Haluaisin kuulla, miten voit nyt ?

Just heräsin, ja aamuisin pakkoajatukset on yleisesti aina aika pahoina. Yöllä heräsin pariin kertaan niihin. Eilen alkoi vielä hammastakin särkemään siihen malliin, että oli pakko ottaa kunnon särkylääkkeet. Hammaslääkäritkään ei ole harmillisesti auki öisin.

Aika suuresti heitellyt se tarve lääkärille menemisestä. En siis tarkota ettenkö olisi ensi viikolla muuten mennyt, mutta nytten taas on tunne että voisi vaikka mennä heti. Koitetaan selvitä tää pari päivää.

Vaikka kiusaaminen on aika paha asia yläasteella, olen mielestäni päässyt siitä ihan hyvin yli. En muistaakseni koskaan toivonut, että tappaisin kenetkään kiusaajistani.

Olen yrittänyt lukea tätä mun oireilua ja tuntuu siltä, että mua vaan yksinkertaisesti pelottaa niin paljon syyllisyys mitä siitä tulisi jos jonkun tappaisi, NIIN älyttömän paljon että se häiritsee mun ajattelua sillä tavalla että pelkään että tapan jonkun. Kuulostaa tyhmälle, mutta niin se vain taitaa olla. Olen kirjottanut notebookiin tietoja ylös tästä oireidusta, jotka kerron psykiatrille myöhemmin. Olen hämmästynyt tähän kuinka sairasta ajattelua voikaan mun aivot tuottaa.

Kävin tänään hoitamassa hampaan kuntoon. Hammaslääkäriin menossa oli pakkoajatukset taas aika kovia. Päästyäni hammaslääkärille ja sen jälkeen kun hän paikkasi hampaani, pakkoajatukset yksinkertaisesti katosivat taas kokonaan... siinä 10 minuutissa. Tämä sai mut miettimään, että tää oikeesti johtuu mun ajattelusta eikä siitä että olisin mielestäni sairas. Hammaslääkärissä on vähän vaikea miettiä muuta, kun sitä että sua porataan kun se sattuu ja tuntuu oudolle. Tuo on se syy miksi ne taas hävisivät. En yksinkertaisesti voinut ajatella niitä pakkoajatuksia kesken hammaslääkärin.

Olo on tällä hetkellä taas tosi hyvä, kiitos hammaslääkärin :D.

Ja vielä päivitystä siitä, että tosiaan pakkoajatuksia on päivittäin; joko ei yhtään, joko tosi vähäsen (sanon tätä normaaliksi että on vähäsen, koska moni ihminen saa vähän vain pakkoajatuksia ja nauraa niille koska ne on tyhmiä eikä niitä koskaan tulisi tekemään) nauran itekkin noille mitä tulee tosi vähän, mutta sitten on se kaikkein pahin eli pakkoajatuksia kokoajan... on pakko saada joku hammaslääkärin tapanen hoito ettei voi muuta ajatella kun sitä mikä tapahtuu että ton saa päästä pois... pahimmassa pakkoajattelussa ei enää oikeasti naurata niikun noissa pienissä pakkoajatteluissa vaa tulee oikeasti se tunne että tekee jotain pahaa mitä ajattelee! Pahimmassa tilassa menee myös aikalailla paniikkiin aina, vaikka moneen kertaan olen sen saanut menen edelleen, koska pelkään että teen jotain tai että musta tulee hullu. Toi pahin kohta kestää about 30min maksimissaan, mutta yleensä noin 10min.

Ja kaikille uusille lukioille tiedoksi, että olen ihan normaali 19 vuotias poika, kuka ei käytä huumeita, juo alkoholia, tai tee mitään mikä voisi vaikuttaa mielenterveyteen haittaavalla tavalla. Itse en pidä itseäni masentuneena, mutta kai mä sitten olen, kun näitä oireita on alkanut tulemaan. Välillä on todella vaikeaa oireitten kanssa ja välillä ei ole yhtikäs mitään oireita.

Puran sulle mun notebookin sisällön tähän lisäksi.

- Niskasta johtuva omituinen "kutiamisen" tunne yleensä ajaa pakkoajatuksiin, en tiedä onko se joku aivoihin liittyvä osa tai joku mikä ei toimi kunnolla tai jotain.
- Niskojen venyttely auttaa huimaamiseen, mutta lisää pakkoajatuksia
- Pakkoajatukset perustuu asioihin mitä ei saisi todellakaan tehdä ihmiselle (esim. toisen ihmisen vahingoittaminen, ajatus sanoa tyhmiä/järjettömiä asioita toiselle, vaikka "tapan sut")
- Pakkoajatuksista johtuva terävien asioiden pelkääminen, että satuttaa niillä jotain (esim. pöydällä oleva veitsi)
- Pakkoajatuksista johtuva nukkumisen pelko, että tekee niitä pakkoajatuksien asioita unissaan tietämättä ettei voi kontrolloida itseään
- Hulluksi tulemisen pelko pahimmissa pakkoajatuksissa
- Pelko menettää kontrolli itsestään, ja että toteuttaa pakkoajatukset (yleensä johtaa ahdistukseen tai paniikkiin)
- Ilta voi mennä oireettomasti, mutta joka aamu tähän mennessä on aamuisin oireet ollut todella pahoja aina
- Olen huomannut että lepo yleensä helpottaa pakkoajattelua (mikä saa minut miettimään että tämä johtuu niskoista)
- Pahin osa kestää noin 10min, mutta aina sen jälkeen helpottaa edes vähäsen ajattelu, joskus jopa kokonaan noin 3 tunniksi (pisimmillään helpottanut jopa 10 tunniksi)

Jos ihmettelet miksi mulla on notebookissa noita, se perustuu siihen että haluan ite seurata tätä oireilua ja miettiä itse ratkaisuja. Samalla käytän tätä tulevissa psykiatri- ja lääkärikäynneissä muistivälineenä. Kirjoittelen siis notebookiin lähes aina kun mulla on pahat oireet päällä.

Hyvä ajattelutapa! Päivittelen myöhemmin kun/jos oireita alkaa taas tulemaan.

Jep, ensi viikolla hoidan tän poies, vaikka mikä ois. Ei tälläkään hetkellä ole pahaa tunnetta kyllä, hammaslääkärin aiheuttama rentouden tunne on jatkunut jo tähän asti, huhhuh. Ekaksi otan tiistaina lääkärin soiton vastaan ja selitän hänelle minkälaista on ollut, katotaan mitä jatkotoimenpiteitä hän mulle laittaa.

Psykiatrille meno on varmaan kaikkein todennäköisin tähän alkuun. Hieronta, että saan niskat kunnolla auki on myös mielessä, mutta kaikki tämä maksaa aika paljon mun kukkarolle ellei vanhemmilta tule sponssausta.

Kiitos kehuista ja jatkuvasta tuesta. Olet itse loistotyyppi kun jaksat viettää aikaa täällä mun kanssa vaikka se on sulta pois.

Olen noin 2h miettinyt taas ratkaisuja tähän juttuun. Ei tekisi silleen mieli miettiä sitä sillon kun pakkoajattelua ei oikeen ole, ettei se ala taas pahaksi. Olen miettinyt sitä sillä tavalla että mitä väliä sillä on kuinka julmia nämä mun ajattelut on, kun en ole niitä koskaan tekemässä ja sitä tulen kokeilemaan ensi kerralla kun pakkoajattelu on pahaa taas. Toki se hulluksi tulemisen pelko, mistä moneen otteeseen olen puhunut on aika paha, mutta vakuuttelen itselleni ettei sitä tule koskaan tapahtumaan. Tyhmältähän se kuulostaa nyt ajatella noita kun niitä oireita taas ei ole, mutta pitää miettiä valmiiksi asioita mitkä voisi helpottaa sitä oloa.

Ensi viikolla tosiaan tapahtuu niikuin sanoin. Moni asia avautuu silloin ja kesätyöt loppuu silloin ja pääsee vihdoin oikeasti lepäämään. Yritän mahdollisimman paljon rentoutua ja viedä ajatteluni ihan johonkin muuhun kuin pakkoajatteluun. Pakkoajatteluahan ei tapahdu jos sitä ei pahoja asioita ei ajattele, aika hassusti sanottu mutta fakta. Pitää keksiä jotain rentoutustapoja millä saisi ajatukset ihan muualle, se on huomattu että se auttaa ja pitkäksi aikaa.

Päivittelen sitten huomenna lisää, koska uskon että huomenna aamulla oireet on taas palannut. Hyvät yöt!

Moi! Ihan hyvin lähtenyt aamu käyntiin, yökin meni hyvin.

Pakkoajatukset palasivat niskojen venyttelyn yhteydessä, jatkunut nyt noin 2 tuntia jo. Itku pääsi tänää ekaan kertaan, kun oireet palasivat. En tajua miten mun niskojen venyttely aina laittaa noi päälle, ei siis mitään järkeä oikeesti.

Päivitystä: loppuivat ajanmyötä taas, niskoissa/takaraivossa yleensä aina (esim. nyt) "helpotuksen" tunne. En tiedä oikeen mitä tää on. Pitäiskö sinne fysioterapeutille varaa se aika myös?

Lisään vielä edelliseen, että on järkevää sulkea pois joku tilapäinen elimellinen vika/vaiva.
Siksi myös terveyskeskukseen meno olisi hyödyllinen, ehkä välttämätön.

Vielä kolmas viesti… Tuli mieleen sellainen asia, että mitenköhän se sun kokonaistilanne menee, jos niskoja hierotaan, kun venytellessäsikin se provosoi "kohtauksen" päälle ?
Voi, että sun tilannetta ! On siinä pitelemistä ! Koeta säilyttää rauhallisuutesi,
ratkaisu kuitenkin löytyy, kunhan tutkitaa ensin !

Uskon, että se on tekemisessä jotenkin veren kanssa. Kun venyttelee ja veri kulkee päähän paremmin oireet on pahemmat. Verikokeet otetaan keskiviikkona, uskon että siinä selviää syy.

Ethän, please, saa hermaria mun takia, kun taas lykkään tekstiä.
Haluan korjata yhden asian: Lähetteet menee tietysti terveyskeskuksesta sähköisesti nykypäivänä röntgeniinkin. Ennen (kivikaudella:) sai paperisen lähetteen mukaan.

Koska oireistosi on niin erikoinen, saattaa olla, että pääset myös pään & niskan magneettikuvaan, neurologi antaa siitä lausunnon. Pään magneettikuva neurologin lausunto otetaan mitä moninaisempiin oireisiin. Olen itse ollut mm. pitkään jatkuneen huimauksen takia päänkuvassa, neurologi antoi siitä lausunnon, näkyykö päässä mitään, joka voisi sen aiheuttaa, kun muuta syytäkään ei löytynyt.

Toivottavasti terveyskeskuksessa on fiksu ja perinpohjainen lääkäri, joka paneutuu asiaasi kunnolla. Kesällä on aika usein kandeja harjoittelemassa, mutta niiden tulee konsultoida seniorilääkäriä, jos eivät ole varmoja, mitä kuuluu tehdä ja tutkia.

Olen aika "expertiksi" joutunut tulemaan terveydenhuollon kiemuroissa. Olen joutunut läheisiäni viemään kymmeniä kertoja eri sairaaloihin ja terveyskeskus on minulle ihan "peruskauraa". Itseänikin on tutkittu jos missä.

Psykiatreillakin on lääkärin koulutus, sen jälkeen erikoistuvat psykiatriaan.
Voihan se olla, että psykiatrilla on jotain tietoa tällaisesta tapauksesta, mutta
terveyskeskuskierros kannattaa aloittaa pian. Sen pikemmin asiat selviävät ja jäisi vielä kesästä nauttimiseenkin aikaa. Ehkä lääkäriaikaakaan ei saa ihan heti.
Mitenköhän sinun alueellasi on ? Joutuuko odottamaan kauan ? Ehkä et tiedä, jos ei ole tarvinnut käydä.

Pärjäile ! Olen tukenasi !

Kiitos kommentista.

Millasia pakkoajatuksia sulla on? Onko muuta pakko-oireilua? Mitä lääkkeitä olet ottanut? Ootko varma ettei se johdu erikseen jostain sairaudesta?

Itselläni oireita vähentää lepo ja ajattelun muualle vieminen, vaikka se onkin vaikeaa.

VoHiYo kirjoitti:

Kiitos kommentista.

Millasia pakkoajatuksia sulla on? Onko muuta pakko-oireilua? Mitä lääkkeitä olet ottanut? Ootko varma ettei se johdu erikseen jostain sairaudesta?

Itselläni oireita vähentää lepo ja ajattelun muualle vieminen, vaikka se onkin vaikeaa.

Lue lisää

Hei ystävä-hyvä ! Miten voit tällä hetkellä ? Oletko ihan hämmennyksissä nyt ?
Mietin, onkohan OCD-oireisilla "niskajuttua", joka sinulla laukaisee oireet. Odottele ihan rauhassa omaa diagnoosia lääkäriltä, kun hän on selvittänyt sinun oireesi.
Yritä voida hyvin ! Mietin paljon sinua. Koita jaksella ! Kirjoittele, jos jaksat !

ota.rennosti kirjoitti:

Hei ystävä-hyvä ! Miten voit tällä hetkellä ? Oletko ihan hämmennyksissä nyt ?
Mietin, onkohan OCD-oireisilla "niskajuttua", joka sinulla laukaisee oireet. Odottele ihan rauhassa omaa diagnoosia lääkäriltä, kun hän on selvittänyt sinun oireesi.
Yritä voida hyvin ! Mietin paljon sinua. Koita jaksella ! Kirjoittele, jos jaksat !

Lue lisää

Päivä tosiaan mennyt ihan jees, aamulla ei oireita ollut ja tiedän että venyttely lisää oireita joten en venytellyt ja tässä ollaan vielä ilman oireita. Tänään ekaa kertaa kerroin vanhemmille tästä. Ymmärsivät hyvin.

Pelästyin vähäsen, kun luin netistä ihmisiä ketkä ovat joutuneet OCD takia osastolle. Lähinnä, koska psykiatrit varmaan pelkäsivät näitä sairastuneita, että ne oikeesti vahingoittaa toisia ihmisiä pakkoajatusten tapaan. Osasto on sinäänsä ollut pahimmissa kohtauksissa mulle ihan looginen vaihtoehto, kun oikeesti tuntuu menettävän kontrollin itsestään :D.

VoHiYo kirjoitti:

Päivä tosiaan mennyt ihan jees, aamulla ei oireita ollut ja tiedän että venyttely lisää oireita joten en venytellyt ja tässä ollaan vielä ilman oireita. Tänään ekaa kertaa kerroin vanhemmille tästä. Ymmärsivät hyvin.

Pelästyin vähäsen, kun luin netistä ihmisiä ketkä ovat joutuneet OCD takia osastolle. Lähinnä, koska psykiatrit varmaan pelkäsivät näitä sairastuneita, että ne oikeesti vahingoittaa toisia ihmisiä pakkoajatusten tapaan. Osasto on sinäänsä ollut pahimmissa kohtauksissa mulle ihan looginen vaihtoehto, kun oikeesti tuntuu menettävän kontrollin itsestään :D.

Lue lisää

Sydäntäni lämmittää, että vanhempasi ymmärtävät. Hieno juttu ja se helpottaa osaltaan tilannettasi.
Suomessa ihmisellä on itsemäärämisoikeus. Ketään ei voi pakottaa sairaalaan.
Vain jos on oikeasti vaara, että voi vahingoittaa itseään tai muita, voidaan ottaa sairaalaan, mutta siihen tarvitaan kolmen lääkärin lausunto.

Se kontrollin menettämisen pelko on paha olotila. Ahdistuksissani olen kokenut samaa
luullen tulevani hulluksi. Se menee kuitenkin ohi, kun malttaa hetken, mutta kun se on päällä, on tosi vaikeaa. Pitää vaan takoa päässään, että "tämä menee ohi kohta" tai minkä ikinä "mantran" keksii :)

Hyvä, että keksit olla venyttelemättä.
Olen onnellinen puolestasi, että päivä on mennyt hyvin !
Palaillaan !

Päivitystä: alko joku tunti sitten taas pakkoajattelu, loppui silti jossain puolessa tunnissa. Ei taida johtuu täysin niskoista, mutta ovat isona osana.

VoHiYo kirjoitti:

Päivitystä: alko joku tunti sitten taas pakkoajattelu, loppui silti jossain puolessa tunnissa. Ei taida johtuu täysin niskoista, mutta ovat isona osana.

Hyvä kun loppui ! Joku osuus niskoilla vaikuttaisi olevan.
Olet varmaan "vertaistukea" katsellut tästä osiosta "Pakko-oireinen häiriö" muitten kirjoituksista/vastauksista. Minäkin tutkin kerran niitä, mitä keinoja ihmiset on löytäneet avukseen. Oli siellä kaikenlaisia juttuja helpottamaan. Toivottavasti saat myös tähän ketjun vastauksia lisää. (Tai aloita uudella kysymyksellä apua oireitten ohittamiseen)

Tunnen suurta sympatiaa sinua kohtaan ! (Minullakin on yksi tauti, jolle en mitään voi, jonka kohtaukset on mulla pahoja ja voi yllättää yht'äkkiä ihan milloin vain ja kestää yhtä soittoa kolmekin päivää. Menieren oireyhtymä, sisäkorvaperäinen. Kohtauksien tuloa ei estä mikään. Ymmärrän sinua hyvin, minkälaista on olla oireen vallassa, jolle ei voi paljon mitään)
Olen tavallaan kohtalotoverisi. Eri oireet vain.

Oikein hyvää ja rentoa illanjatkoa sinulle ja rauhallisia yöunia !

Olen huomannut pientä masennusta mulla, joka johtuu lähinnä siitä suurestaa syyllisyyden määrästä mitä pakkoajatukset aiheuttaa. Masennus yleensä saa pakkoajatukset päälle. Tänään aamulla masensi ja oli pahat pakkoajatukset taas. En tiedä onko masennus oikea termi vai alakuloisuus, mutta se loppui puolelta päivältä samoin pakkoajatukset. Nyt on taas ihan hyvä fiilis, toivottavasti kauan aikaa.

Huomenna labra tosissaan ja torstaina eli ylihuomenna saan sieltä testien tulokset. Toivon, että niissä selviää jotain :).

VoHiYo kirjoitti:

Olen huomannut pientä masennusta mulla, joka johtuu lähinnä siitä suurestaa syyllisyyden määrästä mitä pakkoajatukset aiheuttaa. Masennus yleensä saa pakkoajatukset päälle. Tänään aamulla masensi ja oli pahat pakkoajatukset taas. En tiedä onko masennus oikea termi vai alakuloisuus, mutta se loppui puolelta päivältä samoin pakkoajatukset. Nyt on taas ihan hyvä fiilis, toivottavasti kauan aikaa.

Huomenna labra tosissaan ja torstaina eli ylihuomenna saan sieltä testien tulokset. Toivon, että niissä selviää jotain :).

Lue lisää

Moi ! Arvaan, että henkiset olotilat eivät ole miellyttävimmästä päästä.
Yritä muistaa, että pakkoajatukset eivät ole sinun omia aitoja ajatuksiasi, älä siis anna niitten masentaa sinua ! Ethän sinä oikeasti ajattele niin eli ei sinun tarvitse tuntea syyllisyyttä !
Et ole syyllinen etkä syyllistynyt yhtään mihinkään !
Olet kiltti, kunnollinen ihminen !

Masennuksen tunnetta voi tulla muutenkin sinun tilanteessasi, se on ihan ymmärrettävää.
Ihme, jos ei vähän masentaisi ja pelottaakin varmaan joskus.
Ne on luonnollisia tunteita, ihmisen luonnollista reagointia.

Minäkin toivon, että labrasta selviää jotain.

Toivon myös, että iltasi menee mahdollisimman hyvin, hyvillä fiiliksillä !
Mielenrauhaa sinulle !
Kiva että päivittelet tilannettasi, mietin silloin tällöin, mitähän sinulle kuuluu ja toivon mielessäni hyvää sinulle !
Olet niin kiva ! Toivon sinulle kaikkea hyvää !

Moi, päivittelen vain.

Tänään aikalailla ollut koko päivän taas pakkoajatuksia. Tänään pakkoajatukset ei toisaalta ole olleet niin ahdistavia kuin yleensä ollut. Olen kai oppinut ymmärtämään, että ne on vain ajatuksia.

Labra oli tänään ja verikokeet otettu. Huomenna tulee tietoa mitä niistä löytyy. Jos ei mitään, sen jälkeen alkaakin lomalle (alkaa 2pv päästä loma vihdoin) mietiskelemistä miten etenen tässä taudissa. Psykologille varmaan ensiksi juttelemaan, että saa diagnoosin.

VoHiYo kirjoitti:

Moi, päivittelen vain.

Tänään aikalailla ollut koko päivän taas pakkoajatuksia. Tänään pakkoajatukset ei toisaalta ole olleet niin ahdistavia kuin yleensä ollut. Olen kai oppinut ymmärtämään, että ne on vain ajatuksia.

Labra oli tänään ja verikokeet otettu. Huomenna tulee tietoa mitä niistä löytyy. Jos ei mitään, sen jälkeen alkaakin lomalle (alkaa 2pv päästä loma vihdoin) mietiskelemistä miten etenen tässä taudissa. Psykologille varmaan ensiksi juttelemaan, että saa diagnoosin.

Lue lisää

Hei ja kiitos kun päivittelet !

hkä labraanmeno vähän lisäsi oireita tänään ? Kun ajatukset oli tavallista enemmän ko. asiassa.

Asian sisäistäminen toivottavasti helpottaa vähän oloa eli juuri se, että ymmärtää, että ne on vain ajatuksia, joitten kanssa sinulla ei ole itse asiassa yhtään mitään muuta tekemistä kuin että ne sattuu tulemaan sinun päähäsi. Sinä et niitä tahdo etkä ajattele niin.

Tosi pian saat tietää kokeista, se on kiva juttu. Siitä sitten tutkimukset etenee.
Milloin pääset psykologille ?

Pelottaako sinua suunnitella lomaksi jotain oireitten takia ?
Ei niitten kanssa ihan heti sinuiksi tule, niinkuin ei minkään oireilun/sairauden, joka on aika hiljattain vasta alkanut ilmetä. Tutkimuksetkin on alkutekijöissä vielä.

(Minulle kun tuli se Menieren tauti, olin aika shokissa jonkun aikaa, koska sen oireet on niin rajut minulla. Tuntuu kuin pyörisi pesukoneessa oksentaen kolme päivää ilman minkäänlaista tasapainoa. Sydän hakkaa ja vaikka mitä. Luulin kuolevani, kun eka kohtaus tuli.
Nyt olen tottunut siihen sikäli, etten pelkää enää sitä)

Eli melkein kaikkeen voi tottua, kun antaa itselleen rauhassa aikaa sopeutua.

Toivon, että säilytät mielenrauhasi ja voit keskittyä normaaleihin asioihisi ja tekemisiisi !
Ja nuku oikein hyvin !
Odottelen taas päivityksiä :)
Voi mahdollisimman hyvin ! Muista olla iloinenkin !

Lueskelin netistä tosta sun sairaudesta, harmittavaa tommonen sairaus! Itselläni on matkapahoinvointia esim. lentokoneessa huimaa ja tulee pahaa oloa.

En nyt kesälle ole vielä keksinyt oikein mitään muuta kun taudin seuraamista. Minä pidän tätä itse aika vakavana tautina ja haluan päästä tästä yli. Katsotaan nyt mitä huomenna selviää, saatan kokeilla kilpirauhaslääkitystä muutenkin vaikka arvot näyttäisivät normaalilta, muita kilpirauhasen vajaatoimintaan liittyviä oireira löytyy aika paljon. Jos sillä näin alkuun alottaisi loman, mikäli arvot siis ovat normaalit. Lomaan liittyy aika paljon varmaan lepoa itselläni, katsotaan!

Psykologille varaan ajan jos kilpirauhasen vajaatoimintaa ei mulla ole ja se mahd. kilpirauhaslääkitys ei auta. Arvot selviää huomenna. Vaikka mulla todettaisiin se niin ei välttämättä silti tarkoita, että pakkoajatukset häviää (vaikka kovasti uskon). Psykologille ajanvaraus saattaa siis kestää jopa kuukausia juuri tämän kilpirauhasen tutkimisen takia, joka todennäköisesti on se syypää.

Päivittelen tänne sitten myöhemmin verikoetuloksista ja jatkosta. Öitä!

ota.rennosti kirjoitti:

Hei ja kiitos kun päivittelet !

hkä labraanmeno vähän lisäsi oireita tänään ? Kun ajatukset oli tavallista enemmän ko. asiassa.

Asian sisäistäminen toivottavasti helpottaa vähän oloa eli juuri se, että ymmärtää, että ne on vain ajatuksia, joitten kanssa sinulla ei ole itse asiassa yhtään mitään muuta tekemistä kuin että ne sattuu tulemaan sinun päähäsi. Sinä et niitä tahdo etkä ajattele niin.

Tosi pian saat tietää kokeista, se on kiva juttu. Siitä sitten tutkimukset etenee.
Milloin pääset psykologille ?

Pelottaako sinua suunnitella lomaksi jotain oireitten takia ?
Ei niitten kanssa ihan heti sinuiksi tule, niinkuin ei minkään oireilun/sairauden, joka on aika hiljattain vasta alkanut ilmetä. Tutkimuksetkin on alkutekijöissä vielä.

(Minulle kun tuli se Menieren tauti, olin aika shokissa jonkun aikaa, koska sen oireet on niin rajut minulla. Tuntuu kuin pyörisi pesukoneessa oksentaen kolme päivää ilman minkäänlaista tasapainoa. Sydän hakkaa ja vaikka mitä. Luulin kuolevani, kun eka kohtaus tuli.
Nyt olen tottunut siihen sikäli, etten pelkää enää sitä)

Eli melkein kaikkeen voi tottua, kun antaa itselleen rauhassa aikaa sopeutua.

Toivon, että säilytät mielenrauhasi ja voit keskittyä normaaleihin asioihisi ja tekemisiisi !
Ja nuku oikein hyvin !
Odottelen taas päivityksiä :)
Voi mahdollisimman hyvin ! Muista olla iloinenkin !

Lue lisää

Arvot olivat normaalit, psykologille varaan ajan varmaan lomalla.

Tänään ollut taas ihan hyvä päivä. Olen keksinyt rentoutustapoja jne pakkoajatuksiin. Niitä pääsen kokeilemaan kun niitä tulee taas pahana.

VoHiYo kirjoitti:

Arvot olivat normaalit, psykologille varaan ajan varmaan lomalla.

Tänään ollut taas ihan hyvä päivä. Olen keksinyt rentoutustapoja jne pakkoajatuksiin. Niitä pääsen kokeilemaan kun niitä tulee taas pahana.

Lue lisää

Moi ! Hyvä, että arvot oli normaalit, vaikka niistä ei nyt sitten löytynytkään ratkaisun avaimia oireiluun. Hienoa myös, että olet aktiivinen, että ajoittaisista alakuloistasi huolimatta jaksat yrittää keksiä rentoutumistapoja yms. Joku toinen voisi "heittää läskiksi".
Sinä olet päättänyt päästä yli ! Arvostan sitä päätöstä, mutta sinähän oletkin älykäs !

Huomasin yhden kirjan, jolla on monta kirjoittajaa, ensimmäinen on Jan-Henry Stenberg
"Irti pakko-oireista". Sitä saanee kirjastostakin - ja muita kirjoja, niitä on useita tietysti.
Joka oireesta on nykyään paljon kirjoja ja netissä tietysti paljon tietoa, se ei ole mikään
uutinen sinulle :)

Paras tieto tulee ehkä muilta, joilla on samoja oireita. Kokemus on parasta tietoa ja tukea.
Olet näköjään saanut tänäänkin hyvän vastauksen. Toivottavasti niitä tulee lisää.

Mielenkiinnosta ihmisen sielunelämään ja oireiluun minäkin olen nyt lukenut jonkun verran pakko-oireista. Niistä on monta teoriaa, jokaisella taitaa olla omansa ja sitten vielä lääkäreillä omansa. Esimerkiksi sellainen, että OCD on jonkun toisen ahdistuksen "sijaismuoto". Pelkää jotain asiaa niin paljon sisällään tai joku asia ahdistaa niin paljon, ettei uskalla kohdata sitä.
Se pelko tulisi sitten ulos pakko-oireiluna. Ainakin 100 muutakin teoriaa varmaan on.

Vähäisen asiaan perehtymiseni tuloksena olen toistaiseksi saanut lukea vain, että syitä ei varmuudella tiedetä. Psykologi tai psykiatri on kuitenkin jonkunasteinen asiantuntija oireitten minimoimiskeinoissa. Kohtahan sinulla on mahdollisuus tavata psykologi siinäkin mielessä.

Lomasi alkaa kohta ? Kannatan, on ihan hyvä idea ottaa loma levon ja rentoutumisen kannalta !
Oikein kivaa iltaa sinulle !
Koitahan taas pärjäillä ja päivittele !
Olen aina iloinen, kun kuulen, että hyvin on mennyt, se tekee minullekin hyvän mielen.
Rentoa ja iloista iltaa !

ota.rennosti kirjoitti:

Moi ! Hyvä, että arvot oli normaalit, vaikka niistä ei nyt sitten löytynytkään ratkaisun avaimia oireiluun. Hienoa myös, että olet aktiivinen, että ajoittaisista alakuloistasi huolimatta jaksat yrittää keksiä rentoutumistapoja yms. Joku toinen voisi "heittää läskiksi".
Sinä olet päättänyt päästä yli ! Arvostan sitä päätöstä, mutta sinähän oletkin älykäs !

Huomasin yhden kirjan, jolla on monta kirjoittajaa, ensimmäinen on Jan-Henry Stenberg
"Irti pakko-oireista". Sitä saanee kirjastostakin - ja muita kirjoja, niitä on useita tietysti.
Joka oireesta on nykyään paljon kirjoja ja netissä tietysti paljon tietoa, se ei ole mikään
uutinen sinulle :)

Paras tieto tulee ehkä muilta, joilla on samoja oireita. Kokemus on parasta tietoa ja tukea.
Olet näköjään saanut tänäänkin hyvän vastauksen. Toivottavasti niitä tulee lisää.

Mielenkiinnosta ihmisen sielunelämään ja oireiluun minäkin olen nyt lukenut jonkun verran pakko-oireista. Niistä on monta teoriaa, jokaisella taitaa olla omansa ja sitten vielä lääkäreillä omansa. Esimerkiksi sellainen, että OCD on jonkun toisen ahdistuksen "sijaismuoto". Pelkää jotain asiaa niin paljon sisällään tai joku asia ahdistaa niin paljon, ettei uskalla kohdata sitä.
Se pelko tulisi sitten ulos pakko-oireiluna. Ainakin 100 muutakin teoriaa varmaan on.

Vähäisen asiaan perehtymiseni tuloksena olen toistaiseksi saanut lukea vain, että syitä ei varmuudella tiedetä. Psykologi tai psykiatri on kuitenkin jonkunasteinen asiantuntija oireitten minimoimiskeinoissa. Kohtahan sinulla on mahdollisuus tavata psykologi siinäkin mielessä.

Lomasi alkaa kohta ? Kannatan, on ihan hyvä idea ottaa loma levon ja rentoutumisen kannalta !
Oikein kivaa iltaa sinulle !
Koitahan taas pärjäillä ja päivittele !
Olen aina iloinen, kun kuulen, että hyvin on mennyt, se tekee minullekin hyvän mielen.
Rentoa ja iloista iltaa !

Lue lisää

Moi. Pakkoajatukset palasivat taas. En siis yllättynyt ole. Kilpirauhashommat jätetäänkin väliin ja ensi viikolla menen tapaamaan psykologia.

Minulla todettiin D-vitamiinin puutosta. Olen aloittanut nyt syömään päivittäin kalanmaksaöljyä, että saan D-vitamiinia. Parin OCD-potilaan kanssa jutellut ja sanoivat, että D-vitamiini on tärkeää mielenterveydelle.

Käyn huomenna lainaamassa pakko-oire kirjan kirjastosta. Toivottavasti tässä lomalla pääsen hyvin alkuun näiden hoitamisen kanssa.

VoHiYo- kirjoitti:

Moi. Pakkoajatukset palasivat taas. En siis yllättynyt ole. Kilpirauhashommat jätetäänkin väliin ja ensi viikolla menen tapaamaan psykologia.

Minulla todettiin D-vitamiinin puutosta. Olen aloittanut nyt syömään päivittäin kalanmaksaöljyä, että saan D-vitamiinia. Parin OCD-potilaan kanssa jutellut ja sanoivat, että D-vitamiini on tärkeää mielenterveydelle.

Käyn huomenna lainaamassa pakko-oire kirjan kirjastosta. Toivottavasti tässä lomalla pääsen hyvin alkuun näiden hoitamisen kanssa.

Lue lisää

Terve ! No voi himskatti, että oireet taas ilmaantuivat, mutta siihen joutunee tottumaan, kunnes toivottavasti saa niitä "kuriin".
Varmaan ajattelet vähän niin kuin minäkin, kun sain Menieren taudin (joka voi posahtaa päälle ihan milloin vain ja missä vain) että miksi ihmiselle tulee kaikenlaisia riesoja ?!
Miksei saa elää normaalia elämää ? Retorinen kysymys tietenkin… vastausta ei ole, on sopeuduttava kaikkeen, mille ei mitään voi. Mitä nopeammin sopeutuu, sen parempi itselle, mutta sopeutuminen menee tietenkin omaa tahtiaan, sitä ei voi eikä kannata kiirehtiä.

Tuopa onkin hyvä, että voit jutella toisten OCD-potilaitten kanssa ja saat heiltä tietoa esim. vaikka vitamiineista.
Olen itsekin lukenut, että D-vitamiinilla voi olla jotain tekemistä mielenterveyden kanssa.
Tutkimuksilla ei varsinaisesti ole pystytty todistamaan sitä, mutta osa lääkäreistä on sillä kannalla silti. Miten tutkimukset sen voisivatkaan todistaa ? Mielenterveyttä ei voi varsinaisesti "tutkia", ei laboratoriokokeilla, ei mikroskoopilla eikä muutenkaan. Ravinnon ja siitä saatavien aineiden vaikutukset (vitamiinit, hivenaineet) tuntee jokainen itse olossaan ja jos suuri osa ihmisistä tuntee hyviä vaikutuksia, he eivät voi olla väärässä. Ihmisten tuntemuksensa ovat aitoja ! Uskon itsekin vahvasti, että kaikella ravinnolla ja sillä mitä me siitä saamme on merkitystä terveytemme eri "sektoreille".

Jos sitä kirjaa ei ole nyt kirjastossa, sen voi tilata, niinkuin tietysti tiedät…
Aika nopeasti yleensä saa tilaamalla kirjoja, jos kirja ei ole ihan uusi. Vuotta uudemmalla kirjalla varauksia voi olla paljon. Tilaan melkein kaikki kirjani, luen niin paljon, ettei meidän kirjastossa ole enää juuri koskaan mitään uutta luettavaa minulle. Luen tietokirjallisuutta laidasta laitaan, romaaneja harvemmin. Mikä on paljon…hmh…en tiedä, mutta 10-15 kirjaa kuukaudessa menee helposti, sivumäärästä riippuen. Olen ns. lukutoukka kai, koulussa en ollut :)

Todennäköisesti hyödyt nopeasta psykologin tapaamisesta, pääset alkuun oireitten työstämisessä ja kaikessa. Varmaan sinulla on paljon kysymyksiäkin, joihin toivottavasti saat vastauksia, sikäli kuin näihin vähän "abstrakteihin" aiheisiin on vastauksia. Psyykenasioissa liikutaan maaperällä, jossa täsmävastauksia ei ole ja jokainen on yksilöllinen persoona, kokee ja tuntee asiat omalla tavallaan.

Aihepiiri on mielenkiintoinen kuitenkin, psykologia, ihmisen käyttäytyminen. Silmiini osui netissä sellainenkin artikkeli, jossa OCD-oireet "saanut" mies tuli niin kiinnostuneeksi selvittämään asiaa, että luki ensin lääkäriksi ja erikoistui psykiatriaan.(Ei tapahtunut Suomessa, enkä löytäisi sitä juttua enää varmaan)

Nyt höpöttelin liian pitkään, näen kun haukottelet siellä :D

Pysy reippaana, rohkeanaja iloisenakin! Iloa ei voi tarpeeksi korostaa, se ei saa kadota elämästä ! Äläkä koskaan kadu mitään asiaa, joka on saanut sinut nauramaan !

Nuku hyvin !

ota.rennosti kirjoitti:

Terve ! No voi himskatti, että oireet taas ilmaantuivat, mutta siihen joutunee tottumaan, kunnes toivottavasti saa niitä "kuriin".
Varmaan ajattelet vähän niin kuin minäkin, kun sain Menieren taudin (joka voi posahtaa päälle ihan milloin vain ja missä vain) että miksi ihmiselle tulee kaikenlaisia riesoja ?!
Miksei saa elää normaalia elämää ? Retorinen kysymys tietenkin… vastausta ei ole, on sopeuduttava kaikkeen, mille ei mitään voi. Mitä nopeammin sopeutuu, sen parempi itselle, mutta sopeutuminen menee tietenkin omaa tahtiaan, sitä ei voi eikä kannata kiirehtiä.

Tuopa onkin hyvä, että voit jutella toisten OCD-potilaitten kanssa ja saat heiltä tietoa esim. vaikka vitamiineista.
Olen itsekin lukenut, että D-vitamiinilla voi olla jotain tekemistä mielenterveyden kanssa.
Tutkimuksilla ei varsinaisesti ole pystytty todistamaan sitä, mutta osa lääkäreistä on sillä kannalla silti. Miten tutkimukset sen voisivatkaan todistaa ? Mielenterveyttä ei voi varsinaisesti "tutkia", ei laboratoriokokeilla, ei mikroskoopilla eikä muutenkaan. Ravinnon ja siitä saatavien aineiden vaikutukset (vitamiinit, hivenaineet) tuntee jokainen itse olossaan ja jos suuri osa ihmisistä tuntee hyviä vaikutuksia, he eivät voi olla väärässä. Ihmisten tuntemuksensa ovat aitoja ! Uskon itsekin vahvasti, että kaikella ravinnolla ja sillä mitä me siitä saamme on merkitystä terveytemme eri "sektoreille".

Jos sitä kirjaa ei ole nyt kirjastossa, sen voi tilata, niinkuin tietysti tiedät…
Aika nopeasti yleensä saa tilaamalla kirjoja, jos kirja ei ole ihan uusi. Vuotta uudemmalla kirjalla varauksia voi olla paljon. Tilaan melkein kaikki kirjani, luen niin paljon, ettei meidän kirjastossa ole enää juuri koskaan mitään uutta luettavaa minulle. Luen tietokirjallisuutta laidasta laitaan, romaaneja harvemmin. Mikä on paljon…hmh…en tiedä, mutta 10-15 kirjaa kuukaudessa menee helposti, sivumäärästä riippuen. Olen ns. lukutoukka kai, koulussa en ollut :)

Todennäköisesti hyödyt nopeasta psykologin tapaamisesta, pääset alkuun oireitten työstämisessä ja kaikessa. Varmaan sinulla on paljon kysymyksiäkin, joihin toivottavasti saat vastauksia, sikäli kuin näihin vähän "abstrakteihin" aiheisiin on vastauksia. Psyykenasioissa liikutaan maaperällä, jossa täsmävastauksia ei ole ja jokainen on yksilöllinen persoona, kokee ja tuntee asiat omalla tavallaan.

Aihepiiri on mielenkiintoinen kuitenkin, psykologia, ihmisen käyttäytyminen. Silmiini osui netissä sellainenkin artikkeli, jossa OCD-oireet "saanut" mies tuli niin kiinnostuneeksi selvittämään asiaa, että luki ensin lääkäriksi ja erikoistui psykiatriaan.(Ei tapahtunut Suomessa, enkä löytäisi sitä juttua enää varmaan)

Nyt höpöttelin liian pitkään, näen kun haukottelet siellä :D

Pysy reippaana, rohkeanaja iloisenakin! Iloa ei voi tarpeeksi korostaa, se ei saa kadota elämästä ! Äläkä koskaan kadu mitään asiaa, joka on saanut sinut nauramaan !

Nuku hyvin !

Lue lisää

Korjaus: Edellisen juttuni alussa käytin vahingossa ihan väärää ilmaisua: ...kunnes oireita saa toivottavasti "kuriin".
En ajattele niin, koska jos oikein olen ymmärtänyt, niin nimenomaan niin ei pidä yrittää tehdä, vaan antaa niitten tulla ja mennä, olla niin paljon kuin mahdollista välittämättä niistä yhtään mitään.

Moi. En eilen kirjoittanut mitään niin päätin nyt kirjoitella vähäsen tänne.

Pakkoajatuksia on tullut päivittäin, tänään aamulla oli taas pahin vaihe päällä. Pahimmassa vaiheessa tuntuu, että olisi oikeasti tekemässä sen ajatuksen. En ole varma onko tuo edes enää pakkoajattelua vai jotain vakavempaa. Ensi viikolla käyn psykologilla. Nyt tätä viestiä kirjoittamassa on taas ihan hyvä olo taas, on helpottanut.

Lainasin "irti pakko-oireista" kirjan, mutta se keskittyi lähinnä pakkotekemisiin esim. käsien jatkuvaan pesemiseen. Kirjasta ei ollut oikein minulle hyötyä. Katsotaan nyt mitä psykologi sanoo ensi viikolla.

Illan jatkoja!

VoHiYo kirjoitti:

Moi. En eilen kirjoittanut mitään niin päätin nyt kirjoitella vähäsen tänne.

Pakkoajatuksia on tullut päivittäin, tänään aamulla oli taas pahin vaihe päällä. Pahimmassa vaiheessa tuntuu, että olisi oikeasti tekemässä sen ajatuksen. En ole varma onko tuo edes enää pakkoajattelua vai jotain vakavempaa. Ensi viikolla käyn psykologilla. Nyt tätä viestiä kirjoittamassa on taas ihan hyvä olo taas, on helpottanut.

Lainasin "irti pakko-oireista" kirjan, mutta se keskittyi lähinnä pakkotekemisiin esim. käsien jatkuvaan pesemiseen. Kirjasta ei ollut oikein minulle hyötyä. Katsotaan nyt mitä psykologi sanoo ensi viikolla.

Illan jatkoja!

Lue lisää

Moikka ! Miten tänään on mennyt ?
Mitä mieltä olet itse, olisiko tilanne lievästi vaikeutunut vain sen vuoksi, että "joudut" ajattelemaan oireilua nyt alkuun aika paljon ? Ei sitä helposti voi olla miettimättäkään.

Se mietityttää uutuuttaan, sehän on aika uusi oireilu ja uusi asia jota sinun on ajateltava sen selvittämiseksikin. En usko ollenkaan, että se vakavammaksi olisi tullut. "Liika" pohtiminenkin ehkä vain provosoi sitä nyt alussa. Tiedän, että sinulla on kamalaa, kun se kohtaus tulee, nostan hattua sinulle, että pärjäät niinkin hyvin ! Voi kun voisin jotenkin "pelottaa" sen oireen pois ikuisiksi ajoiksi jonnekin taivaan tuuliin !!! Tekisin mitä vaan, jos voisin auttaa sinua.

Harmi, että kirja oli niin yksipuolinen. Oletko tutkinut, tietoa ja 2-3 keskusteluketjua (muu kuin suomi24) tulee googlaamalla ihan sanalla: pakko-ajatukset

Ihanaa, että pääset kohta psykologille ! Toivon, että hän on ihminen, jonka kanssa synkkaa.
Sekin on tärkeää varsinaisen aiheen lisäksi, että syntyisi hyvä ja luottamuksellinen suhde, joka jatkuisi niin kauan kunnes tunnet saaneesi kunnolla apua. Ja senkin jälkeen, jos on tarvetta.

Toivotan sinulle taas mahdollisimman hyviä oloja, kivaa iltaa ja hyviä unia !
Palaillaan !

ota.rennosti kirjoitti:

Moikka ! Miten tänään on mennyt ?
Mitä mieltä olet itse, olisiko tilanne lievästi vaikeutunut vain sen vuoksi, että "joudut" ajattelemaan oireilua nyt alkuun aika paljon ? Ei sitä helposti voi olla miettimättäkään.

Se mietityttää uutuuttaan, sehän on aika uusi oireilu ja uusi asia jota sinun on ajateltava sen selvittämiseksikin. En usko ollenkaan, että se vakavammaksi olisi tullut. "Liika" pohtiminenkin ehkä vain provosoi sitä nyt alussa. Tiedän, että sinulla on kamalaa, kun se kohtaus tulee, nostan hattua sinulle, että pärjäät niinkin hyvin ! Voi kun voisin jotenkin "pelottaa" sen oireen pois ikuisiksi ajoiksi jonnekin taivaan tuuliin !!! Tekisin mitä vaan, jos voisin auttaa sinua.

Harmi, että kirja oli niin yksipuolinen. Oletko tutkinut, tietoa ja 2-3 keskusteluketjua (muu kuin suomi24) tulee googlaamalla ihan sanalla: pakko-ajatukset

Ihanaa, että pääset kohta psykologille ! Toivon, että hän on ihminen, jonka kanssa synkkaa.
Sekin on tärkeää varsinaisen aiheen lisäksi, että syntyisi hyvä ja luottamuksellinen suhde, joka jatkuisi niin kauan kunnes tunnet saaneesi kunnolla apua. Ja senkin jälkeen, jos on tarvetta.

Toivotan sinulle taas mahdollisimman hyviä oloja, kivaa iltaa ja hyviä unia !
Palaillaan !

Lue lisää

Hei. Luin netistä OCD-potilaalta hyvin selitettynä, että se tunne "tekemisestä" on normaalia. Hänen sanojen mukaan käsissä on jo "se tunne" että on tekemässä sen. Toi helpotti aika paljon, koska luulin että olen tulossa hulluksi. Hän sanoi, että se johtuu täysin "omiin ajatuksiin vaipumisesta" jolloin tunne pahasta teosta voi tosiaankin tuntua tosi voimakkaalta. Alla teksti siitä.

> Yleensä tämmöisen voimakkaan pakkoajatuksen saaja tajuaa päässä vain sen, että haluaa tehdä sen teon, jolloin yleensä siitä teosta aiheutuvat seuraukset lähes unohtuu täysin. Tämä tunne häiritsee lihaksia ja raajoja, koska ne ovat valmiina tekemään sen ajatuksen teon (ihminen on syntymästä asti noudattanut aivojen käskyjä). Tässä tilanteessa kumminkin huomaamatta osa aivoista jatkuvasti tietää sen, että sitä ei saa tietenkään tehdä, siinä ei ole yksinkertaisesti mitään järkeä tai se on viimeisin juttu minkä haluat tehdä. "Ajatuksiin vaipuminen" häiritsee "mitä tästä tulisi seuraamaan" -ajattelua, vaikka kokoaika olet oikeasti tietoinen siitä ettei sitä ajatusta saa tehdä... siksi et ole sitä ajatustasi tehnytkään. Moni ihminen pelästyy tätä tunnetta tosi paljon, mutta todellisuudessa se kaikki on vain ajatusta mihin koko keho voi osallistua. Tunne hämää monia, että se ajatus mukamas "pitäisi" tai että sen "haluaisi" tehdä... se on pelkkää harhaa. Ajattelu ei itsestään koskaan laita ihmistä tekemään asioita mitä se ei halua tehdä, mutta ihmisen aivoja ja raajoja se kyllä häiritä voi. Jatkuva turha miettiminen ja pelko tämän mitättömän ajatuksen toteuttamisesta vain tuo sen takaisin uudelleen, uudelleen ja uudelleen. <

VoHiYo kirjoitti:

Hei. Luin netistä OCD-potilaalta hyvin selitettynä, että se tunne "tekemisestä" on normaalia. Hänen sanojen mukaan käsissä on jo "se tunne" että on tekemässä sen. Toi helpotti aika paljon, koska luulin että olen tulossa hulluksi. Hän sanoi, että se johtuu täysin "omiin ajatuksiin vaipumisesta" jolloin tunne pahasta teosta voi tosiaankin tuntua tosi voimakkaalta. Alla teksti siitä.

> Yleensä tämmöisen voimakkaan pakkoajatuksen saaja tajuaa päässä vain sen, että haluaa tehdä sen teon, jolloin yleensä siitä teosta aiheutuvat seuraukset lähes unohtuu täysin. Tämä tunne häiritsee lihaksia ja raajoja, koska ne ovat valmiina tekemään sen ajatuksen teon (ihminen on syntymästä asti noudattanut aivojen käskyjä). Tässä tilanteessa kumminkin huomaamatta osa aivoista jatkuvasti tietää sen, että sitä ei saa tietenkään tehdä, siinä ei ole yksinkertaisesti mitään järkeä tai se on viimeisin juttu minkä haluat tehdä. "Ajatuksiin vaipuminen" häiritsee "mitä tästä tulisi seuraamaan" -ajattelua, vaikka kokoaika olet oikeasti tietoinen siitä ettei sitä ajatusta saa tehdä... siksi et ole sitä ajatustasi tehnytkään. Moni ihminen pelästyy tätä tunnetta tosi paljon, mutta todellisuudessa se kaikki on vain ajatusta mihin koko keho voi osallistua. Tunne hämää monia, että se ajatus mukamas "pitäisi" tai että sen "haluaisi" tehdä... se on pelkkää harhaa. Ajattelu ei itsestään koskaan laita ihmistä tekemään asioita mitä se ei halua tehdä, mutta ihmisen aivoja ja raajoja se kyllä häiritä voi. Jatkuva turha miettiminen ja pelko tämän mitättömän ajatuksen toteuttamisesta vain tuo sen takaisin uudelleen, uudelleen ja uudelleen. <

Lue lisää

Erittäin hyvin ajateltu! Hyvä, kun laitoit tuon, tuosta on tosi monelle apua.

VoHiYo kirjoitti:

Hei. Luin netistä OCD-potilaalta hyvin selitettynä, että se tunne "tekemisestä" on normaalia. Hänen sanojen mukaan käsissä on jo "se tunne" että on tekemässä sen. Toi helpotti aika paljon, koska luulin että olen tulossa hulluksi. Hän sanoi, että se johtuu täysin "omiin ajatuksiin vaipumisesta" jolloin tunne pahasta teosta voi tosiaankin tuntua tosi voimakkaalta. Alla teksti siitä.

> Yleensä tämmöisen voimakkaan pakkoajatuksen saaja tajuaa päässä vain sen, että haluaa tehdä sen teon, jolloin yleensä siitä teosta aiheutuvat seuraukset lähes unohtuu täysin. Tämä tunne häiritsee lihaksia ja raajoja, koska ne ovat valmiina tekemään sen ajatuksen teon (ihminen on syntymästä asti noudattanut aivojen käskyjä). Tässä tilanteessa kumminkin huomaamatta osa aivoista jatkuvasti tietää sen, että sitä ei saa tietenkään tehdä, siinä ei ole yksinkertaisesti mitään järkeä tai se on viimeisin juttu minkä haluat tehdä. "Ajatuksiin vaipuminen" häiritsee "mitä tästä tulisi seuraamaan" -ajattelua, vaikka kokoaika olet oikeasti tietoinen siitä ettei sitä ajatusta saa tehdä... siksi et ole sitä ajatustasi tehnytkään. Moni ihminen pelästyy tätä tunnetta tosi paljon, mutta todellisuudessa se kaikki on vain ajatusta mihin koko keho voi osallistua. Tunne hämää monia, että se ajatus mukamas "pitäisi" tai että sen "haluaisi" tehdä... se on pelkkää harhaa. Ajattelu ei itsestään koskaan laita ihmistä tekemään asioita mitä se ei halua tehdä, mutta ihmisen aivoja ja raajoja se kyllä häiritä voi. Jatkuva turha miettiminen ja pelko tämän mitättömän ajatuksen toteuttamisesta vain tuo sen takaisin uudelleen, uudelleen ja uudelleen. <

Lue lisää

Hei! Tuo teksti on paljon ongelmaa "avaava" tieto todellakin. Juuri sellaista, jota oiretta poteva tarvitsee sitä ymmärtääkseen ja pelon lievittämiseksi tai torjumiseksi, että tekisi muka jotain oikeasti. Voi olla aika paljon helpottunut luettuaan tuon !
Toivottavasti on mennyt hyvin ! Hyviä vointeja sinulle, päivittele :)

ota.rennosti kirjoitti:

Hei! Tuo teksti on paljon ongelmaa "avaava" tieto todellakin. Juuri sellaista, jota oiretta poteva tarvitsee sitä ymmärtääkseen ja pelon lievittämiseksi tai torjumiseksi, että tekisi muka jotain oikeasti. Voi olla aika paljon helpottunut luettuaan tuon !
Toivottavasti on mennyt hyvin ! Hyviä vointeja sinulle, päivittele :)

Lue lisää

Tolla ajattelulla ollaan nytten toista päivää jo tosi lievillä oireilla, tosi hyvä teksti tosiaan!

Keskiviikkona tapaan psykologia, että hän antaisi virallisen lausunnon tälle oireilulle. Oletan, että hän kertoo onko pakkoajatukset vain ohimeneviä minun kohdalla vai onko kyseessä oikeasti se vakavempi tauti eli OCD.

Anyway, hyvin menee tällä hetkellä ja eilenkin meni tosi hyvin. Ei siis täysin oireettomia nämä päivät ole ollut, mutta pakkoajatukset ovat olleet todella lieviä. Suurin aiheuttaja taisi olla juuri se pelko, että oon ihan sekaisin kun meinaan toteuttaa jopa ne ajatukset. Toivotaan, että tämä jatkuu tästä pelkästään parempaan suuntaan!

VoHiYo kirjoitti:

Tolla ajattelulla ollaan nytten toista päivää jo tosi lievillä oireilla, tosi hyvä teksti tosiaan!

Keskiviikkona tapaan psykologia, että hän antaisi virallisen lausunnon tälle oireilulle. Oletan, että hän kertoo onko pakkoajatukset vain ohimeneviä minun kohdalla vai onko kyseessä oikeasti se vakavempi tauti eli OCD.

Anyway, hyvin menee tällä hetkellä ja eilenkin meni tosi hyvin. Ei siis täysin oireettomia nämä päivät ole ollut, mutta pakkoajatukset ovat olleet todella lieviä. Suurin aiheuttaja taisi olla juuri se pelko, että oon ihan sekaisin kun meinaan toteuttaa jopa ne ajatukset. Toivotaan, että tämä jatkuu tästä pelkästään parempaan suuntaan!

Lue lisää

Mahtava juttu, että menee paremmin! Mikä onni, että sait oleellista tietoa asiasta. Tietoahan on maailmassa mistä asiasta vain, mutta että juuri sen tarvitsemansa tiedon sattuu saamaan tai löytämään, on joskus onnenkauppaa/arpapeliä, niinkuin itse elämäkin joskus :)
Toivottavasti tämäkin päivä on mennyt vähintään kohtuullisesti !
Huominen tulee olemaan ehkä vähän haasteellinen, mutta mielenkiintoinenkin päivä sinulle, jännittääköhän sinua ?
Toivotan sinulle kaikkea hyvää huomiselle !
Voi oikein hyvin ja nuku hyvin !
Olet "mahtava tyyppi" :)
Tsemppiä ! Palaillaan !

Pientä päivitystä;

Psykologin kanssa sovittiin, että käyn tapaamassa häntä jos oireet palaavat takaisin pahana (ollut noin 3 päivää tosi lievillä oireilla). No tämän puhelun jälkeen sitten oireet palasivat pahana takaisin, varmasti johtuen siitä että juteltiin psykologin kanssa aikaisemmista oireista kun olin ne jo päässyt unohtamaan aikalailla. Tänään ollut koko päivän aikalailla pahaa oireilua, en silti ota vielä yhteyttä psykologiin ellei pahene vielä enemmän. Tämän viikon kattelen vielä, jos ei helpota niin sitten otan yhteyttä. Toi aikaisempi teksti minkä laitoin hyödytti kyllä oireisiin, mutta tänään joka tapauksessa oli aika pahaa oireilua tosta hyvästä ajattelutavasta huolimatta. Olen täysin varma, että se johtuu psykologin kanssa keskustelusta, voi olla että jopa huomenna on taas täysin oireetonta.

Minun hyvä mielikuvitus kostautuu aika pahasti tässä oireilussa. Pakkoajatukseen toimii aika hyvin se, ettei jää aikaa oikein omille ajatuksille. Aika vaikeetahan toi on, varsinkin lomalla. Oireettomana ei haittaa ollenkaan vaikka noita ajatuksia miettisi päädystä päätyyn, koska se ei vaikuta niiden alkamiseen yhtään. Pakkoajattelu alkaa vain yhtäkkiä ja sen ajatteleminen sillä hetkellä pahentaa sitä tosi paljon. Pakkoajattelu (siis minun kohdalla) on aikalailla tuolla ylempänä selitettyä "meinaa tehdä sen" -tunteen tapaista. Ei ole kauheen kiva tunne, ei todellakaan. Kiinnostaa kyllä miksi psykologin kanssa juttelemisesta alko pakkoajattelu taas, vaikkei me oikein pahoja asioita käsiteltykkään. Voi olla että käsittelen vähän aikaa vielä tota historiaa "huomaamatta" päässäni... empä tiedä.

Minulla ei ole todettu siis vielä OCD. Psykologi sanoi, että minun tasoinen pakkoajattelu voi olla täysin normaaliakin. Minun pakkoajatteluuni ei mene koko päivää, vaan aina päivässä on tietty ajanjakso milloin se helpottaa. Toi saattaa johtua stressistä tai ihan jostain muusta.

VoHiYo kirjoitti:

Pientä päivitystä;

Psykologin kanssa sovittiin, että käyn tapaamassa häntä jos oireet palaavat takaisin pahana (ollut noin 3 päivää tosi lievillä oireilla). No tämän puhelun jälkeen sitten oireet palasivat pahana takaisin, varmasti johtuen siitä että juteltiin psykologin kanssa aikaisemmista oireista kun olin ne jo päässyt unohtamaan aikalailla. Tänään ollut koko päivän aikalailla pahaa oireilua, en silti ota vielä yhteyttä psykologiin ellei pahene vielä enemmän. Tämän viikon kattelen vielä, jos ei helpota niin sitten otan yhteyttä. Toi aikaisempi teksti minkä laitoin hyödytti kyllä oireisiin, mutta tänään joka tapauksessa oli aika pahaa oireilua tosta hyvästä ajattelutavasta huolimatta. Olen täysin varma, että se johtuu psykologin kanssa keskustelusta, voi olla että jopa huomenna on taas täysin oireetonta.

Minun hyvä mielikuvitus kostautuu aika pahasti tässä oireilussa. Pakkoajatukseen toimii aika hyvin se, ettei jää aikaa oikein omille ajatuksille. Aika vaikeetahan toi on, varsinkin lomalla. Oireettomana ei haittaa ollenkaan vaikka noita ajatuksia miettisi päädystä päätyyn, koska se ei vaikuta niiden alkamiseen yhtään. Pakkoajattelu alkaa vain yhtäkkiä ja sen ajatteleminen sillä hetkellä pahentaa sitä tosi paljon. Pakkoajattelu (siis minun kohdalla) on aikalailla tuolla ylempänä selitettyä "meinaa tehdä sen" -tunteen tapaista. Ei ole kauheen kiva tunne, ei todellakaan. Kiinnostaa kyllä miksi psykologin kanssa juttelemisesta alko pakkoajattelu taas, vaikkei me oikein pahoja asioita käsiteltykkään. Voi olla että käsittelen vähän aikaa vielä tota historiaa "huomaamatta" päässäni... empä tiedä.

Minulla ei ole todettu siis vielä OCD. Psykologi sanoi, että minun tasoinen pakkoajattelu voi olla täysin normaaliakin. Minun pakkoajatteluuni ei mene koko päivää, vaan aina päivässä on tietty ajanjakso milloin se helpottaa. Toi saattaa johtua stressistä tai ihan jostain muusta.

Lue lisää

Hei ! Koska sinulla oli useampi helpompi päivä juuri, älä anna tämän (alitajuisesti ?) stressaavan päivän ainakaan masentaa itseäsi, helppoja päivä on varmasti taas vuorossa, kun olet toipunut tästä päivästä, nukkunut yön yli. En kirjoittele enempää nyt ajatuksiasi häiriten, on varmaan eduksi, että yrität ajatella ihan muuta ja saisit hyvät yöunet ! Pärjäilemisiin !
Öitä ja hyviä oloja !

ota.rennosti kirjoitti:

Hei ystävä-hyvä ! Miten voit tällä hetkellä ? Oletko ihan hämmennyksissä nyt ?
Mietin, onkohan OCD-oireisilla "niskajuttua", joka sinulla laukaisee oireet. Odottele ihan rauhassa omaa diagnoosia lääkäriltä, kun hän on selvittänyt sinun oireesi.
Yritä voida hyvin ! Mietin paljon sinua. Koita jaksella ! Kirjoittele, jos jaksat !

Lue lisää

Niskajuttu on siitä mielenkiintoinen, että minulla pakkoajatukset lähtevät aina liikkeelle oikean käden "kutinasta". Sitten alkaa tulemaan ajatuksia väkivaltaisesta käyttäytymisestä, itsetuhosta tai muusta johon hulluksi tullessani teen.

Onko sulla kokemusta pakko-oireilusta? Jos on, voitko antaa jotain sinulle toimia vinkkejä pakkoajatusten ohittamiseen? Minulla ei siis itselläni ole vielä diagnoosia OCD:stä, se selviää tällä viikolla.

Spontaanisti mieleen tulevia ajatuksia ei pidä yrittää pysäyttää, mutta olennaista on mitä tekee sen jälkeen kun mieleen tulee ensin jokin ajatus: rupeaako analysoimaan ja vatvomaan ajatusta aktiivisesti vai pyrkiikö vain ohittamaan asian. Mieleen tulevalle ajatukselle ei siis saa itse antaa painoarvoa, tämä ei tietenkään ole ihan helppoa, varsinkaan aluksi. OCD:n yhteydessä puhutaan ERP-hoidosta eli Exposure and Response Prevention. Pakkoajatusten kohdalla Exposure = spontaanisti mieleen tuleva ajatus tai mielikuva (obsessio), joka tuottaa ahdistusta ja on häiritsevä. Tuo Response Prevention taas pakkoajatusten kohdalla tarkoittaa sitä, että kun spontaani ajatus tulee mieleen, niin itse anna sille ajatukselle "lisäenergiaa" eli ei siis rupea vatvomaan asiaa mielessään tai ei yritä "ratkaista" asiaa (kompulsio). Pakkoajatusten kohdalla pitää olla siis tosi valppaana sen suhteen, että mitä omassa mielessä milloinkin tapahtuu. Fyysisen OCD:n kohdalla (esim. käsienpesupakko tai tarkistuspakko) ERP:n soveltaminen on paljon helpompaa, koska niissä on selkeät fyysiset pakkotoiminnot, jotka vain pitää karsia. Pakkoajatusten kohdalla kaikki tapahtuu omassa mielessä ja silloin on tosi tärkeää erottaa varsinainen obsessio ja toisaalta kompulsiot toisistaan.

Siis toisaalta niitä omia ajatuksia ei saisi pelätä mutta toisaalta niille pitää antaa niin vähän energiaa kuin mahdollista. Kannattaa pyrkiä välttämään stressiä, koska jos on ulkopuolista stressiä elämässä, niin se helposti alkaa ruokkia myös niitä pakkoajatuksia.

Pakkoajatuksiin liittyvästä OCD:stä löytyy hyviä ohjeita Youtubesta esim. henkilöltä nimeltä Ali Greymond (englanninkielinen mutta helppo ymmärtää), hän tuntee tuon aihepiirin erittäin hyvin ja kyseisellä henkilöllä on ihan oma henkilökohtainen tausta OCD-ongelmasta, hoitaa nykyisin työkseen OCD-tapauksia.

Jos OCD on paha, niin parantuminen voi kestää useita kuukausia mutta alku on kaikkein vaikein, silloin pitää olla päättäväinen sen suhteen, että ei anna "OCD-kiusaajalle" valtaa.

Okei, lepäilen loppuviikon.

Moi ! Kiva oli kuulla sinusta ja että oireetontakin on ollut. Nauti kesästä, päivittele jatkossakin sellaista tahtia kun sinulle sopii. Onko oleellisen tiedon saaminen oireista ja niitten hallitsemisesta vaikeaa vai onko sitä liikaakin erilaista, joka vaan sotkee ajatuksia ?
Voi mahdollisimman hyvin, tee edelleenkin kaikenlaista kivaa ja mielenkiintoista ja lepäile sopivasti ! Hyviä oloja sinulle !
Tsemppiä !

ota.rennosti kirjoitti:

Moi ! Kiva oli kuulla sinusta ja että oireetontakin on ollut. Nauti kesästä, päivittele jatkossakin sellaista tahtia kun sinulle sopii. Onko oleellisen tiedon saaminen oireista ja niitten hallitsemisesta vaikeaa vai onko sitä liikaakin erilaista, joka vaan sotkee ajatuksia ?
Voi mahdollisimman hyvin, tee edelleenkin kaikenlaista kivaa ja mielenkiintoista ja lepäile sopivasti ! Hyviä oloja sinulle !
Tsemppiä !

Lue lisää

Mietin vieläkin välillä, että miksi saan ajatuksia päähäni jotka liittyvät toisten tappamiseen tai vahingoittamiseen. Olen miettinyt joskus ajatuksia ihan täysin pitkälle, lähinnä testaten kuinka pahaksi pakkoajattelu menee jos vain "syöttää" sitä lisää. Pakkoajattelu on siis pahimmassa tilanteessa sitä, että se "tuntuu oikealle" tehdä jotain ajatuksiin liittyvää. Ei se siitä sen kummemmin oikeastaan pahene. Ajatuksissa hassua se, että miksi muutenkaan tekisi mitään missä ei ole mitään järkeä, sama kun olisi kiihkeä halu vetää itseään turpaan.

Olen lukenut englanninkielisiä artikkeleja harm OCD:sta, joista olen löytänyt hyvää tietoa. Jäi mietityttämään tässä harm OCD:ssa se pahin oire eli "haluamisen" tunne. Löysin tietoa varmaan jokaiselta englanninkieliseltä sivustolta, että se on täysin normaalia tässä sairaudessa. Moni ei vaan uskalla puhua siitä, tai ei osaa selittää sitä oikein ettei heitä luultaisiin seoksi. Multakin meinas päästä suusta ekalla lääkärikäynnillä "välillä outo halu tappaa joku ihminen", en tiiä miten lääkäri ois tohon suhtautunut. Tämä halun tunne siis luetaan "halun tunteena" vaikka kyse on tunteesta, jossa adrenaliini alkaa virtaamaan käsissä koska aivot ovat valmiita puolustautumaan. Aivot lukevat agressiiviset pakkoajatukset uhkiksi. Selitin aikaisemmin ylempänä tosta jotenkin eri tavalla, mutta tota siis tarkotan. Syyllisyydenhän tunne tosta tulee edelleenkin vaikka olen tietoinen tosta, se ahdistaa ja välillä tuntuu että olisin ihan sekaisin ton tunteen takia. Lisää tietoa löytyy googlettamalla "harm ocd urges".

Sanon normaaleiksi päiviksi niitä jolloin ei tule oikeastaan halun tunteita vaan pakkoajatuksia pelkästään. Joskus pakkoajattelua voi olla päivittäin ilman että siihen liittyy sitä rasittavaa "halun tunnetta". Pakkoajatteluahan minulla on siis joka päivä ollut, täysin oireettomina päivinä tosi lievänä. Ahdistusta ja paniikkia on välillä, nykyään kyllä paljon vähemmän kun ton kanssa on tottunut jotenkin elämään. Päivittäin olen käynyt ulkona kävelemässä ja huomannut että pakkoajattelu alkaa yleensä kotiin tullessa.

Tiedän ettei pakkoajattelua saisi ruokkia. En ruoki niitä todellakaan kokoaika, vaan välillä kun on tilaa ajattelulle. Tykkään ajatella asioita. Tykkään miettiä miksi mulla on niitä ja miten hoidan ne pois. Osaan omasta mielestä nykyään aika hyvin väistääkin ajatukset tarpeessa, esim pahoina hetkinä sosiaalisessa kanssakäymisessä. Ei noi oikeen ikinä oo vaikuttanut mun sosiaaliseen elämään, tiedän että ne on ajattelua vaan vaikka ne tuntuu tosi realistiselta välillä.

Mutta joo, minulla menee ihan hyvin tällä hetkellä. Muistan kuinka huonosti minulla meni joskus ekoina viikkoina. Pakkoajattelun kanssa on opittava elämään, koska se on pitkä sairaus. Olen nyt jo aikalailla valmis myöntämään, että mulla on harm OCD... lepo auttaa vaan hetkellisesti, ja joskus sekään ei ollenkaan. Stressiäkään ei ole... tai no muusta ainakaan kun tästä pakko-oireilusta.

Kirjotin aika pitkän tekstin... huhhuh. Hyvät yöt!

Hei ! Kiva, kun kirjoitit pitkän tekstin. Tekstisi on erittäin mielenkiintoista, koska olet etevä ajattelija ja pohdiskelet viisaasti. Teet hyviä analyyseja.
Adrenaali aiheena on kiinnostava. Tutustuin siihen itse, kun ahdistukseni kasvoi niin suureksi, että aloin saada paniikkihäiriökohtauksia.
Onko adrenaalilla ja OCD:llä on jotain yhteistä sinun mielestäsi ?

Tuleeko sinulle se "halun tunne" v a i n silloin kun tunnet, että autonominen hermosto ottaa vallan eli kun adrenaalit hyökkää ?
Muulloin pystyt asiaa ajattelemaan ilman "halun tunnetta" ?

Luin aikoinaan Edmund J Bournen kirjan "Vapaaksi ahdistuksesta".
Se oli mielestäni hyvä "eroon ahdistuksesta"- kirja, koska siinä kerrottiin mekanismi, miten paniikki syntyy, adrenaali lähtee liikkeelle. Ainakin minulle oli helpompi kestää paniikkia ja voin sitä vähän hallitakin, kun aloin tietää asiasta. Paniikki johtuu äkillisestä adrenaalikuohusta eli sen aiheuttamista ruumiillisista reaktioista.
Suurin osa adrenaalista hajoaa 3-5 minuutissa. Heti sen jälkeen olo helpottuu paniikkikohtauksessa.

Ahdistuksesta ja paniikista eroon yrittävän avainasia on murtaa ruumiillisten oireiden ja aivojen katastrofitulkintojen välinen yhteys.

Sinä kirjoitat:" aivot lukee agressiiviset pakkoajatukset uhkiksi", eli se tulkinta pitäis saada murrettua. Onko se tulkinta mahdollista saada murretuksi ? Tuhannen taalan kysymys.

Jos sen tulevan adrenaalihyökkäyksen saisi lievennettyä/estettyä (mikä ei ole helppoa) mahtaisko se estää vähän sen "halun tunteen" tulemista, eli sen OCD tilan ?

Se voisi olla ainakin vähän helpottava asia OCD:ssäkin, j o s se aktivoituu juuri silloin kun adrenaalit lähtee liikkeelle. Adrenaali lähtee liikkeelle, kun autonominen hermosto (eli tahdosta riippumaton hermosto) ottaa vallan.

Yritän kertoa paniikkihäiriön kohdalla, mitä tarkoittaa katastrofitulkinta.
Ahdistukseen ja paniikkiin alttiilla ihmisellä on krooninen taipumus tulkita hiukankin poikkeavat tai epämukavat ruumiilliset tuntemukset katastrofaalisella tavalla, esim:
-sydämentykytys = tuleva sydänkohtaus
-huimaus = tajuttomuus
(ehkä sinun tapauksessasi joku oire voi olla yhtä kuin tuleva OCD-kohtaus)
Muutkin ihmiset voivat tuntea samoja oireita, mutta eivät tulkitse samoin.

En tiedä voisitko hyötyä jotain tällaisista tiedoista, jotka tuskin ovat uusiakaan sinulle ?
Olen harmissani itselleni, koska en osaa oikein selittää, mitä yhteyttä haen adrenaalin/autonomisen hermoston ja OCD:n välillä. Jos sellainen on ?
Aihe "autonominen hermosto ja sen yhteydet reaktioihimme" on niin laaja, että en osaa nyt oikein kiteyttää, mutta luotan älykkyyteesi ! :)

Minulle jäi olennaisena ko. kirjasta mieleen se, että aivojen katastrofitulkinta pitää pyrkiä murtamaan fyysisten oireitten estämiseksi.
Onkohan siinä mitään itua sinun kannaltasi ? En ole yhtään mikään sanomaan mitään, puhumattakaan neuvomaan OCD:ssä, olen ihan vaan amatööripsykologi vailla mitään alan koulutusta ja tutkintoa :D Tuli mieleen tällainen näkökulma vain.
Mietiskelen kaikkea niinkuin sinäkin :)

No niin älykkö (ilman ironian häivää) nuku hyvin ja voi hyvin ! Hyvää huomista !
Kuulumisiin !

ota.rennosti kirjoitti:

Hei ! Kiva, kun kirjoitit pitkän tekstin. Tekstisi on erittäin mielenkiintoista, koska olet etevä ajattelija ja pohdiskelet viisaasti. Teet hyviä analyyseja.
Adrenaali aiheena on kiinnostava. Tutustuin siihen itse, kun ahdistukseni kasvoi niin suureksi, että aloin saada paniikkihäiriökohtauksia.
Onko adrenaalilla ja OCD:llä on jotain yhteistä sinun mielestäsi ?

Tuleeko sinulle se "halun tunne" v a i n silloin kun tunnet, että autonominen hermosto ottaa vallan eli kun adrenaalit hyökkää ?
Muulloin pystyt asiaa ajattelemaan ilman "halun tunnetta" ?

Luin aikoinaan Edmund J Bournen kirjan "Vapaaksi ahdistuksesta".
Se oli mielestäni hyvä "eroon ahdistuksesta"- kirja, koska siinä kerrottiin mekanismi, miten paniikki syntyy, adrenaali lähtee liikkeelle. Ainakin minulle oli helpompi kestää paniikkia ja voin sitä vähän hallitakin, kun aloin tietää asiasta. Paniikki johtuu äkillisestä adrenaalikuohusta eli sen aiheuttamista ruumiillisista reaktioista.
Suurin osa adrenaalista hajoaa 3-5 minuutissa. Heti sen jälkeen olo helpottuu paniikkikohtauksessa.

Ahdistuksesta ja paniikista eroon yrittävän avainasia on murtaa ruumiillisten oireiden ja aivojen katastrofitulkintojen välinen yhteys.

Sinä kirjoitat:" aivot lukee agressiiviset pakkoajatukset uhkiksi", eli se tulkinta pitäis saada murrettua. Onko se tulkinta mahdollista saada murretuksi ? Tuhannen taalan kysymys.

Jos sen tulevan adrenaalihyökkäyksen saisi lievennettyä/estettyä (mikä ei ole helppoa) mahtaisko se estää vähän sen "halun tunteen" tulemista, eli sen OCD tilan ?

Se voisi olla ainakin vähän helpottava asia OCD:ssäkin, j o s se aktivoituu juuri silloin kun adrenaalit lähtee liikkeelle. Adrenaali lähtee liikkeelle, kun autonominen hermosto (eli tahdosta riippumaton hermosto) ottaa vallan.

Yritän kertoa paniikkihäiriön kohdalla, mitä tarkoittaa katastrofitulkinta.
Ahdistukseen ja paniikkiin alttiilla ihmisellä on krooninen taipumus tulkita hiukankin poikkeavat tai epämukavat ruumiilliset tuntemukset katastrofaalisella tavalla, esim:
-sydämentykytys = tuleva sydänkohtaus
-huimaus = tajuttomuus
(ehkä sinun tapauksessasi joku oire voi olla yhtä kuin tuleva OCD-kohtaus)
Muutkin ihmiset voivat tuntea samoja oireita, mutta eivät tulkitse samoin.

En tiedä voisitko hyötyä jotain tällaisista tiedoista, jotka tuskin ovat uusiakaan sinulle ?
Olen harmissani itselleni, koska en osaa oikein selittää, mitä yhteyttä haen adrenaalin/autonomisen hermoston ja OCD:n välillä. Jos sellainen on ?
Aihe "autonominen hermosto ja sen yhteydet reaktioihimme" on niin laaja, että en osaa nyt oikein kiteyttää, mutta luotan älykkyyteesi ! :)

Minulle jäi olennaisena ko. kirjasta mieleen se, että aivojen katastrofitulkinta pitää pyrkiä murtamaan fyysisten oireitten estämiseksi.
Onkohan siinä mitään itua sinun kannaltasi ? En ole yhtään mikään sanomaan mitään, puhumattakaan neuvomaan OCD:ssä, olen ihan vaan amatööripsykologi vailla mitään alan koulutusta ja tutkintoa :D Tuli mieleen tällainen näkökulma vain.
Mietiskelen kaikkea niinkuin sinäkin :)

No niin älykkö (ilman ironian häivää) nuku hyvin ja voi hyvin ! Hyvää huomista !
Kuulumisiin !

Lue lisää

En ole täysin varma onko adrenaliinin virtaaminen oikea termi tolle, mutta monissa lähteissä aiankin selitetty sillä tavalla. Jos itse puhuisin näkökulmasta missä minulla ei olisi tätä vahvaa pakkoajattelua, mutta joutuisin auttaa jotain niin pohtisin itsekkin "miten tämä kaikki on mahdollista" jne. Tätä pakkoajattelua tai sairautena puhuttuna "pure-o ocd" tai "harm ocd" on vaikeeta selittää muille ja muiden, ketkä eivät sitä ole sairastanut, on vaikea käsittää tätä sairautta, siksi varmaan löytyy netistä tarinoita jossa pakko-oireiset on laitettu pakkohoitoon välillä kun psykiatri ei ole ymmärtänyt mikä hänellä oikeen on. Sulla on hyviä pointteja sun kommenteissa joita itsekin välillä mietin, välillä jopa parempia kun netistä löydetyt psykiatrien vinkit.

Moni sanoo, että ahdistus aiheuttaa yleensä sen tunteen. Kaikkein eniten mua ärsyttää tunne, jossa pohtii ajattelua ja yhtäkkiä aivot alkaa miettimään että "on oikein" tehdä jotain niihin ajatuksiin liittyvää esim. puukottaa jotain. Vaikka satoja lähteitä olen lukenut ja vakuuttanut itselleni, että se on tämä harm ocd joka sen tekee, silti yleensä kun tollai tunne tulee käy mielessä onko tulossa psykopaatiksi. Psykopaatiksi tulemisen pelko on sinäänsä myös mulla aika turhaa, koska en ikinä ole nauttinut mistään vahingoittamisesta tai tappamisesta vaan täysin toiste päin, olen vihannut sitä. Muistan nuorempana kun kavereilla pelattiin jotain videopeliä missä veri lensi ja ihmisiä tapettiin kun en edes seurannut sitä peliä vaan katsoin ihan muualle. Nykyään pelaan enemmän tappopelejä jne. mutta ymmärrän täysin sen mikä on videopeliä ja mikä ei (ja se on täysin normaalia nuorille pelata videopelejä missä tapetaan, esim GTA V joka on aika isossa suosiossa, missä varastetaan, tapetaan ja tehdään muita ilkeyksiä). Ja otetaan vielä tohon huomioon, että pakkoajatukset liittyy yleensä, ellei jopa aina kaulan alueelle. Esimerkiksi suurin pakkoajatus mikä mulla yleensä on, on se että jollain pitkällä veitsellä lyö jotain kaulaan. En tajua oikeasti mistä toi on tullut. En edes muista että oisin seurannut mitään sarjaa missä joku ihminen ois tapettu tolla tavalla. Mistä sun mielestä tommonen pakkoajatus on mulle jääny päähän? Olen lukenut, että harm ocd se on kaikkein yleisin alue mikä pelottaa tai mihin se kohdistuu, että puukottaa jotain kaulan alueelle. En pelaa mitään pelejä tai edes muista että oisin pelannut pelejä, missä kaulan alueelle puukotettaisiin tai ammuttaisiin tai mitään sinne päin. En itse koe että videopelit aiheuttavat tämän, en todellakaan. Ja olen oikeassa elämässä tosi kiltti, en ikinä halua että muille sattuu mitään... Syyllisyyden tunne noista pakkoajatuksista on yhtä voimakas, kun olisi leimannut itsensä murhaajaksi. Tuntuu kun oisin murhannut aikaisemmin jonkun, vaikka tiedän ja kaikki muutkin tietää etten ole.

Luin netistä typerästi, että pakko-oireisilla on 7 kertainen riski (en ole ihan varma lähteen luotettavuudesta) sairastua skitsofreniaan. Joskus murhaajat ovat olleet skitsofreenikkoja, eikä ole tajunnut tekojaan psykoosin aikana. Mua pelottaa nykyään todella paljon, että sairastun skitsofreniaan ja todellisuuden taju siitä mitä saa ja mitä ei saa tehdä häviää kokonaan. Toi on lisännyt ahdistusta varmaan 10 kertaisesti, nykyään jopa nukkumaan meneminen pelottaa. Harm OCD:n kanssa on itsestään ihan helppo nykyään elää, mutta pelko psykopaatiksi tulemisesta ja skitsofreniasta tai ylläpäätään kaikesta mikä saisi mut toteuttamaan noi ajatukset on aivan älyttömän suuri. Tämän harm ocd:n kanssa eläminen on ollut aika vuoristorataa, välillä tosi helppoa ja välillä aikalailla mahdotonta. Laitetaan vielä tohon ahdistuksen lisäksi stressi, mikä tulee siitä että pääsenkö nyt matkustamaan edes Japaniin 5kk päästä tämän oireilun takia, pärjäänkö sielä yksin... mulla alkaa vielä työharjoittelu ensi kuun alussa.

Tällä hetkellä kun kirjotan tätä on ihan hyvä fiilis. Eilen oli kova masennus herätessä kun heräsin päivällä aika myöhään. Korjasin unirytmiäni taas vähäsen ja tänään olinkin jo ylhäällä 11 aikoihin aamulla, ilman masentavaa oloa. Se "tekemisen tunne" eilen lähti pois masennuksen kanssa, kun kävin 1,5h lenkillä ja pysyivätkin koko loppu päivän pois aika hyvin. Pahan tunteen aikana tuntuu, että se olisi loppumaton, mutta onneksi tähän päivään asti se on aina helpottanut tietyn ajan jälkeen. Tunteen aikana tulee aika kovat ahdistukset ja jopa paniikkikohtauksetkin. Ensi kuun alussa psykiatri soittaa ja pääsee juttelemaan hänelle oireista. Vaikka olen lääkkeitä vastaan olisi kiva silti saada jotain lääkitystä edes johonkin noista oireista. Esimerksiksi suuri masennus olisi kiva saada pois, sen aikana noi tunteet ovat aivan älyttömän vahvan tuntuisia.

VoHiYo- kirjoitti:

En ole täysin varma onko adrenaliinin virtaaminen oikea termi tolle, mutta monissa lähteissä aiankin selitetty sillä tavalla. Jos itse puhuisin näkökulmasta missä minulla ei olisi tätä vahvaa pakkoajattelua, mutta joutuisin auttaa jotain niin pohtisin itsekkin "miten tämä kaikki on mahdollista" jne. Tätä pakkoajattelua tai sairautena puhuttuna "pure-o ocd" tai "harm ocd" on vaikeeta selittää muille ja muiden, ketkä eivät sitä ole sairastanut, on vaikea käsittää tätä sairautta, siksi varmaan löytyy netistä tarinoita jossa pakko-oireiset on laitettu pakkohoitoon välillä kun psykiatri ei ole ymmärtänyt mikä hänellä oikeen on. Sulla on hyviä pointteja sun kommenteissa joita itsekin välillä mietin, välillä jopa parempia kun netistä löydetyt psykiatrien vinkit.

Moni sanoo, että ahdistus aiheuttaa yleensä sen tunteen. Kaikkein eniten mua ärsyttää tunne, jossa pohtii ajattelua ja yhtäkkiä aivot alkaa miettimään että "on oikein" tehdä jotain niihin ajatuksiin liittyvää esim. puukottaa jotain. Vaikka satoja lähteitä olen lukenut ja vakuuttanut itselleni, että se on tämä harm ocd joka sen tekee, silti yleensä kun tollai tunne tulee käy mielessä onko tulossa psykopaatiksi. Psykopaatiksi tulemisen pelko on sinäänsä myös mulla aika turhaa, koska en ikinä ole nauttinut mistään vahingoittamisesta tai tappamisesta vaan täysin toiste päin, olen vihannut sitä. Muistan nuorempana kun kavereilla pelattiin jotain videopeliä missä veri lensi ja ihmisiä tapettiin kun en edes seurannut sitä peliä vaan katsoin ihan muualle. Nykyään pelaan enemmän tappopelejä jne. mutta ymmärrän täysin sen mikä on videopeliä ja mikä ei (ja se on täysin normaalia nuorille pelata videopelejä missä tapetaan, esim GTA V joka on aika isossa suosiossa, missä varastetaan, tapetaan ja tehdään muita ilkeyksiä). Ja otetaan vielä tohon huomioon, että pakkoajatukset liittyy yleensä, ellei jopa aina kaulan alueelle. Esimerkiksi suurin pakkoajatus mikä mulla yleensä on, on se että jollain pitkällä veitsellä lyö jotain kaulaan. En tajua oikeasti mistä toi on tullut. En edes muista että oisin seurannut mitään sarjaa missä joku ihminen ois tapettu tolla tavalla. Mistä sun mielestä tommonen pakkoajatus on mulle jääny päähän? Olen lukenut, että harm ocd se on kaikkein yleisin alue mikä pelottaa tai mihin se kohdistuu, että puukottaa jotain kaulan alueelle. En pelaa mitään pelejä tai edes muista että oisin pelannut pelejä, missä kaulan alueelle puukotettaisiin tai ammuttaisiin tai mitään sinne päin. En itse koe että videopelit aiheuttavat tämän, en todellakaan. Ja olen oikeassa elämässä tosi kiltti, en ikinä halua että muille sattuu mitään... Syyllisyyden tunne noista pakkoajatuksista on yhtä voimakas, kun olisi leimannut itsensä murhaajaksi. Tuntuu kun oisin murhannut aikaisemmin jonkun, vaikka tiedän ja kaikki muutkin tietää etten ole.

Luin netistä typerästi, että pakko-oireisilla on 7 kertainen riski (en ole ihan varma lähteen luotettavuudesta) sairastua skitsofreniaan. Joskus murhaajat ovat olleet skitsofreenikkoja, eikä ole tajunnut tekojaan psykoosin aikana. Mua pelottaa nykyään todella paljon, että sairastun skitsofreniaan ja todellisuuden taju siitä mitä saa ja mitä ei saa tehdä häviää kokonaan. Toi on lisännyt ahdistusta varmaan 10 kertaisesti, nykyään jopa nukkumaan meneminen pelottaa. Harm OCD:n kanssa on itsestään ihan helppo nykyään elää, mutta pelko psykopaatiksi tulemisesta ja skitsofreniasta tai ylläpäätään kaikesta mikä saisi mut toteuttamaan noi ajatukset on aivan älyttömän suuri. Tämän harm ocd:n kanssa eläminen on ollut aika vuoristorataa, välillä tosi helppoa ja välillä aikalailla mahdotonta. Laitetaan vielä tohon ahdistuksen lisäksi stressi, mikä tulee siitä että pääsenkö nyt matkustamaan edes Japaniin 5kk päästä tämän oireilun takia, pärjäänkö sielä yksin... mulla alkaa vielä työharjoittelu ensi kuun alussa.

Tällä hetkellä kun kirjotan tätä on ihan hyvä fiilis. Eilen oli kova masennus herätessä kun heräsin päivällä aika myöhään. Korjasin unirytmiäni taas vähäsen ja tänään olinkin jo ylhäällä 11 aikoihin aamulla, ilman masentavaa oloa. Se "tekemisen tunne" eilen lähti pois masennuksen kanssa, kun kävin 1,5h lenkillä ja pysyivätkin koko loppu päivän pois aika hyvin. Pahan tunteen aikana tuntuu, että se olisi loppumaton, mutta onneksi tähän päivään asti se on aina helpottanut tietyn ajan jälkeen. Tunteen aikana tulee aika kovat ahdistukset ja jopa paniikkikohtauksetkin. Ensi kuun alussa psykiatri soittaa ja pääsee juttelemaan hänelle oireista. Vaikka olen lääkkeitä vastaan olisi kiva silti saada jotain lääkitystä edes johonkin noista oireista. Esimerksiksi suuri masennus olisi kiva saada pois, sen aikana noi tunteet ovat aivan älyttömän vahvan tuntuisia.

Lue lisää

Monipolviseen ja hyvään kirjoitukseesi kommentoin ensin lyhyesti, että psykopatia on luonnehäiriö, psykopaatti on luonnehäiriöinen. En mitenkään näkisi, että sinusta voisi tulla psykopaatti. Luen kirjoituksesi myöhemmin uudelleen.
Ymmärrän pelkosi oikein hyvin. Itsekin vaikeitten elämäntilanteitten umpikujaan ajamana
luulin ja pelkäsin vaikka mitä, että sekoan lopullisesti, menen psykoosiin.
Ahdistuneessa ja pelonsekaisessa mielentilassa ihminen menettää suhteellisuudentajunsa,
mutta kun rauhoittuu, huomaa, että ihan hölmöjä tuli ajateltua.

Kivaa päivää sinulle !

ota.rennosti kirjoitti:

Monipolviseen ja hyvään kirjoitukseesi kommentoin ensin lyhyesti, että psykopatia on luonnehäiriö, psykopaatti on luonnehäiriöinen. En mitenkään näkisi, että sinusta voisi tulla psykopaatti. Luen kirjoituksesi myöhemmin uudelleen.
Ymmärrän pelkosi oikein hyvin. Itsekin vaikeitten elämäntilanteitten umpikujaan ajamana
luulin ja pelkäsin vaikka mitä, että sekoan lopullisesti, menen psykoosiin.
Ahdistuneessa ja pelonsekaisessa mielentilassa ihminen menettää suhteellisuudentajunsa,
mutta kun rauhoittuu, huomaa, että ihan hölmöjä tuli ajateltua.

Kivaa päivää sinulle !

Lue lisää

Siis sinun luonteessasi ei ole psykopaatin piirteitä, kuten itsekin totesit, se pelko on turhaa,

Se pelko ei ole että oisin psykopaatti vaan että musta tulisi psykopaatti :D. Olen myös itse huomannut ettei minulla ole psykopaatin piirteitä, eikö ne ole esim. puuttuva empatian ja syyllisyyden tunne? Tunnen joka päivä tosi isoa syyllisyyttä, joka aiheuttaa ahdistuksen.

VoHiYo kirjoitti:

Se pelko ei ole että oisin psykopaatti vaan että musta tulisi psykopaatti :D. Olen myös itse huomannut ettei minulla ole psykopaatin piirteitä, eikö ne ole esim. puuttuva empatian ja syyllisyyden tunne? Tunnen joka päivä tosi isoa syyllisyyttä, joka aiheuttaa ahdistuksen.

Lue lisää

OCD:tä niinkuin joitain muitakin oireita on tosiaan ulkopuolisen vaikea ymmärtää, miten asianomainen sen kokee.
Voi vähän paremmin ymmärtää sen seurauksia, vaikkapa sitä kuinka ongelmallista on tuntea syyllisyyttä jostain, mitä ei ole tehnyt ja eikä tule tekemään ! Siitähän tulee kierre ahdistuksineen.

Oletko lukenut mistään/muitten kokemuksia, että oireitten alkaminen pelkoineen olisi muillakin samantyyppistä ? Pelkää vähän kaikkea, kunnes tilanne tasaantuu.
Jos ajattelisin, että itse kokisin kyseisiä oireita, mieleeni tulisi varmaankin samantapaisia ajatuksia kuin sinulla, vaikkapa pelko sekoamisesta, sairastumisesta johonkin muuhun lisäksi, skitsofreniaan ja psykoosiin menemisestä yms. Taipuisin ajattelemaan, että aniharvoin niin kuin kuitenkaan todellisuudessa käy ! Älä piinaa itseäsi kovin kauan noilla ajatuksilla :)

Mielenrauhaa sinulle !

Jep, näin on! Olen kuullut että tosi yleistä on harm OCD:ssa toi juttu. En ole vaan ihan varma mistä olen saanut noi ajatukset päähäni...

"Todennäköisesti"? En ole varma luotettavuudesta, jos et itsekään ole varma auttaako se. OCD:lle on monia hoitokeinoja, ensiksi koitan kaikkein suosituimpia. Toi homeopaattinen hoito vaikuttaa enemmän siltä, että saadaan sairastunut uskomaan lääkkeen tehokkuuteen vaikkei todellisuudessa se auttaisi ollenkaan. En itse katso tuota hyväksi. Palaan tohon asiaan ehkä myöhemmin, jos ei muuta apua löydy. Saattaa olla että paras apu tähän on ajatusten opittu hallinta.

Mikä on sinun mielestäsi ratkaisu tähän? Jos psykiatri määrää lääkkeitä, otanko niitä? Otanko terapiaa jos hän tarjoaa? Vai jätänkö kokonaan ottamatta noi ja pyrin itse hoitamaan pakkoajatukset ja mielteet pois? Minulla on nyt ollut taas 2 päivää lähes oireetonta, varmaan johtuu siitä että puhuminen psykopaatiksi pelosta ja skitsofreniasta helpotti. Mitä mieltä olet?

Olen lukenut. Saan välillä tunteita, että haluisi tehdä ajatuksia vaikkei olisi sitä adrenaliinin tunnetta käsissä, ihan kuin se tuntuisi välillä mietittynä vaan oikealta. Liittyykö toikin pakkoajatteluun?

Tuntuu, että oireet olisivat vain pahentuneet. Samalla en usko että ne olisi pahentuneet, koska tunsin jo aikaisemmin "voimakasta halua" pahimmissa tilanteissa. Oikeastaan tämä koko oireilu alkoi tolla tunteella sillon 3-4vko sitten. Tunteen aikana siis tuntuu "oikealle" tehdä ajatus, esim. puukottaa jotain. Olen kumminkin ton tunteen aikana ihan järjissäni aina ja toinen puoli aivoista on sitä mieltä ettei sitä pidä todellakaan tehdä ja siihen lisäksi vielä kysymys "miksi sen tekisi, ei siinä ole järkeä". Tunteen aikana siis tuntuu vahvasti siltä, että sen voisi tehdä ja ilman tota pahaa tunnetta yleensä tuntuu että ei voisi tehdä mitään niistä mutta silti pakkoajatuksia voi tulla esim puukottamisesta. Tosta pahasta tunteesta tekee siis juurikin pahan se, että se tuntuu "oikealta", mikä on pelottavinta. Siksi olen psykopaattisuudesta ja skitsofreniasta ja tämmöisistä pelästynyt. Tota pahaa tunnetta ei tule yleensä joka päivä, varmaan noin joka toisena päivänä ehkä. Tohon tunteeseen liittyy myös vahva pelko, ettei se mene koskaan pois. Onneksi tähän mennessä mennyt joka kerta ajanmyötä. Ja tunteen jälkeen on suuri syyllisyyden tunne ja kun miettii tota tunnetta uudestaan yleensä ylireagoi siihen, saa miettimään asioita mitä tunteessa ei välttämättä edes ollutkaan jne.

Mua vaan mietitytti tänään, että miten mulla oli syyllisyyden tunne niin vahva, vaikka juuri eilen yöllä tunteen aikana itse naureskelin sille tunteelle ja mietiskelin "hassuja mä taas mietin". Toki siihen liittyy vähäsen pelkoa aina siitä että sekoaa tai menee tekemään sen, mutta ainakaan eilen ei juurikaan paljoa. Osaatko selittää tuon? Syyllisyyden tunteessa on vaan se pahaa, että yleensä sen aikana pakkoajattelu on aika pahana ja syyllisyyden tunne voi kestää jopa koko päivän tarkottaen että pakkoajattelu voi jatkua jopa päivän jos syyllisyyden tunteesta ei pääse eroon. Syyllisyyden tunteesta tulee ahdistus, joka pahentaa myös tota lisää ja välillä paniikkikohtaus johon liittyy ajattelu "nyt tämä oli tässä, pakko mennä akuuttiin, olen aivan sekaisin". Tiedän että kyse on ahdistuksesta ja/tai paniikkikohtauksesta, koska saan kuumia aaltoja kohtauksen aikana, olen aivan peloissani ja alan pelkäämään kaikkea ympärilläni varsinkin pimeää ja olen ihan "kiihtyneessä" tilassa.

Psykopaattisuuden ja sekoamisen pelko voi ehkä olla aika tyhmä pelko, mutta tunteen aikana pahan tunteen aikana tuntuu kun oisin ihan eri ihminen. Löysin yhen hyvän kirjoituksen netissä, missä hän selitti että "tuntuu kuin piru ottaisi vallan tässä tunteessa tietyksi aikaa". Psykopaattisuuden pelko ei ehkä liity normaalisti mun ajatteluun, mutta se liittyy tohon että sen tunteen aikana juuri pelkää sitä. Kaikkea alkaa luulemaan, kun oikeasti aivojen mielestä on kaikki sairaat asiat tämän tunteen aikana "okei".

Nytten illalla on mennyt olo helpommaksi, ehkä pientä ahdistusta vieläkin on. Tänään toi syyllisyyden tunne kesti lähimmäs 7 tuntia, varmaan pisimpään mitä ikinä kestänyt. Ahdistus mitä mulla nytten ja koko päivän on ollut liittyy aika paljon siihen, että se paha tunne tulee takaisin. Viime yöllä se oli niin hallussa se tunne, miksi nyt pelottaa noin paljon? Aamulla oli ahdistus pahimmillaan ja pääsi vähän sitä pahaa tunnettakin tulemaan, varmaan koska aamulla oli niin paha olo yöllisestä ajattelusta.

Olen saanut nyt viikon sisään lähes päivittäin jonkunlaisen ahdistus tai paniikkikohtauksen. Tämän kohtauksen aikana tulee syyllisyyden tunne ihan tyhjistä, ilman ajattelua. Yleensä päivittäin olevat ahdistukset menevät pois aika nopeasti, ellei niihin liity tota pahaa tunnetta tai pakkoajattelua. Olen miettinyt ahdistukseen lääkitystä, koska se pahentaa tätä koko sairautta aika paljon tällä hetkellä.

Olen seuraavat 3-4 päivää taas yksin kotona. Seuraan nytten millasta tulee olemaan. Yleensä on paljon helpompaa olla yksin, koska vanhemmat päivittäin vahingossa tekee jotain mikä voi laukaista pakkoajattelun. Esimerkiksi suuri rakkauden osoittaminen minulle aiheuttaa pakkoajattelun, koska aivot miettii "miksi olette noin rakastavaisia minua kohtaan, vaikka olen todella paha ihminen". Rakkauden osoittaminen minulle on tosi ihanaa ja vanhempani ovat mielestäni parhaita. Siksi tämä sairaus on 10 kertaa pahempaa perheeni seurassa.

Pärjään näiden oireiden kanssa sen takia, koska en ole luovuttaja missään. Olen lukenut monia tarinoita, joissa harm/pure o OCD sairastaja on "hävinnyt" sairautta vastaan, mitä lienee se nyt onkaan tarkoittanut niiden mielestä. Välillä tuntuu tosi tosi tosi pahalle. Yksi psykiatrinen sairaanhoitaja kirjoitti netissä, että pure o ocd:ta sairastava käy läpi painajaista hereillään. Syyllisyyden tunne on niin vahva, että sitä voi yksinkertaisesti verrata painajaisiin. Kirjoitin ylemmäs pidemmän tekstin sinulle. Hyvät yöt sinnekkin!

VoHiYo kirjoitti:

Pärjään näiden oireiden kanssa sen takia, koska en ole luovuttaja missään. Olen lukenut monia tarinoita, joissa harm/pure o OCD sairastaja on "hävinnyt" sairautta vastaan, mitä lienee se nyt onkaan tarkoittanut niiden mielestä. Välillä tuntuu tosi tosi tosi pahalle. Yksi psykiatrinen sairaanhoitaja kirjoitti netissä, että pure o ocd:ta sairastava käy läpi painajaista hereillään. Syyllisyyden tunne on niin vahva, että sitä voi yksinkertaisesti verrata painajaisiin. Kirjoitin ylemmäs pidemmän tekstin sinulle. Hyvät yöt sinnekkin!

Lue lisää

Siis välillä tuntuu tosi tosi tosi pahalle, mutta en ole luovuttamassa. On niin paljon tulevaisuudessa selviäviä juttuja, mitkä kertoo tästä varmaan enemmän kun olen itse ikinä kuullutkaan. Voin saada hyvän lääkityksen tai terapia voi tehota tosi hyvin. En ole vielä edes saanut apua, paitsi teille kirjoittamalla. En ole vielä luovuttamassa, olen niin alussa. Ja en usko että olen ikinä luovuttamassakaan!

Anteeksi, jos kirjoitukseni on jankuttamista. Olen itse myös välillä saanut saman kuvan mun kirjoituksista.

Yleensä päivitän tänne sen takia, koska haluan käydä oireitani julkisesti läpi, niin muut keillä on samaa oireilua voivat tuoda omia vinkkejä tai kokemuksia esille. Myös on hyvä että päivitän johonkin, niin tulevaisuudessa voin käyttää hyödyksi näitä kirjoituksia tai lukea ihan innosta. Toivon olevani yksi niiden toipumistarinoiden joukossa jollekkin lukijalle, kuka tulevaisuudessa sairastuu samalla tavalla.

VoHiYo kirjoitti:

Anteeksi, jos kirjoitukseni on jankuttamista. Olen itse myös välillä saanut saman kuvan mun kirjoituksista.

Yleensä päivitän tänne sen takia, koska haluan käydä oireitani julkisesti läpi, niin muut keillä on samaa oireilua voivat tuoda omia vinkkejä tai kokemuksia esille. Myös on hyvä että päivitän johonkin, niin tulevaisuudessa voin käyttää hyödyksi näitä kirjoituksia tai lukea ihan innosta. Toivon olevani yksi niiden toipumistarinoiden joukossa jollekkin lukijalle, kuka tulevaisuudessa sairastuu samalla tavalla.

Lue lisää

Terve sinä kiva nuori mies ! Ei sinun tarvitse pyytää mitään anteeksi ! Kirjoittelet omilla ehdoillasi omilla tarkoitusperilläsi, jotka ovat h y v ä t ! On hienoa, jos kirjoittamisesi voi vapauttaa jotakin sinussa ja helpottaa oloasi ja se toimii varmaan myös monille vertaistukena. Kun näinkin piinaava sairaus iskee, on aika luonnollista, että jutut joskus toistaa samaa. Don't worry !


Ei paranis ikinä alkaa selittelemään kenenkään kirjoituksia, mutta arvelen, että "parastaon" saattoi tarkoittaa mm. sitä, että asian lähes kokoaikainen miettiminen jatkaa kierrettä.
OCD-oireita poteva ei saa itseään vakuuttuneeksi, ettei ole syyllinen tahattomiin ja tahdosta riippumattomiin ajatuksiinsa eikä sitä pysty oikein kukaan muukaan tekemään (siis saamaan sinua vakuuttuneeksi, vaikka me kaikki tiedämme, miten asia on) Siinä se dilemma.

Vähän tylsä juttu, mutta vertaan itseäni, tai vertaa sinä itseäsi minuun: Kun sain aikaisemmin kertomani Menieren oireyhtymän, se oli järkyttävine kohtauksineen shokki. Monta päivää kerrallaan meni mielipuolisissa kierrehuimauskohtauksissa, jolloin ei tiennyt pyörinkö minä jossain maan ja taivaan välillä vai maailma/ympäristö minun ympärilläni ja kuolenko kohta. Lähes sairaalakunnossa olin monesti kunnes kohtaus alkoi vähitellen helpottaa.
Diagnoosin saaminen kesti 3-4 vuotta. Aluksi ajattelin sitä tautia yötä päivää kauhulla, koska se taas iskee.
Jossain vaiheessa aivoni tottuivat kohtauksiin. Huomasin sarkastisesti naurahtaen ajattelevani: On tässä taudissa yksi hyväkin puoli: Tähän ei kuole !!! Tää on kauheeta, mutta tähän ei kuole !
Jippiii !!! Iloitsin tekemästäni oivalluksesta, joka muutti paljon elämääni. Totesin itsekseni, että unohdan nyt standardielämän. Moni muukin joutuu vähän "joustamaan" sairauksiensa takia. Teen omanlaiseni elämän mahdollisuuksien mukaan tämän taudin "uhrina".

Tauti on v a i n yksi osa elämääni, ei koko elämä ! Hyvää elämää voi elää monella lailla.
Niin lähdin toipumaan alkushokista.

Stressin sanotaan lisäävän myös Menieren taudin kohtauksia.
Kun stressi itse taudistakin väheni, kohtaukset alkoivat harveta ja niihin pystyi suhtautumaan vähän tyynemmin. Sitä ajatteli vaan, että nyt se "piru" tulee taas, mutta se menee taas menojaankin, kun muutaman päivän kestää. Ei mitään hätää !!!

Olisko noissa ajatuksesissa mitään sinulle hyödyllistä ?

Vähän etäisyyttäkin pitää saada välillä "tauteihinsa".
Sinulla on nyt kuvaamasi mahdollisuus ottaa iisimmin yksiksesi (tai omien kavereittesi kanssa), käytä tilaisuus hyväksesi ! Ehkä keksit tehdä jotain epätavanomaista, joka vie ajatuksesi ihan muualle ?
Ota nyt "loma" ajatuksistasi, jooko ?
Anteeksi tällä kertaa mun pitkä höpötys ! Voi hyvin, joko helpottaa ? Kuulumisiin !

Tänään tunsin historian kauheimman päivän tässä pakkoajattelussa. Menen huomenna aamulla juttelemaan terveyskeskukseen taas asioista. Haluan saada psykiatrilta soiton lähiaikoina. Tämän päivä oli täyttä helvettiä. Tekemisen tunne kesti lähimmäs 7 tuntia tänään.

Tiedän, että tämän päivän jälkeen huominenkin tulee olemaan surkea. Huomenna syyllisyyden tunne on varmasti sitä samaa luokkaa kun pari päivää sitten. Aina noitten helvetillisten päivien jälkeen seuraava päivä tulee olemaan huono sen suuren syyllisyyden tunteen ja ahdistuksen takia. En jaksa ootella turhaan. Olen varma, että pääsen huomenna psykiatrin juttusille jos vain haluan. Jos ei lähiterveysasemasta löydy mitään apua, menen sitten akuuttiin. Varsinkin kun kotona ei ole tällä hetkellä ketään kelle jutella. Nyt olisi juuri suuri tarve jutella jollekkin, vaikka tuntemattomalle kadulla näistä ongelmista...

Palaillaan huomenna. Tämä keskiviikko jää hyvin historiaan kaikkein vaikeimpana päivänä pakkoajattelussa tähän mennessä.

VoHiYo kirjoitti:

Tänään tunsin historian kauheimman päivän tässä pakkoajattelussa. Menen huomenna aamulla juttelemaan terveyskeskukseen taas asioista. Haluan saada psykiatrilta soiton lähiaikoina. Tämän päivä oli täyttä helvettiä. Tekemisen tunne kesti lähimmäs 7 tuntia tänään.

Tiedän, että tämän päivän jälkeen huominenkin tulee olemaan surkea. Huomenna syyllisyyden tunne on varmasti sitä samaa luokkaa kun pari päivää sitten. Aina noitten helvetillisten päivien jälkeen seuraava päivä tulee olemaan huono sen suuren syyllisyyden tunteen ja ahdistuksen takia. En jaksa ootella turhaan. Olen varma, että pääsen huomenna psykiatrin juttusille jos vain haluan. Jos ei lähiterveysasemasta löydy mitään apua, menen sitten akuuttiin. Varsinkin kun kotona ei ole tällä hetkellä ketään kelle jutella. Nyt olisi juuri suuri tarve jutella jollekkin, vaikka tuntemattomalle kadulla näistä ongelmista...

Palaillaan huomenna. Tämä keskiviikko jää hyvin historiaan kaikkein vaikeimpana päivänä pakkoajattelussa tähän mennessä.

Lue lisää

Voi pahus ! Ihan hirveää ! Miten kykenet kestämään 7 tuntia sitä ? Apua ! Voi sinua raukkaa !
Jos vain pystyt (?) niin älä kuitenkaan uraudu ajattelemaan, että pakosti seuraa huono päivä.
Hyvä, että olet topakka ja otat yhteyttä huomenna terkkariin ja mene todella akuuuttiin, jos tarve kerran on. On olemassa valtakunnallisia ja muita kriisipuhelimia, mikset soittaisi johonkin niistä, saisit jutella !? Soita ihmeessä ! Niihin ei tarvitse välttämättä sanoa nimeäänkään jos ei halua tai voi sanoa minkä nimen keksii, eikä tarvitse keksiäkään, puhelut on luottamuksellisia, ihmiset on koulutettuja auttamaan ja kuuntelemaan. Tuo lisäahdistusta, kun ei voi jutella, kun on akuutti tarve. Tiedän omasta kokemuksesta. Googlaa kriisipuhelimia, niitä on jokunen erilainen, nuorille esimerkiksi ihan omansa. Soittaa voi mihin haluaa, on nuori tai aikuinen tai nuori aikuinen :)
Pärjäile ! Rohkeutta ja uskoa parempaan ! Ihan kaikkea hyvää, toivottavasti nukut hyvin myös, mieluummin levollisesti :)
Huomiseen hyvä ystävä ! Olet kiva ja fiksu, kyllä selviät kaikesta ! Usko itseesi edelleenkin.
Minä ainakin uskon sinuun :)
Hyvät yöt !

Hei. Olen hoito-osastolla tällä hetkellä. Olen täällä 3 päivää. Lääkärit ehdottivat tätä ja suostuin. Minua tutkitaan 3 päivää ja saan vastauksia tähän varmaan.

Lääkäreistä kukaan ei ollut kuullutkaan HARM OCD:sta. Päivittelen myöhemmin lisää.

VoHiYo- kirjoitti:

Hei. Olen hoito-osastolla tällä hetkellä. Olen täällä 3 päivää. Lääkärit ehdottivat tätä ja suostuin. Minua tutkitaan 3 päivää ja saan vastauksia tähän varmaan.

Lääkäreistä kukaan ei ollut kuullutkaan HARM OCD:sta. Päivittelen myöhemmin lisää.

Lue lisää

Moi ! Oikein kiva, että ilmoittelit itsestäsi ! Kiitos ! Tiedämme, että olet "turvassa" ja sinusta huolehditaan ja sinua tutkitaan. Se on huojentavaa kuulla.
Hieman outoa, ettei HARM OCD:tä tunneta. Tunnetaanko kuitenkin OCD ?
Koitahan jaksella, parasta mahdollista vointia sinulle !
Odotellaan päivittelyjäsi, sitten kun jaksat. Lepäile nyt !
Olen hengessä mukana edelleen ! Voimia sinulle !

Jep, hyvä homma että pääsee aivot vähän lepäämään. Kiitos sinulle, että olet jaksanut olla täällä juttelemassa. Samalla kiitokset muille tukijoille!

Ja ehdottomasti kiitokset vielä ota.rennosti-käyttäjälle!

Puhutko nyt ihan omasta kokemuksesta?

Voi, ikävää että olet noin nuorena joutunut kokemaan niin pelottavia asioita. Toivottavasti kuraattori, jonka kanssa olet puhunut, ymmärtää. Minusta on selvää, että et ole mitenkään "hullu", ja että ne ajatukset jotka tuntuvat pakonomaisilta, ja aiheuttavat sinulle kärsimystä, johtuvat joistakin asioista, jotka ovat tapahtuneet sinulle perheessäsi tai muualla lähipiirissäsi. Jostain vaikeista ja raskaista tapahtumista. Olet joutunut kokemaan liian kovia. Sellaiseen ihminen reagoi joskus juuri esimerkiksi pakkoajatuksilla. Toivottavasti saat enemmänkin apua, esimerkiksi terapiaa. Hyvää jatkoa sinulle:)

Anonyymi kirjoitti:

Voi, ikävää että olet noin nuorena joutunut kokemaan niin pelottavia asioita. Toivottavasti kuraattori, jonka kanssa olet puhunut, ymmärtää. Minusta on selvää, että et ole mitenkään "hullu", ja että ne ajatukset jotka tuntuvat pakonomaisilta, ja aiheuttavat sinulle kärsimystä, johtuvat joistakin asioista, jotka ovat tapahtuneet sinulle perheessäsi tai muualla lähipiirissäsi. Jostain vaikeista ja raskaista tapahtumista. Olet joutunut kokemaan liian kovia. Sellaiseen ihminen reagoi joskus juuri esimerkiksi pakkoajatuksilla. Toivottavasti saat enemmänkin apua, esimerkiksi terapiaa. Hyvää jatkoa sinulle:)

Lue lisää

Lisään vielä, että se jos vanhempasi haukkuvat sinua hulluksi, se on henkistä väkivaltaa. Ei ihme, jos olet ahdistunut ja koet pakonomaisia ajatuksia. Toivon todella, että saat apua ulkopuolisilta ihmisiltä. Ansaitset rakkautta ja turvallisuutta, ja luotettavia aikuisia ympärillesi.:)

Kun ihminen haukkuu toista hulluksi, hän usein projisoi eli ulkoistaa häneen omia asioitaan. Eli kun vanhempasi tai joku muu nimittelee sinua noin, se kertoo enemmän hänestä itsestään kuin sinusta. Usein perheessä se, jota jotenkin haukutaan, tai ns. syntipukki, on perheen tervejärkisin ihminen. Usein myös empaattisin, ja se joka ottaa vastuuta. Muista myös, että olet vielä lapsi - tai nuori -, eikä sinun pitäisi joutua kantamaan vanhempiesi taakkoja eikä varsinkaan kuuntelemaan mitään nimittelyjä heidän taholtaan. Ei yhtäkään kertaa. Päinvastoin heidän pitäisi rakastaa ja tukea sinua, ja kun tulee riitaa tai muuta ongelmaa (niin kuin perheissä aina tulee) ne pitäisi osata ratkaista puhumalla. Sekin on aikuisten vastuulla. Koeta jaksaa:) Luota itseesi ja tulevaisuuteen. Äläkä anna periksi.:)

Kotiväelläsi on ihan väärä asenne ongelmaasi. Olen itse kärsinyt OCD:stä 90-luvun lopusta 2000-luvun puoleen väliin saakka. Sain siihen lääkehoitoakin, mistä toki oli apua, mutta eniten auttoi kun luin kirjan "Kerrasta poikki - Vapaaksi pakko-oireista ja rituaaleista" sekä tein huolella kirjassa olleet tehtävät. Kirjasta oli oikeasti suuri apu. Se löytyy kirjastosta tai esim. https://www.adlibris.com/fi/kirja/kerrasta-poikki-9789525174496

Jäin SSRI-lääkkeen pitkäaikaiskäyttäjäksi yli 20 vuoden ajaksi "ylläpitohoitoon", jotta pakko-oireet eivät uusiutuisi. Tänä aikana minulle kävi selväksi, että lääkityksen haitat ovat hyötyjä suurempia. Suosittelen siis ensin lukemaan huolella em. kirjan läpi. Jos se ei auta (uskon että auttaa), niin seuraavaksi kannattaa harkita soveltuvaa psykoterapiaa.

Vasta viimeisenä vaihtoehtona voi harkita lääkitystä ja sitäkin vain niin kauan kuin ehdottomasti on tarpeen, mikäli mitkään muut keinot eivät millään oireita helpota. Masennuslääkkeen pitkäaikaisesta käytöstä voi koitua yllättäviä, pahojakin haittoja, kuten itselleni on käynyt.

Voimia ja jaksamista. Olet vielä nuori ja sinulla on elämä edessäsi. Tulet paranemaan pakko-oireistasi varmasti.

Hei, aloituspostaaja tässä. Vahingoittamisajatukset ovat suurimmaksi osaksi selvinneet. Nykyään pakkoajatuksiin kuuluu mm. sairauksien pelkoa ja "pakkolaskemista", mitkä tosin ovat huomattavasti vahingoittamisajatusepisodia lievempiä asioita. Tosiaan keskustelun aloittamisesta on jo huimat 4 vuotta, jossa on ehtinyt tapahtua paljon (pääsääntöisesti hyvää). Opiskelen nykyään korkeakoulussa ja olen löytänyt monia kivoja harrastuksia ja aktiviteettejä, ha vuoteen 2017 verrattuna menee huimasti paremmin.

Luettelemasi oireet olivat minulle arkipäivää; ajatuksia siitä, että olen murhaaja, tapan jonkun "vahingossa" tai olen muuten vain psykopaatti. Tuohon aikaan kävin aika pohjalla ja onkin hyvä, että tein tämän keskustelun silloin; että MINÄ voisin olla samoista oireista kärsiville esikuva, että niistä ongelmista voi tosiaan parantua ja saada elämän takaisin raiteilleen. Vanhempasi asenne kohtaasi on hyvin surkea, ja onkin hyvin tärkeää ymmärtää, että et ole suinkaan "hullu", vaan sairas, ja sairaat ihmiset tarvitsevat apua paranemiseen. Olet vasta hyvin nuori (itsekin olin 17-vuotias tämän keskustelun aloittaessa), niin tulet varmasti kohtaamaan tulevaisuudessa onnistumisia. Mielisairaiden suurin ongelma on vääristynyt minäkuva, mikä voi saada heidät luovuttamaan täysin. Pohdi tulevaisuuttasi niin, että olet päihittänyt mielenterveysongelmasi ja elät onnellista elämää - se on täysin REALISTINEN tavoite. Toivon sinulle kaikkea hyvää, tiedä ettet ole tässä yksin.

- VoHiYo

Anonyymi kirjoitti:

Hei, aloituspostaaja tässä. Vahingoittamisajatukset ovat suurimmaksi osaksi selvinneet. Nykyään pakkoajatuksiin kuuluu mm. sairauksien pelkoa ja "pakkolaskemista", mitkä tosin ovat huomattavasti vahingoittamisajatusepisodia lievempiä asioita. Tosiaan keskustelun aloittamisesta on jo huimat 4 vuotta, jossa on ehtinyt tapahtua paljon (pääsääntöisesti hyvää). Opiskelen nykyään korkeakoulussa ja olen löytänyt monia kivoja harrastuksia ja aktiviteettejä, ha vuoteen 2017 verrattuna menee huimasti paremmin.

Luettelemasi oireet olivat minulle arkipäivää; ajatuksia siitä, että olen murhaaja, tapan jonkun "vahingossa" tai olen muuten vain psykopaatti. Tuohon aikaan kävin aika pohjalla ja onkin hyvä, että tein tämän keskustelun silloin; että MINÄ voisin olla samoista oireista kärsiville esikuva, että niistä ongelmista voi tosiaan parantua ja saada elämän takaisin raiteilleen. Vanhempasi asenne kohtaasi on hyvin surkea, ja onkin hyvin tärkeää ymmärtää, että et ole suinkaan "hullu", vaan sairas, ja sairaat ihmiset tarvitsevat apua paranemiseen. Olet vasta hyvin nuori (itsekin olin 17-vuotias tämän keskustelun aloittaessa), niin tulet varmasti kohtaamaan tulevaisuudessa onnistumisia. Mielisairaiden suurin ongelma on vääristynyt minäkuva, mikä voi saada heidät luovuttamaan täysin. Pohdi tulevaisuuttasi niin, että olet päihittänyt mielenterveysongelmasi ja elät onnellista elämää - se on täysin REALISTINEN tavoite. Toivon sinulle kaikkea hyvää, tiedä ettet ole tässä yksin.

- VoHiYo

Lue lisää

Korjauksena aiempaan; siis olin 19-vuotias tämän keskustelun aloittaessa, en 17-vuotias.