Karvaiset naiset rule!!

Minä myös luulin että aitoja naisia näytettäisiin. Pettymys.

Satoja kuvia. Mitähän mahdoit tarkoittaa?

RulRul Rule kirjoitti:

Satoja kuvia. Mitähän mahdoit tarkoittaa?

Sitä kuvaa, joka kyseisestä linkistä aukeaa. Ainakin minä sain näkyviin todella karvaisen naisen(?). Voipi olla photoshoppi, mutta jos on aito, niin kyllä tuolla neidillä olisi hommia ennen bikineihin ujuttautumista. Toisaalta, eihän moinen karvareuhka mitään uimapukua tarvitse, kyllä luonto on järkännyt ainakin alaosan valmiiksi. Ei pääse pimun paikat paleltumaan...

Sitä saa mitä tilaa :-)

Juu, olen semmoinen kokonaan karvaton versio. Katsoin tuon dokumentin, enkä oikein tiedä olisinko itkenyt vai nauranut. On selvää, etten itse pystyisi elämään niin kuin nuo naiset, ja omasta mielestäni lähestytään jonkinlaista hysteriaa kun karvoitus alkaa vallata ajatuksia noin radikaalisti.

No mitäs itse puuhaan? En ainakaan käytä rahaa yhtään enempää kuin höylän verran. En ole koskaan käynyt vahauksessa enkä myöskään aio mennä. Kuluisi liikaa aikaa ja koko touhu näyttää hiukan omituiselta. Riittää, että oma miesystävä ja gynekologi kurkkivat haarojen väliin, en kaipaa sinne enää mitään teipin heiluttajaa.

Suunnilleen joka neljäs päivä aamusuihkussa vetäisen nopsaan sekä kainalot että sääret. Aikaa kuluu noin puolitoista minuuttia, en ole turhan tarkka. Sääret siksi, etteivät karvat tunge sukkien läpi, ja osittain turhamaisuudesta, kyllä kyllä. Koivet on nimittäin todella upeat, en vaihtaisi mihinkään, pitkät ja hoikat ja niillä kipsutetaan lujaa. Pidän niistä itse entistä enemmän siloisina. Paino sanalla ITSE. Kainalot siksi, ettei tarvitse käyttää deodoranttia. Hikoan kainaloistani älyttömän vähän, ja vaikka hiki itsessään on hajutonta, karvoissa on kuitenkin ihmisen omia bakteereja jotka riemastuvat kosteudesta ja avot, tarvitaan deodorantti. Onhan niitä bakteereja ihokin täynnä tietysti, mutta niin se vaan on, että kainalot paljaina pärjään ilman. Sanokaa mitä haluatte, mutta ihoni on herkkä ja haluan siihen mahdollisimman vähän kemikaaleja.

Urheilun vuoksi halusin häpykarvatkin veks. Eikä niitä enää oikeastaan edes kasva. Kerran vedin saksilla lyhyeksi ja käytin sen jälkeen kolmisen varttia kun nypin pätkät pinseteillä. Kasvu alkoi heti hidastua ja karvoista tuli hentoisempia, ja nyt aikaa ei kulu oikeastaan enää ollenkaan. Harvoin edes ajattelen koko asiaa. Yhteensä nyppimiseen koko elämäni aikana jouduin käyttämään ehkä kolmisen tuntia ja rapiat. Näppylöitäkään ei ilmestynyt, kiitos santelipuuöljyn, luonnon oman lisäaineettoman kosteuttajan.

Mies ei ole kommentoinut suuntaan tai toiseen, ja hyvä niin. Valinta on omani, vähän sama kuin hiusten leikkuu. Jos mies on niin pinnallinen ettei pillu kelpaa juuri semmoisena kun itse sen haluan pitää, etsiköön toisen. Mutta mullapas on onneksi fiksu jätkä vierellä, ja hänellä itsellään on mukavasti vällyjä. Emme ole oikeastaan edes keskustelleet koko asiasta kuin kerran. Ensimmäistä kertaa petipuuhissa mies totesi, että "ai sulla ei ole täällä lämmikettä". Sanoin ettei tosiaan, eikä myöskään tule ja vastaus kuului "hmmmmm". Se siitä. Itse pidän kovin hänen rintakarvoistaan, mutta ilmankin kelpaisi. Ihmisenä ja miehenä hän on juuri minulle sopiva, karvoilla tai ilman.

Monet ystävistäni eivät ajele, jotkut ajelevat, eikä siitä sen enempää. Meillä on muutakin mietittävää ja puhuttavaa. Luulen, että dokumentin naisten ongelma osaltaan on ylimääräinen aika. En usko, että pienten kaksosten äiti esimerkiksi uhraisi ajatustakaan millekään niin merkityksettömälle asialle. Saa nähdä mitä tapahtuu, kun itse (toivottavasti) saan omia pikkuihmisiä jalkoihin pyörimään :-) Voi olla että sääristäkin alkaa löytyä pusikko :-))))

Pikkusipuli kirjoitti:

Sitä saa mitä tilaa :-)

Juu, olen semmoinen kokonaan karvaton versio. Katsoin tuon dokumentin, enkä oikein tiedä olisinko itkenyt vai nauranut. On selvää, etten itse pystyisi elämään niin kuin nuo naiset, ja omasta mielestäni lähestytään jonkinlaista hysteriaa kun karvoitus alkaa vallata ajatuksia noin radikaalisti.

No mitäs itse puuhaan? En ainakaan käytä rahaa yhtään enempää kuin höylän verran. En ole koskaan käynyt vahauksessa enkä myöskään aio mennä. Kuluisi liikaa aikaa ja koko touhu näyttää hiukan omituiselta. Riittää, että oma miesystävä ja gynekologi kurkkivat haarojen väliin, en kaipaa sinne enää mitään teipin heiluttajaa.

Suunnilleen joka neljäs päivä aamusuihkussa vetäisen nopsaan sekä kainalot että sääret. Aikaa kuluu noin puolitoista minuuttia, en ole turhan tarkka. Sääret siksi, etteivät karvat tunge sukkien läpi, ja osittain turhamaisuudesta, kyllä kyllä. Koivet on nimittäin todella upeat, en vaihtaisi mihinkään, pitkät ja hoikat ja niillä kipsutetaan lujaa. Pidän niistä itse entistä enemmän siloisina. Paino sanalla ITSE. Kainalot siksi, ettei tarvitse käyttää deodoranttia. Hikoan kainaloistani älyttömän vähän, ja vaikka hiki itsessään on hajutonta, karvoissa on kuitenkin ihmisen omia bakteereja jotka riemastuvat kosteudesta ja avot, tarvitaan deodorantti. Onhan niitä bakteereja ihokin täynnä tietysti, mutta niin se vaan on, että kainalot paljaina pärjään ilman. Sanokaa mitä haluatte, mutta ihoni on herkkä ja haluan siihen mahdollisimman vähän kemikaaleja.

Urheilun vuoksi halusin häpykarvatkin veks. Eikä niitä enää oikeastaan edes kasva. Kerran vedin saksilla lyhyeksi ja käytin sen jälkeen kolmisen varttia kun nypin pätkät pinseteillä. Kasvu alkoi heti hidastua ja karvoista tuli hentoisempia, ja nyt aikaa ei kulu oikeastaan enää ollenkaan. Harvoin edes ajattelen koko asiaa. Yhteensä nyppimiseen koko elämäni aikana jouduin käyttämään ehkä kolmisen tuntia ja rapiat. Näppylöitäkään ei ilmestynyt, kiitos santelipuuöljyn, luonnon oman lisäaineettoman kosteuttajan.

Mies ei ole kommentoinut suuntaan tai toiseen, ja hyvä niin. Valinta on omani, vähän sama kuin hiusten leikkuu. Jos mies on niin pinnallinen ettei pillu kelpaa juuri semmoisena kun itse sen haluan pitää, etsiköön toisen. Mutta mullapas on onneksi fiksu jätkä vierellä, ja hänellä itsellään on mukavasti vällyjä. Emme ole oikeastaan edes keskustelleet koko asiasta kuin kerran. Ensimmäistä kertaa petipuuhissa mies totesi, että "ai sulla ei ole täällä lämmikettä". Sanoin ettei tosiaan, eikä myöskään tule ja vastaus kuului "hmmmmm". Se siitä. Itse pidän kovin hänen rintakarvoistaan, mutta ilmankin kelpaisi. Ihmisenä ja miehenä hän on juuri minulle sopiva, karvoilla tai ilman.

Monet ystävistäni eivät ajele, jotkut ajelevat, eikä siitä sen enempää. Meillä on muutakin mietittävää ja puhuttavaa. Luulen, että dokumentin naisten ongelma osaltaan on ylimääräinen aika. En usko, että pienten kaksosten äiti esimerkiksi uhraisi ajatustakaan millekään niin merkityksettömälle asialle. Saa nähdä mitä tapahtuu, kun itse (toivottavasti) saan omia pikkuihmisiä jalkoihin pyörimään :-) Voi olla että sääristäkin alkaa löytyä pusikko :-))))

Mitenkään vähättelemättä kantaasi totean vain, että jos fiksun miehen mitta on hyväksyä naisen karvattomuus, niin eipä sitä kovin paljoa partnerilta vaadita.

karvainen mies kirjoitti:

Mitenkään vähättelemättä kantaasi totean vain, että jos fiksun miehen mitta on hyväksyä naisen karvattomuus, niin eipä sitä kovin paljoa partnerilta vaadita.

En suinkaan tarkoittanut, että riittää kun mies hyväksyy karvattomuuteni. Ei nyt sentään ruveta niin paljon yksinkertaistamaan. Saatan olla hiukan höntti, kakaramainen ja välillä ulkona maailmasta, mutta mieheltä tässä kyydissä vaaditaan paljon. Valitettavasti. Yritän muuttua ja kasvaa joka päivä, mutta prosessi näyttää etenevän joskus hitaasti :-)

Fiksun miehen mitta on hyväksyä minut ihan kokonaisena pakettina, virheineni kaikkineni. Ihan niin kuin minä hyväksyn miehen.

Nykyinen mies katsoo lätkää kanssani, löhöää sohvalla ja haluaa kylmän kaljan siinä missä minäkin. Hän myös lähtee mukaani taidenäyttelyihin ympäri Eurooppaa. Hän hiihtää ja vääntää kättä, juoksee pururataa rinnallani, saunoo kuin hullu ja ymmärtää joka sanan kun puhun työstäni rahoituksen, investointien ja sijoittamisen parissa. Hän sietää öljyväritahrat pitkin huushollia ja maalisen nenänpääni. Hän ei ylenkatso pehmolelujani ja hänestä on luonnollista, että joskus väritän värityskirjaa. Hän innostuu väittelemään uskonnoista, ihmisluonteista, maailman merkillisyyksistä ja merkityksettömyyksistä. Hän ottaa mukaansa pilkille ja hän tulee kanssani Victorian putouksille. Hän pitää omasta laituristaan ja hirsimökistään, hän rakastaa huopatossujani siinä missä piikkikorkoisia saapikkaitani. Hän kuuntelee kiltisti kun tiirailen kaukoputkellani ja puhun pohjoisen taivaan tähdistä. Matkoilla hän ei tunne alemmuudentunnetta kun vaihdan kielestä toiseen jatkuvaan tahtiin. Hän on lihansyöjä, mutta innostuu kasvisruuistani. Hän ei osta makkaraa jääkaappiin, koska se ei tähän talouteen kuulu. Hän sietää tulisen tempperamenttini ja hän halaa, kun itken koko maailman murheita. Ja mikä loistavinta, hän todella pystyy vastaamaan omaan hyvin, hyvin voimakkaaseen seksuaalisuuteeni :-)

Voisin jatkaa, mutta eksyisin vain vielä kauemmas aiheesta. Hmmmm, mietitäänpä paljonko merkitystä karvoituksella on tuon kaiken edellä mainitun joukossa....??? Ymmärrät varmaan, ettemme kumpikaan juuri uhraa ajatuksia sille, paljonko haituvia toisen jalkojen välistä löytyy :-) Kumpikin tavallaan, oman valintansa mukaan.

Olen melko varma, ettei nykyisen miesystäväni paikalle juurikaan löytyisi vapaaehtoisia. On meinaan sen verran sietämistä tässä pikku vilpertissä!

Pikkusipuli kirjoitti:

En suinkaan tarkoittanut, että riittää kun mies hyväksyy karvattomuuteni. Ei nyt sentään ruveta niin paljon yksinkertaistamaan. Saatan olla hiukan höntti, kakaramainen ja välillä ulkona maailmasta, mutta mieheltä tässä kyydissä vaaditaan paljon. Valitettavasti. Yritän muuttua ja kasvaa joka päivä, mutta prosessi näyttää etenevän joskus hitaasti :-)

Fiksun miehen mitta on hyväksyä minut ihan kokonaisena pakettina, virheineni kaikkineni. Ihan niin kuin minä hyväksyn miehen.

Nykyinen mies katsoo lätkää kanssani, löhöää sohvalla ja haluaa kylmän kaljan siinä missä minäkin. Hän myös lähtee mukaani taidenäyttelyihin ympäri Eurooppaa. Hän hiihtää ja vääntää kättä, juoksee pururataa rinnallani, saunoo kuin hullu ja ymmärtää joka sanan kun puhun työstäni rahoituksen, investointien ja sijoittamisen parissa. Hän sietää öljyväritahrat pitkin huushollia ja maalisen nenänpääni. Hän ei ylenkatso pehmolelujani ja hänestä on luonnollista, että joskus väritän värityskirjaa. Hän innostuu väittelemään uskonnoista, ihmisluonteista, maailman merkillisyyksistä ja merkityksettömyyksistä. Hän ottaa mukaansa pilkille ja hän tulee kanssani Victorian putouksille. Hän pitää omasta laituristaan ja hirsimökistään, hän rakastaa huopatossujani siinä missä piikkikorkoisia saapikkaitani. Hän kuuntelee kiltisti kun tiirailen kaukoputkellani ja puhun pohjoisen taivaan tähdistä. Matkoilla hän ei tunne alemmuudentunnetta kun vaihdan kielestä toiseen jatkuvaan tahtiin. Hän on lihansyöjä, mutta innostuu kasvisruuistani. Hän ei osta makkaraa jääkaappiin, koska se ei tähän talouteen kuulu. Hän sietää tulisen tempperamenttini ja hän halaa, kun itken koko maailman murheita. Ja mikä loistavinta, hän todella pystyy vastaamaan omaan hyvin, hyvin voimakkaaseen seksuaalisuuteeni :-)

Voisin jatkaa, mutta eksyisin vain vielä kauemmas aiheesta. Hmmmm, mietitäänpä paljonko merkitystä karvoituksella on tuon kaiken edellä mainitun joukossa....??? Ymmärrät varmaan, ettemme kumpikaan juuri uhraa ajatuksia sille, paljonko haituvia toisen jalkojen välistä löytyy :-) Kumpikin tavallaan, oman valintansa mukaan.

Olen melko varma, ettei nykyisen miesystäväni paikalle juurikaan löytyisi vapaaehtoisia. On meinaan sen verran sietämistä tässä pikku vilpertissä!

Voi miesparkaa!Hyväksyttävä kaikki mikä sinulle sopii!!Sä et hyväksy makkaraa jääkaappiin??? outoo! Voi miesparka!sääliksi käy!

joo kirjoitti:

Voi miesparkaa!Hyväksyttävä kaikki mikä sinulle sopii!!Sä et hyväksy makkaraa jääkaappiin??? outoo! Voi miesparka!sääliksi käy!

Juu, kovilla on tyyppi ;-) Olen löytänyt aikamoisen vonkaleen, ja voitko kuvitella että se kaiken lisäksi pysyy huushollissa sitomatta kiinni!!?! Ei karkaile, ei sitten millään vaikka välillä jätän etuoven tahallani raolleen. Ihmettelen itsekin kun aina se aamuisin siitä samasta sängystä ihan vierestä löytyy ;-)

Pikkusipuli kirjoitti:

En suinkaan tarkoittanut, että riittää kun mies hyväksyy karvattomuuteni. Ei nyt sentään ruveta niin paljon yksinkertaistamaan. Saatan olla hiukan höntti, kakaramainen ja välillä ulkona maailmasta, mutta mieheltä tässä kyydissä vaaditaan paljon. Valitettavasti. Yritän muuttua ja kasvaa joka päivä, mutta prosessi näyttää etenevän joskus hitaasti :-)

Fiksun miehen mitta on hyväksyä minut ihan kokonaisena pakettina, virheineni kaikkineni. Ihan niin kuin minä hyväksyn miehen.

Nykyinen mies katsoo lätkää kanssani, löhöää sohvalla ja haluaa kylmän kaljan siinä missä minäkin. Hän myös lähtee mukaani taidenäyttelyihin ympäri Eurooppaa. Hän hiihtää ja vääntää kättä, juoksee pururataa rinnallani, saunoo kuin hullu ja ymmärtää joka sanan kun puhun työstäni rahoituksen, investointien ja sijoittamisen parissa. Hän sietää öljyväritahrat pitkin huushollia ja maalisen nenänpääni. Hän ei ylenkatso pehmolelujani ja hänestä on luonnollista, että joskus väritän värityskirjaa. Hän innostuu väittelemään uskonnoista, ihmisluonteista, maailman merkillisyyksistä ja merkityksettömyyksistä. Hän ottaa mukaansa pilkille ja hän tulee kanssani Victorian putouksille. Hän pitää omasta laituristaan ja hirsimökistään, hän rakastaa huopatossujani siinä missä piikkikorkoisia saapikkaitani. Hän kuuntelee kiltisti kun tiirailen kaukoputkellani ja puhun pohjoisen taivaan tähdistä. Matkoilla hän ei tunne alemmuudentunnetta kun vaihdan kielestä toiseen jatkuvaan tahtiin. Hän on lihansyöjä, mutta innostuu kasvisruuistani. Hän ei osta makkaraa jääkaappiin, koska se ei tähän talouteen kuulu. Hän sietää tulisen tempperamenttini ja hän halaa, kun itken koko maailman murheita. Ja mikä loistavinta, hän todella pystyy vastaamaan omaan hyvin, hyvin voimakkaaseen seksuaalisuuteeni :-)

Voisin jatkaa, mutta eksyisin vain vielä kauemmas aiheesta. Hmmmm, mietitäänpä paljonko merkitystä karvoituksella on tuon kaiken edellä mainitun joukossa....??? Ymmärrät varmaan, ettemme kumpikaan juuri uhraa ajatuksia sille, paljonko haituvia toisen jalkojen välistä löytyy :-) Kumpikin tavallaan, oman valintansa mukaan.

Olen melko varma, ettei nykyisen miesystäväni paikalle juurikaan löytyisi vapaaehtoisia. On meinaan sen verran sietämistä tässä pikku vilpertissä!

..upeeta textiä :) .. olet aarre!!! :)

jos on siisti ja kielellekin ihana..

Pikkusipuli kirjoitti:

Sitä saa mitä tilaa :-)

Juu, olen semmoinen kokonaan karvaton versio. Katsoin tuon dokumentin, enkä oikein tiedä olisinko itkenyt vai nauranut. On selvää, etten itse pystyisi elämään niin kuin nuo naiset, ja omasta mielestäni lähestytään jonkinlaista hysteriaa kun karvoitus alkaa vallata ajatuksia noin radikaalisti.

No mitäs itse puuhaan? En ainakaan käytä rahaa yhtään enempää kuin höylän verran. En ole koskaan käynyt vahauksessa enkä myöskään aio mennä. Kuluisi liikaa aikaa ja koko touhu näyttää hiukan omituiselta. Riittää, että oma miesystävä ja gynekologi kurkkivat haarojen väliin, en kaipaa sinne enää mitään teipin heiluttajaa.

Suunnilleen joka neljäs päivä aamusuihkussa vetäisen nopsaan sekä kainalot että sääret. Aikaa kuluu noin puolitoista minuuttia, en ole turhan tarkka. Sääret siksi, etteivät karvat tunge sukkien läpi, ja osittain turhamaisuudesta, kyllä kyllä. Koivet on nimittäin todella upeat, en vaihtaisi mihinkään, pitkät ja hoikat ja niillä kipsutetaan lujaa. Pidän niistä itse entistä enemmän siloisina. Paino sanalla ITSE. Kainalot siksi, ettei tarvitse käyttää deodoranttia. Hikoan kainaloistani älyttömän vähän, ja vaikka hiki itsessään on hajutonta, karvoissa on kuitenkin ihmisen omia bakteereja jotka riemastuvat kosteudesta ja avot, tarvitaan deodorantti. Onhan niitä bakteereja ihokin täynnä tietysti, mutta niin se vaan on, että kainalot paljaina pärjään ilman. Sanokaa mitä haluatte, mutta ihoni on herkkä ja haluan siihen mahdollisimman vähän kemikaaleja.

Urheilun vuoksi halusin häpykarvatkin veks. Eikä niitä enää oikeastaan edes kasva. Kerran vedin saksilla lyhyeksi ja käytin sen jälkeen kolmisen varttia kun nypin pätkät pinseteillä. Kasvu alkoi heti hidastua ja karvoista tuli hentoisempia, ja nyt aikaa ei kulu oikeastaan enää ollenkaan. Harvoin edes ajattelen koko asiaa. Yhteensä nyppimiseen koko elämäni aikana jouduin käyttämään ehkä kolmisen tuntia ja rapiat. Näppylöitäkään ei ilmestynyt, kiitos santelipuuöljyn, luonnon oman lisäaineettoman kosteuttajan.

Mies ei ole kommentoinut suuntaan tai toiseen, ja hyvä niin. Valinta on omani, vähän sama kuin hiusten leikkuu. Jos mies on niin pinnallinen ettei pillu kelpaa juuri semmoisena kun itse sen haluan pitää, etsiköön toisen. Mutta mullapas on onneksi fiksu jätkä vierellä, ja hänellä itsellään on mukavasti vällyjä. Emme ole oikeastaan edes keskustelleet koko asiasta kuin kerran. Ensimmäistä kertaa petipuuhissa mies totesi, että "ai sulla ei ole täällä lämmikettä". Sanoin ettei tosiaan, eikä myöskään tule ja vastaus kuului "hmmmmm". Se siitä. Itse pidän kovin hänen rintakarvoistaan, mutta ilmankin kelpaisi. Ihmisenä ja miehenä hän on juuri minulle sopiva, karvoilla tai ilman.

Monet ystävistäni eivät ajele, jotkut ajelevat, eikä siitä sen enempää. Meillä on muutakin mietittävää ja puhuttavaa. Luulen, että dokumentin naisten ongelma osaltaan on ylimääräinen aika. En usko, että pienten kaksosten äiti esimerkiksi uhraisi ajatustakaan millekään niin merkityksettömälle asialle. Saa nähdä mitä tapahtuu, kun itse (toivottavasti) saan omia pikkuihmisiä jalkoihin pyörimään :-) Voi olla että sääristäkin alkaa löytyä pusikko :-))))

PINSETEILLÄ?!?! AUU!!!

Itse leikin mieheni parranajovehkeillä ja vaahdolla. Tosin sääriin ja käsiin käytän välillä kuumaa vahaa, mutta suurimmaksi osaksi ajelen ne myös höylällä, ja luonnollisesti myös kainalokarvat. Mitkään ei inhota itse enempää kuin kainalokarvat. Kaikki muu menettelee. Myös pidempi karvoitus alapäässä, paitsi sänki.Se on inhottava.

MUTTA PINSETEILLÄ!! Pikkusipuli. Minä kunnioitan sinua. Tuohon ei ihan joka nainen pysty.

Itse en ole karvojen päälle niin kovin tarkka. Mieluummin vähemmän kuin enemmän. Pienet käsikarvat sallitaan, samoin nilkan ympärillä. Viiksikarvat eivät ole vielä haitanneet pahasti ja kulmakarvatkin ovat pysyneet ojennuksessa, kun silloin tällöin nuppasee jonkun ylimääräisen pois.

Mutt mulla kävi sääliksi sitä morsmaikkua. Tyttöparka. Ei kehdannut kasvojaan näyttää. Toiset sitten valittivat suorastaan olemattomia karvoja ja juoksivat laserhoidoissa.

Mutta kukin taplaa tyylillään ja kenekään tapaa ei pidä väheksyä.

Pikkusipuli kirjoitti:

En suinkaan tarkoittanut, että riittää kun mies hyväksyy karvattomuuteni. Ei nyt sentään ruveta niin paljon yksinkertaistamaan. Saatan olla hiukan höntti, kakaramainen ja välillä ulkona maailmasta, mutta mieheltä tässä kyydissä vaaditaan paljon. Valitettavasti. Yritän muuttua ja kasvaa joka päivä, mutta prosessi näyttää etenevän joskus hitaasti :-)

Fiksun miehen mitta on hyväksyä minut ihan kokonaisena pakettina, virheineni kaikkineni. Ihan niin kuin minä hyväksyn miehen.

Nykyinen mies katsoo lätkää kanssani, löhöää sohvalla ja haluaa kylmän kaljan siinä missä minäkin. Hän myös lähtee mukaani taidenäyttelyihin ympäri Eurooppaa. Hän hiihtää ja vääntää kättä, juoksee pururataa rinnallani, saunoo kuin hullu ja ymmärtää joka sanan kun puhun työstäni rahoituksen, investointien ja sijoittamisen parissa. Hän sietää öljyväritahrat pitkin huushollia ja maalisen nenänpääni. Hän ei ylenkatso pehmolelujani ja hänestä on luonnollista, että joskus väritän värityskirjaa. Hän innostuu väittelemään uskonnoista, ihmisluonteista, maailman merkillisyyksistä ja merkityksettömyyksistä. Hän ottaa mukaansa pilkille ja hän tulee kanssani Victorian putouksille. Hän pitää omasta laituristaan ja hirsimökistään, hän rakastaa huopatossujani siinä missä piikkikorkoisia saapikkaitani. Hän kuuntelee kiltisti kun tiirailen kaukoputkellani ja puhun pohjoisen taivaan tähdistä. Matkoilla hän ei tunne alemmuudentunnetta kun vaihdan kielestä toiseen jatkuvaan tahtiin. Hän on lihansyöjä, mutta innostuu kasvisruuistani. Hän ei osta makkaraa jääkaappiin, koska se ei tähän talouteen kuulu. Hän sietää tulisen tempperamenttini ja hän halaa, kun itken koko maailman murheita. Ja mikä loistavinta, hän todella pystyy vastaamaan omaan hyvin, hyvin voimakkaaseen seksuaalisuuteeni :-)

Voisin jatkaa, mutta eksyisin vain vielä kauemmas aiheesta. Hmmmm, mietitäänpä paljonko merkitystä karvoituksella on tuon kaiken edellä mainitun joukossa....??? Ymmärrät varmaan, ettemme kumpikaan juuri uhraa ajatuksia sille, paljonko haituvia toisen jalkojen välistä löytyy :-) Kumpikin tavallaan, oman valintansa mukaan.

Olen melko varma, ettei nykyisen miesystäväni paikalle juurikaan löytyisi vapaaehtoisia. On meinaan sen verran sietämistä tässä pikku vilpertissä!

karvaisesta alapäästä..on kuin pusikko ja kasvaa mahottomalla tohinalla..hitto! Ja sit kun se alkaa kasvaa alkaa kutistaa. eiiiiii :(. Molen karvainen akka ja tummahiuksinen,mut ihan ok:n näköneinen muuten,mut noi karvat kasvaa semmosella suhinalla et hyvä kos ei ään tä kuulu :(. Olen myös erittäin seksuaalisesti latautunut nainen ja miesten mielestä vielä seksikäs,mut noi karvat!!!