Koska junassa istuminen on tylsää puuhaa, ajattelin kuluttaa aikaa kertomalla eräästä perjantaista kesällä vuonna 1987. Siitä onkin jo 30 vuotta aikaa. Aloitan kertomalla hieman taustoja.
Olin teininä kevytrakenteinen poika, joka oli sitkeää kestävyystyyppiä. Yritin juoda kaljaa kuten kaverinikin, mutta inhosin sen makua enkä halunnut juoda sitä väkisin. Löysin itselleni sopivan juoman alkuperäisestä Gin Long Drinkistä eli lonkerosta. Join sitä yläasteen kahdeksannesta luokasta alkaen kun olin keksinyt sopivan annostuksen: ostin aina tasan kuusi pulloa ja pääsin sillä sopivan kovaan känniin. Painoin arviolta vain 50kg, joten määrä ei ollut ihan vähäinen. Ja olin siis 14-vuotias.
Toinen suosikkini oli kossukola. Jos en juonut lonkkujani, niin ostin aina puoli pulloa Koskenkorvaa. Siis ihan sitä perusviinaa, ei mitään maustettua. Lantraukseen käytin sokerillista tavallista Coca-Colaa. Sekoitussuhde oli karmaiseva 50/50 eli laitoin vaan sen puolikkaan kossun päälle pulloon saman verran kolaa. Voi kun se nousikin päähän kovaa! Näitä kahta juomaa join siis yläasteella, lonkkua ja kossukolaa.
Eräänä perjantai-iltana loppukesällä 1987 minä ja kaverini Janne (nimi muutettu) nautittiin kumpikin järven rannassa kossukolaa. Kumpikin oli kevytrakenteinen, joten puolikas riitti molemmille oikein hyvin. Kun kossukolat oli juotu, me lähdimme kohti nuorisotalon discoa. Mutta emme päässeet kuin läheiseen puistoon kun vastaan tuli kaksi rinnakkaisluokan tyttöä. Ei mitään kauniita, mutta kännissä kun oltiin niin jäätiin juttelemaan eli sössötettiin jotain umpikännissä.
Kävi ilmi, että tytöillä oli pullo RAAKAA Koskenkorvaa ja he vaikeroivat että eivät saa sitä juotua. Oli liian pahaa ilman lantrinkia. Minä olin ihan kuutamolla ja sanoin, että antakaa tänne se kossu niin näette kuinka sitä juodaan. Olin myös sanani mittainen mies ja otin monta pitkää huikkaa raakaa kossua enkä ollut moksiskaan, koska olin niin umpitunnelissa. Janne teki samat temput eli ryyppäsi sitä tiukkaa kossua kuin limsaa.
Pian toinen kaverini Tommi huomasi, että ei vittu, poliisiauto lähestyy puistoa. Hän hoksasi myös, että minä ja Janne olemme sammumispisteessä. Tommin kertomuksen mukaan hän oli viskannut minut ja Jannen niska-perseotteella pusikkoon piiloon ja sitten he muut olivat lähteneet porukalla pakoon poliisia. Olivat toki itsekin kunnolla humalassa, mutta pääsivät sinne discoon eikä kytät huomanneet heitä. Piilotusoperaatio oli myös hyvin onnistunut.
Minä heräsin klo 4 aamulla pusikosta ja huomasin, että Janne nukkuu vieressä. En muistanut loppuillasta yhtään mitään! Herätin Jannen ja yhdessä me vaivoin hoipuimme puiston poikki Jannen vanhempien talon autotalliin. Matka oli lyhyt, vain puoli kilometriä. Nukuimme autotallin lattialla kännimme pois ja seuraavana aamuna olimme kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jannen tai minun vanhemmat eivät koskaan tienneet mitään seikkailuistamme. Kyllä sitä alkoholia kului kiitettävästi.
Olin teininä kevytrakenteinen poika, joka oli sitkeää kestävyystyyppiä. Yritin juoda kaljaa kuten kaverinikin, mutta inhosin sen makua enkä halunnut juoda sitä väkisin. Löysin itselleni sopivan juoman alkuperäisestä Gin Long Drinkistä eli lonkerosta. Join sitä yläasteen kahdeksannesta luokasta alkaen kun olin keksinyt sopivan annostuksen: ostin aina tasan kuusi pulloa ja pääsin sillä sopivan kovaan känniin. Painoin arviolta vain 50kg, joten määrä ei ollut ihan vähäinen. Ja olin siis 14-vuotias.
Toinen suosikkini oli kossukola. Jos en juonut lonkkujani, niin ostin aina puoli pulloa Koskenkorvaa. Siis ihan sitä perusviinaa, ei mitään maustettua. Lantraukseen käytin sokerillista tavallista Coca-Colaa. Sekoitussuhde oli karmaiseva 50/50 eli laitoin vaan sen puolikkaan kossun päälle pulloon saman verran kolaa. Voi kun se nousikin päähän kovaa! Näitä kahta juomaa join siis yläasteella, lonkkua ja kossukolaa.
Eräänä perjantai-iltana loppukesällä 1987 minä ja kaverini Janne (nimi muutettu) nautittiin kumpikin järven rannassa kossukolaa. Kumpikin oli kevytrakenteinen, joten puolikas riitti molemmille oikein hyvin. Kun kossukolat oli juotu, me lähdimme kohti nuorisotalon discoa. Mutta emme päässeet kuin läheiseen puistoon kun vastaan tuli kaksi rinnakkaisluokan tyttöä. Ei mitään kauniita, mutta kännissä kun oltiin niin jäätiin juttelemaan eli sössötettiin jotain umpikännissä.
Kävi ilmi, että tytöillä oli pullo RAAKAA Koskenkorvaa ja he vaikeroivat että eivät saa sitä juotua. Oli liian pahaa ilman lantrinkia. Minä olin ihan kuutamolla ja sanoin, että antakaa tänne se kossu niin näette kuinka sitä juodaan. Olin myös sanani mittainen mies ja otin monta pitkää huikkaa raakaa kossua enkä ollut moksiskaan, koska olin niin umpitunnelissa. Janne teki samat temput eli ryyppäsi sitä tiukkaa kossua kuin limsaa.
Pian toinen kaverini Tommi huomasi, että ei vittu, poliisiauto lähestyy puistoa. Hän hoksasi myös, että minä ja Janne olemme sammumispisteessä. Tommin kertomuksen mukaan hän oli viskannut minut ja Jannen niska-perseotteella pusikkoon piiloon ja sitten he muut olivat lähteneet porukalla pakoon poliisia. Olivat toki itsekin kunnolla humalassa, mutta pääsivät sinne discoon eikä kytät huomanneet heitä. Piilotusoperaatio oli myös hyvin onnistunut.
Minä heräsin klo 4 aamulla pusikosta ja huomasin, että Janne nukkuu vieressä. En muistanut loppuillasta yhtään mitään! Herätin Jannen ja yhdessä me vaivoin hoipuimme puiston poikki Jannen vanhempien talon autotalliin. Matka oli lyhyt, vain puoli kilometriä. Nukuimme autotallin lattialla kännimme pois ja seuraavana aamuna olimme kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jannen tai minun vanhemmat eivät koskaan tienneet mitään seikkailuistamme. Kyllä sitä alkoholia kului kiitettävästi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.