Rankaiseeko Jumala minua?

Tiedätkö että puolet Roomalaiskirjeestä käsittelee sitä kuinka ihmisen tulee myöntää syyllisyytensä ilman varauksia. Jos ajattelee, että kyllä olen syyllinen tähän, mutta en sentään tähän, niin Jumalan täytyy kouluttaa meitä myöntämään, ettei meissä ole mitään hyvää.
Anteeksianto ei tarkoita että sinun tulee selvitä loppumatka ilman armoa.

Kun tulee siihen pisteeseen että myöntää että on syyllistynyt kaikissa kohdin, ja että pelkästään Jumalan armo voi pelastaa, ja on pelkästään Hänen armoaan että saamme olla mitä olemme, silloin ei paholainen voi enää syyttää meitä mistään.
Jos sydän syyttää, että olet tehnyt jotain väärin, älä yritä sanoa vastaan, vaan sano: niin olenkin. Minun ainoa toivoni on Jumalan armo ja Jeesuksen ristikuolema minunkin tähteni.

Voitokas elämä ei ole yrittämistä vaan lepäämistä Golgatan täydellisessä työssä.

Niin pian kun sinä yrität puolustella tekojasi , paholainen tulee syyttämään sinua, ja sinun annetaan epäonnistua jälleen.
Tunnusta itsesi syylliseksi kaikissa kohdin, ja lepää luottaen siihen mitä Jumala on tehnyt ja tekee sinunkin kauttasi.
Sinun lopullinen pelastumisesi perustuu siihen mitä Jumala on luvannut. Hän takaa että pääset perille, jos luotat ainoastaan Jumalan armoon ja luovut omista yrityksistä parantaa itseäsi.

"Sillä joka on päässyt Hänen lepoonsa on saanut levon omista teoistaan" (Hebr, 4)

Kuten ylläolevasta näet, epäonnistuminen omien päätösten pidossa johtaa meitä turvaamaan Jumalan armoon, ja on alku uskon vaellukselle.

Minä ajattelen usein näin: Jos en kerran pääse perille, se johtuu siitä että Jumala on minun kohdallani epäonnistunut, koska minun tekoni eivät voi minua pelastaa. Luotan Häneen että Hän ei epäonnistu!

Vaikea sanoa, kun en tiedä mitä olet luvannut. Mutta on mahdollista, että kyse on jostain muusta kuin petetystä lupauksesta.

Yksi asia kuitenkin kannattaa huomata, Jumalan hyvyys ei riipu meidän hyvyydestä.

"Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin."
Mat. 5:44-45

Älä pyri tekemään Jumalan tahtoa siksi, että ansaitsisit palkkion. Ainoa hyvä syy tehdä Jumalan tahto on se, että ymmärrät sen olevan hyvä ja rakastat Jumalaa.

Hei nimimerkki, Rangaistus

Olet valinnut melkoisen nimimerkin. Mietit ovatko ikävät asiat Jumalan rangaistusta. Ei ole. Minä en usko rankaisevan Jumalaan. Jumalalla on meitä kohtaan hyvä tahto. Hän antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Jumala rakastaa sinua.

Me ihmiset olemme syntisiä, jokainen, emme pääse synnistä eroon vaikka tahtoisimme. Synti on sydämen asenne, syntiä on se, että elämme kaukana Jumalasta. Syntiä on, ettemme elä Jumalan tahdon mukaista elämää. Sitä on esimerkiksi se, että rakastamme Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseämme. Tähän emme kykene, no ehkä joskus jonkun hetken... Olemme syntisiä, mutta armahdettuja. Jumalan armo on suuri. Hän antaa anteeksi.

Ehkä luetkin Raamattua, se on hyvä kirja. Kannattaa käydä kirkossa, ehtoollinen, yhteinen uskontunnustus ja rukoileminen vahvistaa uskoa.

Sinua siunaten,
Pirkko-pappi

Olet kuoleman oma, mikään ei sinua auta.

Elämässä tapahtuu usein pahoja asioita, jotka eivät ole rangaistusta, vaan niitä vain tapahtuu, koska tämä koko maailma on syntiinlangennut ja täynnä pahuutta. Koska olet katunut lupaamiasi asioita, Jumala on jo antanut sinulle anteeksi.

Tiedän kuinka vaikeaa on uskoa armoon. Olen itsekin paininut tämän asian kanssa todella paljon, koska olen saanut lapsuudessa Jumalasta melko ankaran mielikuvan.

Me voimme löytää Jumalan rakkauden vain Hänessä itsestään. Meidän täytyy olla Kristuksessa, kuten Paavali asian ilmaisee. Silloin koemme Hänen rakkautensa. Etsi Herraa, ole Hänen läsnäolossaan. Lue paljon Uutta Testamenttia. Usko, että kaikki Jeesuksen rakkauden sanat on kirjoitettu juuri sinulle. Kunpa voisit kokea Hänen rakkautensa, jolla Hän juuri tässäkin hetkessä sinua rakastaa! Rukoilen, että saat sen kokea.

Jeesus on tehnyt kaiken puolestasi. Vaikka lankeaisit syntiin jatkuvasti, Hänen ristinkuolemansa riittää sovittamaan kaikki syntisi. Mieti kuinka valtavan suuri asia tämä on: Jumala itse tuli maailmaan ja kuoli meidän puolestamme kauhean kuoleman. Sen TÄYTYY riittää!

Tiedätkö mikä on tärkeintä? Se, että kadumme syntejämme aidosti. Se, että emme halua elää synnissä, vaan haluamme elää puhdasta elämää Jumalan edessä. Ja juuri tämä kaikki sinulla on! Juuri tätä sinä haluat, ja siksi olet oikealla tiellä.

Ilman uudestisyntymää ei kukaan ole näkevä Herraa.

JUmala on anatnanut kaiken vallan Pojalleen Jeesukselle. Hänelle meidän on asiamme puhuttava, ja huudettava apuun Herran Nimeä omien syntiemme tähden jos mielimme pelastua.

ja seurata Hänen oppiaan joka löytyy Raamatusta ennen kaikkea.

Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu, lupaa Raamatun Sana.

Ihmisestä ei tule koskaan hyvä että kelpaisi,jumalalle,toinen asia on se että jos Jeesuksen armoon suostuu sen jälkeen kelpaa jumalallekin,niin yksin kertaista se on ihmiselle jos suostuu siitä on kysymys armahtettavaksi.

Kiitos vastanneille. Asia vain kohdallani on niin että minulle on viime vuosina kertynyt ahdistuksia, henkistä ja fyysistä tuskaa niin paljon että väkisinkin sitä ajatuu miettimään sitä että miksi Jumala sallii tämä kaiken pahan? Hetken kun helpottaa ajattelen "olenko nyt saanut kaikki anteeksi?" ja sitten kohta tuska alkaa uudelleen. Minulle on syntynyt ahdistuskierre tuosta synnistä. Kun lankean syntiin tunnen itseni niin huonoksi ihmisiksi että olen välillä alkanut miettiä että heittäisi lusikan nurkkaan lopullisesti. Järki sanoo että usko anteeksianto kohdallesi todeksi, mutta kun noita kipuja ja ahdistuksia vain tulee aina lisää omatunto puuttuu peliin ja alkaa syyttämää minua.
Kun olen ymmärtänyt niin että mikään ahdistus tai kipu ei tule meidän elämään Jumalan sallimatta.
Ja raamattu puhuu paljon siitä miten Jumala rankaisee ihmisiä kun nämä ovat olleet tottelemattomia, niin kuin minäkin olen. Mutta nämä rangaistukset ovat lähinnä vanhan testamentin puolella. Onko asia niin että tämän uuden liiton aikana (uusi testamentti) Jumala ei rankaise meitä meidän synnestämme vaan antaa keiken anteeksi Jeesuksen otettua kaiken synnin pois meidän päältämme? Siis tarkoitan sitä että ei rankaise meitä kun olemme vielä täällä maan päällä? Ymmärrän sen hyvin että mikään rangaistus ei tule osaksemme kuoleman jälkeen kun otamme Jeesuksen armon vastaan. Voiko asia olla niin että näillä vaikeuksilla Jumala koittaa ohjata meitä pois synnistä? Mutta eikö Jumala pysty saamaan ihmisessä muutoksen aikaan ilman että pitää langettaa jotain kipuja tai ahdistuksia vaivoiksi?

Olen rukoillut että Jumala ottaisi minusta haluan pois tehdä syntiä, mutta mitään ei ole tapahtunut. Haluan edelleen tehdä syntiä. Vaikka hyvin tiedän että se on väärin. Haluaisin niin paljon olla puhdas ja synnitön ja Jumalalle kelpaava, mutta minä en siihen kykene. Olen tämän synti asian kanssa todella loppu. Mitä teen? Lakkaanko yrittämästä olla synnitön ja teen syntiä. Ja kun olen tehnyt syntiä pyydän asiaa vain anteeksi ja unohdan asian? Näin minä ymmärsin noista neuvoista. Alitajunnassa minulle on pelko siitä että jos teen syntiä vielä enemmän kuin nyt teen asiat muuttuvat vielä huonommaksi, ja sitä en halua. Olen kampaillut tämän asian kanssa todella paljon.

Paljon puhutaan siitä että uskova saa rauhan ja levon, mutta minä en ole saanut mitään rauhaa tai lepoa. Päin vastoin. Saanko minä vielä joskus rauhan omista teoistani? Nyt olen vain ahdistunut kaikesta synnistä ja muuta mikä liittyy raamattuun. Ainoa asia mikä on minulle ollut toivoa tuova asia on se että raamattu LUPAA että kuoleman jälkeen kaikki on hyvin kun ottaa Jeesuksen vastaan. Haluaisin niin paljon rakastaa Jumalaa ja että herran näyttäisi minulle rakkautensa.

Ystäväni: Jeesus sanoO: "heittäkää kuormanne minun kannettavaksi". Sinä et voi ikinä tehdä itseäsi hyväksi. Jätä koko asia Jumalalle! Sano: "Minä en pysty kierrassaaan mihinkään ilman Sinun armoasi. Vaikuta sinä minussa tahtominen ja tekeminen, tee minusta sopiva taivaaseen, minä en siihen pysty. Minä olen sanasi mukaan kuollut, minun tekoni ovat aina kuolleita tekoja, ilman mitään arvoa. Minä lakkaan yrittämästä, täytä sinä tahtosi minunkin kohdallani!"
Kun epäonnistut tai paholainen syyttää jostain, älä puolustele itseäsi, vaan myönnä syyte oikeaksi. Samalla sano: Jeesuksen veri riittää, muita ansioita minulla ei ole.
Kun annat Jumalan täyttää tahtonsa sinussa, ja itse lepäät, olet päässyt lepoon omista teoistasi.
Silloin Jumala voi tehdä sinusta voittoisan kristityn.
Itsessään hyviä kristittyjä ei ole olemassakaan, vaikka monet yrittävät siltä näyttää.
Siunausta sinulle!

Uskonnot ovat pääosin kehittyneet alkeellisissa yhteiskunnissa aikana, jolloin tietotaso oli hyvin alhainen.
Yhteiskuntien eliitit huomasivat jo kauan sitten, kuinka helppoa on hallita kansalaisia kun heidän mieliin saadaan varhaisessa vaiheessa istutettua jokin vallassaolioita tukeva 'suuri kertomus'.
Sinua, kten miljardeja muita, on kautta vuosituhansien manipuloitu uskomaan eliitin sepustuksiin.

Unohda ne, vapaudu syyllisyyden pelosta ja elä aikuisen ihmisen itsenäistä elämää.
Älä anna uskonnollisten manipulaattoreiden hallita ajatuksiasi. Maailmassa löytyy satoja miljoonia ihmisiä jotka ovat uskonnoista vapaita.

Liity rohkeasti joukkoomme!

Jos sinulla on uskontosi kanssa ogelmia, voit ottaa yhteyttä Uskontojen UhrienTuki ry:n. Sieltä moni on saanut apua.

Roomalaiskirje:
4:3 Sillä mitä Raamattu sanoo? "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi."
Galatalaiskirje:
3:6 samalla tavalla kuin "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi"?
Jaakobin kirje:
2:23 ja niin toteutui Raamatun sana: "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi", ja häntä sanottiin Jumalan ystäväksi.

Huom! tässä ei sanota, että Aabraham olisi uskonut jumalaan, vaan hän uskoi sen mitä Jumala Sanoi:
1 Ms 15-> Näiden tapausten jälkeen tuli Abramille näyssä tämä Herran sana: "Älä pelkää, Abram! Minä olen sinun kilpesi; sinun palkkasi on oleva sangen suuri."

Mutta Abram sanoi: "Oi Herra, Herra, mitä sinä minulle annat? Minä lähden täältä lapsetonna, ja omaisuuteni haltijaksi tulee damaskolainen mies, Elieser." Ja Abram sanoi vielä: "Sinä et ole antanut minulle jälkeläistä; katso, talossani syntynyt palvelija on minut perivä."

Mutta katso, hänelle tuli tämä Herran sana: "Hän ei ole sinua perivä, vaan joka lähtee sinun omasta ruumiistasi, hän on sinut perivä." Ja hän vei hänet ulos ja sanoi: "Katso taivaalle ja lue tähdet, jos ne taidat lukea." Ja hän sanoi hänelle: "Niin paljon on sinulla oleva jälkeläisiä." Ja Abram uskoi Herraan, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi. Ja hän sanoi hänelle: "Minä olen Herra, joka toin sinut Kaldean Uurista, antaakseni sinulle tämän maan omaksesi."

Mutta hän sanoi: "Oi Herra, Herra, mistä minä tiedän, että saan sen omakseni?"

Ja hän sanoi hänelle: "Tuo minulle kolmivuotias hieho, kolmivuotias vuohi ja kolmivuotias oinas sekä metsäkyyhkynen ja nuori kyyhkynen." Ja hän toi nämä kaikki ja halkaisi ne ja asetti puolikkaat vastakkain; lintuja hän ei kuitenkaan halkaissut. Niin laskeutui petolintuja ruumiiden päälle, mutta Abram karkoitti ne pois. Kun aurinko oli laskemaisillaan, valtasi raskas uni Abramin, ja katso, kauhu ja suuri pimeys valtasi hänet.

Ja Herra sanoi Abramille: "Niin tiedä totisesti, että sinun jälkeläisesi tulevat elämään muukalaisina maassa, joka ei ole heidän omansa, ja heidän on niitä palveleminen, ja ne sortavat heitä neljäsataa vuotta. Mutta myös sen kansan, jota he palvelevat, minä tuomitsen; ja sitten he pääsevät lähtemään, mukanaan paljon tavaraa. Mutta sinä saat mennä isiesi tykö rauhassa, ja sinut haudataan päästyäsi korkeaan ikään. Ja neljännessä polvessa sinun jälkeläisesi palaavat tänne takaisin; sillä amorilaisten syntivelka ei ole vielä täysi."

Ja kun aurinko oli laskenut ja oli tullut pilkkopimeä, näkyi suitsuava pätsi ja liekehtivä tuli, joka liikkui uhrikappaleiden välissä.

Sinä päivänä Herra teki Abramin kanssa liiton, sanoen: "Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan, Egyptin virrasta aina suureen virtaan, Eufrat-virtaan saakka:

Ja kaikille meille Jumala Sanoo:
Matteuksen evankeliumi:
17:5 Hänen vielä puhuessaan, katso, heidät varjosi valoisa pilvi; ja katso, pilvestä kuului ääni, joka sanoi: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt; kuulkaa häntä."
Markuksen evankeliumi:
9:7 Ja tuli pilvi, joka peitti heidät varjoonsa, ja pilvestä kuului ääni: "Tämä on minun rakas Poikani; kuulkaa häntä."
Luukkaan evankeliumi:
9:35 Ja pilvestä kuului ääni, joka sanoi: "Tämä on minun Poikani, se valittu; kuulkaa häntä."

Johanneksen evankeliumi:
1:29 Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi: "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!

Hyväksy itsesi puuteinesi kaikkineen. Jumala on ennen kaikkea armon ja rakkauden sekä anteeksi annon jumala. Pidä järki päässä uskon asioissa, että et menetä henkistä tasapainoasi.

Lohdutuksen sana: Jumalaa ei ole, se ei siis sen enenpää rankaise kuin palkitsekaan, minkäänlaisesta auttamisesta nyt puhumattakaan.
Syntiä ei terveellä ihmisellä ole, se on vain tapa syyllistää ihmistä.
Vapahtaja olet sinä.

Tätä olen miettinyt itsekin viimeiset vuodet. Kaikki alkoi kun vaimoni oli minulle uskoton. Annoin hänelle anteeksi heti kun hän sitä pyysi. Kuitenkin ajoittain minua vaivaa katkeruus. Olen alkanut pelätä, että minua rankaistaan katkeruudesta ja itsekkäistä ajatuksista. Minulle on tapahtunut eräs erittäin ikävä asia. Aina kun luulen saavani sen järjestykseen niin se palaa takaisin. Olen alkanut uskoa, että asia vainoaa minua niin kauan kunnes pääsen katkeruudesta eroon lopullisesti.

Rangaistus

Avauksesi ja myöhemmät tekstisi osoittavat,
että Sinulla on uskonsuhde Jeesukseen.

Silloin Sinä kuulut tähän joukkoon:

"Rangaistus oli hänen päällänsä,
että meillä rauha olisi,
ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.
Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat,
kukin meistä poikkesi omalle tielleen.
Mutta Herra heitti hänen päällensä
kaikkien meidän syntivelkamme. " (Jes 53:5-6)

Siis ei Jumala rankaise meitä.
Mutta teoillamme on luonnolliset seuraukset.

Tupakoitsija voi kuolla keuhkosyöpään ennen aikojaan jne.

Vapaus synnistä tai synnin orjuudesta,
jota kaipaat, onkin sitten jo ihan oman keskustelunsa aihe.

Jeesus sanoi:
"Totisesti, totisesti minä sanon teille:
jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja.
Mutta orja ei pysy talossa iäti;
Poika pysyy iäti.
Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi,
niin te tulette todellisesti vapaiksi" (Joh 8:34-36)

Tästä olen herätellyt keskustelua toisaalla:
http://kalamos.foorumi.eu/viewtopic.php?f=250&t=2293