Ihmisen kehittynyt järjelllinen ajattelu, päättelykyky yms. on ohittanut jo sen rajan, jonka takana uskomukset koetaan vielä todelliseksi. Osa ihmisistä on kuitenkin vielä menneen ajan puolella, koska uskomukset aiheuttaa rajua riippuvuutta, eikä se salli järjellistä ajattelua tai päättelyä, tai kyseenalaistamista. Tarinat ikuisesta elämästä, taivaasta, pyhästä hengestä jne. on psykologisesti niin vahvoja vaikuttimia, että niitä on vaikea vaihtaa realismiin, eli lyhyen elämän kertaluontoisuuteen, elämän merkityksettömyyteen jne. Jos elämän tarkoitus on luoda elämälle tarkoitus, niin siinä tapauksessa uskontoilluusiossa elo on yksi vaihtoehto. Onhan se kuitenkin totta, että uskontoilluusiolla on mahdollisuus antaa ihmiselle levollisempi elämä, kun taustalla vaikuttaa uskomus ikuisesta elämästä. Realismissa eläminen taasen voi olla melko kuivakkaa ja jopa tyhjääkin. Jumalat täyttää ihmisen vajavaisuutta, jota muuten täytetään esineillä, statuksilla yms. On tämä varsin ristiriitainen tilanne... uskotteleeko elämänsä täydellisemmäksi, vaikka tietää, ettei uskomukset ole totta vai valitseeko realismin. Vaikea vaikea tilanne....
Missä kulkee uskomuksen ja herätyksen raja?
kahden.vaiheilla
484
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mitä tarkoitat realismilla? Omaa uskomustasiko? Ja mitä tarkoitat järjellisellä ajattelulla?
Ja mitä tuohon loppuosaan tulee, niin onhan myös niin, että jos laittaa pimennysverhot eteen, niin pimeää on. Ei sen tarvitse tarkoittaa sitä, että aurinkoa ei ole eikä ole milloinkaan ollutkaan.
Pitää uskoa Raamatun mukaan, ekä mennä mukaan syntiin. Tässä esimerkki, miten uskovaisten pitäisi ottaa kantaa. https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/224336-paivi-rasanen-ottaa-vahvasti-kantaa-viranomaisten-ei-tule-osallistua-pride
Monelle uskovaisuuden ytimessä taitaa piillä homon pelko. Homo on uusi hevimusiikki. Siitä he jatkuvasti jankkaavat kuin mitään muuta ei olisikaan. Aina tulevat aiheen vierestä laukomaan homofobisia juttujaan ja pseudotieteellisiä höpinöitään.
Jokainen joutuu eli pääsee itse valitsemaan minkä merkityksen antaa kokemuksilleen (selityksille)
Sitä olemme tulleet "elämään" Jos antaa valmiin vastauksen niin kohta jo syntyy epäilys hänelle joka epäilee.
Olet itse valinnut tai ainakin tähän kirjoittanut >niitä on vaikea vaihtaa realismiin, eli lyhyen elämän kertaluontoisuuteen,<
Syyn tuollaiseen ajatukseen tiedät vain sinä, onko nyt joku ulkopuolellasi oleva päättänyt että näin sinunkin pitää uskoa. Minun on pitänyt itse luopua niistä ajatuksista jotka tuotavat minulle ristiriitaa. Miten kukaan voisi luopua omasta ajatuksestaan vain kaverin käskystä, kyllä se on itse tehtävä. Ei kukaan elä minun elämäni minun puolestani?