"Jumala johdattaa niitä, jotka rukoillen kulkevat." Usko Jeesukseen on antanut sisäistä iloa ja turvallisuutta myös silloin, kun tilanne on ollut vaikea, esim. vakavan sairauden kohdatessa. Olen monta kertaa kokenut Jumalan johdatusta jopa yksityiskohtia myöten. En ole aina voinut ymmärtää tätä johdatusta ja joskus olen siinä hetkessä itsekkyyden vallassa jopa voimakkaasti kapinoinut vastaan. Sisäinen ääni on kuitenkin kuiskannut: näin on parasta. En ole silloin voinut tajuta, mihin se johtaa. Vasta paljon myöhemmin olen ymmärtänyt, miten ihmeellisesti Jumala on johdattanut ja olen ollut kovin kiitollinen. Tämä johdatus ei tarvitse välttämättä olla sarja mullistavia tapahtumia. Se voi ilmetä arkipäivän pienissäkin asioissa.
Olen koonnut muutamia välähdyksiä näistä kokemuksista. Lukekaa ja ihmetelkää varsinkin muutamia tapahtumia erään henkilön kokemuksista aikoinaan Etiopiassa. Jumala toimii myös nykyaikana.
Näitä kertomuksia on vaikka kuinka paljon. Mutta Jumala ei voi johdattaa meitä, jos itsepäisesti kuljemme oman tahtomme tietä.
http://www.nic.fi/~jlindell/miksikristusko.htm / kohta 5.10 Jumalan johdatus arkielämässä
Olen koonnut muutamia välähdyksiä näistä kokemuksista. Lukekaa ja ihmetelkää varsinkin muutamia tapahtumia erään henkilön kokemuksista aikoinaan Etiopiassa. Jumala toimii myös nykyaikana.
Näitä kertomuksia on vaikka kuinka paljon. Mutta Jumala ei voi johdattaa meitä, jos itsepäisesti kuljemme oman tahtomme tietä.
http://www.nic.fi/~jlindell/miksikristusko.htm / kohta 5.10 Jumalan johdatus arkielämässä
Vastaukset 5
Vanhimmat
Joko kuljemme omaa tietämme (joka on hyvä asia jos ihminen toimii moraalisesti ja loogisesti oikein - vaikka se tarkoittaisi hyvinkin vaikeita asioita ja valintoja) tai sitten kuljemme jonkun toisen valitsemaa tietä.
Jos lopetat vastuunkäyttämisen itsenäsi ja antaudut toisten vietäväksi etkä enää mieti syitä ja seurauksia vaan tottelet sokeasti "jotain johtajaa" olet kieltänyt itsesi. Ellei ihmisellä ole sisäsyntyistä loogista arvomaailmaa as in persona hän voi valita väärin koska hänellä on "lupa" noudattaa jonkun muun käskyä.
Entäpä jos uskovainen on tilanteessa jossa hänen pitäisi päättää jostain tärkeästä mutta vaikeasta aiheesta - aiheesta jossa on vastakkain esimerkiksi jonkun toisen hyvinvointi -ehkä- mutta samalla myös oma mukavuus tai vaikkapa yhteisön arvonanto? Jos tälläisessä tilanteessa rukoilee Jumalaa niin onko saatu "vastaus" silloin todellakin Jumalasta vaiko kenties kuitenkin oman arvomaailman tuottama summa? Kenelle valta siirretään?
Väitän että jos kieltäydymme tekemästä "itse" aktiivisessa tajunnassamme päätöksiä ja jätämme päätösten tekemisen jollekin muulle; emme toiselle ihmiselle vaan ehkäpä alitajunnallemme - ei päätöksentekijänä ole Jumala vaan kaikki ne salatut halut ja riivaukset joita meissä on.
Mielestäni se on väärä tapa. Oikea tapa on olla päättämättä ja jos asia on tärkeä ottaa lisää asioista selkoa ja selkeyttää tietoiselle mielelle mikä on oikein ja mikä on väärin - mitä vaaditaan Jumalan sanan noudattamiseksi konkreettisesti - asiaa pitää purra kunnes se ratkeaa. Moraaliset ohjeet tähän ovat raamatussa; miksi antautua harhan ja kierteisen itsepäätännän tielle ja antaa siten itselleen "oikeus" tehdä loppujen lopuksi päätöksiä joiden syyt eivät ole missään muualla kuin omassa syntisyydessä?
Raamattu on ohjekirja. Me emme tarvisi sitä jos meillä olisi yksiselitteinen ja aina toimiva puhelinlinja Jumalalle. Tämä "Jumala antaa vastauksia" ajatus on naurettava ja joidenkin mystikoiden kristillisyyteen saastuttma kokonaisuus; tapa jolla ihminen voi oikeuttaa omien halujensa seuraamisen ikäänkuin Jumalan tahtona.
Mielestäni se että ihmiset eivät luota itseensä häpäisee luojan työtä. Ei hän meitä tehnyt luopumaan omasta järjestämme ja olemaan valitsematta itse! päinvastoin; Hän teki meidät juuri sitä varten että itse tajuaisimme mikä on oikein ja muuttaisimme tätä maailmaa sen tiedon perusteella!
kirjoituksesi on ristiriitainen. Tuntuu siltä, että kuvasi Jumalasta ja Raamatusta on ontuva.
Jumala puhuu mm. Sanansa kautta. Ei Jumalan johdatukseen turvautumiseen ole suinkaan vastuun kiertämistä tai itsetunnon kieltämistä tai johonkin sokeaan "johtajaan" tottelemista. Päinvastoin.
Saat itse kirkastaa Jumala-kuvaasi.
Tästä internet-jutusta kirjoitin:
Sitten syntyy kysymys: Miten tiedän, että tässä on Jumalan johdatus? Entäs jos kaikki sittenkin johtuu omasta luonteestani tai jopa pimeyden voimien toimesta?
Ensiksi koen, että koko tämä prosessi on hyvin sopusoinnussa Jumalan Sanan periaatteiden kanssa. ”Mene teille ja aitovierille” eli sinne, missä ihmiset tänä päivänä ovat tietokoneittensa äärellä. Tämä tuli minulle voimakkaasti esille heti alkuvaiheessa. Koen monet yksityiskohdat rukousvastauksena, kun toivomukseni on, että voisin toimia Jumalan tahdon mukaan kohdallani.
Toiseksi olen näissä tilanteissa kokenut syvää sisäistä rauhaa. Luonteeni mukaan tämä ei olisi mahdollista, jos kaikki olisi itsestäni.
Lisäksi olen saanut olla itseni, eikä minun ole tarvinnut ponnistella yli voimieni. Enkä tarvitse pohtia sivujeni ja monien ”projektieni” vaikutusta ihmisten elämässä. Se on Jumalan Pyhän Hengen tehtävä, joka avaa sanomani tarvitsevien ihmisten kohdalla. Minun tehtäväni on asettaa nämä kirjoitukset kaikkien luettavaksi.
Ristiriitani ei johdu siitä etteikö asiani olisi täsmälleen oikea; vaan siitä että olen kaltaisenne tyhjä peltitynnyri vailla konkretiaa.
Minä vain kumisen tyhjyydessäni niinkuin Jumala käskee. Onko kuminani siis itsestäni vai Jumalasta jos olen antanut itseni hänen välineekseen?
"Enkä tarvitse pohtia sivujeni ja monien ”projektieni” vaikutusta ihmisten elämässä. Se on Jumalan Pyhän Hengen tehtävä, joka avaa sanomani tarvitsevien ihmisten kohdalla. Minun tehtäväni on asettaa nämä kirjoitukset kaikkien luettavaksi."
Aivan kuin graffitintekijä tekee upean taideteoksen ja joku toteaa ; Kas, siinäpä on hyvä seinä pilattu töhryllä. Graffitit puhuttavat ennenkaikkea graffitikansaa - muut kokevat asian toisin. Myös graffitit ovat kaikilla koettavana...
Minä taidan yrittää siis puhua sinulle enemmän kuin kenellekään muulle. Minusta olet eksynyt generisyyden suolle ja sinne kukaan ei seuraa... paitsi ne jotka kanssasi ovat sinne eksyneet.
Tunnen valtavaa halua auttaa muita ihmisiä. Olen lähes pilannut jo oman elämäni ja kokenut elämän hyvin raskaaksi herkkyyteni vuoksi. Viime aikoina elämäni on mullistunut suuresti. Olen raitistumassa ja pyrkimässä hyvään elämään. Yrittänyt hoitaa itseäni ja tuntenut, että minulla on tehtävä. Luulen, että se liittyy lähimmäisiin ja herkkyyteeni. Luulen/toivon/uskon, että minulla on kyky auttaa jollain tavalla ihmisiä. Uskomalla Jumalaan ja hyvään, luottamalla omiin kykyihini. Onko kenelläkään kyseistä tunnetta ja miten olet toiminut?
Itse tein sen virheen että luulin että Jumalasta jauhaminen ja uskonnon kautta toimiminen ja uskonnon vaatiminen käytännön elämän ratkaisuiksi olisi oikea keino.
Olin väärässä; Kyse on paljon yksinkertaisemmasta konkretiasta. Sinun tulee oppia ja elää hyvin, ymmärtää ihan oikean elämän konkretiaa ja oppia puhumaan ihmisille siten että autat heitä etkä vaadi heiltä "muuttumista" oman arvomaailmasi ja etenkään uskonnollisen näkemyksesi mukaiseksi.
Mielestäni on väärin tarjota raamattua ratkaisuksi kenellekään; etenkään sellaisille joille raamattu on vastenmielinen opus etenkin sillä tavalla käytettynä mitä monet täälläkin harrastavat. Mielestäni meidät on tarkoitettu todistamaan ennenkaikkea omin sanoin ja teoin siitä sisäisestä palosta joka meillä on. Olemaan esimerkkejä - taistelijoita - rakentajia - auttajia - ja sytyttämään se sama palo ja ymmärrys toisiin ihmisiin HEIDÄN OMASSA ARVOJÄRJESTYKSESSÄÄN.
On tärkeämpää saada joku toimimaan kristillisten arvojen mukaisesti vaikka hänen uskonnollinen preferenssisä olisikin ateismi kuin saada yksi ihmispaholainen toistamaan kristuksen nimeä itsetarkoituksena ja tuntemaan sen kautta oikeutuksensa jatkaa pahoilaisena. Meidän ei tule antaa hyväksyntäämme ihmisille heidän ulkoisten uskonnontunnuksiensa mukaisesti (kirkkokunta, nimi jota he käyttävät Jumalasta, symbolit joita he käyttävät) vaan siitä oikeellisuudesta ja hyvyydestä joita heidän elämänsä, sielunsa ja valintansa edustavat.
Tämän kerron koska koen olevani huono ihminen ja tunnen häpeää siitä että koko antini tälle maailmalle on toistaiseksi ollut vain käydä merkityksettömiä oppikiistoja epäolennaisista asioista kun maailma tarvitsee oikeita pelastajia oikeine tekoineen; ideologista päähänlyömistä on ihan liikaa ja itsekin sorrun siihen ihan liian usein.